Hei kesä!

Jokohan olisi aika rikkoa tämä blogihiljaisuus? Blogiloma, suunnittelematon sellainen, venyi kovin pitkäksi. Toisaalta, eipä tässä ole ihmeitä tapahtunut, sisustuksen rintamalla etenkään. Kesä on mennyt nopeasti, niinhän se aina tekee. Vaikka tuntuu ettei tässä mitään ihmeellistä ole tehty, niin onhan kesään yhtä jos toistakin mukavaa mahtunut. Tässä muutamia välähdyksiä meidän kesästä:

Kesällä urheilin paljon. Niin paljon itse asiassa, että loman jälkeen olen kärsinyt viheliäisestä rasitusvammasta, jota on jouduttu hoitamaan mm. kortisonipiikeillä, fysioterapeutin käsittelyllä ja sillä kaikista ärsyttävimmällä tavalla, levolla.

Siskon kanssa käytiin juoksemassa mm. Tornimäen laskettelurinteessä pientä mäkitreeniä. I-han ka-ma-laa! Suurin osa lomalenkeistä juostiin mökkimme lähimaastossa risteilevillä luontopoluilla.  Mökkimme lähellä on myös ihana pururata, jossa juoksureitti kulkee pitkospuita pitkin suon läpi. Mieli lepäsi noissa maisemissa.

Ihan loman alkajaisiksi juostiin Vierumäki Trail, josta oman jutunkin kirjoitin. Se löytyy täältä. Loman päätteeksi, töiden jo alettua, juoksin myös ensimmäisen "virallisen" Cooperin testinkin. Sinnittelin 12 minuutissa 2600 metriä. Eniten harmittaa se, että laskin min/km vauhdin väärin. Tavoitteeni oli 2700 metriä eikä se tietenkään tuolla vauhdilla täyttynyt. En kyllä tiedä olisinko tuohon tavoitteeseen pystynyt vaikka laskuvirhettä ei olisikaan tullut. Aika koville nimittäin tuo 2600 metriäkin otti. Kokeilkaapa huviksenne jos ette ole Cooperia ennen juosseet.

Lomalla lapset saivat myös omat puput. Nipsu ja Hattivatti viettivät heinäkuun mökillämme. Loman jälkeen puput siirtyivät vanhemmilleni ja talveksi majoittuvat hevostalliin, josta ne meille kesäksi tulivatkin. Ensi kesänä pupsit toivottavasti taas meidän mökille lapsien iloksi saapuvat.  Alma oli kaneista superkiinnostunut mutta käsittämättömän kiltisti niiden kanssa oli. Mitä nyt välillä yritti vähän turhan innokkaasti leikkiin pupuja saada mukaan...

Alkulomalla satoi. Paljon. Oikeastaan sadetta riitti pitkin lomaa vähän liikaakin. Yritettiin kuitenkin olla liikoja välittämättä ja käytiin useamman kerran sienimetsällä. Ja niillä juoksulenkeillä. Niitä pikku sateet eivät nimittäin haitanneet. Lapsetkin sain välillä metsään mukaan suostuteltua. Ja anopin, jolle olen ikikiitollinen kun muutaman sienipaikan minulle on paljastanut.

Sateista huolimatta lapset (ja aikuisetkin) pääsivät vesileikkejä harrastamaan. "Sup-lautana" toimi aito 80-luvun purjelauta. Ihan ei ole yhtä vakaa kuin oikeat sup-laudat, mutta kehittääpä tasapainoa ja keskivartalon lihaksia ainakin kunnolla jos sillä seisaaltaan tasapainoilee, heh.

Alkulomasta matkasimme myös Suomenlahden yli tuttavaperheen kanssa. Vietimme Pärnussa neljä yötä ja tuo reissu oli tosi onnistunut! Vuokrasimme talon Airbnb'n kautta ja saimme tosi kivan majoituksen edullisesti. Talossa oli oma pieni piha, ja patio, jolla grillasimme käytännössä joka ilta!

