Välieteinen ja mahdottomuuksia

Nyt saatte kuulla tylsän tarinan meidän välieteisestä, jota olen ruokailuhuoneen ohella vältellyt suunnilleen siitä asti, kun muutimme tänne.

Se on tila, josta kävellään läpi laput silmillä, koska se on alkujaankin ollut aika hirveä ja keskeneräiset remontit ja "pitäisi" -listalla olevat askareet ovat tehneet siitä vielä hirveämmän.

Välieteisestä kuljetaan verannan kautta yläkertaan ja ulos, sieltä mennään myös kellariin, keittiöön ja olohuoneeseen. Sijaitseepa sen saman käytävänpätkän varrella myös vessa. Se on toiminut tähän asti myös ulkovaatteiden säilytystilana, johon se on ollut turhan pieni ja huonosti varustettu.

Tässä nurkkauksessa on tähän asti sijainnut naulakko. Ohessa myös kulku keittiöön, jonka oviaukko on ollut vessan remontista asti kaventunut, koska "pitäisi" -listalla on myös keittiön oviaukon siirtäminen puolella metrillä (Johon ei sillä remonttikerralla enää ryhdytty, kun yläkerran hometilanne heitti sen tärkeysjärjestyksessä viimeiseksi.). Vessaa laajennettiin hieman isommaksi, koska vessaan ei kirjaimellisesti mahtunut. Rintamamiestalojen vessat ovat yleensäkin pieniä, mutta vajaa kaksimetrisellä miehelläni meni hermot, kun ei mahtunut vessaan istumaan kuin vinottain.
True story.

Vessan ulompina seinäkerroksina on ollut tähän asti väliaikaisesti lastulevyt. Välieteiseen piti ensin tulla tapetit vanhojen kovalevyjen päälle, mutta tässä nelisen vuotta kuraisen koiran kanssa elettyämme tulimme siihen tulokseen, että tapetit eivät kestäisi yhteiseloa rapasorsan kanssa.

Seuraavaksi piti vaan maalata vanhat kovalevyt, mutta sitten havaitsimme, että naulakkonurkkauksen seinän sisällä ei ilmeisesti ole mitään eristeitä kylmyydestä ja onttoudesta päätellen, joten ainakin yksi seinä menisi purkuun. Yläkerran portaikkoa purkaessa kävi ilmi, ettei portaikon ja välieteisenkään seinässä ole eristeitä ja portaiden takia sitä ei pystytty myöskään eristämään siltä puolelta. Joten purkuun menee kaikki. Seinän sisällä käy verannan puolelta niin hirveä viima, että ei ole paljon vaihtoehtoja. Kattohan purettiin jo vessaremontin yhteydessä, kun siinä kasvoi muutama innokas lahottaja ja home paneelin alla piilossa.

Olemme nyt tykästyneet verannan mukavanhaan lakattuun paneeliin ja kerta paneelia jäikin yksi paketti, olemme nyt päätyneet taas epäortodoksiseen ratkaisuun perinnekorjaamisen kannalta, eli emme korvaa vanhoja kovalevyjä uudella samanlaisella kovalevyllä, vaan laitamme tilalle lakattua sisarpaneelia.

Ja kyllä. Meillä on kissaluukku seinässä. Talon ostamisen jälkeen olimme jossain vaiheessa jo kääntämässä portaitakin, että kulku yläkertaan tulisi välieteisestä eikä verannalta, mutta siinä olisi ollut ihan hirveä homma ja kellarin portaikko olisi muuttunut vähän turhan ahtaaksi. Kissojen vessa taas ei mahdu alakerrassa mihinkään, joten yläkerrasta on tullut kissojen valtakunta ja kulku sinne käy pienestä reiästä seinässä. Talon seuraavat omistajat saattavat tuota manata, mikäli itsellään ei ole kissoja, mutta ajateltiin jättää talteen vähän paneelia, jolla reiän saa umpeen halutessa.

Ja sitäpaitsi, pitäähän meidänkin noudattaa perinteitä ja jättää ainakin yksi mahdoton viritelmä seuraaville ihmeteltäväksi.

