KIPPIS KESÄLLE JA KOTIPUUTARHURIN TUNNUSTUKSIA

Yhteistyössä: IKEA

Kyllä se vaan on niin että kesä on ihmisen parasta aikaa! Toukokuussa olemme saaneet nauttia aivan huumaavan kesäisistä säistä. Niistä ovat päässeet nauttimaan myös kotipuutarhurit, joiden kylvökset ja taimet ovat tainneet kasvaa ennätystahtia. Tänäänkin ihailin vanhempieni luona pieteetillä tehtyjä kasvatuslaatikoita pullollaan salaatteja, yrttejä ja monenlaista muuta herkullista ja terveellistä syötävää. IKEAhan kutsui minut yhteistyöhön kertomaan ajatuksiani ruuasta ja sen alkuperästä ja samalla myös testaamaan miten kasvatuspuuhat sujuvat urbaanimmassakin ympäristössä. Aiemmat kirjoitukset yhteistyöhön liittyen löydät täältä ja täältä.

Päätimme juhlistaa alkavaa kesää terassillamme kesäisen syötävän ja pirskahtelevan juoman kanssa. Katoimme pöydän yksinkertaisesti, koristeena vain Sinnerlig-ruukkuun istutettu appelsiinipuu. Lautasliinoina käytin ihanan yksinkertaisia SOMMAR -lautasliinoja. Sävynä nyt uuteen suosioon noussut sininen.

Pöydän päädyssä näppäränä lisäjakkarana toimi Sinnerligin upean yksinkertainen korkkikantinen istuin. Materiaali kestää varmasti hyvin ulkotiloissakin kunhan tila on katettu. Terassipöytämme on itse tehty ja kuten kuvasta näkyy, lankkukansi on hiukan ottanut itseensä siitä että jätimme sen karusti talvehtimaan terassille. Ehkäpä tänä kesänä toteutettavan uudelleen höyläyksen ja käsittelyn jälkeen tulevana talvena pääsee sisätiloihin.

Alkaneen kesän kunniaksi poksautimme auki myös kuohuviinin. Janojuoma (happovesi) oli helppo tarjoilla Sinnerlig-pullosta, jonka korkki piti hapot todella hyvin tallella. Käytännöllinen sekä erityisesti upean esteettinen. Ruokana nautiskelimme mansikka-feta-parsasalaattia. Tuo salaatti on kyllä todella raikas ja kesäinen, helppo valmistaa ja laiska kokki käyttää valmista balsamico-kastiketta, jolloin pääsee vieläkin helpommalla.

Melkoista hyttysarmeijaa yritimme torjua hyttyskynttilöiden puuttuessa tuoksukynttilöillä. Mukava tuoksu siitä tuli, mutta hyttyset taisivat siitä nautiskella ihan samalla tavalla, ainakaan se ei niitä karkottanut...

Lämpimässä illassa ainoaksi jälkiruuaksi riittivät hyvin upean väriset kirsikat.

Ai niin, meinasi tärkein unohtua. Miten kävi meidän kasvatusprojektillemme. Pääsimmekö istuttamaan taimia maahan/istutuslaatikoihin asti ja alkaako tästä mahtava ura kotipuutarhurina?

No...
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.

Kuten kuvasta näkyy niin ihan ei hurraa-huutoja tämän projektin kanssa päästy huutelemaan. :D
Kovin pieniksi ja vaivaisiksi nämä muutamat tyypit ovat toistaiseksi jääneet. Iso osa kavereista kuihtui kastelun unohtuessa ja nämäkin loput sitkeät taisivat sen vuoksi vähän kitukasvuisiksi jäädä. Yhtä kaikki, hauska projekti tämä oli ja nyt kyllä osaa arvostaa ehkäpä vielä vähän enemmän niitä jotka oikeasti ruuan meidänkin pöytään kasvattavat.

