Viimeiset lomapäivät ja loppukesän haikeus

Se iskee joka vuosi kesän lopulla, tietynlainen haikeus taas yhden kesän päättymisestä ja samaan aikaan innostunut kutina siitä, mitä kaikkea uusi syksy tuo tullessaan. Olen aiemminkin tainnut kertoa, että minulle syksy on edelleen se aika vuodesta, mistä kaikki uusi ja jännittävä alkaa -eikä siis   esimerkiksi uuden vuoden alku.

Tämä kesä ei mennyt niin kuin olin alunperin suunnitellut ja toivonut (postaus aiheesta), mutta tästä kesästä tuli kuitenkin ihana. Varmaankin viimeinen tällä tavalla kokonaan vapaa ja laiska kesä ipanan kanssa kotona. On tehty kaikenlaisia kesäasioita ja ennen kaikkea lapsen elämässä ensimmäisiä, tärkeitä asioita: ensimmäinen lettu torilla, ensimmäiset kerrat uimarannalla, lukemattomia pyöräretkiä äidin tai isän kyydissä, ensimmäinen ulkomaanmatka Ruotsiin laivalla ja muita pieniä, suuria asioita. Tyttö on alkanut kesän aikana puhumaan kuin pieni papupata ja joka päivä hämmästelen sitä miten viisas ja hieno pieni ihminen hän on. Selkeästi lähestymme myös tahtoikää ja lapsi kyllä...tuota... ilmaisee miten asiat pitäisi hänen mielestään tehdä. Mutta vielä harhauttaminen ja neuvottelut onnistuvat aika hyvin, joten rauhaisaa on elämä meidän päivänsäteen kanssa edelleen.

Vaikka eletään vielä miehen viimeistä kesälomaviikkoa ja olemme tytön kanssa kotosalla koko tämän kuukauden loppuun, on mieleen silti hiipimässä tuttu haikeus samaan aikaan ilmassa leijuvan loppukesän tuoksun mukana. Uusi työpisteeni olohuoneen nurkassa on paikoillaan ja päällimmäisenä to do -paperien pinossa on lapsen päivähoitosopimus. Työpöydällä olevassa lokerossa on muistivihko täynnä merkintöjä syksyllä toden teolla käynnistyvään, jännittävään projektiin liittyen. Muutamassa viikossa pitäisi myös orientoitua uudelleen viimeiseen opintosyksyyn ja päättää mitä teen gradun kanssa: jatkanko keväällä valitsemani aiheen kanssa, vai päätänkö sittenkin muuttaa suuntaa erääseen aivan toiseen mielessäni pyörivään teemaan. Olo on vähän jännittynyt, mutta täynnä tarmoa ja toivoa. Tästä tulee hyvä.

Tänään lähdemme miehen kanssa kahdestaan risteilylle pirpanan jäädessä mummun kanssa kotiin. Loppuviikosta on vielä suunnitteilla kotimaanmatkailua koko perheen voimin, toivottavasti vain säät suosivat. Ja viikonloppuna saamma vielä vieraitakin rakkaiden ystävien tullessa kyläilemään pitkästä aikaa. Ihan vielä ei siis päästetä irti lomasta, vaikka mieli jo vähän syksyn projekteihin karkaileekin.

Työpisteen somistaminen on muuten vaiheessa: ainakin seinälle on tulossa jokunen valokuva lisää, mutta jotain muutakin tuo vielä kaipaa. Ehkä siirrän ainakin tuon alimman valkoisen laatikon muualle ja myös korille etsisin mieluusti toisen paikan, mutta katsotaan minne pienten uteliaiden sormien ulottumattomiin nuo keksisin laittaa... Hiukan houkuttaisi jopa kokeilla jonkinlaista moodboard tai aarrekartta -henkistä tsemppiataulua tuohon. Katsotaan mitä keksin. Ideoitakin saa heittää, jos sellaisia tulee mieleen :) 

Miten teidän kesänne ovat sujuneet :)?

The Blue Room -Makuuhuoneen muutos

Vuosi siinä meni, mutta NYT! Tervetuloa kierrokselle meidän uusittuun makkariin!

"Ai hei koira numero yksi, sopiiko jos tuun vähän häiritsemään sun päikkäreitä ja ottamaan pari kuvaa..?"

Lähtötilannehan löytyy täältä (klik!). On tää tietysti.... vähän erilainen <3 Ensimmäistä kertaa (aikuis)elämässäni sain valita maalin oman kotini seinään. Tai no, maalattiinhan me yksi seinä kodinhoitohuoneesta (kuva täällä), mutta that's it: olemme asuneet vain sellaisissa vuokrakohteissa, jossa seiniin ei ehdottomasti ole saanut koskea. Edes korjatakseen rikki olevan tapetin... joten joku muu kuin valkoinen väri seinässä vaati kyllä rohkeutta.

Ja me uskallettiin olla rohkeita! Mitä sitten jos tähän kyllästyy viiden vuoden päästä? Nyt kun katto on valkoinen, on harvinaisen helppoa vaihtaa vain seinän väri.

