Matkani äidiksi

Takana on ensimmäinen äitienpäivä (kuvissa tunnelmia) ja tänään bebe täytti 6kk. Tämän kirjoituksen julkaiseminen jännittää: nyt mennään ihan minun iholleni, syvälle sen alle. Mutta toisaalta, ehkä en ole ihan yksin tällaisten ajatusen kanssa. Ehkä en ole ainut joka kokee että ei ole syntynyt vaan kasvanut äidiksi.

Minä en ole ollut sellainen nainen, joka pienestä pitäen haluaa monta lasta. Minä olin ylipäänsä aika pitkään epävarma siitä haluanko lapsia ensinkään. Aivan pienten lasten kanssa oleminen ei koskaan ole tullut minulta luonnostaan, eikä minulla ole juuri ollutkaan kontakteja sellaisten kanssa. Minä en ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut vieraiden ihmisten lapsista esimerkiksi kaupungilla ja vaikka minulle läheisten ihmisten, ystävien ja sukulaisten, lapset ovat tärkeitä, olen heidänkin kanssaan toimiessani ollut aina hiukan epävarma. Kukaan ei myöskään ole koskaan kuvaillut minua erityisen äidilliseksi ihmiseksi. Uraihminen -kotiäiti -akselilla olen myös aina pitänyt itseäni ennemmin uraihmisenä.

Ajatus äidiksi tulemisesta kasvoi pikkuhiljaa. Se kasvoi minun ja miehen yhteisten vuosien aikana, kun opin luottamaan enemmän sekä itseeni että siihen, että yhdessä tämän miehen kanssa minusta voisi kaikesta huolimatta tulla ihan hyvä vanhempi. 

Olen aiemminkin viitannut täällä blogissa siihen, että lapsen saaminen ei ollut meille itsestäänselvyys myöskään sen takia, että raskaaksi tuleminen ei ollut aivan helppoa. Menemättä aiheeseen sen syvällisemmin on myönnettävä, että aika jolloin toivoimme lasta jota ei kuulunut, oli rankkaa. Vaikka meillä odotusaika ei lopulta ollut pitkä verrattuna moneen muuhun, ehdin muuttua "minä en ainakaan ala itkeä jokaisten kuukautisten perään" -tyypistä sellaiseksi henkilöksi, joka jokaisen vauvauutisen myötä tuntee aidon ilon lisäksi pistävää kateutta siitä, että miksi kaikki muut, paitsi me. Ehdin kokea raastavaa syyllisyyttä siitä, että koska olen ainut lapsi, vanhempani eivät ehkä koskaan saa lapsenlapsia tai mieheni ei koskaan saisi tulla isäksi. En koskaan unohda sitä tunnetta kun hetken mielijohteesta, jonkinlaisesta epäselvästä etiäisestä johtuen, päätin pissata tikkuun, johon ilmestyikin kaksi viivaa. Sitä uskomatonta tunnetta, että voiko meille tapahtua jotain näin ihmeellistä. Vieläkin katselen tyttöä aina välillä ja ihmettelen, että ihanko oikeasti meille on annettu jotain niin täydellistä.

Valmistauduin äitiyteen tolkuttamalla raskausaikana itselleni että on ihan ok, jos omaan lapseen ei heti rakastu päätäpahkaa: voimme tutustua toisiimme kaikessa rauhassa. Olin myös huolissani siitä miten reagoin lapsen itkuun ja omaan väsymykseeni, mitä jos suutun lapselle? Teknisesti ottaen (lapsen hoito, yövalvomiset jne) äitiys ei ole oikeastaan tuonut yllätyksiä. Mutta sen suhteen kyllä yllätyin, miten luontevasti sittenkin tunnen sopivani rooliin -juuri näin sen kuuluikin mennä. 

Ja se rakkaus: se syttyi heti. Jo vatsassa ollessaan bebe oli selvästi tyyppi, johon halusin tutustua. Jo sinä aikana hän potkutteli tiensä suoraan minun sydämeeni. Ja siitä hetkestä lähtien kun rääpäle ensi kerran laskettiin syliini, ei mikään ole ollut rakkaampaa, tärkeämpää, ihmeellisempää.

Ensimmäisinä päivinä ja viikkoinakin olin ihan varma, että minä tahansa hetkenä rikon lapsen. Pikkuhiljaa olen kuitenkin oppinut luottamaan äidinvaistoihini, eikä jokapäiväinen puuhastelu lapsen kanssa enää tunnu stressaavalta, vaan normaalilta. Elämältä. En minä kuitenkaan mihinkään muuttunut. Minulla ei edelleenkään ole samanlaista kykyä heittäytyä erilaisiin leikkeihin kuin vaikkapa miehelläni, mutta olen ymmärtänyt että se on ok. Meillä on beben kanssa omat jutut ja miehellä omat (iskä onkin vauvan mielestä maailman hauskin tyyppi). Lisäksi odotan sitä kun vauva tuosta hiukan kasvaa ja hänen kanssaan voi tehdä enemmän erilaisia asioita yhdessä, vaikka nykyään ymmärrän jo vauvakuumeilijoitakin; minulla siis ei koskaan ole ollut vauvakuumetta, vaan minä halusin lapsen. Minä en vieläkään ole se tyyppi, joka haluaa jäädä kotiäidiksi kunnes lapsi on aikuinen. Mutta sekin on hyvä. Juuri nyt olen kuitenkin kiitollinen siitä, ettei häntä tarvitse viedä hoitoon ihan vielä. Juuri nyt olen kiitollinen siitä, että saan joka päivä seurata hänen kasvuaan ja kehittymistään. Olla lähellä.

Mikään ei koskaan tule olemaan samoin kuin ennen, mutta kipu on melkein fyysinen kun ajattelen ettei häntä olisikaan. Minulla on vielä pitkä matka edessäni äidiksi kasvamisen tiellä. Ei tämä helppoa ole, sitä en väitä. Olen itkenyt väsymyksestä, ollut turhautunut, peloissani, tuntenut riittämättömyyttä. Vielä lapsi ei tee mitään tahallaan, joten uhmat ja murrosikä on kokematta -niiden myötä mukaan tulevat varmasti aivan uudenlaiset tunteet ja vasta silloin todella selviää minun pinnani pituus. Mutta parhaat asiat elämässä harvoin ovat helppoja. 

Kun lapsi on sylissäni, on siinä koko maailma <3

Vaalisunnuntai...

...eilen sujui meillä rennosti, herkuttelujen merkeissä. Meillä oli yövieraita Helsingistä ja samassa syssyssä saatiin uusi Kaffa -kahvilähetys (whiii! Kiitos <3) . Vieraat lähtivät jo aikaisin aamulla seuraavaan kohteeseen, mekin vauvauintiin pikku- silakan kanssa.

Uinnin ja äänestämisen jälkeen syötiin miehen paistamia amerikkalaisia pannareita: hän paistoi niitä "muutaman". Siis meille kahdelle tuo pino :D Ou nou. Kaikkea ei sentään saatu kerralla alas ;)

Kahvinkeittimessä porisi baristojen suomenmestaruuskisassa Kaffan Ia Hyttisen hopealle siivittänyt Burundi Munkaze (special roast) -kahvi. Mmmm.... oli tosi pehmeä ja helposti lähestyttävä kahvi. Todella hyvää.

Illemmalla saatiin vielä anoppi miesystävineen toisille vaalikahveille (ja pullille): innostuin isänmaallisesta teemasta kattamaan sinivalkoiset kupit ja lautaset :D

Rennosti on tosiaan otettu: kuten tavallista, perheen karvaiset jäsenet näyttävät mallia. Myös ergonomiset nukkumisasennot on yhtä hyvin hallussa sekä minulla että karvaisilla ;)

Tätä kirjoitellessani bebe puuhastelee lelujensa parissa matolla vieressäni. Hän on viimeisen viikon sisällä ottanut huiman harppauksen liikuntataidoissa: kääntyminen on aiempaa hallitumpaa ja on ihan pienestä kiinni, ettei hän pääse ryömimällä eteenpäin. (Help!) Kaappien babyproofauksella alkaa siis olla kiire (siis vähintään nyt vaaralliset asiat pois alakaapeista, edelleen kuvittelen että pärjätään ilman sellaisia lukkoja...). Onneksi (<3!) äitini keksi viikonloppuna ratkaisun meitä jo pitkään piinanneeseen kellarinkaidepulmaan (aiempaa pähkäilyä täällä): emme teekään portaikolle mitään vaan laitamme portit molempiin eteiseen vieviin oviaukkoihin. En ollut yhtään tullut ajatelleeksi asiaa tästä suunnasta. Tällä tavoin pääsemme helpoimmalla, halvimmalla ja vähiten pysyvällä ratkaisulla. Koiria tai vauvaa ei haittaa että kulku  (ilman valvontaa) eteiseen estyy. Samalla päästään siitä ongelmasta, että vauva kävisi silmän välttäessä nuolemassa kengänpohjat eteisessä olevista kengistä. Win-win, sanon minä ;)

