Miltä sinun yöpöydälläsi näyttää?

Monet tekevät päätelmiä ihmisistä heidän kirjahyllyjensä (tai sellaisen puutteen...) perusteella. Nykyään tällainen tulee tietysti hankalammaksi, kun monet lukevat e-kirjoja. (Tai surullisempaa vielä, eivät lue ollenkaan.) Itse tykkään kuitenkin lukea kirjani mieluiten paperilla. Lukeminen menee nykyään puuskittain ja tällä hetkellä teen paluuta aktiivisemman lukemisen pariin. Makuuhuonetta siivotessani tuli mieleen, että miniversiona tästä kirjahyllytestistä voisi toimia yöpöytä. Tai missä nyt pidätkin kesken olevia ja lukuvuoroaan odottavia kirjoja. Minulla tämä paikka on siis yöpöytä.

Katsoessani kirjapinoa tajusin, että kirjat tottavie kertovat jotain siitä, millainen minä olen juuri nyt. Aivan ensimmäiseksi jonkinlaisesta käymistilasta elämässäni kielii se, että pino on noin korkea. Yleensä luen suunnittelemani kirjat melko nopealla tahdilla ja aina yksi kerrallaan. Tämäkin pino on vain ensimmäinen luettavien kirjojen jono, lisäksi kännykän muistilistaan on kertynyt useampi kirja vuoroaa odottamaan. En muista milloin olisin viimeksi lyhentänyt lukulistaani näin hitaasti. Lisäksi en KOSKAAN aiemmin ole lukenut mitenkään muuten kuin yksi kirja kerrallaan. Viime aikoina minulla on pahimmillaan ollut kolmekin keskeneräistä kirjaa samanaikaisesti työn alla.

Tämän pinon kirjojen aiheista on luettavissa paitsi koulutustaustaani ja kiinnostuksen kohteitani, myös tällä hetkellä muuten ajankohtaisina mielessä pyöriviä aiheita. Luen yhtä lailla kevyttä ja hauskaa kuin vakavaa ja ajattelemista haastavaakin kirjallisuutta. Yksi tärkeä kirjatyyppi pinosta kuitenkin puuttuu: dekkareita luen tosi paljon myös. Suosiossa ovat etenkin pohjoismaisten kirjailijoiden teokset, sekä muuten melko perinteiset tarinat: Agatha Christie on yksi harvoista kirjailijoista, jonka kirjoja olen lukenut useampaankin kertaan.

Postauksen ilmestymisen hetkellä pinon kolme ensimmäistä kirjaa on jo luettu ja neljäskin aloitettu. Aina lukuharrastuksen pariin palatessani mietin miksi ihmeessä pidin niin kauan taukoa, kun lukeminen tuottaa niin suurta nautintoa? Lukeminen vaatii ainakin omalla kohdallani keskittymistä ja sitä myöten aikaa ihan eri tavalla kuin telkkari tai vaikka blogien selaaminen, mutta kyllä se antaakin sitten eri tavalla. 

Millainen suhde sinulla on lukemiseen? Lisäksi olisi kovin kiinnostavaa kuulla, mitä teidän kirjapinoistanne tällä hetkellä löytyy ja mitä valitsemanne kirjat teistä kertovat? Kommentoi tai linkkaa blogisi, jos innostut ihan postaamaan aiheesta :)

Kesäjuttuja

Kesään kuuluu minusta olennaisesti kaksi asiaa.

Ensimmäinen asia on kirjat ja erityisesti dekkarit. Parasta kesätekemistä on dekkarien lukeminen (toimii sekä ulkona auringonpaisteessa että sateen ropistessa sisätiloissa!). Tänä kesänä aloitin dekkarikauden Hanhivaaralla ja nyt jatkuu parilla matkalukemisiksi ostetulla Nesböllä. Ai että, parhautta :)

Toinen kesäjuttu on värit. Mitenkään erityisen villiksi en pukeutumisen suhteen rupea edes kesällä, mutta pieniä väripilkkuja kaipaan sinne tänne. Jo raikkaan väriset kynnet sormissa (tällä hetkellä Essien korallinen Tart Deco) ja varpaissa (Essien vaaleanpunainen Lovie Dovie) tuovat hauskuttaa. Lisäksi ranteeseen on taas löytänyt tiensä viime kesänä H&M:stä ostettu neonvärinen nipppu rannekoruja. Näyttää erityisen ihanalta heti kun ihoon tarttuu edes vähän väriä (check ;)).

Ja loppuun vielä kesäinen bloggaaja :)

Hunger Games Trilogy

Sain eilen luettua loppuun Nälkäpeli-elokuvan pohjalla olevan Hunger Games- kirjan, sekä sarjan loput kaksi osaa: Catching Fire ja Mockingjay- sain kaikki lainaksi ystävältäni.

Olen Nälkäpeli- trilogian suhteen sen verran myöhäisherännäinen, että en edes tiennyt sarjasta ennen kuin tovi sitten kävin katsomassa elokuvan. Sain kirjat ystävältäni lainaan (luen kirjat aina mieluiten alkukielisinä, jos vain pystyn) ja ahmaisin ne perä perään.

Tykkäsin tosiaan elokuvasta yllättävänkin paljon- mutta sen jälkeen ensimmäinen kirja oli pienoinen pettymys. Siinä missä elokuva onnistui minusta olemaan yllättävän "osoittelematon", niin kirjassa asiat selitettiin puhki huolella. Tässä selittämisessä näkyy, että kirja on (ymmärtääkseni) alunperin tarkoitettu teini-ikäisille. Elokuva oli ehkä suunnattu enemmän myös aikuisemmalle yleisölle. Olin lisäksi hieman pettynyt kirjoittajan kerrontaan, joka ei ollut mielestäni erityisen taitavaa kielenkäytöllisesti. En tiedä olisinko samaa mieltä jos olisin lukenut kirjan ensin; yleensä kirjat ovat niistä tehtyjä elokuvia parempia ja näin olen kuullut kirjat lukeneen sanovan myös tästä. Itse tykkäsin kuitenkin Nälkäpeli- elokuvasta hiukan enemmän kuin sarjan ensimmäisestä kirjasta. Kirjoista paras oli mielestäni kolmas ja viimeinen, eli Mockingjay. Nyt onkin mielenkiintoista verrata mitä mieltä olen kahdesta muusta elokuvasta, kun olen lukenut niiden pohjalla olevat kirjat ensin.

Edellä mainituista varauksista huolimatta yleisesti ottaen tykkäsin kuitenkin kirjoista. Tarina on kokonaisuutena mielenkiintoinen (vaikka puhkiselittäminen omalta osaltani pilaakin dystopia-intoani ja sitä pientä älyllistä kipinää, joka virisi elokuvan aikana) ja kerronta jos ei erityisen taidokasta, mutta kuitenkin toimivaa: tarina tempaa mukaansa, eikä lukemista malttaisi millään jättää kesken. Loppukaan ei onneksi ollut ihan niin paha klishee kuin aluksi pelkäsin, vaan ihan kelvollinen. 

All in all: suosittelen kevyeksi viihteeksi- sopii hyvin esimerkiksi näin kesäaikaan:) Kieli on sen verran yksinkertaista, että näitä on tottumattomammankin melko helppo lukea myös englanniksi.  

Hauskaa viikonloppua :)!