Olin muutoksen kanssa alunperin hiukan hukassa, sillä keksin lähinnä vaaleanharmaa -henkisiä ideoita. Selailin pinterestistä kaikkia ihania värillisiä seiniä (ideakansio löytyy täältä), mutta en millään keksinyt miten toteuttaisin saman tyylin meidän nykyisillä kalusteilla, sillä muutos haluttiin tehdä pienellä budjetilla. Hain apua viime vuonna Paras Koti 2015 -messuille Poriin sisustusklinikkaa pitämään saapuneelta sisustusidoliltani Marko Paanaselta (juttu täällä), joka keksi kuin keksikin ratkaisun "tumma mutta yleisilmeeltään vaalea" -dilemmaani: seinien lisäksi tilassa on käytetty lähinnä valkoisen eri sävyjä. Ja minusta yhdistelmä toimii täydellisesti! Vaikutelma on juuri sellainen kuin toivoinkin.

Hiukan keskeneräinen tämä silti on vielä. Ei rempan, mutta sisustuksen osalta. Tuolta peränurkan (yllä oleva kuva) katosta meni lasinen valaisin rikki, joten sinne pitää hankkia uusi. Kunhan keksin millaisen haluaisin. Samoin pikkuikkunan verho tulee vaihtumaan: kuvasta ei näy kovin hyvin, mutta vanha verho on melko keltasävyinen luonnonvalkoinen ja siinä on (kukka)kuvioita. Haluaisin siihen jonkun vähän kirkkaamman valkoisen ja yksivärisen vaihtoehdon. Laskosverhoakin olen miettinyt. 

Olisiko teillä ideoita, verhoon tai valaisimeen..?

Peränurkan peräseinällä (...) meillä oli viimeksi hääkuva, mutta nyt suunnittelen että sinne laitetaan äidiltä vuosia sitten lahjaksi saamani ryijy -viimeinkin seinälle. Malli on varmasti vanha, mutta kuvio on erittäin yksinkertainen ja mielestäni jopa modenin tyylikäs, väri raikkaan vaaleansininen. Neuvottelut miehen kanssa ovat vielä vähän kesken, mutta olen ihan vakuuttunut että tuohon se tulee. Mallailin sitä jo itse seinälle, eikä se minusta riko nyt seesteisen levollisen huoneen tunnelmaa.

Hääkuva sen sijaan siirretään tähän sängyn viereiselle seinälle, josta tulee vähän sellainen amerikkalaistyylinen kuvaseinä. Siinä oli valokuvia viimeksikin, mutta rykelmä oli aivan liian pieni ja näytti hassulta "kikkareelta" isohkon seinän keskellä (yksi niistä mittasuhdeasioista joihin Marko silloin kiinnitti huomiota ja oli täysin oikeassa). Nyt siihen tulee entisten kuvien lisäksi jo yksinään isohko hääkuva, sekä vanhassa makuuhuoneessa muualla olleita kuvia ja vielä beben 1 -vuotiskuvia ja samassa yhteydessä otettuja perhekuvia. (Heti kun kuvat on...kröhöm...valittu ja tilattu. Ehtiihän tässä vielä. Ennen beben 2 -v synttäreitä...)

Tapetin päälle maalaamisen huonona puolena oli, että yksivärinen, tasainen maalipinta nosti esille tapetin saumakohdat, jotka näkyvät erityisesti auringossa. Missään muualla asia ei minua oikeastaan häiritse, paitsi sängyn päätyseinässä ehkä hiukan. Mutta sehän nyt on murheenkryyni muutenkin: en lopultakaan saanut innostettua miestä Markon mageasta päätyideasta, enkä osaa laittaa tuolle seinälle mitään muutakaan. Ja oikeasti me tarvittaisiin ihan kokonaan uusi sänky, sillä nykyinen nitisee ja natisee. Patjat ovat onneksi hyvät, joten sen takia asialla ei ole sillä tavalla kiire. Mutta hankinta alkaa siirtyä omalla prioriteettilistallani ylemmäs. Uudet yöpöydät haluaisin myös (näitä kuvia katsoessani todella tajusin miten akuutti tämäkin asia olisi...), mutta ne kannattaa hankkia vasta kun tietää millainen sänky on tulossa. 

Koirat onneksi sopivat sisustukseen kuin sisutukseen, husky on siitä kätevän värinen ;)

Kuten näkyy, en taaskaan stailannut kuvia. Yhdellä yöpöydällä on kirja ja yölampun päällä tutti, toisella puolella tabletti. Koirat just niin kuin ne aina ovat ja toisella tuolilla röykkiö tavaroita. Tällainen tämä on myös oikeasti. 

Kiva kun kävit!

Mitäs pidit :)?