Mitäs teidän maanantaihinne kuuluu:)? Meillä mies on vielä toisenkin viikon lomalla, mikä on aivan hirvittävän mukavaa. Ensi viikolle on luvassa reissu Turkuun ja kaikenlaista lähempänä tapahtuvaa sosiaalista toimintaa myös. Kivoja asioita siis luvassa, toivottavasti teillä myös :)

Ostoksia

Lapsimessuilla oli mukavasti tarjontaa etenkin hiukan pienemmistä kotimaisista lastenvaatemerkeistä: vaikka netistä saa käytännössä tilattua kaikkea, oli erityisen kivaa päästä hypistelemään myös näiden pikkumerkkien vaatteita ihan livenä. Leluja ja sen sellaista oli myös tarjolla runsaan näköisesti, mutta koska vauva on vielä niin nuori, emme juurikaan edes katselleet niitä. Sen sijaan olin yllättynyt ja hiukan pettynyt, että imetysvaatteita ei ollut myynnissä missään (tai sitten missasin ne totaalisesti). Erilaisia "pikkusäläkauppiaita" oli myös vähemmän kuin olin ajatellut -en esimerkiksi löytänyt sellaista tuttinauhaa neidille kuin olin ajatellut. Olen käynyt lapsimessuilla kerran aiemminkin, vuosia sitten "lapsellisen" ystäväni seurana, ja muistelin että tarjonta oli silloin runsaampaa. Tai siis ainakin että erilaisia pieniä messuosastoja oli enemmän, nyt osastot olivat kooltaan aika isoja. Saatan hyvinkin silti muistaa väärin ja joka tapauksessa olin tyytyväinen vaatelöytöihini. Kunhan nyt vain osasin valita koot oikein (aina tämä sama ongelma minulla!): hankin aika reiluja, kun ajattelin että helteet ovat yleensä vasta loppukesästä. Saas nähdä miten kävi ;)

Kuvassa olevista vaatteeista reippaamman väriset ja printtikuosiset vaatteet on messuilta ja hempeät hain Lindexiltä. Messuilta mukaan tarttui (alarivissä, vasemmalta oikealle):  mamaGo-designin tikkarimekko ja palloleggarit, Mussukat.fi  -jätskibody, Pippin turkoosi eläinpyjama sekä Mainion sinivalkoinen Soranen -mekko ja silmucollaripaita. Stockalta hain tarjous-Converset, rusettipannan ja Babysetin (tykötarpeineen) Tripp Trappiin - niinikään kantistarjouksesta, jos joku muukin sattuu tarvitsemaan niin vink vink. Enkä muuten tahdo millään käsittää, että minulla on jo niin iso vauva, että kohta hän sitterin sijasta istuu syöttötuolissa...

Ja siinä syöttötuolissa istuessaan hän sitten syö. Siis ruokaa. En voi ymmärtää, että tällä viikolla vauva on niin iso, että alkoi maistelemaan "oikeita" ruokia, eli muutakin kuin vain äidinmaitoa. Ruokailua varten oli aivan pakko hankkia Skip Hopin ihana kirahvi -lautassetti ja supersuloinen siili -ruokalappu. Koska, katsokaa nyt noita <3

Semmoisia: vielä vauva kaipaa hellehattua (heh, olen optimisti että tulee käyttöä ;)). Löysin söötin KappAhlin nettisivuilta, jossa törmäsin myös ihaniin Toms -henkisiin raitatossuihin sekä farkkumekkoon. Lyhythihaisia yöasuja pohdiskelin myös: onko teidän vauvat nukkuneet minkälaisissa vaatteissa kuumalla kesäsäällä..? 

Ja joko olette tehneet kesävaatehankintoja, vai olenko ainut hoppuinen..? Toisaalta aika tuntuu lentävän, joten ajattelin että parempi olla ajoissa kuin havahtua siinä vaiheessa kun kaikki koot ovat jo menneet ja kaupoissa jo syysvaatteet -kaudet kun vaihtuvat niin hyvissä ajoin. 

Viikonloppuna Helsingissä

Hellurei kaikki! Takana on jännittävä viikonloppu: perjantaina pakkasimme beben ja puoli omaisuutta autoon ja huristimme Helsinkiin. Ohjelmassa oli lapsimessut (johon muuten voitin liput ihanan Annikan Karkkipurkki -blogissa järjestetystä arvonnasta), mahdollisimman monen kaverin näkemistä sekä kaupungilla pyörimistä. Ohjelmaa oli niin paljon että rentouttavasta reissu oli aika kaukana, mutta superkivaa oli :)

Lapsimessuilla oltiin vain muutama tunti, joten outlet -puolella ei ikävä kyllä ehditty edes pyörähtää. Päätarkoituksenani olikin silti yleisen ihmettelyn lisäksi ostaa bebelle kesävaatteita ja siinä tavoitteessa onnistuin kyllä, kuten kuvasta näkyy ;) Olinkin odottanut pientä shoppailua tosi paljon, sillä aivan vastasyntyneen vaatteita lukuunottamatta en ole päässyt pikkuvaatteita ostelemaan, koska olemme saaneet niin paljon lahjaksi ja käytettynä kaikkea. Hienoa tietysti ja ollaan säästetty pitkä penni, mutta nyt olin kyllä aivan intona kun pääsin viimein valitsemaan ja hipelöimään vaatteita myös itse <3

Hotelliyö sujui hyvin: bebe nukkui yhtä hyvin tai huonosti (=pätkittäisesti) kuin kotonakin ja itse nukun aina hotellissa todella hyvin, joku taika niissä pehmeissä sängyissä ja lakanoissa on. Parin tunnin unipätkät tuntuivat tavallista pidemmiltä ja olo yön jälkeen oli mukavan rentoutunut. (Tänään koko reissun päätteeksi sitten sitäkin ryytyneempi ja väsyneempi ;)) Muutenkin vauva oli oikein reipas pikku trooper: nukkui päikkäreitä vaunuissa missä vain kuljettiin ja jaksoi pääasiassa seurustella iloisesti kaikkien tapaamiensa uusien ihmisten kanssa. Automatkatkin sujuivat häneltä lähes kokonaan unessa: onnistuimme ajoittamaan lähdöt oikein. Tai sitten kävi tuuri ;) Joka tapauksessa tämä beben eka pidempi automatka hotelliöineen kaikkineen oli oikein rohkaiseva kokemus.

Toinen päivä alkoi nautinnollisella ja runsaalla hotelliaamiaisella huikaisevassa auringonpaisteessa.

Päivä kului kaupungilla pyörien: tavattiin ystäviä, kahviteltiin (luonnollisesti ;)) Starbucksilla ja tehtiin vielä vähän lisää ostoksia. Vauvalle. Piti katsoa jotain (imetysvaatetta) kesäksi myös itselleni, mutta priorisoin vauvan jutut kun aika alkoi loppua. Noh, imetysvaatteita löytyy muutenkin parhaiten netistä, joten katselen niitä sieltä sitten täällä kotona.

Oli aivan huikea sää, ihana kaupunkikävelyilma :) Kuva ei muuten ole kovin hyvä (kännykällä nopeasti räpsäisty), mutta takki auki ja arskat päässä, ai että :)

Messujen ja kaupungilla pyörimisen lisäksi ehdimme vierailla neljän ystäväperheen kotona kahden päivän aikana, huhhuh. Harmittaa ettei kenenkään luona ehditty olemaan muutamaa tuntia pidempään, mutta oli niiiiiin ihanaa taas nähdä kaikkia.

Kotimatkalla poikkesimme vielä vanhoilla huudeilla ja ajoimme vanhan kotimme ohi. Haikeat fiilikset, mutta oikea ikävä on silti vain ihmisiä. Tykkään Helsingistä kaupunkina, mutta silti vierailut riittävät oikein hyvin sen suhteen. Ihan hirveä ikävä on kuitenkin kaikkia niitä rakkaita, jotka seudulle jäivät ja sitä, miten vaivatonta kyläily oli. Nyyh. No, kaikkea ei voi saada eikä muutto kokonaisuutena kaduta: ei olla kovin vapaaehtoisesti muuttamassa takaisin. Mutta kunhan bebe tuosta hiukan vielä kasvaa, niin vierailut helpottuvat. Seuraavaa visiittiä haaveilenkin vähän jo kesäksi :) Ehkäpä ihan vain me tytöt kahdestaan, seikkailulle.

Shoppailtua tosiaan tuli. Ostoksien esittelyä luvassa sitten seuraavaksi :)

Olitteko te lapsimessuilla ja jos, mitä mieltä olitte?

Mitä mainiointa uutta viikkoa kaikille :)

Voihan välikausi! Ja alevinkki Porin suunnalle!

Kuulkaas, taas joudun tunnustamaan hymähdelleeni aiemmin eräälle asialle, jolle en totisesti enää hymähtele. Siis ennen vauvaa, raskausaikana ja vielä noin kuukausi sitten (!!!) ihmettelin hiukan itsekseni äitien blogeissa keväisin ja syksyisin ilmenevää kauheaa välikausivaateahdistusta ja vaatteiden esittelyä, pohdintaa ja vatvomista. Siis miten vaikeaa se nyt voi olla? Puetaan lapselle sään mukaiset vaatteet päälle ja avot, kaikki on tyytyväisiä. Eikö...?

