Suit up!

Tämä aika vuodesta on ihan ehdotonta lemppariani pukeutumisen suhteen: tuntuu että erilaisia yhdistelmiä on rajattomasti, kun toisaalta voi kerrostaa ja käyttää takkia, mutta toisaalta pelkkä bleiserikin riittää. Kotikesän jälkeen olen innoissani palannut muutenkin itselleni kaikkein omimmaksi kokemaani tyyliin, jota ehkä business casualiksi voisi osuvimmin kuvailla.

Lemppariyhdistelmäni viime viikolta oli kuvassa näkyvä Massimo Duttin jakku ja Mangon toppi, jotka yhdistin rennosti tummanharmaisiin pillifarkkuihin, viininpunaisiin nahkaconsseihin ja Mulberryn konjakinväriseen luottolaukkuuni Bayswateriin.

Hetken mielijohteesta nappasin ruokakaupasta matkaani uusimman Trendin. En ole ostanut lehtiä todella pitkään aikaan, koska en vaan ehdi lukea niitä. Tämän numeron minulle kuitenkin myivät kannen Linda Liukas, Minttu Mustakallio ja Li Andersson yhdistettynä työelämäpohdintoihin. Ja hitsi kuulkaas, oli minusta tosi inspiroiva juttu! Ja oikeastaan koko lehti, jonka lukaisin kannesta kanteen yhdeltä istumalta. Poikkeuksellisesti pidin nimenomaan kaikesta muusta lehdessä, mutta muotijutut jättivät aika kylmäksi, vaikka syksy ja business -tyyli sentään ovat lemppareitani. 90 -luku on vaan jotenkin liian lähellä vielä. (Jep, varma vanhuuden merkki ;))

Viime viikolla alkoi siis vihdoin arki meidänkin perheessä: mies palasi töihin, minä sain päivitettyä opiskelijakorttini ja syksyn projektit kunnolla alkuun myös käytännön tasolla. Ja pirpanakin aloitti keskiviikkona päivähoidossa. Harjoitteluhoitokerrat menivät kaikki ilman mitään ongelmia, mutta ilmeisesti hän jotain erilaista aistii kuitenkin, koska nyt varsinaisina ekoina hoitopäivinä pientä surkeutta oli ollut ilmassa. Hän kuitenkin menee hoitoon innoissaan joka aamu ja perjantaina päivä oli sujunut jo aika hyvin. Äidin sydän meinaa pakahtua, mutta helpommin tämä silti on onneksi sujunut kuin monella muulla. Iltaisin ja nyt viikonloppuna on tankattu läheisyyttä ja etenkin äiti on hänelle tosi tärkeä juuri nyt.

Äitiys on hirveän ristiriitaista ja vaikeaa, sillä niin paljon kuin lapsen uskominen vieraan hoiviin päiväksi raastaakin on silti pakko tunnustaa, että itse oikein tankkaan energiaa koulu- ja muiden työprojektien parissa. Sitä, hyvää tuulta ja pitkää pinnaa tuntuu riittävän lähes rajattomasti lapsen kanssa puuhailuun hoitopäivän jälkeen ja nyt viikonloppunakin. 

Miten muiden hoidon aloitukset ovat sujuneet? 

Ja siitä muodista: iskeekö 90 -luku teihin siellä ruudun toisella puolella? Miten sinä haluat pukeutua juuri nyt:)? 

Kuulisin mielelläni ajatuksianne.

Kriiseilyä

Olen tänä syksynä istunut ehkä tuhat kertaa pinnailemassa kuvia, hiljattain esimerkiksi tämän kauniin asun Wendy's lookbook -blogista . Istunut sohvalla meikittä pieruverkkkareissani ja huokaillut. Miksi en voisi olla oman elämäni Wendy?

Tämä kriisi on muhinut taustalla pitkään, mutta joskus kylmän kesän aikana se taisi ihan roihahtaa liekkeihin - näitä blogipostauksiani taaksepäin selaamalla saisi varmaan hyvin jäljitettyä tarkan ajankohdan ;) Vauvaa tästä on syyttäminen vain pienen pieneltä osin, sillä selvisin raskaudesta siinä(kin) mielessä hyvin, että vaatekokoni tai kropan mallini ei merkittävästi ole muuttunut; ellen sitten olen ihan aavistuksen pienempi kuin aiemmin!?! En tiedä varmaksi kun en omista vaakaa ja herkkujakin on ainakin viime aikoina kulunut, mutta vaatteista päättelisin että näin saattaa olla. Joko imetys kuluttaa uskomattoman hyvin ja/tai sitten kyseessä on kaiken lihasmassa häviäminen aktiivisen liikunnan puutteessa -oma vahva arvaukseni on jälkimmäinen vaihtoehto ;)  Tietysti imetys rajaa vaatetustani vielä pienen hetken, niinkuin olen monta kertaa jo maininnut. Mainintojen määrästä voi päätellä että alan tosiaan olla tuskastunut näiden samojen vaatteiden pyörittämiseen, päivästä toiseen. *puistatus* Siksi varmaan asukuviakaan ei täällä ole juuri näkynyt: jos ei ole innostunut siitä mitä pukee päälleen, ei ole innostunut myöskään kuvailemaan sitä.