Ihanaa ja aurinkoista kesää teille lukijoilleni. Toivottavasti teidän kasvatusprojektit ovat olleet onnistuneempia. Ja muille kohtalotovereilleni vinkiksi, IKEAsta löytyy mahtavat valikoimat valmiita kasveja ja ruukkuja,  minä ainakin joudun niihin näillä kasvatustaidoilla turvautumaan.  :)

-Liina

PLANTING | VIHERTÄÄ

*Yhteistyössä IKEA

Jokunen viikko sitten kirjoittelin miten vietimme tyttöjen kanssa hauskan iltapäivän siemeniä kylväen ja istutuksia valmistellen (klik!). IKEA kutsui minut kertomaan hiukan ajatuksiani ruokaan ja sen alkuperään liittyen. No ruokahan on minulle tosi tärkeä juttu ja kyllä ruuan alkuperällä on myös merkitystä. Luomu ja lähiruoka ovat selvästi olleet viime aikoina nouseva trendi ja se on näkynyt ihan perusmarketeissakin luomutuotteiden valikoiman kasvamisen sekä lähiruuan esille noston muodossa.

Olen tosi noviisi kaikenlaisten puutarha- ja kylvöjuttujen kanssa ja hiukan arveluttikin miten homma lähtisi käyntiin. Edelleen minua hieman epäilyttää päästäänkö istutuksia ulos asti siirtämään, sillä itäminen on ollut to-del-la hidasta. Luulen että muutamat mökkiviikonloput, jolloin multa on päässyt kuivahtamaan ehkä vähän liikaa, ovat saaneet osan kylvöistä epäonnistumaan. Ihan täysin en kuitenkaan vielä ole luovuttanut, sillä jotakin vihreää mullasta on kuitenkin jo puskenut!

Korianteri, persilja, basilika, tomaatti ja chili lähtivät itämään istuttamistamme siemenistä. Kovin hentoisia ja pitkiksi venähtäneitä taimet tosin ovat. Timjami ja oregano jäivät tyystin itämättä, niiden suhteen olen toivoni jo menettänyt. Kastelu on ollut ehkä turhan epäsäännöllistä, välillä ovat olleet kai turhan pitkäänkin ilman vettä ja välillä taas vettä on annosteltu liiankin reippaalla otteella. Aloittelijan virheitä. :) Nämä reippaat mutta vähän hontelot taimet me kuitenkin uskaltauduimme koulimaan ja siirsimme niitä isompiin ruukkuihin.

Jotta kastelu jatkossa hoituisi vähän varmemmin ja tasaisemmalla rytmillä, jätin ruukut keittiön ikkunalle. Siinä tulee pyörittyä kuitenkin päivittäin niin usein, ettei kastelua luulisi unohtavan. Kun ruukutkin ovat mukavan sävyisiä ja yksinkertaisia, ne näyttävät tasolla oikein kivoilta.
Kuvissa vilahtava SINNERLIG -pullo on kätevä kastelussa ja esteetikko tykkää tietenkin sen kauniista muotoilusta erityisen paljon.

 

Nyt peukut pystyyn että nämä taimet jaksaisivat reippaasti kasvaa niin paljon että ne pääsisimme ulos istutuslaatikkoon istuttamaan. Olisipa aika kiva juttu syödä itse kasvatettuja tomaatteja ja yrttejä! Yritän tänä kesänä kylvää vielä mm. salaattia ja joitakin muita vihanneksia suoraan istutuslaatikoihin.

Vähän jo kuitenkin aloin vilkuilemaan valmiita kasveja ja tarvikkeita niille. Jos omat istutukset eivät kunnon taimiksi asti jaksa kasvaa, plan B on tietenkin  hankkia valmiit ja isot taimet/kasvit terassille ja puutarhaan. Kokosin alle muutamia suosikkejani. Jos oma aika ei riitä siemenestä asti kasvattamiseen, IKEAsta löytyy tosi hyvä valikoima valmiita kasveja, ruukkuja ja istutustarvikkeita. Minä huolisin omalle terassilleni esimerkiksi nämä:

TOMAATTI  / BARSÖ säleikkö / SATSUMAS kukkajalka / CONIFER ruukkukasvit / CITRUS / ÖSTLIG ruukku / INGEFÄRA ruukku /

Mukavaa viikonloppua!