Noooooooh, kävipäs tässä viime viikolla eräänä päivänä niin, että tyttö kasvaa humpsautti kertakaikkiaan ulos talvihaalaristaan. Tai siis: pussimaisesta haalarista ei voi sillä lailla kasvaa ulos, mutta niin päästä päähän oli iskämies saanut tytön survottua haalarin sisään, että sitä suoritusta ei voi kuin ihailla. Ei sillä: Popin 56cm haalaria käytettiin nyt siis siihen saakka, kun tyttö viime viikolla mitattiin 62cm pitkäksi, että "ei huono" saavutus haalarin käytölle, kuten täälläpäin Suomea tavataan kehut ilmaista ;)

Noh, tyttö siis ulkoilee tällä hetkellä äitiyspakkauksen vanuhaalarissa, joka on passeli näille keleille. (Siinä samassa valtavan suuressa haalarissa, jota ei hetki sitten voinut kuvitellakaan pukevansa vauvalle. Ellei sitten ajatellut laittaa koko tyttöä yhteen hihaan. Noh, sivuraiteelle taas eksyttiin.) Mutta kun mittari alkaa päivisin nyt jo näyttää melkein 10 astetta, alkoi äiti-ihmistä kummasti hikoiluttaa ihan muut jutut kuin se aurinko: siis mitä ihmettä sille tytölle kohta puetaan päälle, kun vanuhaalari käy liian kuumaksi?

No, tuumasta toimeen ja semmoinen kuuluisa välikausihaalari käytiin heti lauantaina ostamassa. Porissa on tosi huonosti lastenvaateliikkeitä, joten valikoima on aika heikko. (Halusin ehdottomasti päästä hypistelemään, netistä saisi tottakai ihan mitä vain.) Ketjuliikkeissä ja Ratsulan Mini -osastolla myytin eioota: tarjolla oli ainoastaan vk-takkeja. Ja yksi haalari, joka oli kyllä nätti ja edullinen, mutta jonka materiaali tuntui aivan sellaiselta kerni-pöytäliinalta. Jotenkin en osaa luottaa että semmoinen hengittää kovin hyvin. Kummoisiakaan teck/tex-materiaaleja tai edes kulutuksen kestoa ei meidän typy vielä kaipaa, kun tämän haalarin kanssa ulkoillaan lähinnä vaunuissa, mutta kuitenkin pieni sade pitää kestää, jonka lisäksi hengittävyys lienee ihan ykköstärkeä asia. Yhden liikkeen olemassolo muistettiin vasta kun se oli jo mennyt kiinni, mutta onneksi lopulta Puuvillan Jesper Juniorista löytyi neidille oikein kaunis Ticketin haalari. 

(Mutta voi apua missä hinnoissa nuo on! Tirpan haalari maksoi jo hyvän matkaa kohti samaa mitä oma ulkoilupukuni! Onneksi mummo oli jo pitkään kysellyt mahdollisuutta hankkia tytölle jotain (jouduttuaan joksikin aikaa tiukkaan vaatteenostokieltoon, kun sisävaatteita on meillä nyt niin paljon ettei nykyisiäkään oikein ehdi käyttää...), joten saatiin haalari sitten sponsoroituna. Jännän äärellä ollaan kuitenkin, että saadanko koko sopimaan sekä nyt kevään, kesän että vielä syksynkin. Auts. No, kokenut äiti-ystäväni (siis kolmen lapsen äiti, siitä kokenut ;)) lohdutteli hyvällä jälleenmyyntiarvolla, joten siihen kai pitää toivonsa pistää.

Vähän olin himoinnut netitse semmoista Mini Rodinin Pico haalaria (kuva vaikka täällä), mutta kuulemani mukaan pieni mitoitus arvelutti: neiti käyttää nyt kokoa 68cm, joten haalari ostettiin koossa 74cm. Pico on kuulemma pientä, joten 68/74 vastaa enemmän kokoa 68, mutta jotenkin en pysty millään ajattelemaan että nyt ostettaisiin 80/86cm haalari, siihen tyttö varmasti hukkuisi. Enkä jaksa palautusrumbia: sitä paitsi tuo hankittu haalari on minusta tosi nätti.

Söpö kevätpipokin löytyi (yläkuvassa), mutta vielä pitäisi kenties hankkia keväisemmät hanskat ja sitten ihan pian myös kevyempi kesäpipo/hattuasioita. Goretex -töppöset saan käytettynä kaverilta, mutta ehkä jotkut söpöt kevät/kesäkengätkin on "pakko" hankkia vaikkei niillä vielä käveltyä tulekaan.

Mutta mitä muuta? Tarvitseeko tuommoinen vajaa puolivuotias semmoista "hienostelutakkia"..? Onko teillä muilla tullut käytettyä jos semmoinen on hankittu? Voisi semmoinen toisaalta olla kiva kesäisille kaupunkiretkille... Mitä muuta, mitä mä en ole osannut ajatella..? Yksi haalari riittänee vielä, kun konttausasiat (ja sitä myötä kurikset ainakaan ennen syksyä) tai päiväkotihaalarit ei vielä ole ajankohtaisia.

Help me :)!?!

Seuraavaksi taidankin kiltisti palata lukemaan muutamasta blogista aiempina vuosina bongaamiani välikausijuttuja. Ei hymyilytä enää, ei ;)

p.s. Ainiin se alevinkki: surukseni huomasin, että Porin lastenvaatekaupat harvenee edelleen ja Sokoksen lastenosasto lopettaa tässä keväällä, samoin leluosasto. Mutta se tarkoittaa toisaalta sitä, että kaikki lastenvaatteet oli -30% alessa (ja vaatteita oli vielä tosi paljon jäljellä, meillekin jotain tarttui mukaan...), ulkoiluvaatteet -50% (näitä oli enää aika vähän malleja/kokoja) ja lelut, pelit jne -50% (vauvalelut oli aika lailla huvenneet, mutta muita näytti kyllä olevan runsaasti vielä tarjolla). Tätä alea ei ainakaan tietääkseni ole mainostettu missään, mutta lopettamisesta on kyllä ollut lehdessä: siksi osasin itsekin arvata että jotain alea saattaa jo olla. Eli jos liikut Porin suunnalla ja lastenvaatetarpeita on, niin kannattaa poiketa :)

Maha- ja vauvakuvausmietteitä

Oih ja voih: sain jokunen aika sitten vihdoin käsiini raskausaikana otetut masukuvat ja 2 -viikkoisesta bebestä otetut kuvat. Kylläpä siitä tuntuu olevan niiiiin kauan, kun minulla vielä oli maha! Tai siitä kun bebe oli sellainen minirääpäle ja meitä jännitti ihan kauheasti lähteä ekaa kertaa niin kauas kotoa. Vaikka siitä on vielä alle neljä kuukautta. Neljä elämäni pisintä ja lyhintä kuukautta. Neljä parasta kuukautta, mutta myös kenties neljä raskainta. 

Mies ja vauva eivät esiinny blogin kuvissa, mutta pienenä maistiaisena kuvauksesta kuitenkin meidän karvalapset :) Suosittelen lämpimästi sekä odotusajan että vastasyntyneen vauvan kuvaamista ihan ammattilaisen toimesta, mikäli vain mahdollista. Vaikka mies on hyvin vastahakoinen kuvattava, onnistui kuvaajamme Nelly silti tallentamaan odotusajan seesteisen onnellisuuden ja sen taian meidän kahden välillä. Mahakuvat otettiin meillä kotona, sillä halusin niihin mukaan myös karvaiset perheenjäsenet. Koirien armottomasta sähläyksestä huolimatta onnistuttiin heidätkin taltioimaan muutamaan ruutuun <3 Vauvan kanssa oli helpointa lähteä studioon, ettei tarvinnut laittaa kotia hyrskyn myrskyn.

Vauvaa olen tietysti kuvannut joka päivä itsekin (tekisi mieli ikuistaa joka ikinen hetki, ilme ja äännähdys, jotta varmasti muistaisin niistä jokaikisen!), mutta useimmiten kuitenkin kuva tulee räpsäistyä aina käsillä olevalla kännykällä. Hektisessä arjessa järkkärin virittelemiseen ei aina jää aikaa, eikä taito tietysti muutenkaan ole ammattilaisen tasolla. Sen pienen sintin ikuistaminen kannattaa kuitenkin, koska on uskomatonta miten nopeasti hän lakkaa olemasta rääpäle ja muuttuu vauvaksi. Te kaikki äidit tiedätte mistä puhun, mutta jos siellä linjoilla on joku joka vielä harkitsee, niin suosittelen!

Meidän ihanat kuvat otti Nelly Stenroos, käykää kurkkaamassa (klik) lisää upeita otoksia. Kiitos Nelly kaikkein tärkeimpien muistojemme taltioimisesta <3!

Onnistuneen viikonlopun resepti...