Oma ongelmani on kuitenkin imetysvaatteita laajempi, sillä yhtäkkiä alkoi tuntua etten halua pukeutua oikeastaan mihinkään muuhunkaan omistamaani vaatteeseen. Olen jo vuosia shoppaillut harvakseltaan ja yleensä aina tarpeeseen. Olen kesästä lähtien, pikkuhiljaa, siivoillut vaatekaapistani vaatteita kirpputorille myytäväksi; jossain vaiheessa mainitsinkin, että pois on lähdössä kolmannes kaikista vaatteistani. Olen edelleen lisäillyt kasaan vaatteita ja juuri tänään katselin, että taitaa olla niin että yläosistani ehkä jopa 75% on lähdössä myyntiin ja vain neljännes jäänyt kaappiin (kun siis imetys- tai juhlavaatteita ei lasketa).

Vaatekriisi liittyy tietysti ainakin reilun viikon kuluttua odottavaan opiskelija-arjen kunnolliseen alkamiseen: vauvaan liittymättömissä kodin ulkopuolisissa menoissa on kuitenkin kiva pukeutua hiukan huolitellummin. (Who am I kidding: opiskelun yksi hauskimmista sivutuotteista on syy miettiä pukeutumista taas vähän enemmän :D) En tiedä miksi mikään ei tunnu kelpaavan: koenkohan jonkinlaista isompaa identiteettikriisiä, jota käsittelen vaatteiden kautta...? Köökkipsykologi -minän mielestä tämäkin vaihtoehto on varteenotettava, sillä takana on kohtuullisen mullistavat pari vuotta. Maallikko -minä keksi lisäksi tänään uuden, vähän maanläheisemmänkin selityksen: olen melkein 2 vuotta ollut ensin raskaana ja sitten imettänyt.  Siis en ole kohta kahteen vuoteen päässyt käyttämään ihan huomattavaa osaa vaatteistani tai pukeutumaan siten kuin haluan -raskaana ollessani tosin mahan pukemisesta nautin ja silloin kuvailin asujakin jonkin verran. Mutta silloinkin mentiin tietysti maha ja mukavuus edellä. Kun tähän lisätään vielä se, että normaalitilanteessakin vaatekaappini sisältö uusiutuu tätä nykyä aika hitaasti, päästään siihen että valtaosa vaatekaappini sisällöstä on jo...no, vanhahkoa. Niin että ei ehkä ihmekään ettei nappaa.

Ongelmani oli pitkään, sen lisäksi etten pidä omistamistami vaatteista, se etten tiedä mitä haluaisin hankkia tilalle. Ensimmäistä kertaa vuosiin syksyn muoti ei ole herättänyt minussa juurikaan innostuksen tunteita ja esimerkiksi Helsingin reissulla Zarassa mikään ei kiinnostanut. Sitten innostuin siitä kukkapaidasta ja sen jälkeen olen saanut jokusen muunkin idean. Ehkä ahkera pinnailu auttoi: täältä voi käydä kurkkimassa keistä olen hakenut inspiraatiota viime aikoina. (Samasta osoitteesta löytyy muuten myös makuuhuoneen remonttia koskeva inspistaulu: käykääs kurkkimassa kunnes pääsen paljastamaan yllätykseni ;))

En muista koska viimeksi olisin hankkinut vaatteita tällä tavalla vähän "urakalla" ja alkukankeuksien jälkeen olen saanut kiinni jonkinlaisesta ajatuksesta sen suhteen mitä kaipaisin ja olen oikein innostunut projektista :)

Ennenkuin esittelen uusia hankintoja, tein pientä inventaariota. Totesin, että housutilanteeni on riittävä, jonka lisäksi myös neuletakkeja ja erilaisia bleisereitä/jakkuja on sen verran kuin nykyisellään tarvitsen. Samoin alustoppeja ja sen sellaisia on. Sen sijaan...