Vaikka säät vähän kehnot lomalla olivatkin, välillä sentään lämmintä ja aurinkoa riitti. Veneilimme Puulalla ja Saimaalla. Puulan retket olivat lähinnä mökiltä kirkonkylälle kauppaan tai jäätelölle, mutta Saimaalla vietimme pari yötäkin. Ensimmäisen yön veneessä (minä, lapset ja Alma) ja teltassa (mies) ja toisen aavistuksen mukavammin hotellissa Lappeenrannassa. Veneemme ei ole mikään retkivene, vaan ennemminkin päiväretkeilyyn suunniteltu, mutta yhden yön reissun silläkin hyvin pärjää.

Ihan paras kesäsatama löytyy mielestäni Puumalasta, jossa tämäkin selfie Alman kanssa on otettu. Puumala on mielestäni ainoa "oikea" kesä- ja mökkipaikkakunta. Ehkäpä tässä pientä "kotiseuturakkautta" on, Puumalassa sijaitsi vanhempieni mökki ja veneilimme perheen kanssa noilla seuduilla paljon ennen mökin hankkimistakin. 

Kesäreissu Lappeenrantaan on jo perinteeksi muodostunut. Asuin siellä mieheni kanssa ennen lapsia ja kaupunki on siten tuttu ja rakas.

Veneilyn parasta antia ovat usein upeat maisemat ja auringonlaskut. Näitä muistoja ja kuvia on hyvä syyshämärässä ja talviaikaan muistella ja katsella.

Lomajuttuihin kuului luonnollisestikin myös rennot ja hitaat laituriaamiaiset. Lomalla ei hoppuiltu, aamiainen nautittiin usein vasta aamupäivän koittaessa. Mihinkäs sitä kiire olisi ollutkaan.


Viron reissun tuliaisina tuotiin mm. Kyrö Napuen Giniä, josta mökkinaapureillekin dinnerin alkudrinkit tehtiin. Ei ollut karpaloita, mutta puoliraa'at puolukat toimittivat tehtävän ihan riittävän hyvin.

Nuorimmaisen lapsen ja Alman yhteinen lomahupi oli rannassa olevilla kivillä tasapainoilu. Ei tainnut kumpikaan kuitenkaan veteen tahtomattaan humpsahtaa. Usein jos lapsi tai koira oli kateissa, riitti että paikansi toisen, toinen löytyi aina ihan lähettyviltä. Muruset <3.

Loma oli ihanan pitkä, neljä viikkoa. Arkeen paluu tuntui yhtä aikaa ihan mukavalta ja toisaalta aika raastavalta. Olisi ollut mukavaa jatkaa lomailua mökillä vielä pidempäänkin. Säät alkoivat muuttua kuitenkin vähän syksyisemmiksi ja kotiin ja arkeen paluu rupesi loppulomasta ajatuksena tuntumaan ihan siedettävältä. Alma hiukan protestoi arkeen paluuta, täällä kotona kun ei pääse ihan vapaana pihoilla ja metsissä juoksentelemaan. Tässä erään maanantaiaamun tunnelmia.

Onneksi loman jälkeen oli tiedossa mukava tapahtuma. Vietimme ystävien kanssa rennon viikonlopun festareiden merkeissä. Lapset olivan mummoloissa hyvässä hoidossa ja me aikuiset pääsimme nauttimaan festaritunnelmasta, huippuartisteista (Antti Tuisku <3) ja vip-tason ruuista. Ruuat tosin tehtiin ihan itse, mutta siksipä ne niin vippiä olivatkin. :D

Vettä satoi, mutta asenne ratkaisi.

 

Ihana loma. Ihana kesä.

Toivottavasti teidänkin kesä on sujunut mukavissa merkeissä.
Rentouttavaa viikonloppua!

