Joulu paketissa

Joulun jälkeen minut valtaa eräänlainen henkinen ”joulukrapula”. Tuntuu että niihin muutamiin päiviin on latautunut usein vähän turhankin paljon paineita ja odotuksia. Vaikka joulu olisikin ollut mukava ja onnistunut, heti joulunpyhien jälkeen tekee mieli riisua koti joulukoristeista, järjestää saadut lahjat paikoilleen ja siirtyä takaisin arkirutiinien pariin. Monesti jääkaappi pursuaa edelleen (!) jouluruokia, juustoja ja muita herkkuja. Suklaatakin riittää vähintään uuteen vuoteen asti, vaikka meidän perhe sitä  melkoisella tahdilla on pistellytkin menemään. Jälkeenpäin sitä miettii että olisipa taas osannut hoitaa ostokset ajatuksella, suunnitelmallisemmin ja järkeä käyttäen. Lahjojenkin (etenkin lasten) kanssa olisi voinut olla maltillisempi. Toisaalta tuon kaiken (järjen lähtemisen ja ostovimman riistäytymisen käsistä) ymmärtää, onhan joulu ainakin itselleni yksi tärkeimmistä ja tunnelmallisimmista juhlista ja senpä takia siinä on aina oma erityinen latauksensa. Pienoisesta jouluähkystä huolimatta haluan jakaa muutamia tunnelmapaloja meidän perheen joulusta 2015.

Tärkeä jouluperinne joka varmasti useimpien jouluun kuuluu, on tietenkin joulusauna. Vietimme jouluaaton vanhempieni luona ja pääsimme saunomaan heidän tunnelmalliseen pihasaunaansa.

Joulupöydässä nautitaan rauhassa (mikäli lapset eivät repeä liitoksistaan joulupukkia odottaessaan) jouluateriasta. Itselleni puoli ruokaa on usein jo pelkkä kaunis kattaus.

Tulihan se pukki vihdoinkin, ja lahjojakin kaikille jakoi. Koiria unohtamatta! Lapset toimivat pukin apulaisina lahjojen jakamisessa auttaen. Aattoiltana ei enää hienostella, vaatteet on vaihdettu mukaviin oloasuihin.

Joulupäivän aamuna oli selvillä nuorimman lapsen lempilahjat: kettukarkki-villasukat ja sohvalla pötköttelevä Pelleksi nimetty jättikokoinen pöllöpehmo.

Toivottavasti joulu oli teillä rauhallinen, rentouttava ja muutenkin toiveidenne mukainen. Mukavaa alkanutta uutta vuotta!

-Liina

Lomalla

Viimeinen seitsemän päivää vietettiin auringon alla Teneriffalla. Viikon rentoutuminen valossa ja lämmössä tuli kaikille enemmän kuin tarpeeseen. Matka sujui hyvin ja aikalailla odotusten mukaisesti. Kohde oli entuudestaan tuttu, eikä oikeastaan muita erityistoiveita matkalle ollut kuin rentoa allas- ja rantaelämää. Nyt kiiruhdetaan lasten kanssa hakemaan Alma vanhemmiltani hoidosta, joten pidemmittä puheitta vain muutama kuva mm. Teiden retkeltä. Kameran jaksoin kaivaa vain muutaman vaivaisen kerran esiin, joten kovinkaan kummoisia kuvia ei harmi kyllä reissusta tullut. Ehkäpä vielä jonkinlaisen tiiviin matkapostauksen kirjoittelen hiukan myöhemmin.

Rentouttavaa viikonloppua!

-Liina

Kiitollinen

Joskus sitä saa karulla tavalla herätyksen siitä, miten kiitollinen saa olla. On perhe, koti ja ne tärkeimmät, lapset. Vanhemman lapsen eilinen syntymäpäivä sai ikävän käänteen, kun tyttö tuli vauhdilla alas hevosen selästä. Ilta vietettiin päivystyksessä ja pitkät tunnit päättyivät lopulta lastenpolille, jonne tyttö jäi yöksi tarkkailuun. Onneksi taidettiin selvitä säikähdyksellä, kipeällä kädellä (ei röntgenkuvassa näkyviä murtumia) ja aivotärähdyksellä.