....laskeskelin, että omistan tällä hetkellä:

6 kpl T -paitoja (4 mustaa, 1 harmaa, 1 valkoinen)
2 kpl siistejä, hihattomia toppeja (mustia)
1 kpl farkkupaita
2 kpl silkkipaitoja (musta + t. sininen)
2 kpl pitkähihaisia T-paitoja (mustia)
5 kpl raidallisia paitoja (joista yhden lisäämistä kirpparikasaan harkitsen vielä...)
2 kpl neulepuseroita (harmaa + "persikka")

1 pitkähihainen mekko (mustaharmaa)
1 syys/talvikelpoinen puolihame (musta/oranssi)

Not much. Ja aika....ööh, rajoitetulla värimaailmalla, jopa minulle ;) Ostolistalla on siis ainakin yläosia, mekko ja ehkä hamekin. Teoriassa haluaisin lisätä vaatekaappiini myös väriä, mutta tähän asti tekemieni hankintojen avulla se ei kyllä taida onnistua. Taitaa olla viimein aika kaivaa ainakin huulipuna naftaliinista, hiukan väriä edes naamaan ;)

Joitakin hankintoja olen jo tehnyt: lupasin kirjoitella Nosh -kutsujen tunnelmista ja teen sen kunhan saan ostamani vaatteet käyttöönottopesusta päälleni ja kuviin. Tein myös pienen tilauksen Hulluille Päiville ja sen lisäksi täytän parhaillaan erään nettikaupan ostoskoria tässä selaimen toisella välilehdellä ;) 

Näillä pääsen alkuun; toisaalta tuntuu melkein helpottavalta, kun vaatekaapissa on niin vähän tavaraa. KUVITTELIN karsineeni rankalla kädellä jo parin edellisen muuton yhteydessä, mutta nyt vasta vaatteita alkaa oikeasti olla vähän. Ja oikeasti niin, että kaapissa on kaikki paitsi sopivaa, myös sellaista mitä haluan käyttää.

Olisi muuten hauskaa päästä jonkinlaiseen stailaukseen: tietää miten joku muu tahtoisi minut pukea. Muutamissa blogeissa on ollut postaussarjoja, joissa toisensa tuntevat, mutta erityyliset bloggaajat stailaavat toisensa omille tyyleilleen uskollisesti: mieleeni tulevat ainakin Peace and Style -blogin Ansku ja Secret Wardrob -blogin Anna-Maria. Tai, että joku muu valitsisi ihan oman vaatekaappini sisällöstä erilaisia asuja, taatusti tulisi erilaisia yhdistelmiä kuin itse teen. Hmmmmm. 

Kuulen kyllä mielelläni myös teidän mielipiteenne: millaisissa vaatteissa te haluaisitte minut nähdä? Onko kellään muulla koskaan ollut tällaista totaalikriisiä..?

Outfit in Black & White

Pääsinpäs tekemään hiukan ostoksia, pitkästä aikaa tavallisten ihmisten kaupoista ;)

Ostoslistalla olivat farkut: taisinkin mainita hajottaneeni niitä eräänä epäonnisena päivänä peräti kaksin kappalein. Vaaleansinisiä Zaran luottofarkkujani vastaavia ei kertakaikkiaan näyttäisi olevan kaupoissa juuri nyt, mutta harmaat pillit sentään löytyivät ilman ongelmia ;) Asioin ensimmäistä kertaa Cubuksessa farkkuostoksilla ja nämä "Jegging Jane" -malliset ovat supermukavat päällä. Eivät olleet hinnalla pilatut, saas nähdä miten kestävät käyttöä ja pesua. Ja oli muuten hyvä palvelu, kiitos vaan Iso Karhun Cubuksen huippumyyjälle!

Kauppakeskus Iso Karhuun oli avattu uusi Vero Moda - Porissa ei sellaista olekaan useampaan vuoteen ollut. Oikeastaan etsin liikkeestä jonkinlaista toppia tai puseroa, mutta nekin ovat nyt väärän mallisia minulle: en ole innostunut laatikkomallisista yläosista. Sen sijaan tämä jakku tarttui matkaani: olen jo pidempään suunnitellut kuviollisen jakun hankintaa, sellaisella on niin helppo piristää asuja.

Näissä kamppeissa käväisin keilaamassa uusien ja vanhojen opiskelukavereiden kanssa: asukuvat kerkesin ottamaan tietenkin vasta palatessa ja illan pimeys näkyy niin hyvin taas kuvien valaistuksessa :(

Yritin tietenkin etsiä myös sitä kukkapaitaa, mutta en löytänyt sellaista kuin olisin halunnut. Yhden "vähän sinnepäin" kukkapaidan hankin kuitenkin: väritys tai materiaali ei ollut toivomani, mutta malli on tosi kiva. Yritän saada senkin kuviin piakkoin :)

Ylipäänsä muuten olen hämmentynyt. Syysmuoti on aina ollut lemppariani. Pitkän äitiys- ja imetysvaatekauden jälkeen olisin kuvitellut olevani aivan pähkinöinä kaikkkien ihanien vaatteiden keskellä. Mutta en innostu nyt mistään mitä kaupoissa on. Ihana Hertta kirjoitteli samasta aiheesta jo jokunen viikko sitten. Olenkohan tullut vanhaksi? Poolokauluspaidat, nyöripaidat, 70 -luvun värit ja culottes -housut...not for me. Korkeavyötäröiset farkut ja laatikkopaidat -not for me. Bootcut -lahje on ainut josta saattaisin taas kohta ajatella olevani kiinnostunut. Onneksi klassikot sentään ovat aina klassikkoja ja yhtä ihania kaudesta toiseen :) Niiden rinnalle vain kaipaisi jotain pientä piristystä. No, katsotaan: jospa saisin kirppiskassini roudattua myytäväksi ja tienattua jokusen roposen, voisin ajatella panostavani yhteen mielessäni olevaan mekkoon. 