-Liina

(Lomalla en paljon kameraa esiin jaksanut kaivaa. Suurin osa kuvista puhelimella otettuja. Mutta mitäpä tuosta, olennainen käy niistäkin ilmi. :))

Ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa / Instagramissa / Bloglovinissa

YLLÄTYSTEN VIIKONLOPPU

Pari viikkoa sitten vietimme viikonloppua ihan normaalisti oman perheen kesken mökillä. Tai niin luulin... Olin aika väsynyt, pari edeltävää viikkoa olivat olleet töiden puolesta aika rankkoja. En jaksanut siten kovinkaan paljoa mm. ruokien suunnitteluun panostaa, lähinnä mietin että kunhan on iltapala- ja aamupalatarpeet niin se riittäisi, ruokaostokset suunnittelin tekeväni vasta lauantaina.

Ilta ja aamukin vielä sujuivat ihan tutun kaavan mukaan. Patistin lapset pihalle ja järjestelin mökissä hiukan paikkoja. Mies sanoi vievänsä lapset käymään parin kilometrin päässä mummolassa. Tuokin oli ihan normaalia, en epäillyt mitään erityistä. Huomasin että mies on sytyttänyt pihan reunamille tulen ja ajattelin että polttaa roskia kuten aika usein tapaa tehdä. Edelleenkin olin ihan tuon tietämätön tulevasta ja tyytyväisenä keittelin cappuccinoa, kuvailin hiukan blogia varten ja kirjoittelin postausta. Kunnes... Mieheni ja tuttavaperheen mies ilmestyivät keittiön ikkunan taakse koputtamaan! Säikähdin ja kiljahdin ääneen. Almakin pomppasi sohvalta alas ja ihmetteli mitä tapahtuu.

Ryntäsin terassille, jossa vastaan tulikin paras ystäväni. Olin ihan äimänä ja ajattelin että ovat varmaankin vain ohikulkumatkalla. Kun heidän lapsiaan ei näkynyt, aloin aavistella josko tässä olisikin jotain muuta kyseessä, kuin pelkkä ohikulkumatka. Mieheni oli suunnitellut täysin minulta salassa rentouttavan aikuisten viikonlopun. Ystävien lapsia oli tullut kotiin hoitamaan heidän mummonsa ja meidän lapset jäivät yökylään omaan mummolaansa. Lapset olivat asian tienneet koko viikon, mutta niin vain nuorimmainenkin oli salaisuuden onnistunut säilyttämään. Uskomatonta.

Hetken siinä taivastelin tilannetta, mutta eihän siinä muu auttanut kuin heittäytyä vain muiden vietäväksi. Minun käskettiin vain varustautua pientä veneretkeä varten, muusta en sitten mitään tiennytkään. :)

Kuvasta näkee, että vähän on hämmentynyt olo. Olin vähän huonosti varustautunut, kun mukana oli lähinnä lenkkivarusteita. Onneksi mökiltä sentään löytyy aina jotain ikivanhoja ulkoilukamoja, joilla tuosta yllätysveneretkestä selvisin. :)

Miehet uistelivat jonkin aikaa ja me ystävän kanssa vaihdettiin kuulumisia. Oloni oli ihan pöllämystynyt ja koko ajan nauratti, kun olin tosiaan kuvitellut viikonlopun kuluvan hiukan erilaisissa merkeissä. Täytyy sanoa että onpahan jännä tunne kun ei yhtään ole itsellä hajua mitä tapahtuu ja taisipa se tehdä tälle kontrollifriikille ihan hyvää. ;)

Rantauduimme saareen, jossa ollaan aiemminkin käyty retkellä. Siitä on tosin aikaa varmasti melkein (tai ylikin!) viitisentoista vuotta. Keitettiin nokipannukahvit ja käristettiin makkaraa. Retkellä ja ulkoilmassa kaikki maistui niin hyvältä!

Ajeltiin saaresta takaisin mökille. Mieheni sytyttämä kuoppa osoittautui rosvopaistikuopaksi ja hiillos oli veneilemästä palatessamme siinä kunnossa että paisti päästiin hautaamaan hiilien alle. Rosvopaistia tehtiin ystäväporukalla mökkireissuilla aikoinaan useampaankin otteeseen, mutta viimeiseen kymmeneen vuoteen sitä ei olla taidettu tehdä?
Paisti (possua ja karitsaa) käärittiin ensin leivinpaperiin, sitten folioon, kasteltuun sanomalehteen uudelleen folioon ja lopuksi kanaverkkoon. Paketit haudattiin kuoppaan ja kuuma hiekka ja hiilet lapioitiin päälle. Jotta kuoppa ei olisi jäähtynyt liian nopeasti, sen päällä poltettiin vielä pientä tulta.