-Liina

ITSE KASVATETUT YRTIT JA KASVIKSET - SIEMENESTÄ PUUTARHAAN TAI PARVEKKEELLE

Yhteistyössä: IKEA

Tutut lukijat tietävätkin, etten ole kummoinen viherpeukalo. Viherkasvienkin hengissä pitäminen tuntuu välillä ylivoimaiselta haasteelta. Kun sain IKEAlta yhteistyöehdotuksen ruuan kotikasvatukseen ja viljelyyn liittyen, epäröin kyllä projektiin ryhtymistä aluksi, sillä ajattelin ettei minun taidoillani saisi juurikaan kummoisia kasvatustuloksia aikaiseksi. Päätin kuitenkin rohkeasti tarttua haasteeseen ja kokeilla mm. yrttien, salaatin ja vihannesten kotikasvatusta. IKEAsta löytyikin vaikka minkälaisia siemeniä ja tarpeita, joilla pääsimme homman aloittamaan. Lapset olivat innoissaan mukana tässä projektissa ja istutuspuuhat olivat muutenkin tosi mukavaa yhteistä tekemistä. Kaupungissa asuville lapsille, tai välttämättä aikuisillekaan, ruuan alkuperä ei aina ole ihan itsestäänselvyys, joten siitäkin syystä tämä lasten kanssa yhteistyössä tehty projekti tuntui suorastaan opettavaiselta.

Lapset olivat innolla siemeniä istuttamassa. Ei ollut ollenkaan itsestään selvää mitä siemeniä ruukkuihin kumpainenkin kylvi, vaan valinnat tehtiin hyvinkin tarkasti. Meillä oli istutettavana mm. persiljaa, basilikaa, oreganoa, korianteria, chiliä, rucolaa ja tomaattia. Nuo tuntuivat sopivilta vaihtoehdoilta, sillä tarkoitus on pitää viljelmät kohtuullisen pieninä ja helposti siirrettävinä. Hankinkin IKEAsta kätevän SALLADSKÅL-istutustarjottimen, johon istutukset sai helposti koottua turveruukuissaan idätysvaiheen ajaksi. Myöhemmin taimet voi istuttaa suoraan tuohon tarjottimelle. Tarjotin on kätevä vaikkapa ihan parvekkeellakin kasvattamiseen, eli itse kasvatettu ruoka ei todellakaan vaadi välttämättä hulppeita tiluksia.

Lapsista tuntui olevan tosi tärkeää, että istutuksessa käytettiin oikeita työvälineitä. Valkoiset puutarhatyövälineet maksoivat IKEAssa muutaman hassun euron ja siinä vaiheessa  jos kun pääsemme taimia istuttamaan ulos asti, ne tulevat ihan todelliseen tarpeeseen. Nythän puutarhavälineet olivat lähinnä fiilistä luomassa. :)

 

Pelkään kyllä että olen heti alkuun tehnyt karmean virheen, sillä kuvittelin että istutukset pitää laittaa heti mahdollisimman aurinkoiseen paikkaan. Tänään kuulin äidiltäni, että ennen kuin kasvit itävät, saisivat kuulemma olla ihan varjossakin. Tämä ilmeisesti ihan siitä syystä, etteivät liikaa kuivuisi. No, toivotaan ettei tämä meidän projekti tyssää heti tähän alkuvaiheeseen ja jos niin kävisikin, niin ehtiihän tässä onneksi vielä uudetkin istutukset viritellä. Otollisinta idätysaikaa kun riittää tuonne huhtikuulle asti. Liian vakavasti en aio tätä meidän kasvatuskokeilua ottaa.

 

Olen muuten sitä mieltä, että nykyään lapsille tarjoillaan kaiken maailman sirkushuveja ja muuta viihdykettä aivan liikaa. Nämä meidänkin puhelimiin ja tabletteihin lähes kiinni kasvaneet lapset olivat tästä tästä istutusprojektista ihan innoissaan ja täysillä hommassa mukana. Tällainen yhdessä tekeminen on mielestäni juuri sellaista aikaa, jota itsekin pitäisi lasten kanssa enemmän viettää. Jos tästä lopputuloksena saadaan vielä jotakin lautaselle asti kasvamaan, vielä parempi!