Iskeekö syysmuoti teihin?

Voihan välikausi! Ja alevinkki Porin suunnalle!

Kuulkaas, taas joudun tunnustamaan hymähdelleeni aiemmin eräälle asialle, jolle en totisesti enää hymähtele. Siis ennen vauvaa, raskausaikana ja vielä noin kuukausi sitten (!!!) ihmettelin hiukan itsekseni äitien blogeissa keväisin ja syksyisin ilmenevää kauheaa välikausivaateahdistusta ja vaatteiden esittelyä, pohdintaa ja vatvomista. Siis miten vaikeaa se nyt voi olla? Puetaan lapselle sään mukaiset vaatteet päälle ja avot, kaikki on tyytyväisiä. Eikö...?

Noooooooh, kävipäs tässä viime viikolla eräänä päivänä niin, että tyttö kasvaa humpsautti kertakaikkiaan ulos talvihaalaristaan. Tai siis: pussimaisesta haalarista ei voi sillä lailla kasvaa ulos, mutta niin päästä päähän oli iskämies saanut tytön survottua haalarin sisään, että sitä suoritusta ei voi kuin ihailla. Ei sillä: Popin 56cm haalaria käytettiin nyt siis siihen saakka, kun tyttö viime viikolla mitattiin 62cm pitkäksi, että "ei huono" saavutus haalarin käytölle, kuten täälläpäin Suomea tavataan kehut ilmaista ;)

Noh, tyttö siis ulkoilee tällä hetkellä äitiyspakkauksen vanuhaalarissa, joka on passeli näille keleille. (Siinä samassa valtavan suuressa haalarissa, jota ei hetki sitten voinut kuvitellakaan pukevansa vauvalle. Ellei sitten ajatellut laittaa koko tyttöä yhteen hihaan. Noh, sivuraiteelle taas eksyttiin.) Mutta kun mittari alkaa päivisin nyt jo näyttää melkein 10 astetta, alkoi äiti-ihmistä kummasti hikoiluttaa ihan muut jutut kuin se aurinko: siis mitä ihmettä sille tytölle kohta puetaan päälle, kun vanuhaalari käy liian kuumaksi?

No, tuumasta toimeen ja semmoinen kuuluisa välikausihaalari käytiin heti lauantaina ostamassa. Porissa on tosi huonosti lastenvaateliikkeitä, joten valikoima on aika heikko. (Halusin ehdottomasti päästä hypistelemään, netistä saisi tottakai ihan mitä vain.) Ketjuliikkeissä ja Ratsulan Mini -osastolla myytin eioota: tarjolla oli ainoastaan vk-takkeja. Ja yksi haalari, joka oli kyllä nätti ja edullinen, mutta jonka materiaali tuntui aivan sellaiselta kerni-pöytäliinalta. Jotenkin en osaa luottaa että semmoinen hengittää kovin hyvin. Kummoisiakaan teck/tex-materiaaleja tai edes kulutuksen kestoa ei meidän typy vielä kaipaa, kun tämän haalarin kanssa ulkoillaan lähinnä vaunuissa, mutta kuitenkin pieni sade pitää kestää, jonka lisäksi hengittävyys lienee ihan ykköstärkeä asia. Yhden liikkeen olemassolo muistettiin vasta kun se oli jo mennyt kiinni, mutta onneksi lopulta Puuvillan Jesper Juniorista löytyi neidille oikein kaunis Ticketin haalari. 

(Mutta voi apua missä hinnoissa nuo on! Tirpan haalari maksoi jo hyvän matkaa kohti samaa mitä oma ulkoilupukuni! Onneksi mummo oli jo pitkään kysellyt mahdollisuutta hankkia tytölle jotain (jouduttuaan joksikin aikaa tiukkaan vaatteenostokieltoon, kun sisävaatteita on meillä nyt niin paljon ettei nykyisiäkään oikein ehdi käyttää...), joten saatiin haalari sitten sponsoroituna. Jännän äärellä ollaan kuitenkin, että saadanko koko sopimaan sekä nyt kevään, kesän että vielä syksynkin. Auts. No, kokenut äiti-ystäväni (siis kolmen lapsen äiti, siitä kokenut ;)) lohdutteli hyvällä jälleenmyyntiarvolla, joten siihen kai pitää toivonsa pistää.