: paljon ystäviä, hyvää ruokaa ja kivaa tekemistä. Ja juuri sellainen viikonloppu meillä on takana: löysimme perheenä jotenkin ihanteellisen rytmin ja vaikka usein stressaamme tiiviistä ohjelmasta, oli meininki viime viikonloppuna ihanan leppoisa. Vaikka meillä oli "vieraita" (eli ystäviä kylässä, outo tuo "tulla vieraita" -sanonta...) sekä perjantaina että sunnuntaina, kyläilimme itse siinä välissä lauantaina ja sunnuntaina oli lisäksi eka vauvauintikerta.

Ehdimme nauraa paljon, jutella paljon ja herkutella paljon. Nauttia olosuhteet huomioon ottaen hämmästyttävän leppoisaa herkkuaamiaista paremmin katettuna ihan vain perheen kesken, pitkästä aikaa. Ensimmäistä kertaa ikinä joku kutsui meidän rakkaita tasmanian tuholaisia rauhallisiksi (!) ja ensimmäistä kertaa varmaan ikinä oltiin oikeasti valmiita tarjoilujen ja kattauksen suhteen kun vieraat saapui (yleensä molemmat on vielä vaiheessa). Go me :D!!!

Kumpikaan meistä ei hermostunut vaikka oltiin vauvauinnista vähän myöhässä (minun syyni, tietenkin, mutta mies ylläpiti hyvää ilmapiiriä vaikka itseä harmitti julmetusti > lopputuloksena hyvä syke koko reissun ajan). Koko vauvauintihomma oli oman mukavuusalueeni ulkopuolella (ei se uiminen, mutta vaatteenvaihdot ja pesut ym. vauvan kanssa jännitti), mutta onnistumisen tunne oli hieno kun kaikki meni hyvin. Ja ennen kaikkea vauva nautti silminnähden uimisesta :)

Meno ja meininki on jatkunut tänään päiväkahvi- ja pannarinsyöntiseuran merkeissä. Samoissa hyvissä fiiliksissä kuitenkin mennään kohti uutta viikkoa: ollaan ehkä hiukan paremmin taas sopeuduttu beben uuteen rytmiin ja elämä soljuu sitä myötä paljon rennommin :)

Mitäs teidän viikonloppuihin on kuulunut :)?

Kätevä kapistus nro 11

Listailin jo aiemmin vauva-arkemme pelastajia täällä ja täällä. Yhden tosi kätevän hankinnan lisäisin vielä listaan, nimittäin Brion Vyssan Lull "keinutassut". Tämän 29€ maksaneen setin avulla saa pinnasängystä keinuvan: edullinen ja tilaa säästävä vaihtoehto kehdolle. 

Ainakin meillä tämä on ollut toodella hyvä juttu: bebe tuntuu rauhoittuvan hyvin keinuntaan.

Meidän pinnasänky on käytettynä hankittu Brion One, mutta ymmartääkseni tassut saa ruuvattua melkein sängyn kuin sängyn jalkoihin.  

Suosittelen! Onko muilla kokemuksia näistä?

Käyttökokemuksia Recaro Priviasta?

Ennen beben syntymää kerroin täällä, että hankimme Recaro Privia turvakaukalon Isofix -telakalla. Ostopäätöksen perustana oli puhtaasti se, että Privia sai ainoana vuoden 2014 autoliiton turvatestistä erinomaisen arvosanan (nimenomaan Isofix -kiinnityksellä). Olimme tyytyväisiä kuukauden verran, vaikka kaukalon irrottaminen telakasta olikin jatkuvasti hiukan hankalaa: mekanismi oli todella "nirso" sen suhteen millaisella kädenliikkeellä ja voimalla kaukalon otti irti. No, juuri ennen joulua, erään kauppareissun päätteeksi kaukalo jumittui pysyvästi kiinni telakkaan. Vaunuaitan palvelu oli erinomaista myös reklamaatiotilanteessa ja saimme pikavauhtia uuden kaukalon ja telakan. Vioittuneen laitoimme paluupostissa maahantuojalle.

(Ai mikä karvanlähtö..? Mikä siivouspäivä..?)

Tällä kertaa kaukalo jumahti jalustaan heti toisella käyttökerralla, juuri ennen ristiäisiä. Jumahti puoliksi kiinni, mutta ei kuitenkaan turvamekanismin mukaan ihan kunnolla, joten istuin oli käyttökelvoton. Tällä kertaa päätimme, että hankimme uuden kaukalon muualta: eri mallin ja lähempänä olevasta liikkeestä, jotta mahdollisten ongelmien sattuessa voisimme hoitaa homman liikkeessä paikan päällä, ilman hankalaa postitusrumbaa (vaikka tämänkin kaukalon palautus ja rahojen takaisin saaminen toimi erittäin sujuvasti Vaunuaitan kanssa, joten heitä suosittelen yhä edelleen lämpimästi!). Hankimme Porin MuksuMassista Britaxin Babysafe plus- kaukalon Isofix -telakalla. Erinomainen palvelu myös MuksuMassissa ja olemme olleet Britaxin kaukaloon tyytyväisiä: Isofix -mekanismi on myös huomattavasti yksinkertaisempi kuin Recaron vastaava ja homma toimii nyt kevyesti. Lisäksi Britaxin mallissa kantokahvaan kiinnitetty kuomu toimii paremmin kuin Recaron irtonainen malli, joka ei meinannut oikein pysyä halutussa asennossa.

Siis loppu hyvin kaikki hyvin, mutta jäimme kuitenkin pohtimaan: saimmeko todella kaksi maanantaikappaletta joko kaukalosta tai telakasta (meille ei selvinnyt kummassa vika oli) vai olemmeko kenties miehen kanssa oikeasti niin tumpeloita, että emme osanneet käyttää settiä oikein..?!? Kysyin toisen palautuksen yhteydessä, että onko kaukaloita tullut takaisin ja kuulemma ei ole (tosin malli on uusi, joten kattavaa käyttäkokemusta ei vielä monilla ole). 

Onko teistä lukijoista kukaan sattunut testaamaan tuota Recaron Priviaa tai kuullut jonkun muun käyttökokemuksia..? 

Voihan ristiäiset

Tänään juhlittiin meillä pienen prinsessan ristiäisiä perhepiirissä. Bebe otti koko toimituksen lunkisti, joten lienee ihan tyytyväinen nimeensä ;)

Tarjoilujen suhteen otin rennosti: kakut tilattiin valmiina (ihanasta pupukakusta en valitettavasti voi julkaista parempaa kuvaa, sillä kakkuun oli kirjoitettu tytön nimi), itse tein pari piirasta, äitini yhdet keksit ja pari juttua oli kaupasta valmiina ostettujakin.

Neidin juhlalook koostui joululahjaksi saadusta maailman suloisimmasta ja älyttömimmästä röyhelöhameesta sekä Tukholman -reissulta tuomastani rusettihihaisesta bodysta.

Sininen hetki.

Juhlat sujuivat oikein mallikkaasti: sankari oli tyytyväinen, viulut soivat kauniisti, ruoka maistui,  ulos toimituksen ajaksi häädetyt koirat eivät karanneet, koristelut olivat mielestäni onnistuneet ja juhlavieraat tuntuivat viihtyvän. Eikä pappikaan puhunut liian pitkään. Vauva on jopa nukkunut ekstrapitkät unipätkät kahtena juhlia edeltävänä yönä (oi jospa tämä 2 syöttöä yössä olisi uusi normaali...), joten olo tuntui senkin puolesta harvinaisen selväjärkiseltä.

Juhlia edelsi tietysti kaikenlainen hässäkkä: itse kompuroin edellispäivänä koiralenkillä kengännauhoihin ja sain polveeni pienen vekin sekä koko sääreen laskeutuneen komean mustelman -juhla-asuni toki koostui lyhyehköstä hameesta ja ihonvärisistä sukkahousuista... onneksi prinsessa varasti koko shown niin että kukaan ei ehtinyt kauhistelemaan kömpelöä äitiä ;) Perjantaina hajosi toistamiseen, siis jo kertaalleen uuteen vaihdettu, turvakaukalo, jota ilman emme täällä julkisten liikennevälineiden tavoittamattomissa pärjää oikein päivääkään. Uutta siis sitten hankkimaan vielä kesken muiden järjestelykiireiden. Myöhästyin sovitusta kakunhakuajankohdasta, sillä en millään meinannut osata käyttää uuden (ja tällä kertaa eri merkkisen) kaukalon vöiden säätömekanismia. Toisen kakun hakukohteessa ei ensin vaikuttanut olevan ketään paikalla. Kastekynttilä ei meinannutkaan sopia sille varattuun jalkaan. Ja toinen koira on tietysti pahimmassa karvanlähtömoodissa: paitsi että meillä näyttää 15 min siivoamisen jälkeen siltä ettei talossa ole ikinä nähtykään imuria, voimme kuvitella miltä kaikkien miesvieraiden tummien pukujen lahkeet näyttivät valkoisen koiramme tervehdyksen jälkeen... lisäksi koira siis näyttää... noh, hyvin laikukkaalta näin kauniisti sanottuna. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin siis :)

Omasta juhla-asustani en "tietenkään" ehtinyt ottaa kuvia ja nyt paita on, tottakai, jo puklussa, mutta kunhan saan sen jälleen pesusta niin voisin yrittää muistaa kuvata asun päälläni sitten jälkikäteen. Asu oli nimittäin mielestäni loppujen lopuksi aika onnistunut, vaikka se koostuikin siisteimmästä imetyspaidastani ja häthätää hankitusta puolihameesta -hameostos nimittäin oli mielestäni varsin onnistunut. 