Ihme kyllä toimin koko tapahtuneen onnettomuuden ja pitkät tunnit sen jälkeenkin, rauhallisesti ja hermoilematta. Itku tuli vasta yöllä sairaalasta kotiin ajaessa. Superreipas ja urhea oli kyllä lapsikin, joka lähiterveyskeskuksesta ensiapupolille ajaessamme oksensi autossa (hienosti oksennuspussiin tähdäten) ja vielä monta kertaa illan aikanakin. Muisti pätki, päätä ja kättä särki ja olo taisi olla ihan kaikin muinkin tavoin todella surkea. Pieni, iso kymmenenvuotias. <3

Tässä sankari viime viikonloppuna järjestetyillä kaverisynttäreillä ja alempi kuva otettu eilen, virallisena syntymäpäivänä. Onneksi ei turvavarusteiden laadusta oltu tingitty ja päässä oli kunnon kypärä ja päällä turvaliivi. Kypärä menee tällin jälkeen tietenkin vaihtoon, mutta siihen sijoitetut rahat tuntuvat kyllä kaikista tärkeimmiltä sijoituksilta, mitä voi tehdä.

Paljon onnea rakkaalle esikoisellemme. Pysyttelehän jatkossa tiukasti satulassa. <3

Pienemmän murun juhlat | Birthday party

Viikonloppuna juhlittiin nuorimmaistamme. Kummit ja mummit kutsuttuina sekä meidän vanhempien sisarukset. Luulin olevani hyvin aikataulussa, mutta kun ensimmäiset vieraat saapuivat (no ok, tunnin etuajassa), tämä mamma hääräsi vielä hiki päässä keittiössä kalsareissa ja urheilutopissa. Appiukko kommentoi vain tuttuun tyyliinsä, että "rouva onkin näköjään lähdössä uimaan". Hehe.
Alla muutamia fiiliskuvia juhlapäivältä. Isosisko teki My Little pony-prinsessakakun. Hiukan autoin kuorrutteen kaulimisessa. Ihana ja taitava tyttöni!

 

Prinsessakakun lisäksi tarjolla oli lohi-tuorejuustokakkua, amerikkalaista suklaakakkua (suosin aina tarjottavia, jotka valmistetaan jo edellisenä päivänä), ruisnappeja kylmäsavupaistitäytteellä sekä juustolajitelma ja keksejä.
Kaikkea tarjottavaa oli aika sopivasti. Kakkuja nyt jää aina, pitäisi muistaa tehdä pienempiä (tai sitten vain yksi kakku, mutta olin vähän epävarma prinsessakakun onnistumisesta).

 

Juhla-aamuna vielä rakentelin hyasinteista, kävyistä ja sammalesta asetelman. Erilaisissa lasivaaseissa oli kaikenlaista vihreää, muutama kennopallo sekä paljon kynttilöitä. Kivan yksinkertaista ja kaunista mielestäni. Keskiviikon kaverisynttäreillä kattaus on sitten enemmän lastenjuhlateemainen. :)

Jääkaapin sivulla näkyy pienemmän päiväkodissa tekemä keppikranssi. Hieno mielestäni!

Hiukan harmillista, ette miedän perheessä juhlat ajoittuvat kaikki niin tiiviisti vuodenvaihteeseen. Joulukuussa on pienemmän synttärit, pikkujouluja sun muita menoja, sitten itse joulu ja uusi vuosi. Niistä kun on "toivuttu", onkin omat synttärini (joita en kyllä koskaan ole jaksanutkaan juhlia) ja heti alkuvuodesta myös isomman tytön syntymäpäivät. Oikein harmittaa, ettei kesäkaudelle ajoitu mitään muita juhlia kuin juhannus ja miehen syntymäpäivät.

Tämäkin viikko menee melkoisessa pyörityksessä. Tänään oli päiväkodin joululaulajaiset, huomisesta keskiviikkoon olen työmatkalla ja tietenkin juuri huomenna olisi isomman voimistelunäytöskin. Keskiviikkona pienemmän lapsen kaverisynttärit (voitte arvata että mennään keksien, sipsien ja karkkien voimalla, ei paljon ehdi leipoa), torstaina iltameno työn puitteissa ja perjantaina viimein mummilan kautta mökille ja lauantaiaamuna Kööpenhaminaan. Huh huh! Onneksi suuri osa jutuista on tosi mukavia, mutta kyllä tässä vähän joululomaa jo alkaa odottelemaan.