Beben huone

Ipanan huone valmistui meillä käynnissä olevista projekteista ensimmäisenä kuvattavaan kuntoon -vaikka onkin samaan aikaan kaikkein keskeneräisin tila, sillä haaveilen sinne vielä vaikka mistä. Mutta nyt huoneesta tuli vain beben oma huone, kun siellä aiemmin oli lelujen ja leikkien lisäksi vielä 120cm leveä vierassänky, jonka päälle oli myös ladottu äipän "toimisto" ;D

Samalla bebe siirtyi vihdoinkin nukkumaan omaan huoneeseensa ja vaihto sujui ilman ongelmia tosi kätevästi (hehee, nyt kun sanoin tän ääneen niin varmaan ensi yöstä alkaa joku hirveä takapakki...). Remontin takia nukuimme miehen kanssa itsekin aluksi samassa huoneessa vierassängyllä, sitten kun sänky myytiin alta pois, muutimme vielä pariksi yöksi beben oven taakse olohuoneeseen patjoille. Nyt olemme nukkuneet omissa huoneissamme jo useamman yön, eikä järjestely ole haitannut bebeä ollenkaan. Sieltä hän aamulla herää höpöttelemään iloisesti, joskus suostuu vielä pieneksi hetkeksi jatkamaan unia äiskän tai iskän vieressä. 

Näissä kuvissa on nyt kaikissa jotenkin hassun utuisa tunnelma -opettelen edelleen käyttämään sitä kameraani... mutta toisaalta: eikös tuollainen pieni pumpuli satuprinsessan huoneeseen ihan sovikin ;)

Muut lelut mahtuvat toistaiseksi ihan hyvin tuohon H&M:n pyykkisäkkiin (osa niistä saa muuten vaan olla esillä), mutta dubloille/legoille pitää hankkia joku kauniimpi säilytysratkaisu. Monet kehuvat kovasti Legon omia säilytyspalikoita, jollaisen hankkimista puntaroin. Eivät ole superkauniita mielestäni, mutta pinottavuudessa toki on omat etunsa jos näitä vuosien varrella alkaa enemmänkin kertymään. Missä teillä säilytetään legoja..?

Lapsen mielipuuhaa on jo kauan ollut lukeminen, mutta aivan viime aikoina myös selkeä leikkiminen on alkanut kiinnostaa. Bebe ei ole missään vaiheessa ollut superkiinnostunut leluista, on niitä toki tutkinut, mutta minkään tietyn lelun parissa, niitä kirjoja lukuunottamatta, hän ei ole viihtynyt. Nyt hän sen sijaan kävelyttää Brion vedettäviä leluja, kattaa erilaisia kahvi- ja ruokatarjoiluja (myös eläimet syötetään ja juotetaan) sekä kokoaa palapeliään. Lempipuuhiin kuuluu myös pyöräily (iskän tai äiskän pyörän takana) ja itse odotan jo innolla että ehditään kokoamaan varastossa odottava hiekkalaatikko pihaan.

Bebe nukkuu vielä pinnasängyssä. Pitkään uni oli niin levotonta, että en missään nimessä olisi voinut kuvitella häntä nukkumaan missään muualla, koska hän olisi taatusi muksahtanut joka ikinen yö ja monta kertaa lattialle. Nykyään uni on jo hiukan rauhallisempaa, mutta edelleen on minusta hyvin kätevää, että hän ei itse pääse sängystä pois... näin on hyvä ainakin vielä jonkin aikaa.

Halinalle on lapsen tärkein lelu ja se lohduttaa jos muuten tuntuu kurjalta <3 Halinalle oli rakkautta ensi silmäyksellä: vaikka Pentikin pupu ja unirätit ovat olleet lapsen sängyssä aivan vastasyntyneestä saakka, tuli vasta joitakin kuukausia sitten bebelle lahjaksi tuomastani halinallesta välittömästi se lelu, jonka perään kysellään ja jota kannetaan mukana.

Legosäilytyksen lisäksi haaveilen ainakin Ikean leikkikeittiöstä ja pienestä pöydästä, sekä toisesta tuolista. Kirjahyllyn vieressä on oma vanha pikkutuolini, jolle toivoisin kaveriksi toista, sekä jonkinlaista pöytää piirtämistä ja sen sellaista varten. Kovin aktiivisesti en ole niitä vielä ehtinyt metsästää, mutta ensisijaisesti käytettynä ajattelin yrittää sellaisia etsiä. Myös pikkuinen keinutuoli löytyi kirpputorilta ja siinä bebe onkin tykännyt keinua.

Makuuhuoneeseen saadaan tänään uudet verhot ja kattolistatkin viimeistään juhannukseksi, joten varmaankin juhannuksen jälkeen on vihdoin ja viimein luvassa niitä kuvia. Hötäkässä tulin uusineeksi verhot myös kahteen muuhun ikkunaan, jonka lisäksi ruokailuhuoneeseen tulee minulle pieni työpöytänurkkaus. Nekin yritetään saada paikoilleen ennen juhannusta, joten stay tuned!

Sisustusprojektien lisäksi meneillään onkin juhannuksen menun suunnittelua: saamme aattona vieraita grillaamaan ja juhannuspäivänä suuntaamme ystävien mökille. Minkälaisia suunnitelmia teillä on viikonlopulle :)?

Hämyisiä joulunodotustunnelmia

Tänään on paistanut aurinko, mutta postauksen kuvat ovat hiukan hämyisemmistä fiiliksistä. Teksti on roikkunut luonnoksissa koko alkuviikon, sillä bebellä taitaa olla blogitutka: heti kun avaan koneen ja alan käsitellä kuvia tai naputella tekstiä, kuuluu sängystä piip tai miehen sylistä vaativainen "ääääää" nälän merkiksi ;) My boss be cute but ruthless <3

Ensimmäisen adventin ja joulukuun alun kunniaksi halusin minäkin lisätä hiukan jouluisempaa tunnelmaa meille. Varsinaisia joulukoristeita en ihan vielä kaivanut esiin, mutta sunnuntaina ja maanantaina ripottelin erilaisia valoja sekä ympäri taloa että pihaan; elävää tulta ja erilaisia sähköisiä jouluvaloja. Leivoin ensimmäiset joulutortutkin -glögikausi on korkattu jo pari viikkoa sitten. 