Näiden juhlien jälkeen siirrytään meilläkin pitkästä aikaa taas puhtaaseen arkeen: joulusta saakka päällä on ollut aina jonkin sortin poikkeustila. Vaikka juhlat ovat mukavia, kuullostaa arki juuri nyt tosi hyvältä :)

Mitä teidän viikonloppuunne on kuulunut?

Top 10 vauva-arjen pelastajat, osa 2/2

Tänään vuorossa meidän vauva-arjen pelastajien top 5

5. Harsot

Harsojen merkityksestä minulle vinkattiin kyllä etukäteen "lapsellisten" ystävieni toimesta, mutta olin ehkä silti yllättynyt siitä paljonko niitä tarvitaan. Sekä siis paljonko merkityksessä montako (vaikka minulle tätäkin yritettiin kyllä kertoa..) että miten usein. Meillä näitä käytetään vasta pääasiassa parissa tarkoituksessa (puklurätteinä ja vaipanvaihtoalustan suojana/pepun kuivaamiseen pesun jälkeen, ohut harso on hyvä etenkin juuri edellisessä postauksessa mainittujen taipeiden kuivaamiseen), mutta kuulemma käyttötapoja keksii ajan myötä ehkä miljoona lisää ;)

Laitan jakoon myös yhden ystävältä saamani vinkin harsojen suhteen (ehkä tämä on muille ihan selvää pässinlihaa, mutta itse en olisi ainakaan heti hoksannut): kuviolliset/värikkäät harsot pukluille, valkoiset pepulle. Tai toisin päin, mutta valkoiset saa heittää vaikka 90 asteeseen pesuun ja likakin näkyy hyvin, joten siksi minusta näin päin on fiksumpi. Helppo muistaa eikä vahingossa mene sekaisin.


4. Bodyt, joissa käännettävät hihat

Meidän neiti on kova raapimaan naamaansa, mutta etenkään nyt kun kädet alkavat käydä entistä hurjempaa tahtia, ei irtonaiset tumput pysy enää millään menossa mukana. Näitä tällaisia bodyjakin kyllä kehuttiin meille jo etukäteen ja hankinkin niitä jonkun verran, mutta nyt jos tekisin ostoksia, pyrkisin ehdottomasti siihen että jopa suurimmassa osassa bodyista nämä löytyisi. Myös kietaisumallista plussaa pukemisen helppouden vuoksi (vaikka toki nuo pään yli vedettävätkin ihan toimivat, kunhan kaulassa on nepparit antamassa lisätilaa).

3. Imetystyyny

Tämä jakoi etukäteen kuulostelemieni kesken tunteita: toisille täysin turha ja toisille ehdoton. Itse kuulun jälkimmäisiin. Onneksi hankin tyynyn jo etukäteen: luotin siihen että imetys onnistuu ja arvelin, että romuhartiani tarvitsevat kaiken avun mitä saatavilla on. Ja olen ollut oikeassa: tämä on ihan hirmu kätevä ja meillä juuri tämä pyöreäksi muotoon ommeltu malli on ollut hyvä. Vauva lepää lähellä, mutta hartiat saavat olla rentoina ja kädetkin jäävät vapaaksi. Muuten tyynyn avulla muistan myös kummasta rinnasta vauva on viimeksi syönyt: meillä vauva lepää aina tyynyn paksummalla reunalla ja riippuen siitä kumman puolen päällä on puklurätti, muista kummin päin hän viimeksi oli. (Etukäteen kuulin erilaisia vinkkejä tähän ja mietin miten sen muka voi unohtaa. Kyllä voi, ihan helposti kun imetystä on riittävän usein ja itse riittävän väsynyt;)).

Meillä muuten myös mies käyttää tätä tyynyä toisinaan: välillä on kiva antaa vauvan nukkua sylissä ja rinnalle nukahtanut vauva voidaan siirtää vuorostaan tyynyn päälle miehen syliin, jos minun pitää päästä tekemään jotain muuta. Nytkin vauva nukkuu sylissä tyynyn päällä, mutta pystyn samalla näpyttelemään konetta. Kätevää :)

2. Kuivausrumpu (+ hyvä pesukone)

Viimeksi mainitsinkin imetysvaatteiden pesemisestä. No, samahan koskee vauvan vaatteita, vuodevaatteita, harsoja jne. Joten pesukone laulaa käytännössä joka päivä (ja meillä on vasta 1 vauvaikäinen lapsi!), joten vaikka meillä on tilavahko kylpyhuone, olisi ilman kuivausrumpua koko talo täynnä kuivuvia vaatteita jatkuvasti. Kuivausrummun hyödystä eläinperheille olen jo maininnut parikin kertaa, mutta kertauksena: kuivausrumpu poistaa karvat tekstiileistä. Tähän ei pelkkä pesukone kykene. Kaikki eläinten omistajat varmasti ymmärtävät miten iso asia tämä on...

Hyvä pesukone on tietysti tärkeä kun pestään paljon. Meidän koneessa on myös höyrypesuohjelma, jonka ainakin pitäisi poistaa lika tavallistakin tehokkaammin. En ole pyykin bakteeripitoisuuksia vertaillut missään, mutta pesen kyllä vauvan kakkapyykit aina tällä ohjelmalla ja ainakin valkoinen on hohtavan valkoista taas pesun jälkeen. 

Vielä kerran toistan itseäni: uusien laitteiden myötä pyykkihuollosta tuli oikeastaan varsinaisen kotityön sijasta kivaa hommaa. Näihin todella kannattaa panostaa!

1. Stokke Tripp Trapp -tuoli + Newborn Set

Päätin jo etukäteen, että syöttötuoliksi hankitaan meille Stokken Tripp Trapp sen monikäyttöisyyden (kasvaa lapsen mukana) ja aikaa kestävän muotoilun vuoksi. Alusta lähtien ajattelin myös lähteä hankkimaan tuolia käytettynä, sillä mallia on hyvin saatavilla edulliseen hintaan. Tuolin kanssa ei pitänyt olla kiire. Emme myöskään olleet ajatelleet hankkia sitteriä, sillä lattialle laskettava sitteri ei tule kysymykseenkään koirien takia. Tripp Trappiin kiinnitettävän sitterin käyttöikä taas tuntui lyhyeltä sen hintaan nähden. Ajattelin myös sitä fysioterapeutin vetämää perhevalmennuskertaa ja lattialla olon hyötyjä vauva kehityksen kannalta. (Ja siis toki vauvaa nytkin pyritään pitämään lattialla mahdollisuuksien mukaan. Koirien vuoksi vain lattialla olevaa vauvaa on vahdittava koko ajan aivan vieressä. Ehkä leikkikehä onkin bubbling under -tuote tälle listalle, vaikka vielä sellaista ei ole käytetty ;))

No, sitten iski todellisuus ja miehen isyysvapaa läheni loppuaan. Tajusin etten saa miehen ollessa töissä tehtyä yhtään mitään ilman sitteriä, sillä vauvan uni on kateissa aina juuri silloin kun oma nälkä on kovimmillaan. Ja muutenkin: on ihan kiva pystyä tekemään jotain myös muuten kun vauva nukkuessa. Löysin onneksi vain parin päivän kyttäilyllä tori.fi:stä (ei maksettu mainos ;)) tosi edullisen ja hyväkuntoisen Tripp Trappin aika läheltä. Päädyin pähkäilyjen jälkeen tuohon luonnonväriseen tuoliin: arvelin että siinä kolhut eivät näy yhtä hyvin kuin valkoisessa, jota ensin ajattelin. Ja tämä tuoli tosiaan on ainakin aivan superhyvässä kunnossa, naarmuja ei useamman vuoden käytöstä huolimatta juuri näy, jonka lisäksi väri on harmaantunut kauniisti. 

Newborn Set hankittiin uutena (näiden hinnat ovat käytettynäkin sen verran kovia, että tuntui että samalla sitten hankkii uuden): sen vauva sai lopulta mummoltaan etukäteisjoululahjaksi. Olisin kuitenkin ehdottomasti joka tapauksessa hankkinut tällaisen muussa tapauksessa itse, maksoi mitä maksoi. Käytössä tämä on ollut vasta noin viikon verran, mutta olen jo vakuuttunut että tämä on parantanut arjen laatua 200%. Ihan huippujuttu <3 

Nyt kun koko top 10 on esitelty: löytyykö samoja suosikkeja? Onko joku mun listan juttu sellainen, mikä teistä on tuntunut turhalta?