Mitenkäs teillä muilla, kasautuuko joulun alle enemmän menoja ja tekemistä mitä ehtii hoitaa?

\

Last Saturday we celebrated our doughter's birthday. Older one made her sister My Little Pony-cake, which was so sweet in my opinion. :)

Talvivarustelua

Viime viikolla päälle rapsahtaneet pakkaset saivat minutkin kaivamaan esille talvivaatteita. Vaatteita esiin penkoessani huomasin taas sen, miten laatuun kannattaa tietyissä jutuissa panostaa. OIipa nimittäin mukavaa ottaa esille viime talvena ostamani FilippaK:n villahuivi, joka näytti kuin uudelta, vaikka sitä ehdin käyttää leutonakin talvena tosi paljon. Lisäksi kaapista löytyi Didrikssonin parka, joka on juuri omiaan näille hyytävänkosteille syyskeleille. Mitään untuvaista ei päälle vielä tarvitse vetää, mutta vedenkestävä takki on juuri sopiva valinta tähän vuodenaikaan.

 
Jotain puuttui, ne olivat rennot talvisemmat saappaat. Biker-tyylisiä olen katsellut, mutta ne tuntuivat jotenkin liian rajuilta omaan tyyliini. Löysin pienestä kivijalkaputiikista mukavat vaaleaa nahkaa olevat saappaat, jotka sopivat mielestäni juuri hyvin rentoon vapaa-ajan pukeutumiseen. Bikerhenkeä niissäkin on, mutta ehkä tuo vaalea väri pehmentää ilmettä aavistuksen?

Saappaat Tamaris/takki Didriksson/Huivi FilippaK/farkut Lindex

Kengät on superhelppo sujauttaa jalkaan kaupungille lähtiessä. Ovat rennot, mutta kuitenkin astetta siistimmät kuin karvareunukselliset Sorelin kumiteräiset kenkäni. Uskon, että tulevat ensi talvena kovaan käyttöön!
Eilen  kyllä satoi niin urakalla, että oikea jalkinevalinta olivat kumisaappaat. Niin kuin vettä ei olisi tullut taivaaltakin tarpeeksi, niin me lähdettiin koko perheen kanssa kastumaan oikein kunnolla ja pulikoitiin parin tunnin ajan uimahallissa. :)
Ihmeellisen paljon sitä ehtikään kaikkea tekemään, kun normaalin viikonlopun sijaan vapaata olikin yksi ylimääräinen päivä! Aina silloin tällöin tällainen tekisi kyllä niin hyvää!

Kivaa alkanutta viikkoa!

Liina.

Uudet sohvanpäälliset mökille

Mökillämme on Ikean Karlstadt-sohva. Se hankittiin viitisen vuotta sitten, kun mökki omistukseemme siirtyi. Kriteerinä oli edullinen hinta (jouduimme hankkimaan kerralla lähes kaikki huonekalut), simppeli design ja vaihdettavat päälliset. Sohvaan olemme olleet tyytyväisiä, hintaansa nähden on palvellut tosi hienosti. Viisi vuotta lapsi-/koiraperheen arkea on kyllä aika armotonta sohvan päällisille, jotka alkoivat olla jo tosi epäsiistissä kunnossa. Olisin mielelläni ostanut uudet samansävyiset päälliset, mutta harmikseni niitä ei enää valikoimissa ollut. Seuraavaksi parhaat olivat harmaansävyiset, jotka ovat likatahroille (jäätelö, koirantassut, pienet multaiset varpaat jne.) ehkä aavistuksen armollisemmat. Näin ainakin toivon.

Sohvan sävy tummeni nyt selvästi ja olen entistä vakuuttuneempi, että ensi kesän projektina tulee olemaan sisäseinien käsittely vaaleammiksi. Ulkoseinät pitäisi maalata myös, joten saapa nähdä kumpi on prioriteettilistalla ykkösenä, molempiin ei nimittäin aika/rahkeet/rahat/jaksaminen riitä. Täytynee vähän pohtia tilannetta talven aikana.