Instagramissa minua seuraavat tietävätkin, että teimme maanantaina pienen ekskursion vauvan kanssa kodin ulkopuolelle. Käytiin Poriin lokakuun lopussa avatussa Puuvilla -kauppakeskuksessa, sillä parkkihalliin on helppo ajaa ja liikkua vaunujen kanssa avarilla käytävillä. Vauva nukkui suurimman osan reissua, joten paitsi että söimme kaikessa rauhassa Pannukakkuravintolassa (nam!), ehdin hoitaa asioita (ja saada erinomaisen hyvää palvelua!) Sonera -kaupassa, sekä joulushoppailla Maria Drockilan kynttiläpuodissa sekä vihdoin Poriinkin saapuneella Clas Ohlsonilla (heh, ihan huvittaa miten paljon odotin nimenomaan tätä liikettä uudessa kauppakeskuksessa ;)). Ostoslistalla oli sähkökynttelikkö keittiöön sekä "jotain" jouluista myös eteisen senkin päälle, jossa ei ilmalämpöpumpun aiheuttaman puhurin vuoksi voi eläviä kynttilöitä polttaa.

Keittiöön olin jo pari vuotta etsinyt jotain kivan näköistä, mutta kohtuuhintaista kynttelikköä. Monen muun tavoin haaveilen Design House Stockholmin Joy -kyntteliköstä (kuva täällä), jonka valmistus tosin huhujen mukaan on loppu?, mutta budjetti ei ihan siihen taivu tällä hetkellä. Ulkonäöltään tämä Clasulta ostamani (yllä) ei siis ehkä ole aivan juuri sitä mitä olisin toivonut, mutta tein kompromissin sinne edullisuuden suuntaan, koska välttämättä vihdoinkin halusin jonkinlaisen kynttelikön myös tuohon keittiön ikkunalle. Olen ihan tyytyväinen ratkaisuuni, minusta tuo on ihan mukava sekoitus modernia ja perinteistä henkeä. Eteiseen löytyi valkoinen tähti: en ollut tullut ajatelleeksikaan että noita saa muunalaisina kuin ripustettavina versioina. Valaisimessa on lisäksi käytännöllinen ratkaisu, sillä sain kaupan päälle harmaan varjostimen vaihdettavaksi tähden tilalle kun se alkaa tuntua liian jouluiselta. Idea on hyvä: yksi lisävalaisin ei tuossa kohtaa ole liikaa muunakaan aikana.

Terassin kaiteeseen viritetyt valot näkyvät kauniisti makuuhuoneen ikkunasta myös sisälle. Näky yhdessä tyttären pinnasängyn kanssa on jotenkin niin tunnelmallinen, että liikutuin melkein kyyneliin näitä kuvia ottaessani. Taitaa vielä olla jokunen ylimääräinen hormooni elimistössä ;) Valoratkaisu on kauniin lisäksi käytännöllinen, sillä vaunujen kanssa kuljetaan meille takaovesta. Takapiha on muuten aivan pilkkosen pimeä, ellei sisältä näy valoa. Jonkinlainen oikea ulkovalaisin olisi tarpeellinen investointi, mutta sitä odotellessa nämä jouluvalot auttavat asiaa.

Vauva sai mummolta ensimmäisen joulukalenterinsa <3 Ja minä äitini kirpparilta löytämän upean tarjottimen: Tine K:n upean marokkolaishenkisen tarjotinpöydän (kuva täällä) inspiroimana yritin etsiä pienempää tarjotinta vastaavalla idealla muutamista liikkeistä, mutta en löytänyt mieleistäni. Indiskassa oli yksi tosi kaunis versio, mutta se oli turhan iso meille. Äiti oli sen sijaan kirpparireissulla osunut kultasuoneen ja löytänyt juuri sen mitä olin vailla. Kiitos äiti <3

Valoporon perimme talon mukana äidiltäni: rakastin tätä lapsena. Muutaman vuoden se oli tauolla, mutta nyt halusin sen ehdottomasti taas ikkunaan. Bebe on nyt kovasti kiinnostunut kaikista valoista ja vaikka hän ihan vielä ei taida poroa hahmottaa, tuntui silti tärkeältä saada poro laukkaamaan paikalleen. Perinteet ovat aina olleet minulle itselleni hirveän tärkeitä ja haluan aloittaa niiden luomisen myös tyttärelleni. (Huomaa myös vauvan vahtimisesta uuvahtanut koira...)

Millä mallilla teillä muilla on jouluvalmistelut? Joko on kaikki tontut kaivettu kaapeista ja kuusi koristeltu vai onko vielä liin aikaista..?