Toistaiseksi lapset ovat olleet taimien kasvatuksessa todella sitoutuneesti mukana. Jopa niin, että kasteluintoa on välillä täytynyt hiukan hillitä. Eihän kuitenkaan haluta että rakkaudella istutetut ja vaalitut siemenet heti alkuunsa hukkuisivat liiallisen kasteluinnon takia.

Kaikki pienet ruukut mahtuivat tosiaan kätevästi tuohon istutustarjottimelle. Alkuun suunnittelin jättäväni ne itämään tuohon keittiön pöydän päätyyn, johon olisivat periaatteessa mahtuneet. Koska tuossa vaiheessa luulin maksimaalisen auringonvalon olevan hyvä juttu, siirsin kuitenkin koko systeemin yläkerran työtilaan, joka on todennäköisesti kotimme aurinkoisin ja valoisin paikka.

Luonteeltani olen melkoinen hätähousu, ja se tässäkin tuli taas todistettua. Eihän mitään ohjeita kannata tietenkään lukea ennen uuteen puuhaan ryhtymistä, eihän. Päätin koota muutamia vinkkejä tähän alle jos joku teistä lukijoista intoutuu oman ryytimaan tai parvekeviljelmän perustamaan.

-Istutusmullaksi kannattaa valita hiekkapitoinen, läpäisevä multa
-Ennen itämistä taimet voi hyvin pitää pimeämmässä, kun kasvit ovat itäneet siirrä ne mahdollisimman valoisaan paikkaan
-Muista kastella istutuksia tasaisesti, viljelmän voi peittää esimerkiksi kelmulla tai lasilla
-Istutukset pitävät valosta, osa kasveista (mm. basilika) tarvitsee valoa jopa 12 tuntia vuorokaudessa

Ennen kuin istutetut siemenet itävät ja niitä pääsee istuttamaan isompiin ruukkuihin, keväistä tunnelmaa keittiöön tuo CITRUS-appelsiinipuu. Sen istutin SINNERLIG-ruukkuun. SINNERLIG-sarja on muuten suuri suosikkini. Meiltä löytyykin kyseisen sarjan tuotteista useampia; ainakin sohvapöytä, tässäkin postauksessa vilahtava jakkara, ruukkuja, pulloja, tarjoiluvati sekä kannu. Tykkään sarjan maanläheisistä sävyistä sekä erityisesti aidoista materiaaleista. Korkkikantisesta jakkarasta on tullut koko perheen suosikki. Se on kevyt mutta silti riittävän tukeva. Korkkinen istuinosa on ihanan pehmeän ja lämpimän tuntuinen. Usein suosituin paikka ruokapöydässä onkin pöydän päässä jakkaralla.

Nyt vain jäämme innolla ja jännityksellä odottamaan miten istutukset lähtevät itämään. Palaan asiaan!

Istutusterveisin, viherpeukalo-Liina

DIY-pöytä terassille

Olemme olleet muutostamme lähtien (yli kolme vuotta siis) ilman kunnollista terassipöytää. Valmiina ei tuntunut meidän budjetillamme sopivia löytyvän, joten päädyimme tekemään pöydän itse. Runkomateriaaliksi valittiin teräs ja kansi tehtiin oman mökin pihapiiristä kaadetusta männystä sahatuista lankuista. Minä piirsin pöydän mallin, isäni hitsasi rungon mittojen mukaan ja mieheni huolehti kannen valmistamisesta. Työnjako oli juuri sopiva ja pöydästä tuli mielestäni tosi hieno!

Teräsrunko maalattiin pensselillä ulkokäyttöön ja teräspinnan käsittelyyn soveltuvalla maalilla. Kaksi maalikertaa oli riittävä määrä peittävän lopputuloksen aikaansaamiseksi. Jos ihan tarkkaan katsoo, joitakin valumajälkiä maalipinnasta löytää, mutta tällaisessa muutenkin rouheassa pöydässä tuollaiset pienet kauneusvirheet eivät haittaa.