Tykkään uusista päällisistä yllättävän paljon. Tuovat kivasti uutta ilmettä mökin tupaan. Vanhat olivat hyvät, mutta niin ovat onneksi uudetkin! Tältä sohva näyttin ennen:

Nyt mietin pitäisikö mökin ruskeasävyinen talja vaihtaa kotona olevaan musta-valkoiseen? Mitä olette mieltä, sopisiko musta-valkoinen paremmin harmaan sohvan pariksi? Toisaalta tuo ruskea tuo kivaa lämpöä kylmäsävyisen sohvan rinnalla, mutta sitten taas onhan tuota puun sävyä tuolla ympärillä kyllä aika paljon lämpöä tuomassa. Musta-valkoinen vai vaalean ruskea?

Mökillä oli muuten käynyt pienehkö katastrofi. Urpot hiiret (niiden kanssa on ollut pientä säätöä ennenkin, kun pari tyyppiä oli mennyt kuolemaan meidän sänkyyn, oikein lakanoiden väliin...) olivat joukolla (yöks!) päättäneet mennä uimaan kaivoon. Huonostihan siinä niille sitten kävi. Viime viikonloppuna jo ihmettelin miten vesi  haisee niin omituiselta ja kielsin lapsia sitä juomasta. Tänään mies oli sitten kaivoon kurkannut ja sieltähän olikin sitten ylimääräisiä kelluvia siimahäntiä löytynyt. Voi yrjötys sentään, sanon! Kävin kaikki lähikaupungin apteekit läpi ostaakseni vetyperoksidia, jolla kaivo desinfioidaan. Se on syyskuun alusta asti kuulemma ollut luvanvaraisesti myytävä tuote, eli poliisilta asti täytyy lupa aineen ostoon anoa. No terve! Kyllä siinä itsekseni muutaman kirosanan mutisin kun apteekki toisensa jälkeen kieltäytyi tuota myymästä. Määräyksiähän he vain noudattavat, ymmärrän kyllä, mutta joskus sitä toivoisi jonkun inhimillisen sormien läpi katsomisen tuolta määräysviidakon välistä pilkistävän. Kuolleet hiiret kaivossa ovat nimittäin melkoinen kansallinen hätätila, vai oletteko eri mieltä?

No, hiiristä (ne on asianmukaisesti tietysti nyt kaivosta ongittu ja tarpeellisin menoin hautaan saatettu) huolimatta mies ja lapset jäivät alkuviikoksi mökkeilemään. Onneksi voivat saunoa rantasaunassa ja lähikaupasta saa kanisterilla hakea juomavettä. Minä, raukka, joudun tekemään melkein koko viikon töitä. Perjantain sain onneksi sentään pitää palkatonta vapaata, niin voin ainakin kuvitella olevani syyslomalla kolmen päivän ajan.

Toisaalta, melkein lomaahan tämä tällainenkin on. Yksin kotona! Sitä ihmettä ei lapsiperheen äiti ihan kauhean usein pääse kokemaan. Kotiin tullessani ensi töikseni haravoin/puhalsin etupihan siistiksi lehdistä, paistoin pakastepizzaa iltaruuaksi ja otin lasillisen punaviiniä ihan vain sen takia, että olen yksin kotona. Käsittämätön juttu, että niitä riiteleviä palleroisia on muka jo nyt ikävä. Onneksi tulevat kotiin jo keskiviikkona (jolloin todennäköisesti toivoisin olevani vielä yhden illan omassa rauhassani, yksin kotona). :)

Mukavaa sunnuntaita!

Liina.

Pieni muutos yhdeksänvuotiaan huoneessa

Esittelin vanhemman tyttäreni huoneen aiemmin täällä. Tietoisesti yksi nurkkaus jäi kuvaamatta, se kuin ei niin kuvauksellinen silloin ollut. Siellä kökötti Ikean Expedit-hylly, täynnä kaikenlaista rojua ja sälää, kaikki tietenkin ihanasti näkyvillä. Ihan perus lastenhuonemeininkiä siis, eikä siinä mitään vikaa ole. Siis jos ei koe sitä itse häiritseväksi. No, minua häiritsi, eniten ehkä se että hyllyköstä oli turhan hankalaa pyyhkiä pölyjä. Lisäksi lapsella oli tapana keräillä kaiken maailman aarteet ja romut hyllyynsä. Ihan kai vain sen takia, että siihen ne oli kätevä käsistään laskea. 