Miehen isyysvapaan viimeinen päivä on tänään, joten me taidetaan jatkaa tonttuiluja vauvan kanssa kahden miehen ollessa töissä. Lisäillään koristeluja pikkuhiljaa ja autetaan joulupukkia lahjojen kanssa. Kaikki lahjaostokset on oikeastaan jo tehty (olin onneksi kaukaa viisas ja päätin tehdä lahjaostokset ennen vauvan syntymää, etten joudu survoutumaan täpötäysiin kauppoihin vauvan kanssa), joten ohjelmassa on paketointia. Ja yleistä tunnelmointia: miten yleellistä pystyä ihan vain keskittymään joulun odotukseen!

Babyshower

Eilen lauantaina kutsuin muutaman läheisimmän ystäväni meille kylään, vielä kun ehtii yhtenä kappaleena :) Kutsuin tapahtumaa babyshoweriksi, jotta sain hyvän syyn hiukan koristella ja söpöstellä. Koska sehän on aina hauskaa :)

Olin kyllä maailman huonoin bloggaaja, sillä ruokakuvia tuli otettua vain pari hassua (asustani nyt puhumattakaan...). Toisaalta yritin ehtiä emännöinnin ja kuvaamisen lisäksi myös istua vähän alas ja seurustella (kun ajatus kerran oli että nyt vielä rauhassa pystyy), joten ehkä tämä voidaan antaa anteeksi ;) Varsinaisista ruokatarjoiluista en näköjään tullut ottaneeksi ollenkaan kuvia, mutta tässä nämä söpöimmät osiot sentään.

Ystäväni lahjoivat vauvaa ihan urakalla ja tulokas sai superkivoja ja supertarpeellisia juttuja! 

Yksi ystävistäni oli kutonut vauvalle maailman suloisimman, lämpöisen ja villaisen pöllöpeiton. Ei paljon tämän makeemmaksi enää peitto voi muuttua! Kiitos kiitos kiitos ihana vielä sadannen kerran <3

Toinen ystäväni oli väkertänyt älyttömän hienon vaippakakun, johon kuului myös alakuvassa näkyvä Tutan vaatesetti suloisine pingviinihousuineen: eilinen kuvani kakusta vain oli niin surkea, että piti ottaa tänään uusi. Ja olin jo ehtinyt purkaa kakusta "koristeet" päältä pyykkikoriin :)

Vauva sai tosiaan vaikka mitä tarpeellista vaipoista nenäfriidan kautta erilaisiin hoitotarvikkeisiin ja pehmoiseen huppupyyhkeeseen. Nyt Häneltä ei kyllä puutu enää yhtään mitään <3 Ystäväpiiriini kuuluu runsaasti äiti -ihmisiä, joten tarpeellisuusaste oli korkea ja mukana paljon semmoisia juttuja, joita ei ollut vielä ehditty hankkia. Kiitos kaikki rakkaat, olette ihan huippuja <3

Muutenkin olin ihan otettu taas kuinka moni saapui kaukaakin paikalle: sain idean juhliin aika viime hetkellä kun minulta alettiin kysellä että aionko juhlat pitää. Ensin ajattelin että en ehdi enää ennen vauvan syntymää, mutta onneksi kerkesin kuitenkin. Oli ihan hirmu mukavaa nähdä, seuraavaksi sitten varmaan toukka kainalossa! Hui....

Tänään on sitten juhlistettu omaa isääni ja pienesti lahjoin myös tulevaa isää, eli miestäni. Kummipojan synttäreille Vaasaan emme enää uskaltaneet lähteä, muuten ne juhlat olisivat olleet tänään. Harmi ettemme päässeet paikalle, mutta onneksi kerkesimme ihan muutama viikko sitten nähdä. Vähän alkaa kyllä olla jännät paikat, täytyy myöntää... äitinikin on jo soittaessani alkanut vastaamaan puhelimeen kysymällä että joko lähdetään synnyttämään :D

Mitäs teidän muiden viikonloppuun ja isänpäivään on kuulunut :)?

Kesäyön taikaa

Kaiken viimeaikaisen häsläyksen keskellä olen melkein unohtanut nauttia yhdestä kesän parhaista asioista: lämpimistä kesäöistä <3 Onneksi havahduin puutteeseen ajoissa ja korjasin tilanteen välittömästi: sytytin pari kynttilää, kannoin läppärin ja peitteen ulos terassille.

Lueskelin blogeja sydänyöllä peittoon kääriytyneenä nautiskellen rauhasta, hiljaisuudesta ja kesäyön hellästä lempeydestä. Suosittelen lämpimästi muitakin kokeilemaan samaa :)

My precious...