Vähän olin himoinnut netitse semmoista Mini Rodinin Pico haalaria (kuva vaikka täällä), mutta kuulemani mukaan pieni mitoitus arvelutti: neiti käyttää nyt kokoa 68cm, joten haalari ostettiin koossa 74cm. Pico on kuulemma pientä, joten 68/74 vastaa enemmän kokoa 68, mutta jotenkin en pysty millään ajattelemaan että nyt ostettaisiin 80/86cm haalari, siihen tyttö varmasti hukkuisi. Enkä jaksa palautusrumbia: sitä paitsi tuo hankittu haalari on minusta tosi nätti.

Söpö kevätpipokin löytyi (yläkuvassa), mutta vielä pitäisi kenties hankkia keväisemmät hanskat ja sitten ihan pian myös kevyempi kesäpipo/hattuasioita. Goretex -töppöset saan käytettynä kaverilta, mutta ehkä jotkut söpöt kevät/kesäkengätkin on "pakko" hankkia vaikkei niillä vielä käveltyä tulekaan.

Mutta mitä muuta? Tarvitseeko tuommoinen vajaa puolivuotias semmoista "hienostelutakkia"..? Onko teillä muilla tullut käytettyä jos semmoinen on hankittu? Voisi semmoinen toisaalta olla kiva kesäisille kaupunkiretkille... Mitä muuta, mitä mä en ole osannut ajatella..? Yksi haalari riittänee vielä, kun konttausasiat (ja sitä myötä kurikset ainakaan ennen syksyä) tai päiväkotihaalarit ei vielä ole ajankohtaisia.

Help me :)!?!

Seuraavaksi taidankin kiltisti palata lukemaan muutamasta blogista aiempina vuosina bongaamiani välikausijuttuja. Ei hymyilytä enää, ei ;)

p.s. Ainiin se alevinkki: surukseni huomasin, että Porin lastenvaatekaupat harvenee edelleen ja Sokoksen lastenosasto lopettaa tässä keväällä, samoin leluosasto. Mutta se tarkoittaa toisaalta sitä, että kaikki lastenvaatteet oli -30% alessa (ja vaatteita oli vielä tosi paljon jäljellä, meillekin jotain tarttui mukaan...), ulkoiluvaatteet -50% (näitä oli enää aika vähän malleja/kokoja) ja lelut, pelit jne -50% (vauvalelut oli aika lailla huvenneet, mutta muita näytti kyllä olevan runsaasti vielä tarjolla). Tätä alea ei ainakaan tietääkseni ole mainostettu missään, mutta lopettamisesta on kyllä ollut lehdessä: siksi osasin itsekin arvata että jotain alea saattaa jo olla. Eli jos liikut Porin suunnalla ja lastenvaatetarpeita on, niin kannattaa poiketa :)

Perjantain paras: My secret (pregnancy) weapon

Lupailin jokunen aika sitten paljastaa raskaudenaikaisen salaisen aseeni. No, tämä nyt on ehkä korkeintaan julkinen salaisuus, sillä monelle tämä vinkki on varmaan jo tuttu. Mutta siltä varalta ettei joku tästä ole kuullut, niin here comes: belly belt.

Olin etukäteen kuullut tuotteesta lähinnä hyvää mutta toki myös jokusen "ei toimi minulla" -mielipiteen. Tilasin paketin (Amazonista, Suomesta näitä alkuperäisiä ei käsittääkseni saa) jo aika alkuraskaudesta ja hyvä olikin, sillä vaikka mahan kasvua ei ulospäin huomannut oikeastaan ollenkaan ennen viikkoa 20-21, alkoivat ensimmäiset tiukat pillifarkut tuntua epämiellyttäviltä melko nopeasti. Belly beltin ansiosta olen selvinnyt omilla housuillani tähän asti ja toivon selviäväni loppuun saakka. Ainut "uhka" tälle suunnitelmalleni lienee se, että melkein kaikissa farkuissani on matala vyötärö ja siten lyhyt vetoketju, joka ei mahdu aukeamaan ja antamaan tilaa loputtomasti. Olen kuitenkin optimisti, että parissa mallissa tuota varaa olisi tarpeeksi paljon loppuun saakka.

Minusta belly beltillä jatketut housut ovat mukavat jalassa. Olen valmis uskomaan, että varsinaiset raskaushousut ovat vielä mukavammat, mutta ei tämäkään systeemi siis ole epämukava (en suostuisi sellaista käyttämään). Jatke on riittävän leveä ja pehmeän tuntuinen. Tai jos ei enää ole, on aika siirtyä yksi nappi pidemmälle tai seuraavaan jatkeeseen ;) Oman kokemukseni perusteella siis suosittelen lämpimästi. Hintaa paketilla oli muistaakseni noin 15 puntaa, joten yhdellä edullisella hankinnalla on mahdollista säästää pitkä penni.