Tätä kirjoittaessani mies on rakentanut välieteiseen väliaikaisia sähköviritelmiä, koska kävi ilmi sellainenkin asia, että välieteisen kanssa on samassa sulakkeessa koko keittiö ja ulkovalotkin. Ja keittiöstäkään ei ole tähän päivään mennessä löytynyt jakorasiaa. Sen pitäisi olla lain mukaan näkyvillä, mutta se on keittiön katon *sisällä*. Purimme keittiöstä kattopanelointia välieteisen oven yläpuolelta, jossa oletimme jakorasian olevan. Eipä ollut ei. Johdot vie jonnekin keskelle keittiön kattoa. Se on siellä jossain, eikä tällä hetkellä kiinnosta purkaa koko keittiön kattoa, niin pitää vähän siirrellä pistorasioita oven siirtämisen takia.

Että nyt ollaan kyllä jännän äärellä. Kun keittiön remontti alkaa, niin järjestän vedonlyönnin jakorasian sijainnista.

Pitkä tauko, kaakaota ja pullaa

Heippa.

Hengissä ollaan.

Ja sit ne kootut selitykset: Meni jotenkin maku koko kirjoittelusta vähäksi aikaa, eikä täällä ole tapahtunut oikein mitään.

Ennen kuin nyt. Meille on tulossa puuseppä käymään ja verannalle teetetään uusia ulkopokia, talviloma on seuraavalla viikolla ja silloin on tarkoitus räjäyttää välieteinen. Verantahan nyt ei siis ole vielä valmis, mut ehkä sekin saa ensi viikolla jopa sähköt. Jotka se menettää uudelleen heti, kun välieteinen räjäytetään, mutta onpahan edes lamput katoissa.

Ei pitäisi aloittaa mitään, ennen kuin entinen on valmista, mutta jos meinataan remontoida keittiö 

joskus tämän vuosikymmenen puolella, niin on vaan pakko repäistä. 

"Tämä pitää tehdä ensin, ennen kuin tätä toista voi aloittaa.".

I'll be back.

Ihtensä sivistämistä

Vannoin talvella, että en taatusti tee keväällä pihan eteen yhtään mitään, koska täällä sisäpuolella on ihan tarpeeksi ajanviettotapoja. En edes aio ajatella asiaa.

Mutta kuinkas sitten kävikään. Odottelin bussia kirjastossa ja raahasin sieltä lopulta läjän puutarhakirjoja kotiin. Mukaan tarttui myös Kailan Talotohtori. Siis se kirja, joka edellisillä omistajilla oli ollut toisessa kädessä remontoidessaan uretaanipäissään.

Huomatkaa virallinen valvoja. Suomalaiset perinnekasvit -kirja kuuluu kissalle. Pitäköön.

Kirjakaupasta taas tarttui Perinnemestarin Rintamamiestalo. Olen lukenut sitä muutaman tunnin teemuki kädessä. Ihan selvästi yleissivistykseen kuuluva kirja, mutta se saa kylmän hien norumaan selässä. Mielessä killuu miljoona mahdollista lahovauriota edellisten vuosien remonttien takia. Noh, jos nyt edes edellisistä selvittäisiin. Yksi vaurio kerrallaan. Uusi elämänohje sen "Ei haittaa, korjataan." fraasin rinnalle.

Puutarhahommista sen verran, että olen kiinnostunut luonnonmukaisesta puutarhasta, joka elättäisi itse itsensä. Olen ehkä maininnut, että meidän tontti on hiekkaharjun kupeessa ja tuolla ikkunan toisella puolella kasvaa hädin tuskin nurmikko.Viime kesä oli siinä mielessä kiva, että kasvit sai vettä ja oli poikkeuksellisen vihreää. On siis turha haaveilla mistään ruusujen täyttämästä metsäpuutarhasta, kun saa olla iloinen jos maata peittää edes sammal. Jokainen naapuri on sanonut, että multa ei pysy maanpinnalla, se katoaa hiekan sekaan jossain vaiheessa. Eikä meilläkään ole kuin pari senttiä multaa nurmikon alla. Suunnitelmat siis pitää tehdä sen mukaan, en aio ravata koko kasvukautta lannoittamassa ja kastelemassa puskia ja perennoja. Kasvimaa taas on asia erikseen.