Siitä tietää saavuttaneensa ainakin jonkinlaisen aikuisuuden asteen, kun silmää räpäyttämättä sijoittaa rahansa mieluummin pesutorniin kuin uuteen ihanaan laukkuun. (Vaikka on minulla itseasiassa yksi uusi laukkukin, mutta siitä lisää myöhemmin...) Alla siis syntymäpäivälahjani :)

Se alkoi vaarattomasti: huomasin asuntomessuilla ihailevani toimivia ja kauniita kodinhoitohuoneita. Erilaisissa kotihaaveissa kenties suurimmalla pieteetillä (kyllä, siis suuremmalla kuin vaikka vaatehuonetta...) on suunniteltu kodinhoitohuonetta ja kaikkea siihen liittyvää. Jo useamman vuoden olemme miehen kanssa melkein salaa toivoneet, että nykyinen päältä täytettävä pesukoneemme hajoaisi, jotta saisimme hyvän syyn ostaa pesutorni ;) 

Jo yli 10 vuotta vanha pesukone toimii edelleen uskollisesti, mutta päätimme siltikin vihdoin ja viimein toteuttaa haaveen pesutornista. Samalla toteutetaan jo vihjailemani pintaremontti kodinhoitohuoneeseen: nyt kun koneet on hankittu, pitää laittaa remonttivaihde päälle muutenkin. Uudet koneet sijoitetaan saunan pukuhuoneeseen (nykyinen kone on kylppärissä), joten vaaditaan pieniä asennushommia veden ja viemäröinnin suhteen. Sen lisäksi yksi seinä maalataan ja aikamoinen kasa kaikenlaista säilytyksessä ollutta tavaraa siivotaan muualle. Lisätäään ainakin taso pyykin käsittelyä varten ja kenties yksi korkea kaappikin pesuaineiden säilytykseen (jos vain mahtuu). Meillä siis ei oikeastaan tätä ennen ole ollut kunnollista kodinhoitohuonetta, mutta nyt sellainen syntyy :) 

Vanhakin pesukone saa jäädä paikalleen, sillä saimme jo aikaa sitten loistavan idean koiriemme kasvattajalta: vanha pesukone jää palvelemaan "koirapesukoneena". Ei sinne sentään koiria laiteta, mutta koirien sängyt, hihnat, valjaat ja matot pestää siellä. Koneessä niitä on tähänkin mennessä pesty, mutta harvemmin: jotenkin niin likaisen, karvaisen ja hiekkaisen jälkeen ei tee mieli laittaa koneeseen mitään vaatepyykkiä. Eikä aina jaksaisi käyttää tyhjää konetta tuollaisen pyykin päälle. Nyt niitäkin tulee kenties pestyä useammin, eikä ainakaan tule rikottua uutta konetta kivillä. Onneksi meidän kylppäri on todella tilava, joten kone mahtuu olemaan siellä ihan hyvin.

Olen tästä pikkurempasta ihan superinnoissani :D Kuvia luvassa sitten kun päästään asiassa eteenpäin.

It just doesn't get much better than this

Nyt on kuulkas niiiiiin mahtavan ihanan mukava viikonloppu takana, etten millään löydä oikeita sanoja kuvailemaan onnellisten pilvien päällä leijuvaa olotilaani. Mitään maatamullistavan ihmeellistä ei ole tapahtunut, mutta täydellinen yhdistelmä pieniä kivoja asioita: kesää, aurinkoa, kaupunkia, mökkiä, ystäviä, herkkuja, laiskottelua ja puuhastelua... Lauantaina näin pitkästä aikaa erästä rakasta ystävää aivan täydellisen hauskan shoppauspäivän merkeissä. Paitsi että shoppailut onnistuivat yli odotusten, oli aivan mahtavaa nauraa käkättää pitkästä aikaa, vaihtaa kuulumisia ja syödä kaupunkilounaaksi herkkusalaattia (jooo-o, pienet on joskus ilot nykyisellä tuppukylän asukilla ;)). Ystävä myös keksi täydelliseltä vaikuttavan ratkaisun yhteen mielessä hetken aikaa pyörineeseen pulmanpoikaseen. Siinäpä taas muistutus: ystäviä pitäisi nähdä useammin!

Tämä päivä alkoi pitkällä, laiskalla ja herkullisella brunssilla. Mies paistoi lettuja, minä huolehdin täytteistä. Vetelehdimme aurinkoisen lämpimässä puutarhassa varmaan kaksi tuntia herkutellen ja jutellen kaikesta maan ja taivaan välillä. (Tummista kuvista huolimatta oli aurinkoista: aurinkolasit päässä säädin ISO-arvot hiukan pieleen ;)) Sillä hetkellä maailmasta ei puuttunut mitään.

Iltapäivällä lähdin käväisemään mökillä, jonne osuin juuri kesäisen sadekuuron aikaan. Mikäs siinä terassilla oli leppeää sadetta kuunnellessa ja katsellessa, päivän lehden selailun ohella.

