Ikkunoista

Ajattelin kirjoittaa muutaman sanan ikkunoistamme, lähinnä olohuoneen isoista sellaisista. Isoista ikkunoista tulee mukavan paljon valoa, se on niiden ehdottomasti paras puoli. Näin keväällä tuon olohuoneen sivuikkunan takana oleva tuomi on kuin luonnon taideteos ikkunanpuitteet raameinaan. Kuvaan sitä en tietenkään osannut vangita niin kauniina kuin se luonnossa on.

Keväisin oikein odotan, että tuomi puhkeaa kukkaan. Se on kaunis ulkonäöltään ja huumaa myös tuoksullaan. Harmillista kyllä, kukinta kestää aika lyhyen aikaa kauniina. Kukat muuttuvat melko pian ruman ruskeiksi. Osa viehätyksestä piileekin varmaan juuri siinä, että tuosta kauniista ikkunan takaa näkyvästä puusta pääsee nauttimaan vain rajatun ajan.

Isot ikkunat tuovat myös haasteita. Kuumina päivinä aurinko porottaa ikkunoista lähes koko päivän ja jonkinlaista suojaa paahteelta on pakko käyttää. Olohuoneessamme on Woodnotesin isot paneeliverhot, jotka on näppärä kaukosäätimellä laittaa paahteelta suojaamaan. Usein käännän myös sälekaihtimet kiinni, niiden vaikutus on pelkkiä ohuita paperinaruverhoja tehokkaampi.

Toinen ja ehkä suurin haaste, on ikkunoiden peseminen. Olisivatpa edes sellaisia, joissa on vain kaksi pintaa pestävänä. Mutta ei, ikkunat joutuu avaamaan ja pestäviä pintoja on neljä. Melkoinen homma, etenkin jos haluaa saada raidatonta ja siistiä jälkeä. Tuokin projekti on muuten vielä tältä keväältä tekemättä.

                                                                              ///

Tämä päivä on mennyt pihahommien parissa. Etupihallamme on ollut melko iso rikkaruohojen valtaama täysin villiintynyt alue, joka pääsi nyt työn alle. Tajusin sentään ottaa ennen-kuvankin, tosin muutaman lapiollisen ja talikollisen ehdin heilauttaa ennen kuin muistin kameran hakea.  Projekti etenee huomenna toivottavasi jo siihen pisteeseen, että ensi viikolla päästään hakemaan kuorikatetta peräkärryllinen, jolla tuo alue viimeistellään. Periaatteessahan voisin käydä huomenna hoitamassa homman itse, mutta peruutustaitoni kärry perässä ovat vähän niin ja näin, niin taidanpa jättää homman miehelle ensi viikolla hoidettavaksi. Vahinkojen välttämiseksi...

Sain muuten viimeinkin poistettua kuvista itseäni häirinneet reunukset. Aika pitkään siihen menikin. Tajusin myös sen, miten saan kuvat bloggeriin isompina. Kertonee jotakin onnettomista taidoistani kuvankäsittelyyn, koodaukseen ja muuhun sellaiseen liittyen. Isompi kuvakoko tuo kyllä aika armotta esille kuvaajaan harjaantumattomuuden. Aika rakeisilta ja suttuisilta näyttävät ainakin omaan silmääni. Tämänkin suhteen täytyy yrittää olla itselle armollinen. Eihän tässä vielä kovinkaan pitkään ole kuvaamista tai kuvien käsittelyä harjoiteltu.

Viikko jo pian lopuillaan ja viikonloppu lähestyy, jee! Mukavaa loppuviikkoa kaikille:)

-Liina