Mutta kai tässä pitää hiljentyä lomailemaan. Meidän taloudessa pääsiäistä vietetään tasan suklaamunien verran. Raeruohoksi tarkoitetut vehnänjyvätkin unohtui käsilaukkuun, taitaa olla vähän myöhäistä laittaa ne itämään. Nekin oli tarkoitus syöttää kissoille, vaan kelpaavathan ne myöhemminkin.

Pakana toivottaa kaikille kauniita kevätpäiviä.

Bloggaamisen lieveilmiöt

Huomasinpa tuossa päivällä, että blogini on saanut jonkin verran vierailuja uuden Kotia.com sivustolla olleen blogiarvion kautta. Itse arvion voi kukin lukea täällä. 

Kyseinen sivusto jätti minulle yhteydenottopyynnön yhteistyön tiimoilta aikaisemmin syksyllä, enkä harkittuani ollut kiinnostunut sivustosta enkä sen puoleen yhteistyöstä. Tosielämän erakkomaisuuteni ulottuu myös nettiin ja haluan pitää blogini vaan omana päiväkirjana, jonne voin käy purkamassa armotonta vitutusta ja niitä pieniä riemukkaita voittoja, mitä tämän remontin tiimoilta on tullut. Joka tapauksessa sain myöhemmin pyynnön käyttää blogini kuvia arvioinnissa, josta myös kieltäydyin. Arvio tosin tuli joka tapauksessa, Suomi on vapaa maa ja arvioinnin saa kirjoittaa vaikka naapurin kissasta, jos mieli tekee. Se mikä mua tässä nyt huvitutti, oli arvion sisältö, joka taitaa koostua lähinnä meidän hääkuvan katsomisesta ja parin tapettijaarittelun lukemisesta.

Joten, jokainen voi varmaan vetää tietyn johtopäätöksen kepeästi kieli poskessa tehdystä arvioinnista ja sen aiheuttamasta lievästä falloksesta otsassani. 

Tässäpä nyt kyseisen sivuston kautta tulleille kepeä infopaketti: Jos tulit puutarhavinkkien perässä, joudut pettymään. Arvion kirjoittaja on nähnyt kristallipallolla tulevaisuuteen, sillä meidän pihahan on vielä tilassa nolla, jolla tarkoitan sitä, ettei sille ole tehty mitään. Huoleni pihakasveista ovat tähän mennessä rajoittuneet omenapuussa vilistäneisiin kirvoihin.

Siviilisäädystä täytyy mainita sen verran, että kyllä. Me olemme todellakin olleet vuoden naimisissa ja kaapissa on pukupussissa hääpuku. Jännä yksityiskohta sinällään. Ja aivan, meillä on piha-aita ja olen aika tarmokas tyttö valkkaamaan meille tapetteja.

Henkilökohtainen mielipiteeni on se, että arvioijalla on tullut kiire ja lukaissut pikalukuna pari postausta läpi ja sen perusteella kirjoittanut mitä mieleen on tullut tai vaihtoehtoisesti kieltäytymiseni yhteistyöstä aiheutti sen, ettei tarvitse juurikaan keskittyä blogin sisältöön, kunhan sen saa esiteltäväksi. 

Herra Arvioijalle, kiitos kunniasta, mutta ei olisi tarvinnut. Yhteyshenkilö oli kyllä äärimmäisen kohtelias ja mukava ottaessaan yhteyttä minuun, enkä moiti tässä väärinkäytöksestä tai mistään muustakaan, ainoastaan sisällöstä, joka antaa ehkä hieman väärän kuvan blogista ja sen kirjoittajasta. Mua voi vapaasti syyttää asian tiimoilta huumorintajuttomuudesta, mutta tämähän on suorastaan ratkiriemukasta. Siitä ei siis ole kyse.

Ystävällisin terveisin: Remonttihelvetin liekeissä kärvistelevä Rouva Vattu

Vanhassa talossa vetää aina?

Minun läppäritukikohtani on tällä hetkellä keittiössä ikkunan ääressä ja tässä vetää niin paljon, että koko hanuri on umpijäässä. Mikä on aika mielenkiintoista, koska istun kuuman lämpöpatterin vieressä ja talon entinen omistaja on ehkä kyseenalaisesti pursottanut seinän sisäpuolelta täyteen uretaania. Ikkunoista ei vedä tällä hetkellä juurikaan, vaikka ne ovatkin jääneet teippaamatta, kiitos kaikenlaisten tilkkeiden, joita olen ikkunanrakoihin survonut. 