Belttiä tulee pakkauksessa kahta kokoa ja malli sekä nappi- että hakaskiinnitteisiin housuihin. Itse olen vielä pärjäillyt lyhyemmällä jatkeella. Pitkän jatkeen kaverina voi käyttää myös mukana tulleita kangassuikaleita (musta, valkoinen ja farkunsininen), jotta auki jäävä vetoketju ei paljasta liikaa. Hyvin tuo jatkopala piiloutuu minusta pidemmän topin alle (ja pitkää on tässä vaiheessa pakko käyttää anyways, ellei halua että napa vilahtelee). 

Belly beltin lisäksi olen raskausaikana ostanut muutamia pitkiä toppeja kaapissa valmiiksi ollutta pientä valikoimaa täydentämään (Vilasta ja H&M:stä löytyy hyviä ja edullisia ihan tavismallistosta). Varsinaisia äitiysvaatteita olen ostanut yhdet legginsit ja pari mekkoa syksyksi (ovat vasta tuloillaan) -mekot tilasin kun tajusin että yliopistolla pitänee pukeutua vähän muuhunkin kuin hellevaatteisiin, enkä halua venyttää tavallisia syysmekkojani piloille. Ainiin, ja yhdet jumppacaprit hankin myös: H&M:n tavallisesta mallistosta ja ihan omaa kokoani mutta sellaiset, joissa on taitettava vyötärö. Siitä riittää ylös nostettuna isommankin mahan päälle. Muuten olen pärjäillyt olemassa olevilla vaatteillani, ainakin vielä. Toivottavasti pärjään loppuun saakka, sillä tässä vaiheessa olisi harmi joutua ostamaan kovasti jotain uutta. Parin kuukauden takia.

Hankalin osuus raskauspukeutumisessa tullee olemaan syksyiset ulkoiluvaatteet: lenkille kun lähdetään tässä perheessä koirien takia säällä kuin säällä. Minulla on ihana Haglöfsin Gore Tex-puku, mutta housujen vyötärö puristaa aika lailla jo nyt. En millään tule mahtumaan niihin kovin pitkään. (Takki sentään sopii ainakin vielä.) Minulla on kyllä college-housuja joissa on mukava liikkua, mutta sateessa niillä ei paljon tee. Yksi kaveri vinkkasi kokeilemaan miehen housuja, sen taidankin tehdä ihan ensimmäisenä. Yhden ainoan raskausulkoiluhousuja myyvän verkkokaupan olen löytänyt: https://missymom.mycashflow.fi Onko kellään kokemusta noista tuotteista? Hintaa housuilla on aika lailla, enkä siis noihinkaan viitsisi millään muutaman kuukauden takia kovin paljoa sijoittaa.

Miten te muut olette ratkaisseet ulkoilupukeutumisen raskauden aikana..? Hyviä vinkkejä otetaan mielellään vastaan :)

Väreistä

Raumalla otettujen kuvien läpikäymisessä kestää vielä hetken, joten tässä väriaiheisia mietteitä sitä ennen. Takaisin kesään siis ;)

Kuten kauemmin seuranneille lukijoilleni tuttua on, värit eivät oikein ole minun juttuni. Jotenkin en tunne niissä oloani kovin kotoisaksi. Kesäisin sentään harvoin kuljen kokomustissa. Ja olenpa ostanut kahdet värilliset housutkin viimeisen vuoden sisällä. Mutta että asussa ei olisi yhtään mustaa tai vähintään farkunsinistä osaa..? Sellaista ei juuri tapahdu. Mutta jos värikkäät asut voivat näyttää näin upealta, niin miksi ihmeessä en käytä niitä enemmän?

Kuva: http://www.pennypincherfashion.com/2013/07/perfect-pairings-brights.html

Löysin nämä upeat yhdistelmät Penny Pincher Fashion -blogista. Bloggaaja käyttää ja yhdistelee paljon väriä asuissaan. Aina ne eivät osu minun makuni kanssa yksiin, mutta usein kyllä ja olen ennenkin jakanut inspisasuja samasta blogista. Nämä yhdistelmät olivat molemmat sellaisia, jotka voisin itsekin pukea koska vain päälleni. Ja siis ei yhtään mustaa tai farkunsinista osaa? Toisessa ei edes valkoista!  