Tässä välissä reipas retkeilijäporukka vaihtoi trikoot päälle ja säntäsi juoksulenkille metsään. Miehet menivät menojaan, minäkin pääsin painelemaan ihan rapsakkaa vauhtia entisen sm-tason hiihtäjän vanavedessä. Hän hoiti puhumisen, minä puuskuttamisen... Juostiin vajaa kymppi, saunottiin ja aloitettiin illallisen valmistelu. Ilta oli tosi kaunis ja taivas kirkastui harmaan päivän jälkeen. Kaiken adrenaliinin ja endorfiinin jälkeen olotila oli aika leppoisa.

Saunan (ja uinnin!) jälkeen viimeisteltiin illallinen. Kuoppa kaivettiin auki ja jännityksellä päästiin avaamaan pakettia.

Tuoksut olivat Alman mielestä tosi houkuttelevat ja täytyy kyllä sanoa että olipahan makukin aivan mahtava! Lihan lisäksi syötiin valkosipuliperunoita sekä vuohenjuustopunajuuria. Pitkän päivän ja kaiken tekemisen jälkeen illallispöytään oli aika ihana istahtaa (noin klo 22 :D).

En voi muuta todeta, kuin että kyllä mulla on aika ihana mies ja ihan mahtavia ystäviä! Kiitos kaikille, yllätysviikonloppu teki tälle arjen väsyttämälle ihmiselle todella hyvää. <3

Ihanaa viikonloppua teille kaikille, pitäkää huolta itsestänne ja läheisistänne!

-Liina

Ihanan loppukesän juhlat

Upean lämmin ja aurinkoinen elokuu pelasti kesän. Epäilen että syksyn tulo olisi tuntunut paljon karummalta, jollei näistä upeista kesäisistä päivistä ja illoista olisi ehditty nauttimaan. Vaikka työt alkoivatkin heinäkuun lopussa, jäi vielä aikaa viikonloppuina ja iltaisin fiilistellä kesää, aurinkoa ja lämpöä.
Elokuun puolivälissä vietimme pienimuotoisia rapujuhlia. Toimme veneen mökiltä tänne kotivesille ja haimme ystäväpariskunnan veneellä meille. Sää oli aivan mahtava, lämmintä ja aurinkoa riitti. Vesillä kului aamupäivä, ja iltapäivästä aloitimme ruuan valmistelut. Alkuruuaksi oli rapuja, mätiä, smetanaa ja paahtoleipää. Pääruuaksi grillasimme karitsaa valkosipulipapujen ja lohkoperunoiden kanssa.

Terassipöytä pääsi kunnolla testiin ja hyvinhän se toimi. Olipa ihanaa syödä ihan rauhassa ulkona terassilla, auringonlaskusta nauttien. Almakin oli menossa mukana. Veneretkeily oli tosin niin uuvuttavaa, että pallero uuvahti terassituoliin. Illan hämärtyessä saatiin nauttia vielä ilotulituksesta (kiitos lähistöllä järjestetyn isomman tapahtuman). Ihan kelpo päätös kesäillalle. :)

Tiedättekös, eihän sitä enää edes muista että alku- ja keskikesä olivat säiltään vähän nihkeitä. Mielessä ovat päällimmäisenä upeat loppukesän lämpimät illat ja syyskuussakin ollaan vielä päästy nauttimaan lämpimästä ja aurinkoisesta säästä. Näillä tunnelmilla ja muistoilla pärjää varmasti pitkälle syksyyn ja alkutalveen.

Ihanaa alkanutta viikkoa!

-Liina

///

We spent amazingly sunny and warm weekend in August with our friends.