Keittiössä on seinät kipsilevyä ja tapettia vanhojen pinkopahvien päällä ja lattialla oletettavasti samanlainen muovimatto-lastulelvy-muovimatto-kovalevy-raakalauta -kerros, kuin olohuoneessakin (päättelen siitä, että lattia on täälläkin 3cm korkeampi, kuin sisäeteisessä, missä on alkuperäinen linoleumi) Paikansin kuitenkin vedon lattianrajaan. Huomaa, miten paljon kaikkien rakojen tiivistäminen ja paperointi vaikuttaa, koska remontoidussa olohuoneessa ei ole uuden lautalattian alla kuin purut ja ilmansulkupaperi. Työnsin ekovillaa seinänvierustat ja kaikki mahdolliset nurkat ja kolot täyteen ja paperoin päälle. Siellä ei vedä yhtään, lattia on suorastaan lämmin istuskella, vaikka pakkanen viuhuu -25 asteessa. Syksyllä ennen remonttia lattianrajassa veti kaikista kerroksista huolimatta. Keittiössä en kyllä arvosta näitä kipsilevyjäkään, ne myös hohkaa kylmää. Älkää aliarvioiko paperointia, se auttaa suunnattomasti.

Seuraava mysteeri on yläkerta, jossa on näillä pakkasilla ollut maksimissaan +12 astetta. Vahva syyllinen on tällä hetkellä katto. Uskomme vahvasti, että toisella vinolla osuudella ei ole mitään eristeitä. Toinen on seinät, purut ovat ehkä painuneet. Alunperin uskoimme sen johtuvan käytävän seinän takana olevasta kylmästä vinttitilasta, mutta laitettuamme makuuhuoneiden oven kiinni, huomasimme käytävässä olevan lämpimämpää, kuin makuuhuoneissa. Siitäkin huolimatta, että käytävän patteri ei ole vielä sitä päivää meille näyttänyt, että se jaksaisi lämmetä (patteri ilmataan useita kertoja päivässä, eikä siitä ole hyötyä, epäilemme tukosta) kokonaan.. 

Näiden lisäksi olen pohtinut mm. sitä, miten paljon minua harmittaa, että talon vanha ulko-ovi oli niin karsea. Pidän vanhojen rintamamiestalojen ovista, missä on käytetty sormipaneelia tms. Vanha ovi oli kyhätty metallilevystä ja vanhasta peiliovesta, josta toinen peili oli poistettu ja korvattu lasilla. Ovi oli suoraan sanottuna sitä laatua lukkoineen, että siitä olisi tullut läpi vaikka lusikalla. Uusi ovi täyttää kyllä kaikki vaatimukset lämmönpitävyydessään ja onhan se ihan kiva, mutta petyin vähän, kun pinta ei ollutkaan paneelia, vaan kuvio oli työstetty oven pintaan. Se on vähän muovisen näköinen, etenkin sisäpuolelta, jossa taas sitä paneelikuviointiakaan ei ole, vaan näyttää lähinnä modernilta palo-ovelta. Mutta ehkä silmä tottuu ja onhan se parempi, kun verannasta tulee lämmin toivottavasti ennen ensi talvea. Uusi ovi on myös sininen, koska minulla on suorastaan pakkomielteinen mielikuva syvänpunaisesta talosta sinisillä ovilla. 

(Huomatkaa hienot väliaikaiset listat..:D)

Olen sairastanut mahatautia viimeiset pari päivää. Tästä näyttää tulevan kunnon paasto, olin aamulla jo lähdössä töihin, kunnes miehen paistamat aamiaskananmunat tuoksullaan juoksutti mut vessaan :D Olen urhoollisesti juonut vissyä ja syönyt mustikkakeittoa paremman puutteessa. Normaalisti mahatauti on kadonnut parissa päivässä, nyt tämä etominen tuntuu vaan jatkuvan. Ja sain silmänympärykseni täyteen verenpurkaumia ensimmäisen ryöpytyksen jälkeen, outoa.

Pakko sanoa, että olen ehdottomasti talvi-ihminen. Nautin näistä kovista pakkasista. Siitäkin huolimatta, että iho tippuu käsistä ja naamasta jne.