Mutta silti, niin hienot. Why can I not do this myself?!? Mistäköhän värisilmän opettelun voisi aloittaa? Olen jo yrittänyt ostaa lisää värillisiä vaatteita kaappiin ja jonkin verran olen niitä käyttänytkin. Mutta aina jonkun turvallisen ja neutraalin värin kanssa: musta, harmaa, farkunsininen - raikkaimmillaan ja melko harvoin valkoinen. Jotenkin asun suunnittelu ei koskaan osaa alkaa sillä, että miettisin mitä värejä pukisin päälleni. Enemmän mietin muotoja, istuvuuksia ja materiaaleja. Ja sitä mitä perusvärin piristeeksi. Mutta en koskaan sitä, mitä kaikkia eri värejä asuun voisi kuulua. Hmmm. Voisi olla hauskaa jos saisi jonkun värillisistä ja jopa -kaikkein suurin ongelmani- kuviollisista vaatteista koostuvan kaapillisen vaatteita käyttöönsä. Vaikka kuukaudeksi. Ja pitäisi kerta kaikkiaa pärjätä ilman omia turvavärejä.

Olisi kyllä aika siistiä kokeilla. Ja testata missä vaiheessa kanssaihmiset alkaisivat reagoida ;) Onko muilla samanlaisia ongelmia?

90s is back

Siis onhan noita merkkejä näkynyt: bomber- ja baseball- takkeja, lippis, lenkkarit...you name it. Sisustuksen puolella kauhistelin ilmiötä Zubin blogissa jokunen aika sitten. Ja tänään törmäsin tähän kuvaan.

Kuva: http://www.whowhatwear.com/accessory-report-hoop-earrings

Oh no, not this... käsittelin trendin loppuun teinivuosien jäljiltä omalta kohdaltani vasta edelliskesänä ja laitoin loputkin renkaat kirpparille (ei niitä kyllä vuosiin ollut enää käytetty). Ja nytkö ne tulee takaisin jo..? Mä NIIN en ole vielä valmis 90-luvun paluulle...

Kuva: http://www.thetrenddiaries.com/2013/03/rihanna-at-lax-airport-in-los-angeles.html

Aika ysäri on myös Rihannan asu tuossa kuvassa: siitä en siis niin tykkää. Mutta tuo letti: kuka opettais mut tekemään tuollaisen..? Ihan sairaan hieno :)

Iltateellä

Eilisen postaus osoitti, että inspiraatiokansiooni on viime aikoina vihdoinkin alkanut tarttua keväisen vaaleitakin asuja ainaisten mustien sijaan. Toinen totuus iski tänään. Tälle päivälle olin suunnitellut asun. Laitoin kirkasta huulipunaa. Varasin aikaa asukuvien ottamista varten. Pukeuduin ja otin kuvat. Kävin ne läpi, enkä ollut tyytyväinen. Vaihdoin asusteita ja otin uusia kuvia. Ei. Ei ei ja ei. Asu näytti ankealta, tylsältä, rumalta. Väärältä. Tämä on tuttu juttu viime keväästä: mieli haluaisi niin vahvasti pukeutua jo kevyempiin ja keväisempiin vaatteisiin, että vaikka koko talven olen ollut kohtuullisen tyytyväinen vaatekaappini sisältöön, niin yhtäkkiä siellä ei ollutkaan mitään kivaa. *huokaus*  Oli pakko vaihtaa vaatteet, joten päälle päätyi vain jotain satunnaista, eikä mitään kuvattavan arvoista.

Tähän auttaa varsinaisesti vasta kevätaurinko, lumien sulaminen ja lämpö, mutta sitä odotellessa täytyy laittaa mietintämyssy päähän: miten ihmeessä pukeutua keväisesti, kun pakkasasteita on vielä todella paljon? Mikään tuttu combo ei siis enää kelpaa. Siinä puhdetta viikonlopulle. Olisiko teillä vinkkejä..? 

Pitkän esipuheen kautta päästään suunnitelmaan b ja postauksen varsinaiseen aiheeseen. Nimittäin iltateehen. Itse en ole säännöllinen iltateen nauttija ja ylipäänsä koko teekulttuurin hienous on minulle aika uutta. Vasta suunnilleen viimeisen vuoden aikana olen alkanut kiinnittää huomiota esimerkiksi sellaisiin perusasioihin kuin teen vaatima oikea veden lämpötila ("ai onko niitä muitakin kuin kiehuva..?") ja haudutusaika (tarkemmin kuin "sopivasti" tai "liian kauan").

Tänään hytisin aika myöhään illalla kotiin ja ensimmäinen ajatus oli lämmin iltatee.

Uusin teelöytöni kiilasi kertaheitolla kilpailemaan kaikkien aikojen suosikkiteestä: Lasipalatsin Caffista poimimani mansikka-lime rooibos on aivan taivaallisen ihanaa. Erittäin makea, hedelmäinen, pehmeä, herkullinen tee. Mmmmm.