Lankut kiinnitettiin toisiinsa kannen alta rimalla ja höylättiin kauttaaltaan. Kuten näkyy, diy-lankut ovat melkoisen eläviä, eli ihan luotisuoraa jälkeä oli aika mahdotonta saada aikaiseksi. Riittävän suora lopputulos kuitenkin on sillä lasit pysyvät pystyssä ja lautaset pöydällä.

Lankut käsiteltiin höyläämisen jälkeen vaaleaksi sävytetyllä puuöljyllä, joka jätti kuitenkin puun syyt kauniisti näkyviin. Sävyvalinta onnistui mielestäni ihan nappiin. Tykkään tuosta vaaleasta puun sävystä todella paljon. Musta runko ja mustat Kartellin Masters tuolit terävöittävät ruokailuryhmää juuri sopivasti. Ne hankittiin viime kevään Hulluilta Päiviltä hyvästä alennuksesta. Kerralla raskin ostaa vain neljä, muutaman tuolin voisi vielä hankkia niin mahtuisi myös kuuden hengen seurue syömään ilman jakkaravirityksiä.

Nyt jälkikäteen on helppo todeta että maltti ja odottaminen kannattivat. Pöydästä tuli juuri sellainen kuin halusimme! Isot kiitokset isälleni ja miehelleni. <3

Kesäkukkia

Laitoin jo ensimmäiset kesäkukkaistutukset takaterassille. Hortensia, erityisesti valkoinen, on suuri suosikkini. Sen lisäksi pari yrttiä pääsi takaterassia kaunistamaan. Kovin paljoa en kesäistutuksiin viitsi panostaa, sillä lomalla olemme kotona niin vähän, että kaikki istutukset kuivuvat auttamatta. Tämän hortensian kyllä taidan napata mökille kesää viettämään.

Etupihalla ei kukkia olekaan, vain ruukkuun istutettu puksipuu. Se saattaa pitkästä kastelutauosta huolimatta selvitä, sillä etupiha on tosi varjoisa ja kasteluntarve siten aika vähäistä. Tekisi mieli laitella vaikka minkälaista kukkaa ja istutusta, mutta kahden paikan välillä asustaminen tekee homman vähän turhaksi ja hankalaksi. Ihan joka mökkireissulle ei viitsi kastelijoita värvätä, eikä toisaalta kaikkia istutuksia mukana kuljetella.

Viimeinkin alkaa tuntua muutenkin kesäiseltä. Tällä viikolla on saatu nauttia ihanista lämpimistä kesäilloista. Ne ovatkin kuluneet joko tallilla tai lenkkipolulla. Blogikin on jäänyt ihan retuperälle, mutta toisaalta olen kyllä nauttinut joka ikisestä juoksuaskeleesta, jonka lenkkipolulla olen ottanut tai hevosten parissa tallilla viettänyt.

Tulevana viikonloppuna toiveissa olisi ehtiä maalata terassipöydän runko. Kunhan se homma on tehty, päästään sovittelemaan kansilautoja paikoilleen ja ehkäpä jo lähipäivinä päästään nauttimaan ensimmäistä ateriaa ulkona uuden pöydän ääressä.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille ja lämpimästi tervetuloa kaikki uudet lukijat. <3

-Liina

Tunnelmavaloja

En malttanut odottaa ensimmäistä adventtia tähtivalojen kanssa, vaan ne ovat valoa kaamokseen (no melkein kaamoksesta voidaan näilläkin leveysasteilla puhua) tuoneet jo parin viikon ajan. Aamulla on huomattavasti miellyttävämpää herätä pehmeään valonkajoon sysimustan pimeyden sijaan. Ripustin seinälle myös Annon koristevalosarjan, joka ostettiin loppukesästä miehen synttärijuhliin koristeeksi. Ei mikään erityinen jouluvalo, mutta siksi sitä kehtaakin riiputtaa sinällä ympäri vuoden.