Top 10 vauva-arjen pelastajat, osa 1/2

Meillä oli touhukas viikonloppu: koko lauantai meni sukulaisissa kyläillen ja sunnuntaina tein joulua. Puuhasin koko päivän siivoten ja lisäillen vähän koristeita. Se viimeinen silaus kuitenkin vielä puuttuu, enkä vielä ole päättänyt miten se tehdään -mikä meidän joulun "tyyli" on tänä vuonna (olen sisustusblogeista oppinut että sellainen pitää olla ;D). Koska muuten on valmista, on kuitenkin kiva istua höyryävä glögimuki kädessä pohdiskelemaan, että mitä koristeita vielä puuttuu.  Tänään  oli miehellä vapaapäivä, joka vietettiin jouluostoksia tehden. Seuraavaksi siis tiedossa paketointia, mutta sekin on minulle hyvin mieluinen homma. Joulustressistä ei siis ainakaan vielä ole tässä taloudessa tietoakaan, joulutunnelma sen sijaan alkaa pikkuhiljaa löytyä <3 Koska lopullinen kodin jouluilme tai paketit ei vielä ihan ole valmiita kuvattaviksi, mennään  joulujutuista vielä hetkeksi vauvajuttuihin.

Tässä on nyt siis hiukan reilu kuukausi harjoiteltu vanhempana ja perheenä olemista, sekä vauva-arkea. Tässä vaiheessa on jo muutamia juttuja, jotka ovat osoittautuneet jos ei nyt korvaamattomiksi, niin ainakin suuresti vauva-arkeamme helpottaviksi asioiksi. Tässä ekassa postauksessa ovat listan sijat 10-6 ja seuraavassa postauksessa sitten top 5 -jännitystä ja rummun pärinää ;)...

10. Vertaistuki, kaikki apuaan tarjoavat perheenjäsenet ja ystävät sekä tietysti puoliso.

Minulta ja meiltä löytyy onneksi kaikkea tätä, mutta ellei näitä luonnostaan löydy, toivoisin jokaisen löytävän ainakin vertaistukea jostain. Vanhempi- lapsi -kerhosta, nettiryhmästä, mistä tahansa. Me olemme saaneet kullanarvoisia vinkkejä (kaveripiirin viimeisenä lapsen saajana on omat etunsa;)) lapsen hoitoon liittyen sekä käytännön apua siivoukseen, ruokaan, hankintoihin jne liittyen. Itselleni myös puolison tuki tuntuu korvaamattomalta, enkä millään tajua miten pystyisin tähän yksin. Tietysti pystyisin jos olisi pakko, mutta onneksi ei ole. Kaikille yksinhuoltajille siis entistäkin suurempi kunnioitukseni: aikamoisia supervanhempia olette.

Tämä nyt on tämmöinen klisee ja päätyi siksi listan viimeiseksi, mutta on kyllä oikeasti vähintään yhtä tärkeää kuin kaikki muukin.

Kiitos siis kaikki läheiset myös tätä kautta, että olette olemassa <3!

9. Hyvät imetysvaatteet.

Ja hyvillä tarkoitan tässä ennenkaikkea pesunkestävää.

Osasin odottaa että imetysvaatteet (=ennenkaikkea tietysti paidat) ovat tärkeitä, mutta ajattelin asiaa etukäteen lähinnä mukavuuden kautta. En todellakaan osannut kuvitella sitä uskomatonta pesujen määrää, mitä vaatteiden pitää kestää. Sekä liivejä että paitoja pitää vaihtaa pahimmillaan monta kertaa päivässä (maitoa/puklua/kaikenlaista muuta...), enkä ainakaan itse ole raaskinut hankkia kymmenittäin imetysvaatteita. Joten pestävää riittää.

Ystävien (ja vähän lukemieni blogienkin) suosituksesta olen hankkinut pääasiassa Boobin imetyspaitoja ja toistaiseksi olen ollut niihin tyytyväinen: minulle vakuutettiin että ne kestävät pesuja venymättä, nukkaantumatta ja saumat suorina ja ainakin toistaiseksi näyttää hyvältä. Minusta tuntuu että paitoja on tässä kuukauden kuluessa pesty yhtä usein kuin yleensä vuodessa... Boobin paidat ovat hankintahinnaltaan melko arvokkaita (ollakseen aika perusmallisia puuvillapaitoja), mutta laatu on mukavan napakkaa ja tuntuisi tosiaan kestävän pesua. Lisäksi "luukkusysteemi" paidoissa on helppo ja melko suojaisa nopeaan imetykseen missä vain. Oli merkki mikä hyvänsä, niin vinkkini siis on kiinnittää valinnassa aivan erityistä huomiota materiaalin laatuun ja pesunkestävyyteen.

Myös parhaat imetysliivini ovat Boobilta, vaikka muutama muukin merkki on testauksessa. Pesunkesto, helppokäyttöisyys ja näin pienirintaiselle ainakin riittävä tuki samassa paketissa.

8. Talkki.

Talkkia ei mitenkään erityisesti suositeltu missään valmennuksessa tai sairaalassa: jopa siis jäin sellaiseen käsitykseen, että sen käyttöä jostain syystä ei nykyään pidetä erityisen hyvänä. Meillä on  kuitenkin toiminut loistavasti. Vauvan nivustaipeet olivat sairaalassa hiukan hautuneet ja ne saatiin kuntoon huolellisen kuivauksen lisäksi talkilla (ei muuten etukäteen voi uskoa miten paljon vauvassa on erilaisia piiloja, joihin kosteus ja lika voi jäädä!). Sairaalassa kevyesti rikkoutuneelle iholle suositeltiin Bepanthenia, mutta meillä ainakin Bepanthen vain pahensi ongelmaa (melkein mahdoton saada riittävän ohutta kerrosta levitettyä). Talkki hoiti ongelma-alueen nopeasti ja helposti. Sen jälkeen talkkia on satunnaisesti käytetty myös kainaloihin ja kaulaan. Toimii.

7. Hyvä vaipanvaihtopiste

Sellainen, joka on mahdollisimman lähellä vesipistettä (ideaalitilanteessa samassa tilassa, mutta meillä se ei esimerkiksi ole millään mahdollista). Jossa ergonomia on kohdillaan ja jossa on riittävästi tilaa kaikenlaisille tarvikkeille. Jälleen ideaalitilanteessa näkisin myös kaiken vaatesäilytyksen samassa tilassa, mutta meillä sekään ei onnistu. Olemme ratkaisseet ongelman alakuvassa näkyvällä tavalla: seinällä roikkuva säilytyspussi on täynnä pieniä vaatteita ja taso suorastaan tulvii minikokoisia sukkia ja tumppuja :) Pyykkihuollon sijainti samassa huoneessa on superkätevää niin ikään. Samoin se, että kodinhoitohuone on varmaan meidän talon lämpimin huone: vauva viihtyykin alustalla erinomaisesti ilman vaatteita katon valoa ja seinille laitettuja kuvia sekä omia vaatteitaan ihmetellen ja iloisesti potkutellen <3 Roskista emme olleet tajunneet hankkia huoneeseen ennen vauvan syntymää, mutta jo ensimmäisenä päivänä kävi selväksi että sellainen tarvitaan ehdottomasti.

Alla muuten kuva  vaipanvaihtopisteestä sen käyttöönoton jälkeen, täällä se vielä odotteli yliluonnollisen siistinä (ja ilman viihdykkeitä) tositoimia ;) 

6. Kertakäyttöiset asiat.

Anteeksi luonto ja luonnonystävät. Tai no: itsekin olen kyllä "luonnon ystävä" ja pyrin normaalisti tekemään kestäviä valintoja. Tässä kohtaa olen kuitenkin joutunut tunnustamaan heikkouteni, sillä kertakäyttöisten asioiden tuoma henkilökohtainen mukavuus tässä hetkessä on jotain, mistä en nyt ole valmis luopumaan yhteisen hyvän vuoksi. Esimerkiksi vaipat meillä ovat kertakäyttöisiä. Kuulemani mukaan rintaruokinnalla oleva vauva saattaa kakata vain kerran viikossa. No, meillä ei ole näin. Meillä vaippa on täynnä sitä itseään niin monta kertaa päivässä (ja usein juuri kun olet vaihtanut vaipan, saat tehdä sen uudelleen. Ja taas uudelleen. Ja ehkä vielä kolmannenkin kerran...), että kestovaippojen kanssa en todellakaan ehtisi tehdä mitään muuta kuin pestä pyykkiä.

Pestävien liivinsuojien lisäksi olen joutunut turvautumaan myös kertakäyttöisiin: kuukaudessa olen joko onnistunut pesemään hankkimistani, alkuun hyvin toimineista, liivinsuojista imutehon pois tai  sitten maitoa vaan tulee nyttemmin liikaa. Pitää hankkia uusi paketillinen noita pestäviä ja selvittää kummasta on kyse. Joka tapauksessa tätäkin lajia, siis kumpia vaan liivinsuojia, kuluu paljon enemmän kun olisin voinut ikinä kuvitella.