Tässä näkyy osa eilisen shoppauspäivän saldosta: nimittäin koko alkukesän etsinnässä ollut, sekä pehmusteiden säilytykseen että istumiseen soveltuvan arkku/penkki terassille. Arkun piti olla riittävän suuri, jotta sen sisään mahtuu keinun pehmusteet. Alunperin etsin tuohon polyrottinkista versiota huoltovapauden vuoksi. Laajojen etsintöjen jälkeen kävi kuitenkin selväksi, että istumiskelpoista versiota ei kertakaikkiaan ole tehty. Suunnitelma b oli tuollainen puinen versio, sen arvelin olevan helppo nakki. Vaan "ei oo":ta myytin melkein kaikkialla; suurin osa liikkeistä ilmoitti ettei heille tullut puisia tänä vuonna ollenkaan. Go figure... ei muuten ole eka kerta kun etsin jotain, jonka uskoin olevan kauppojen perusvalikoimaan kuuluvaa, mutta joka sitten osoittautuikin aivan toisenlaiseksi tehtäväksi... Ehkä seitsemännessä tai kahdeksannessa liikkeessä viimein tärppäsi: Askosta nappasin sekä arkun, että hetken mielijohteesta vielä arkun päällä näkyvät pehmusteet. Arkun takana näkyy muurinpohjalettujen paistosetti, jonka kohtaloa pohditaan: sitä taidettiin käyttää kerran viime kesänä, joten nyt mietitään viekö se turhaan tilaa tuolla nurkassa. Etsinnässä olisi vielä joku pienehkö, kevyt ja helposti liikuteltava pöytä esimerkiksi juomalasin laskemista varten. Varsinaiset ulkoruokailut meillä syödään patiolla ja tässä terassilla vilvoitellaan saunan jälkeen, nautitaan lämpimistä sadepäivistä tai otetaan aurinkoa. Erilaisia edullisia pikkupöytiä on kyllä vaikka millä mitalla, nyt on mietinnässä lähinnä minkä korkuinen olisi hyvä istumakorkeuteen nähden.

Hitsit että olen tyytyväinen! Poissa on ikivanha, huonokuntoinen ja tilaa vievä rottinkituoli, koko terassin valloittavat pehmustekasat ja muut kaatopaikkaa odottavat roippeet. Keitaaseen tästä on vielä vähän matkaa, mutta minusta ollaan oikealla tiellä jo :)

Illalla äitini pistäytyi vielä ihastelemaan uutta terassia. Tilanne vaati luonnollisesti myös ulkokahvit ja jätskit. (Kuten näkyy, pöytä odottaa vielä käsittelyä...)


Lauantaina saimme vihdoin myös aikaiseksi ripustetaa (lue: mies ripusti, minä ohjeistin...) keittiön ikunalle tämän ystäväni isän tekemän kauniin yrttilaudan. Näin tällaisen ystävälläni ja ihastuin siihen: onneksi hänen isänsä on innokas käsityöihminen, joka mielellään nikkaroi meillekin yhden :) Ostin kaksi settiä samanlaisia ruukkuja: valkoiset ja mustat. Ruukkuihin istutan yrttejä: ainakin pari basilikaa, sitä meillä kuluu uskomattomat määrät. Mutta mitä noihin kahteen muuhun laittaisi? Ehkä persiljaa ja ruohosipulia? Ruohosipulia meillä kasvaa myös ulkona, mutta minulla on hiukan sellainen fiilis, että ne menivät matalaksi edellisen nurmikonleikkuun yhteydessä... Tai minttua. Tai... Katsotaa nyt :)


Hyvillä mielin lähden myös uuteen viikkoon, sillä maanantai alkaa kampaajalla. HUH miten tarpeeseen tuo tuleekaan... olen lykännyt ja lykännyt asiaa, sillä ensimmäistä kertaa muuton jälkeen en saanut järjestettyä kampaajakäyntiä sopivasti minkään Helsingin -reissun yhteyteen. Siksi hiukan jännittääkin, sillä olen siis menossa uuteen paikkaan: ensimmäistä kertaa melkein kymmeneen vuoteen. Uskon kuitenkin olevani hyvissä käsissä :)

Toivottavasti teilläkin on ollut kiva kesäviikonloppu. Ja mahtavaa uutta viikkoa kaikille :)

Ainiin: pientä pintaremonttiakin on suunnitteilla tälle kesälle/syksylle, kodinhoitohuoneeseen. *whiiiii* Kaikkea niiiiin kivaa on tapahtumassa, etten oikein tiedä miten pysyn housuissani tämän kaiken keskellä :) 

Pics from Our New Home

Taulut saavat vielä rauhassa etsiä paikkojaan, samoin makuuhuoneen katosta puuttuu edelleen the valaisin. Muuten alkaa uusi koti pikkuhiljaa olla kunnossa. Tässä tämänhetkisiä lempparinäkymiäni.

Eteisestä tuli vielä parempi kuin osasin kuvitella. Musta lamppu ja valkoinen kenkäteline tuovat kivaa  modernia kontrastia rouheaa tiiliseinää vasten.

Marimekon verho taas tuo raikkautta kokonaisuuteen.

Olohuoneeseen löydettiin kiva rahi Ikeasta. Tykkään erityisesti tuosta kromisesta jalustasta, joka tuo mielestäni mukavaa särmää -en halua että tunnelma menee liian pehmeäksi ja romanttiseksi, vaikka meillä onkin paljon myös luonnonmateriaaleja ja -värejä.


Lisäksi jalusta puhuu samaa kieltä jo ennen muuttoa hankitun tv -tasomme kanssa. Nyt osaan taas olla: divaanisohvaan tottuneena sohvalla istuminen ei oikein meinaa onnistua ;) Keinussa oleva ylempi mustavalkoinen tyyny saatu blogin kautta Kainosta.

