Huomasinpa tuossa päivällä, että blogini on saanut jonkin verran vierailuja uuden Kotia.com sivustolla olleen blogiarvion kautta. Itse arvion voi kukin lukea täällä.
Kyseinen sivusto jätti minulle yhteydenottopyynnön yhteistyön tiimoilta aikaisemmin syksyllä, enkä harkittuani ollut kiinnostunut sivustosta enkä sen puoleen yhteistyöstä. Tosielämän erakkomaisuuteni ulottuu myös nettiin ja haluan pitää blogini vaan omana päiväkirjana, jonne voin käy purkamassa armotonta vitutusta ja niitä pieniä riemukkaita voittoja, mitä tämän remontin tiimoilta on tullut. Joka tapauksessa sain myöhemmin pyynnön käyttää blogini kuvia arvioinnissa, josta myös kieltäydyin. Arvio tosin tuli joka tapauksessa, Suomi on vapaa maa ja arvioinnin saa kirjoittaa vaikka naapurin kissasta, jos mieli tekee. Se mikä mua tässä nyt huvitutti, oli arvion sisältö, joka taitaa koostua lähinnä meidän hääkuvan katsomisesta ja parin tapettijaarittelun lukemisesta.
Joten, jokainen voi varmaan vetää tietyn johtopäätöksen kepeästi kieli poskessa tehdystä arvioinnista ja sen aiheuttamasta lievästä falloksesta otsassani.
Tässäpä nyt kyseisen sivuston kautta tulleille kepeä infopaketti: Jos tulit puutarhavinkkien perässä, joudut pettymään. Arvion kirjoittaja on nähnyt kristallipallolla tulevaisuuteen, sillä meidän pihahan on vielä tilassa nolla, jolla tarkoitan sitä, ettei sille ole tehty mitään. Huoleni pihakasveista ovat tähän mennessä rajoittuneet omenapuussa vilistäneisiin kirvoihin.
Siviilisäädystä täytyy mainita sen verran, että kyllä. Me olemme todellakin olleet vuoden naimisissa ja kaapissa on pukupussissa hääpuku. Jännä yksityiskohta sinällään. Ja aivan, meillä on piha-aita ja olen aika tarmokas tyttö valkkaamaan meille tapetteja.
Henkilökohtainen mielipiteeni on se, että arvioijalla on tullut kiire ja lukaissut pikalukuna pari postausta läpi ja sen perusteella kirjoittanut mitä mieleen on tullut tai vaihtoehtoisesti kieltäytymiseni yhteistyöstä aiheutti sen, ettei tarvitse juurikaan keskittyä blogin sisältöön, kunhan sen saa esiteltäväksi.
Herra Arvioijalle, kiitos kunniasta, mutta ei olisi tarvinnut. Yhteyshenkilö oli kyllä äärimmäisen kohtelias ja mukava ottaessaan yhteyttä minuun, enkä moiti tässä väärinkäytöksestä tai mistään muustakaan, ainoastaan sisällöstä, joka antaa ehkä hieman väärän kuvan blogista ja sen kirjoittajasta. Mua voi vapaasti syyttää asian tiimoilta huumorintajuttomuudesta, mutta tämähän on suorastaan ratkiriemukasta. Siitä ei siis ole kyse.
Ystävällisin terveisin: Remonttihelvetin liekeissä kärvistelevä Rouva Vattu