Siispä Expedit sai siirron autotalliin (kunnes lopullinen sijoituspaikka keksitään) ja eteisen liinavaatekaapin paikalta pois joutunut Malm-lipasto pääsi tytön huoneeseen. Pahoittelen kuvien surkeaa laatua, auringonpaisteinen iltapäivä teki kuvaajalle pahat tepposet.

 

Lipaston päältä sai paikkansa karttapallo, sekä Granitista (junassa raahaamani) betoninen ruukku. Tyttö oli pitkään toivonut omaa viherkasvia, ja nyt sille sitten sopiva paikka löytyi. Pahoin vain pelkään, etten sitä muista käydä kastelemassa, mutta jospa yhdeksänvuotias sen homman ottaisikin omalle vastuulleen?

Liian sisustettua ja kliinistä ei lapsen huoneesta saa, siitä pitävät huolen esimerkiksi vaatekaappien ovista löytyvät hevosjulisteet. Siisteydestä esikoinen onneksi pitää ihan kiitettävästi huolta itse ja mukavampihan se on siistissä huoneessa leikkiä ja touhuta, kun tavaroilla on paikkansa ja lattialla tilaa leikeille. Nuorimmaisen huone onkin sen sijaan ihan toinen juttu. Sieltä ei toistaiseksi blogikelpoista materiaalia saa. :D Ehkäpä tässä syksyllä on pidettävä jonkinlainen syyssiivous ja jospa ehtisin heti siivouksen jälkeen muutaman kuvan napata. Nopea on kyllä oltava jos ehtii siististä huoneesta todistusaineistoa saamaan. :)

Mukavaa maantai-iltaa!

-Liina

Maanantain pelastajat

Eilinen päivä oli aika kamala. Vettä vihmoi ja oli kylmä. Siis ihan normaalia syyskuussa, toki, mutta kun on tottunut kesäisin lämpötiloihin, auringonvaloon ja sellaiseen kauniiseen vähitellen hälvenevään aamusumuun, kontrasti oli vähän liian iso. Töissäkin tuntui ihan siltä, että en osaa, tajua enkä koskaan pystykään tajuamaan. Siis ihan normaali maanantaifiilis... Tänään kaikki on varmasti taas asteen verran paremmin ja yön aikana minusta on tullut taas se ihan normaalisti asioita sisäistävä tyyppi.

Onneksi masentavan maanantain pelastivat lapsen leipomat suklaacookiesit ja illan ratsastustunti. Hypättiin, ihan miniatyyriesteitä kylläkin, mutta se ei vähennä adrenaliinin määrää ja siten tunnin jälkeistä huumaa yhtään!

Tiistaiterveisin,

Liina

Fjällrävenit

Vanhempi lapsista on kulkenut ensimmäiset kaksi kouluvuottaan samalla edullisella perusrepulla. Nyt halusi kuitenkin uuden repun, olihan vanha jo aika nuhjaantunut ja rispaantunut. Yllätyksekseni (ja ilokseni) repputoiveena oli klassikko: Fjällrävenin Kånken.

Pitihän eskarilaisellekin eskarireppu hankkia, ja isosiskon vanavedessä hänkin halusi samanlaisen Fjällrävenin. Reput olivat sopivasti viime viikonloppuna tarjouksessa, ja tytöt kävivät mummin kanssa yhdessä ostoksilla. Ensisijainen toive vanhemmalla tytöllä oli musta tai turkoosi, mutta värivalikoimaa ei enää kovinkaan paljoa ollut kyseisessä kaupassa jäljellä. Niinpä isompi valitsi harmaanruskean ja pienempi kirkkaan violetin. Oikein hyvät värit mielestäni!

Eskarilainenkin on reppunsa kanssa ihan tohkeissaan ja innoissaan pakkailee vaihtovaatteita ja muuta tarpeellista (ja vähän vähemmänkin tarpeellista) reppuunsa. Aamulla päiväkotiin lähdetään tomerasti reppu selässä, siitäkin huolimatta että se heti autoon mennessä pitää tietenkin pois riisua...

Alla taitaakin olla ihka ensimmäinen kuva meidän tuulikaapista. Eipä siinä kovasti esiteltävää kyllä olekaan ollut. Tuo tila on vielä remontoimatta ja kuvasta näkeekin hyvin jo hiukan kolhiintuneen säilytyskalusteen. Reipas valotus antaa armoa kupruileville lasikuitutapeteille, niiden fiksaus onkin sitten jo aavistuksen työläämpi homma. Sitä inspiraatiota odotellessa...