Näkymä olohuoneen sohvalta kohti ruokailu"huonetta" (ilman juhlakattauksia/lisäpöytiä). Pöytä, joka tosin ei liinan alta näy, on miehen hienosti valkoiseksi tuunaama. Ruokailuryhmä on ehtaa ysäriä, joten hyvänä puolena se on täyspuuta, mutta puuosat ovat väriltään todella tumman ruskeat. Ja tuolien istuinosa harmaapinkkiraidallista plyyshiä (tai jotain vastaavaa). Ei kiitos. Onneksi minulla on huiput apujoukot toteuttamassa ideoitani ;) Pöytä siis miehen ja tuolien huput taas äitini käsialaa, kiitos vielä kerran! Tuolit olivat sen verran hankalan mallisia, että valmiita huppuja ei löytynyt. Onneksi äiti ilmoittautui vapaaehtoiseksi huppujen ompelijaksi. Kävimme yhdessä valitsemassa pellavan kankaaksi ja pikavauhtia tuolit olivatkin saaneet uuden ilmeen.

Vielä näkymä keittiöstä ruokailutilaan, ilman koristehärpäkkeitä. Sen verran stailausta tunnustan suorittaneeni, että yleensä tuossa kaapin päällä on kukkien sijaan pino lehtiä. Näin kun yhdet juhlat on vielä tulossa, niin pidetään hetken aikaa illusioista kiinni ja palautan lehtipinot paikoilleen vasta ensi viikolla ;)


Keittiö on talon rakennusaikakaudelle (60 -luvun loppu) tyypillinen i -keittiö, jossa on viimeksi tehty remonttia 90 -luvulla. Keittiö on hyvässä kunnossa, mutta materiaalit ja värit varsin 90 -lukulaisia. Niissä ei siis ole mitään vikaa, mutta keittiö on kyllä yksi suunnittelemistamme remonttikohteista. Kunhan sinne asti joskus ehditään. Jo nyt nautin täysillä paremmista säilytys- ja työtiloista :)

Tällaista meillä, kiva kun poikkesit kylään :)

Synttärijuhlat vol 1-2/3

Kuten olenkin jo maininnut, tänä keväänä ja kesänä meillä on erityisen monta syytä juhlaan: minä täytin 30, muutimme miehen kanssa kauan haaveiltuun uuteen kotiin -ja vielä lopuksi päätin opintoni. (Ainakin toistaiseksi...) Halusin juhlia kaikkea tätä kerrankin kunnolla. Niinpä juhlia on oikeastaan kolmet :D Sukulaisia on (määrän vuoksi) kutsuttu kahtena eri päivänä kakkukahveille ja lauantaina järjestin isot bileet kavereille. Ihanaa kun on kerrankin tilaa kutsua enemmän kuin muutama ihminen kerrallaan!

Synttärit osa 1/3 kahviteltiin viime perjantaina kera iloisen sukulaisjoukon.

Olin kantanut työhuoneesta lisäpöydän ruokailuhuoneeseen, joten mahduimme koko porukka pitkän pöydän ääreen. Kupit ja lautaset saivat kaikessa rauhassa olla hiukan eriparisia keskenään -en halunnut tunnelmasta liian virallista.

Juhlatunnelmaa luomassa suloinen viirinauha (olen niiiin odottanut hyvää syytä hankkia tuollainen ;)).


Kakut tilasin yhdeltä ystävältäni. Perjantaiksi sitruunamarenkikakkua. Mmmmm.....


Tunnelmaa.

Vieraat toivat ihania kukkia.


Lauantaina oli hyvä jatkaa siitä mihin perjantaina jäätiin. Juhlat 2/3 :)

Puuhasin niin kiireisesti koko lauantain, että sekä tarjottavien että asun kuvaaminen jäi. Ainoastaan kakusta muistin ottaa kuvan. Mutta sehän kertoo vain hauskoista juhlista, kun on parempaakin tekemistä kuin kyttäillä kameran kanssa kuvakumia :D

Kakku oli juuri niin herkullinen kuin miltä se näyttääkin :) Suklaata ja mansikkaa vaahtokarkin makuisella kuorrutuksella.

Booliksi tein Rooibos -sangriaa (alkoholittomassa versiossa appelsiinimehu punaviinin sijaan).

Juhlat jatkuivat pikkutunneille saakka. Kiitos kaikille ihanille ystäville, jotka saavuitte paikalle kauempaakin :) Oli superhauskat juhlat, ihan parasta kun kerrankin oli aikaa höpötellä sydämensä kyllyydestä. Ja samalla kertaa kaikkien kanssa :) 

Ensi perjantaina vielä luvassa synttäritrilogian päätösosa. Sitä ennen luvassa ainakin vähän juttua lahjoista ja kuvia kotoa ylipäänsä. Seuraavaksi hiukan kävelylle kuluttamaan kaikkia herkkuja. Niitä on nimittäin tullut tässä nautittua. Örp. Kuullaan taas :)

P.S. Jos etsit hyvää, mutta kohtuuhintaista kuohuvaa roseeta, niin suosittelen Las Morasia. Sitä suositeltiin minulle Alkossa ja olivat oikeassa: minusta erinomainen hinta-laatusuhde. Ja vaikka on kuvauksen mukaan erittäin kuiva, oli myös minun makuuni, vaikka yleensä olen enemmän puolikuivien ystävä. Sopii hyvin esimerkiksi tervetuliaismaljoihin, niinkuin meillä lauantaina.