Reipas ja sitkeä oliivipuuni sinnittelee tiukasti hengissä vieläkin! Se sai koristeekseen jo parhaat päivänsä nähneen (valoista noin 1/ 3 palaa enää) valosarjan. Näyttää muuten tosi kauniilta sopivassa hämärässä valaistuksessa!

 

Ulkona on toistaiseksi valosarja autotallin nurkalla majailevan tuijan ympärille kieputettuna sekä ulko-oven (jonka maalaus on jo listattu ensi kesän projekteihin) mustikkakranssissa. Ja hups, onpas ovessa muutama tahmatassun ja rähmäkäpälän jälki. Hehe.
Takapihan hopeakuusessa on aikaisempina vuosina ollut myös valot, mutta ne hajosivat (joku ajoi ruohonleikkurilla johdon palasiksi, voi vaan kysyä miksi johto lojui nurmikolla vielä siihen vuodenaikaan kun ruohoa ajellaan...). Takapihalle kaipaisin jotakin valoa, sillä nyt siellä on vähän turhan synkeää ja pimeää. Ehkäpä odottelen jouluvaloaleja ja hankin muutamat valosarjat vasta joulun jälkeen.

Kaikista kaunein tunnelmavalo on kuitenkin ehdottomasti kynttilä. Niitä meitä poltellaan joka ilta tosi paljon. Tuoksuvia sekä tuoksuttomia. Mikään valosarja ei päihitä lepattavan kynttilän tuomaa fiilistä ja tunnelmaa.

Kaunista keskiviikkoa ja iloa loppuviikkoon!

-Liina

Syksyä terassilla

Eilen sain viimeinkin siivoiltua terassia kesän jäljiltä. Kummoisia kesäkukkia ei meillä oikeastaan ollutkaan, ruukuista löytyi lähinnä yrttejä yhtä terassihortensiaa lukuun ottamatta.
Useinmiten syksyksi ruukkuihin on päätynyt valkoisia callunoita, mutta nyt olin hurja ja valitsin ihan värillisiä yksilöitä. :)
Lisäksi etuovella on vielä kesästä asti hengissä säilynyt puksipuu. Tykkään tosi paljon ihan yksinkertaisista vihreistä, joten puksipuu toivottavasti ilahduttaa vielä talven jälkeenkin (tätä vähän epäilen, varsinkin jos talvesta tulee kylmä).

Syksyn parasta antia on pimeiden iltojen tuoma tunnelma. Lyhtyihin kynttilät ja lasiin kuumaa juomaa, viltti ympärille ja hyvä lehti tai mielenkiintoinen tv-ohjelma; takuuvarma resepti rentoon ja mukavaan iltaan!

Tunnelmallista lauantai-iltaa!

-Liina

Kirsikankukkien huumaa ja maalausurakan suunnittelua

Olen niin iloinen, sillä viime kesänä istutetut suklaakirsikat ovat selvinneet talvesta! Ei puputuhoja eikä muitakaan näkyviä vahinkoja! En ole todellakaan mikään viherpeukalo, joten tällainenkin saavutus tuntuu ihan mahtavalta. Harmittaa hiukan, sillä mies ei ole nyt tätä upeaa kukintaa todistamassa. Hän on tällä hetkellä toisella pallonpuoliskolla reissaamassa ja minä pidän täällä arkisirkusta käynnissä. Eipä voi valittaa tätäkään osaa, sääthän ovat olleet koko viikon ihan mahtavat!

Kirsikkapuut istutettiin alueelle, jossa ennen kasvoi lähinnä huonokuntoisia ruusuja, täysin reuhahtaneita Norjan angervoja sekä vuohenputkea koko show'n komistuksena. Angervot leikattiin alas ja istutettiin tontin laitamille ryteikköä rajaamaan. Koko istutusalue myllättiin ja kasvit korvattiin kahdella kirsikkapuulla sekä koivuangervoilla. Kuten moneen otteeseen olen maininnut, olen vähän väriallerginen ja se allergia ulottuu kasveihin asti. Valkoinen on hyvä väri, etenkin kun piha ja istutukset ovat muuten turhan rönsyileviä omaan makuuni.