Molemmille tytöille on omat laatikkonsa, jossa säilytetään ylimääräiset pipot, lapaset ja muitakin vaatteita tarpeiden mukaan. Vieraiden tullessa kiiressä paikkoja raivatessa tuonne on vähän liiankin kätevä tunkea kaikki ylimääräinen roina, jota usein tuossa tasolla seilaa. Sen verran olen hommaa yrittänyt helpottaa, että useinmiten käytössä olevat hatut ym. olisivat metallikorissa tuossa tason päällä. Siihen hatut menevät aavistuksen suurella todennäköisyydellä sen sijaan että jäisivät tuulikaappiin hujan hajan pyörimään.

Toisella puolella tuulikaappia on Ikean Malm-lipasto ja kenkäteline. Nykyään siellä majailee myös ylimääräinen rahi, jonka päällä Onni usein päivystää etupihalle.  Tuo puoli tuulikaapista oli niin sekaisessa kunnossa, että jätin suosiolla sen kuvaamatta. Eteisen ja sisääntulon ylipäätään pitäisi kai olla kodin käyntikortti. Meillä todellakin tuo käyntikortti antaa kyllä aika sekalaisen ja epäsiistin vaikutelman. Ehkäpä tuonkin tilan vielä jossakin vaiheessa saa hiukan fiksumpaan kuntoon. Nyt se ei ihan täysin toimi kuten toivoisi.

Sehän on taas jo keskiviikko, eli ollaan jo melkein viikonlopussa!
Reipasta loppuviikkoa!

-Liina

Ihmeellinen kesä

Huokaus sentään! Ollaan vietetty ihan mielettömän ihana vuorokausi vesillä! Kyllästytän teidät kuoliaaksi näillä veneilykuvilla, mutta nyt ei tarjolla oikein muutakaan ole. Pahoitteluni. Useamman viikon jatkunut hellejakso on vaikuttanut loman viettoonkin. Ei olla paljon muualla kuin veden äärellä oltu. Sateisemmalla ja viileämmällä säällä lomaohjelmakin olisi varmasti muodostunut hiukan erilaiseksi.Syksymmällä sitten sisustusintoilu saa taas enemmän valtaa, vähän jo sitä odotan itsekin.

Retkemme alkoi Luhangasta, jossa vene laskettiin vesille. Seuraava etappi oli Padasjoki, jonka jälkeen suunnattiin Kelvenne- nimiseen saareen, jossa oli aivan mahtava luonnonhiekkaranta! Paikka on veneilijöiden suosiossa, eikä syyttä. Ilta meni auringosta nauttien, grillaten ja uiden. Ah, oli aivan mielettömän hieno sää!

Aamulla syötiin rauhassa aamiainen ja grillattiin vaahtokarkkeja jälkiruuaksi. Niitä ei illalla muistettu... Jatkettiin matkaa Kuhmoisiin, jossa pidettiin tauko ennen paluumatkaa Luhankaan.
Reissu oli tosi onnistunut, säät tietysti näitä retkiä aika pitkälti määrittävät. Kiitos miehelleni, että meidän pesueen matkaan houkutteli. Itse olen vähän ei-erähenkinen, joten tällaiset retket jäisivät ehkä muuten minulta tekemättä.

Ihan loistava reissu oli taas! Ei voi olla kuin onnellinen ja kiitollinen, että näitä on tänä kesänä päästy jo useampi tekemään. On ollut ihan mahtava kesä!

Ihanaa viikonloppua!

-Liina

Into

 
Kävimme eilen lasten kanssa ihastelemassa vanhempieni uutta kissanpentua. Into on kyllä niin suloinen! Kuvaaminen oli kyllä ihan järkyttävän vaikeaa, sen verran eläväinen tyyppi Into on. Tosin kun väsymys iskee, se iskee hetkessä. Isäni oli mm. kuvannut viedeon, jossa Into nukahtaa hetken "pilkittyään" istualleen. :) Kyllä eläinvauvat vaan on niin hellyttäviä. <3

Mukavaa maanantaita!

-Liina