Lisäksi meillä käytetään baby wipeseja todella paljon myös kotona. Koska vesipiste ei ole samassa huoneessa kuin vaipanvaihto, wipesilla on vain niiiiiiin kätevä pyyhkiä pienemmät pesut. Tai viimeistellä pesu (jotenkin ainakin itse onnistun aina vesipesun jälkeen jättämään jonnekin taivepiiloon kakkaa vaikka miten yritän olla huolellinen). Tai pyyhkäistä välillä omia käsiä puhtaaksi. Tai pyyhkiä enimpiä vauvasta ennen varsinaista pesua ja kuljetusta pesupaikalle (jotta ne enimmät eivät löydy omasta paidasta...).  

Vaipanvaihtoalustan suojana olemme lisäksi käyttäneet kertakäyttöpeflettejä, silä ne ovat vedenpitäviä. Pefletin päällä oleva harso pysäyttää kakan, mutta pissaa varten tuo pefletti on ihan ehdoton. Tietysti sitä voisi harkita hankkivansa pari muovitettua froteeta samaan tarkoitukseen, mutta toistaiseksi on menty näin.

Löytyykö samoja suosikkeja?

Stay tuned for the top 5 :)

Synnytyskertomus

Nyytti on nyt viikon ja yhden päivän ikäinen: laskettu aika olisi ollut tänään -lasten oikeuksien päivänä. Vaikka yleensä en mitään kovin henkilökohtaista täällä blogissa kerro, tuntuu synnytyskertomuksen jakaminen silti jotenkin luontevalta. Ehkä, koska tiedän miten onnekas olen kun kaikki meni hirvittävän hyvin. Lähipiirissä on paljon todella eri tavoin edenneitä synnytyksiä (jotka kyllä lopulta ovat päättyneet onnellisesti sekä äidin että lapsen näkökulmasta), joten ehkä haluan myös rohkaista kaikkia tulevia äitejä -kaikki voi oikeasti sujua myös ilman ongelmia. Itse koin myös synnytyskertomusten lukemisen hyväksi tavaksi valmistautua omaan synnytykseeni; jotenkin tuntui tärkeältä tietää miten yksilöllinen tämä tapahtuma on, jokaiselle joka kerta ainutlaatuinen. Yksityiskohdista kiinnostumattomien kannattaa skipata tämä postaus kokonaan :)

Koko synnytys oli jotenkin tosi epätodellinen tapahtuma, hädin tuskin olen vieläkään hahmottanut että Hän on oikeasti täällä. Vaikka hän hyvin konkreettinen olento onkin -vahvat mielipiteet löytyvät jos joku asia ei ole hyvin. Mistä lie sitten senkin perinyt ;) Pääasiassa hän kuitenkin nukkuu ja syö, yölläkin unta tulee 2-4 tunnin pätkissä, joten hyvin on äitikin saanut levättyä. Vielä kun malttaisi päiväunien aikaan ottaa itsekin torkut... ehkä siihen tässä oppii :) Toistaiseksi väsymys on kuitenkin pysynyt hyvin kurissa, ehkä niiden hormonien voimalla sitten. Mutta siihen varsinaiseen kertomukseen:

Vielä edellisviikonloppuna ei ollut tietoakaan mistään lähestyvästä synnytyksestä. Ei kipeitä supistuksia tai muitakaan outoja tuntemuksia ja edellisessä neuvolalääkärin tarkastuksessa kohdunkaulakin oli ollut vielä täysin kiinni, vaikkakin hiukan pehmennyt. Juhlimme viikonloppuna babyshoweria ja isänpäivää ja jännitimme hiukan maanantaita: lapsiveden pienehkön määrän vuoksi meillä oli ylimääräinen ultra varattuna keskussairaalassa (jossa kaikki alueen ultrat aina tehdään). Ultrassa kaikki oli kuitenkin kunnossa ja lääkärin mukaan voitaisiin odottaa spontaanin synnytyksen käynnistymistä kaikessa rauhassa. Kotimatkalla ultrasta aloin tuntemaan pientä kuukautiskivun tapaista jomottelua alavatsalla ja samaa jatkui koko maanantain ja tiistain. Lämmittelin kotona kauratyynyä ja ajattelin että paikat siellä vähän avautuu vain, että tuskin tämä sen kummempaa vielä tarkoittaa. Tiistaina kävimme alkuillasta saunassa, jonka lämpö tuntui ihanalta. Mies lähti yövuoroon töihin ja minä jäin kotiin. 

Menin nukkumaan normaalisti herätäkseni muutaman tunnin kuluttua siihen, että pieni määrä lapsivettä tippui housuihin. Samalla supistukset alkoivat tuntua toisenlaisilta kuin aiemmin, joten soitin miehelle töihin että nyt tuli lähtö. En pitänyt mitään kiirettä, sillä pärjäilin vielä oikein hyvin ilman mitään kipulääkettä tai muutakaan. Lapsiveden menon takia lähtöä piti kuitenkin alkaa tehdä, joten pakkailin sairaalakassiin viimeisiä tavaroita ja odottelin miestä hakemaan minua kotoa. Olin yllättynyt siitä, miten säännöllisesti ja tiheästi supistukset tulivat heti.

Mies tuli kotiin ja lähdimme saman tien sairaalaan, jonne matkaa on meiltä hiukan reilu 20 km. Matkalla supistukset voimistuivat ja jouduin jo puhaltelemaan supistuksen aikana. Supistuksia tuli kellontarkasti ensin 4 ja sitten 3 minuutin välein. Sairaalaan saavuimme klo 3.30. 

Meidät otettiin vastaan ja minut istutettiin käyrille odottamaan siksi aikaa, kun kätilö kirjasi meitä sisään. Supistukset voimistuivat pikkuhiljaa ja lopulta minun oli jo vaikea istua paikallani käyrillä. Minulla supistukset tuntuivat alaselässä viomakkaana poltteena. Kätilön saatua kirjaukset valmiiksi tehtiin sisätutkimus, jonka mukaan olin jo 6 cm auki. Tässä vaiheessa myös loput lapsivedet valuivat ulos ja aloin olemaan hiukan huonovointinen. Pyysin lämmintä kauratyynyä, joka kotona oli auttanut ja jonka sainkin. Supistukset voimistuivat jatkuvasti ja pian kipu alkoi olla niin kova, että pyysin myös epiduraalia. Synnytys eteni kuitenkin niin nopeasti, että sitä ei enää ehditty antaa vaan kätilö ehdotti kohdunkaulan puudutetta.

Siirryimme suoraan synnytyssaliin, jossa kohdunkaulan puudute yritettiin hetken päästä antaa. Puudutteen laitto kuitenkin onnistui enää vain toiselle puolelle (olin jo 8 cm auki) ja melkein heti puudutteen laiton jälkeen tajusin että nyt paine tuntuu sellaiselta, että on aika ponnistaa. Ponnistusvaiheessa supistuskipu yllättäen hävisi kokonaan. Ponnistusvaihekin sattui (hetkellisesti todella paljon), mutta kipu liittyi kovaan paineeseen "alakerrassa" ja koska ponnistaminen ei kauaa kestänyt, ei siitä jäänyt mitään kammoa. Ponnistusvaiheen kestoksi kirjattiin 20 minuuttia, mutta se tuntui paljon lyhyemmältä ajalta. Huusin kuin hyeena, kunnes kätilö käski lakata huutamasta ja suunnata energiani sen sijaan ponnistamiseen ;) Suljin suuni ja tein työtä käskettyä; miehen mukaan olin jossain vaiheessa aivan paloauton punainen. Ponnistaminen tuntui hetken todella epätoivoiselta, kun vauvan pää melkein jo kävi ulkona ja luiskahti sitten takaisin sisään. Kätilö kuitenkin ohjeisti ja kannusti jatkuvasti juuri oikealla tavalla, samoin mies oli koko ajan vieressä tukemassa. Saamani kannustuksen ja tuen turvin onnistuin kuin onnistuinkin seuraavan supistuksen kohdalla haukkaamaan tarpeeksi happea ja parilla perättäisellä megaponnistuksella vauva lopulta syntyi klo 5.20. Oli aivan epätodellinen tunne, kun vauva laskettiin rinnalle. Siinä Hän nyt vihdoin oli!

Synnytyksen kestoksi taidettiin kirjata 3 tuntia ja 50 minuuttia, alkaen vesien menosta ja säännöllisten supistusten alkamisesta. Synnytys eteni siis sen verran rivakasti, että jos olisin noudattanut kirjaimellisesti neuvoa olla kotona niin pitkään kuin pärjään (ja olettaen että ensisynnyttäjänä tässä kuitenkin kestää vaikka miten kauan), olisi ollut ihan oikea riski että melko lyhyestä sairaalamatkasta huolimatta lapsi olisi syntynyt autoon. Nyt toimimme hyvää tahtia mutta kiireettä ja koko hommasta jäi hyvä fiilis. Suosittelen siis kuitenkin myös ensisynnyttäjiä harkitsemaan sairaalaan lähtöä ennemmin liian aikaisin kuin liian myöhään, kaikista ohjeista ja todennäköisyyksistä huolimatta ;)

Kaiken tämän jälkeen siis, varhain viime keskiviikkoaamuna raskausviikolla 38+6, meille syntyi maailman suloisin pieni tyttö; kaikki 3280g ja 50cm täyttä rakkautta ensi silmäyksellä <3 Kotiin pääsimme onneksi jo viikonlopuksi, sillä kaikki oli vauvalla kunnossa ja imetyskin lähti sujumaan heti. Tästä olen myös kiitollinen ja vähän yllättynytkin -etenkin imetyksen alun suhteen olin varautunut vaikka mihin ongelmiin. Ensimmäinen neuvolasta tehtävä kotikäynti suoritettiin eilen ja vauvan painokin oli hienosti noussut jo melkein syntymäpainoon.