Veneretkeilyä Saimaalla ja Puulalla

Viime päivinä ollaan veneilty oikein urakalla. Ensin vietettiin viikonloppua aikuisporukalla ystävien kanssa Saimaalla. Vene laskettiin vesille Ristiinassa ja suunnattiin kohti Listingin retkisatamaa. Tuolla pidettiin lounastauko, jolloin nautittiin pulled pork-täytteisiä kylmiä tortilloja. Pulled porkin tein edellisenä yönä ja pakkasin sen kylmänä kylmälaukkuun. Muut täytteet (salaatti, tomaatti, kurkku) pilkoin valmiiksi jo mökillä. Tortillojen lisäkkeenä oli myös Valio Crea pippuri-creme fraîchea sekä valmista salsakastiketta. Helteisen päivän lounas oli tosi onnistunut, mitään kuumaa syötävää ei olisikaan välttämättä mieli tehnyt.

Lappeenrannan satamaan saapuessamme vesillä oli suorastaan ruuhkaisaa. Muistojen Suur-Saimaan ajot järjestettiin lauantaina ja päätesatama sattui olemaan juurikin Lappeenranta.

Lappeenrannan satama on kyllä tosi kaunis. Jos Lappeenranta ei ole ennestään tuttu, suosittelen vierailua sinne!  Linnoitus ja satama-alue ovat todellakin tutustumisen arvoisia paikkoja ja kivoja ravintoloitakin tuolta löytyy. Itse söimme illalla Wanhassa Makasiinissa ja paikkaa voi kyllä suositella hyvin.

Sunnuntaina ajelimme rauhassa takaisin lähtösatamaan. Matkalle sattui mm. Vehkataipaleen kanava, jossa on hauska käsikäyttöinen sulku.

 Partakoskella pidimme ruokatauon. Koska veneessämme ei ole jääkaappia, paluumatka taitettiin ilman isompia eväitä. Veneretkeilyssä parhaita mukaan pakattavia ruokia ovatkin ilman kylmäsäilytystä säilyvät ruuat; hedelmät, pähkinät, suolaiset (ja makeat...) naposteltavat.

///

Eilen teimme veneretken Puulalla. Mukana oli nuorin tytär sekä Onni. Isompi lapsihan on edelleen ratsastusleirillä. Matkaan lähdettiin omalta mökiltä, ja kaupan kautta ajelimme Kangasniemelle, jossa käytiin syömässä.

Onni ei veneessä ole ehkä ihan omimmillaan ja vähän taitaa raukka varsinkinkin aallokossa stressata. Jännittävä venematkailu näkyi illalla nuotiopaikalla, kun uupunut koira meinasi nukahtaa seisaalleen! Oli ihan hämillään, kun suorilta jaloiltaan melkein muksahti maahan.

Huonoilla eväillä ei pidä liikenteessä olla. Illalla söimme ryynimakkaroita ja pesto-fetaleipiä. Ulkona ja retkioloissa kaikki maistuu aina paljon paremmalta!

Onni oli saaressa ollessaan ihan oma itsensä. Pallo oli tietenkin pakattu mukaan, ja viereisen venekunnan jäsenet jaksoivatkin Onnille sitä heitellä.

Aamiainen valmistui näppärästi Trangialla. Murukahvi ja puuro olivat pilvisemmän ja aavistuksen sateisen aamun pelastajat. Kotimatka taittui heikommasta säästä huolimatta onneksi ilman vesisadetta.

Reissu oli tosi onnistunut, vaikkakin pienehkössä päiväretkeilyyn tarkoitetussa veneessä yöpyminen ei ollut mikään unelmien nukkumiskokemus. Vesillä matkan taittaminen on ihmeen paljon letkeämpää, kuin autossa istuminen. Maisemat tietysti ovat yleensä tosi kauniit, joten katseltavaa riittää. Itselläni on veneilystä paljon hyviä muistoja lapsuusajalta, jolloin veneilimme perheen kanssa isommalla retkiveneellä Saimaalla. Toivottavasti omatkin lapset saavat yhtä mukavia muistoja näistä meidän retkistämme.

Mukavaa keskiviikkoa!

-Liina