Tässä näkyykin tuleva urakkani. Talo on pääosin rapattu tuollaisella greigen sävyllä, mutta muutamia kohtia on paneloitu savunsinisellä kuultomaalilla käsitellyillä paneeleilla. En kamalasti tykkää... Suunnitelmissa olisikin paneloitujen osien (niitä ei onneksi ihan kamalasti ole) värin muutos. Milläpä muullakaan kuin mustalla (tai hiilenharmaalla tai mikä se nyt onkaan). Puun kuviointi olisi edelleen kiva näkyä hiukan läpi, eli mitään maalimaalia tähän ei käytetä. Olisiko kenelläkään jotakin hyviä suosituksia mitä tuotetta käyttää. Maaliasiantuntijoita, anyone?
Samoin portaat pitää fiksata. Maali on hilseillyt tosi rumasti ja pihka tunkee joistakin kohti läpi. Jos olen oikein aikaansaava, puran portaat ja hion lankut. Sen jälkeen ne voisi käsitellä jollakin neutraalin värisellä puunsuojalla.

Semmoista pientä suunnitelmaa. Nyt vain odottelen miestä kotiin maailmalta, hänen hommansa on malaustelineiden kasaus. Minä lupasin hoitaa muun (*viheltelee*)...

Kivaa keskiviikkoa!

-Liina

Arki 3/5

Päivä on ollut erityisen arkinen; töitä, nakkikeittoa ja lasten (mukana yksi oma joka ei osaa kunnolla pyörällä pysähtyä, toinen naapurista ja vaikeuskerrointa tuomassa myös Onni) kanssa lenkkeilyä. Lapset ajoivat pyörällä ja minä juoksin vierellä Onnin kanssa (aina välillä kiljuen "hiljempaa, en pysy perässä!"). Toisaalta eipä sitä paljon sen ihmeempää aktiviteettia arkeen välttämättä kaipaakaan. 

Takapihalla kukkivat jo krookukset (eikö nämä niitä ole?). Kevät, kevät, kevät!!!

Olisi kivaa jos arkeaan kuvaisi viiden päivän ajan Ruut Way of Passing Time -blogista:)

Kivaa keskiviikkoiltaa!

-Liina

Talvikukkia

Talveksi laitettavat "kukat" ovat ihanan helppohoitoisia. Siis siinä vaiheessa kun on jo pakkasta ja kastelusta ei tarvitse huolehtia. Kesällä istutuksia pitää (tai pitäisi...) nyppiä ja kastella, hoitaa ja huoltaa paljon enemmän jotta kukkaset eivät nuupahtaisi tai toisaalta reuhahtaisi aivan kokonaan.

Takapihan ruukkuihin laitoin tylsästi pienet pallotuijat ja hopealankaa. Kanervat eivät siisteinä siellä kestäisi, sillä katos on niin korkealla että lumi sataa väkisinkin ruukkujen päälle. Etupihan terassin katos on sen sijaan niin matalalla, ettei lumi istutusten päälle sada jollei ihan hurjasta lumimyrskystä ole kyse.

Lauantaina lenkillä käydessäni hautausmaan parkkipaikalla oli paikallinen (näin oletan) kukkamyyjä kanervia, seppeleitä ym. talvi"kukkia" myymässä. Juoksin kotiin, hain rahat ja noukin etupihalle pari callunaa ja yhden marjakanervan. Myyjän mukaan tuo marjakanervakin säilyy hyvin helmi-maaliskuulle asti. Riittää minulle hyvin, maaliskuussahan alkaa jo oikeastaan kevät, eikös?

Vielä kun jaksaisi lakaista kiveykset ja suojata kesällä istutetut suklaakirsikat myyräverkoilla, voisi lumi jo hyvin tulla. Pimeyden keskelle kaipaisi todellakin jo hiukan lumen tuomaa valoa!