Sekä raskausaika että synnytys kohtelivat minua todella lempeästi, synnytyksestäkin selvisin pienellä repeämällä ja muutamalla tikillä. Synnytyksen jälkeen olen koko ajan voinut erinomaisesti -pientä asiaan kuuluvaa väsymystä ei edes lasketa ongelmaksi. Olen jo varovasti käynyt vauvan unien aikana pari kertaa koirien kanssa lyhyellä lenkilläkin. Nyt vain toivotaan hartaasti, että kaikki sujuu vauvalla jatkossakin yhtä hyvin <3

Viimeisenä kuva valppaasta vahtikoirasta: toinen koiristamme on ottanut tehtäväkseen vahtia vauvanhoitoon liittyviä toimenpiteitä ja esimerkiksi yöllä hän on pitänyt minulle imetysseuraa käpertymällä jalkojeni juureen lattialle. Myös itkuhälytin on toistaiseksi ollut tarpeeton: pienikin äännähdys vauvan sängystä saa koiran huolestuneena hakeutumaan meidän seuraamme vinkumaan: "piiiiiiip", ettekö te huomaa, vauva tarvitsee teitä :) Nyt hän on ehkä vähän enemmän alkanut luottaa meidän kykyymme huolehtia jälkikasvustamme, joten aivan joka askelta ei enää tarvitse vahtia. Mutta innokkaita hoitajatarjokkaita on vauvalla siis runsain mitoin, sekä enemmän että vähemmän karvaisia :)

Sen pituinen se: tulipas tarinalle mittaa. Toivottavasti tästä kuitenkin on jollekin iloa, itse tosiaan ainakin tykkäsin kovasti lukea näitä raskausaikana.

Täällä mietitään parhaillaan kovasti vauvalle nimeä ja suunnitellaan ensimmäistä pienenpientä vaunu-ulkoilua :) Kuulemisiin taas!

It's a girl!

Sattuman kaupalla olin ajastanut edellisen postauksen jo valmiiksi, sillä varhain keskiviikkoaamuna syntyi pieni tyttäremme vauhdilla maailmaan, reilun viikon verran etuajassa mutta aivan täydellisenä <3

Koko perhe voi oikein hyvin ja tänään pääsimme nyytin kanssa kotiin. Täällä ihmetellään maidontuoksuista ja kissanpennulta kuulostavaa toukkaa, tuota uskomattoman täydellistä pientä ihmettä ja opetellaan elämään perheenä. Voi olla että näissä vauvahuuruissa vierähtää hetki poissa blogin ääreltä -tai sitten en malta: niin paljon olisi toisaalta kerrottavaa. Ja jokunen kuvakin kenties jaettavana.

Mutta nyt minua odottaa juustolautanen, jonka aion vielä nauttia ennen unille painumista -ainakin ellei Pomo päätä toisin. 

Hyvää viikonloppua myös kaikille ruudun sille puolen, palataan pian :)!

Vauvan huone

Täällä esittelin alunperin meidän suunnitelmia vauvan huoneen suhteen. Suunnitelmat ovat toteutuneet aika lailla visioni mukaan. Huone on tosin edelleen tavallaan kahdessa osassa, kun vauva aloittaa nukkumisensa meidän huoneessa (kuten täällä esittelinkin), joten pinnasänky on toistaiseksi siellä. Vauvan huone tehtiin meidän työ-/vierashuoneeseen, josta häivytettiin työfunktio (jota ei kyllä koskaan edes käytetty...) ja tehtiin tilaa vauvan tavaroille. Vierashuoneena se toimii edelleen, siihen saakka kunnes huoneen tuleva varsinainen asukas pinnasänkyineen siirtyy sinne nukkumaan.

Näissä kuvissa siis pieni kurkistus "vauvan puoleen" huoneesta. Toisen puolen vie 120cm leveä vierassänky ja yksi kapea hyllykkö, jossa säilytetään "tärkeiden papereiden" mappeja ja sen sellaista pakollista (mutta rumaa...) sälää.

Vaikka olen varmuuden vuoksi yrittänyt hankkia lähinnä sekä pojalle että tytölle sopivia vaatteita, on muutama söpönen tyttövaate pienessä koossa ollut kuitenkin ihan pakko hankkia. Nämä ihanat Newbie -neuleet ripustin huonetta kaunistamaan, jotta niistä olisi iloa myös hiukan lyhyttä käyttöikäänsä pidempään :)

Pentikin vauvahuopa talvipäivien lepäily- ja leikkialuseksi, sekä lelukorina toimiva korikassi.

Lipaston päällä nojaileva taulu odottaa vielä pääsyään seinälle ja yksi valkoinen Lack -hyllykin on vielä tarkoitus laittaa iltasatukirjoille, mutta pääpiirteissään alkaa olla niin valmista kuin tässä vaiheessa tulee. Olen tyytyväinen huoneen tunnelmaan ja tuskin maltan odottaa että vauva kasvaa sen verran, että hän pääsee itsekin kunnolla nauttimaan huoneestaan :)

Mitäs pidätte?

Babyshower

Eilen lauantaina kutsuin muutaman läheisimmän ystäväni meille kylään, vielä kun ehtii yhtenä kappaleena :) Kutsuin tapahtumaa babyshoweriksi, jotta sain hyvän syyn hiukan koristella ja söpöstellä. Koska sehän on aina hauskaa :)

Olin kyllä maailman huonoin bloggaaja, sillä ruokakuvia tuli otettua vain pari hassua (asustani nyt puhumattakaan...). Toisaalta yritin ehtiä emännöinnin ja kuvaamisen lisäksi myös istua vähän alas ja seurustella (kun ajatus kerran oli että nyt vielä rauhassa pystyy), joten ehkä tämä voidaan antaa anteeksi ;) Varsinaisista ruokatarjoiluista en näköjään tullut ottaneeksi ollenkaan kuvia, mutta tässä nämä söpöimmät osiot sentään.

Ystäväni lahjoivat vauvaa ihan urakalla ja tulokas sai superkivoja ja supertarpeellisia juttuja! 

Yksi ystävistäni oli kutonut vauvalle maailman suloisimman, lämpöisen ja villaisen pöllöpeiton. Ei paljon tämän makeemmaksi enää peitto voi muuttua! Kiitos kiitos kiitos ihana vielä sadannen kerran <3

Toinen ystäväni oli väkertänyt älyttömän hienon vaippakakun, johon kuului myös alakuvassa näkyvä Tutan vaatesetti suloisine pingviinihousuineen: eilinen kuvani kakusta vain oli niin surkea, että piti ottaa tänään uusi. Ja olin jo ehtinyt purkaa kakusta "koristeet" päältä pyykkikoriin :)

Vauva sai tosiaan vaikka mitä tarpeellista vaipoista nenäfriidan kautta erilaisiin hoitotarvikkeisiin ja pehmoiseen huppupyyhkeeseen. Nyt Häneltä ei kyllä puutu enää yhtään mitään <3 Ystäväpiiriini kuuluu runsaasti äiti -ihmisiä, joten tarpeellisuusaste oli korkea ja mukana paljon semmoisia juttuja, joita ei ollut vielä ehditty hankkia. Kiitos kaikki rakkaat, olette ihan huippuja <3

Muutenkin olin ihan otettu taas kuinka moni saapui kaukaakin paikalle: sain idean juhliin aika viime hetkellä kun minulta alettiin kysellä että aionko juhlat pitää. Ensin ajattelin että en ehdi enää ennen vauvan syntymää, mutta onneksi kerkesin kuitenkin. Oli ihan hirmu mukavaa nähdä, seuraavaksi sitten varmaan toukka kainalossa! Hui....

Tänään on sitten juhlistettu omaa isääni ja pienesti lahjoin myös tulevaa isää, eli miestäni. Kummipojan synttäreille Vaasaan emme enää uskaltaneet lähteä, muuten ne juhlat olisivat olleet tänään. Harmi ettemme päässeet paikalle, mutta onneksi kerkesimme ihan muutama viikko sitten nähdä. Vähän alkaa kyllä olla jännät paikat, täytyy myöntää... äitinikin on jo soittaessani alkanut vastaamaan puhelimeen kysymällä että joko lähdetään synnyttämään :D

Mitäs teidän muiden viikonloppuun ja isänpäivään on kuulunut :)?