Teen valmistamisen lisäksi olen alkanut kiinnittää huomiota oikeaoppiseen säilytykseen. Nykyään yritän säilyttää teeni metallisissa purkeissa, sillä teet ja kahvit ovat samssa kaapissa. Kahvi on kuulemma myrkkyä teelle, sillä kahviaromi tarttuu teehen ja vaikuttaa sen makuun. Isoäidiltä saamani teepurkki pääsi vihdoin siihen käyttöön, mihin se on tarkoitettukin :)

Ja hei: huomenna on peeeeerjantai, jee! Kivaa viikonloppua :)

Lady Gaga in Minna Parikka

Minun lisäkseni joku muukin tykästyi Minna Parikan ja Jani Leinosen yhteistyönä Amos Andersonin Boutique-näyttelyä varten suunnittelemiin hullunkurisiin pupu-kenkiin: Lady Gaga nimittäin! 

Terry Richardson postasi eilen kuvan noista kengistä Lady Gagan jalassa (ainakin oletettavasti;)). How cool is that?

Kuva: http://www.terrysdiary.com/post/30520310327/gift-from-little-monster-3

Costume.fi- sivuston mukaan noita kenkiä muuten tehtiin 25 paria, sen tiedon missasin täysin itse näyttelyssä käydessäni. Olin siis oikeassa: ei taitaisi varallisuus riittää noiden hankkimiseen, saati sitten että raaskisi niissä kopsutella ympäriinsä, sen verran limited edition. Tässähän tämä näyttelyn idea  oikeastaan konkretisoituukin mukavasti: voiko taiteeseen pukeutua? Ovatko nuo kengät nyt taideteos, vai "ainoastaan" limited edition kengät?

Oli miten oli, Lady Gagalle toki sopivat kuin nenä päähän ;)

Tänään on muuten pitkästä aikaa oikein kunnon TGIF fiilis. Olen saanut niin pitkän aikaa viettää niin lokoisaa elämää, että veronsa vie tällainen kaikenlainen puuhaminen;) Opiskelun lisäksi töitäkin pitäisi alkaa taas tehdä. Pitkän ja laiskan kesän jälkeen tuntuu tosin myös kivalta olla jälleen hiukan aktiivisempi ja tuottavampi yhteiskunnan jäsen :) Ja opiskelusta on muuten käynyt ilmi myös yksi, ennalta-arvaamatonkin hyöty: kuntoilu! Tänään aamulla herätessäni ihmettelin, että miksi pakaralihaksissa tuntuu kuin olisin urheillut. Salille en ole koko viikolla ehtinyt (tänään taas, jee!) ja koirien kanssakin on lenkkeilty ihan normaalilla kaavalla. Sitten välähti: uusi opiskelupaikkani sijaitsee ison mäen päällä ja tällä viikolla olen joka päivä noussut luultavasti satoja rappusia parikin kertaa päivässä luennolle. Että ei opiskelu aina vaadi pelkkiä istumalihaksia ;)

Rentouttavaa viikonloppua ruudun sillekin puolen!

Boutique

"Astu sisään uudenlaiseen ateljeehen

ja anna aistiesi täyttyä taiteen ja

muodin kohtaamisilla."

- näyttelyoppaan kannesta

Perjantaina olin ystäväni kanssa katsastamassa Amos Andersonin taidemuseon tuoreen "Boutique- Where Art Meets Fashion"- näyttelyn, jonka tekijätiimeihin kuuluvat: Paola Suhonen- Mikko Ijäs, Katja Tukiainen- Samu-Jussi Koski, Tero Puha- Teemu Muurimäki, Salla Salin- Timo Rissanen, Minna Parikka- Jani Leinonen, Heidi Lunabba- Tärähtäneet Ämmät, Mustonen & Co, Rauha Mäkilä- Juliana Harkki. Näyttelyn ideana on yhdistää muoti ja taide ja muuttaa museo "taiteen tavarataloksi, eräänlaiseksi shop-in-shopiksi, jossa kullakin projektilla on oma osastonsa. Boutique on myös kokonaistaideteos. Siinä yhdistyvät muodin ja taiteen lisäksi elävä kuva, tanssi ja musiikki." (lainaus nättelyoppaasta)

Kuvat kaapattu Amos Andersonin taidemuseon sivuilta.

Näyttely oli ehkä hiukan suppeampi kuin olimme kuvitelleet, mutta toisaalta siellä oli esillä upeita ja ajatuksia herättäviä töitä. Jani Leinosen kuvittamat Minna Parikan kengät (kollaasissa yläoikealla) olivat aivan hulvattomat ja edustivat näyttelyn leikkisää puolta. Muuten en kuvailisi töitä erityisen hilpeiksi: Paola Suhosen ja Mikko Ijäksen töissä oli unenomainen tunnelma ja Samu-Jussi Kosken vaatettamat Katja Tukiaisen hattaratytöt (keskellä alhaalla) kantavat nekin vakavaa sanomaa nyky-yhteiskunnasta. Suosikkejani näyttelyssä olivat Rauha Mäkilän ja Juliana Harkin häiritsevällä ja ahdistavallakin tavalla upean kauniit, valokuvaa ja maalausta yhdistelevät teokset (alarivin vasen ja oikea reuna) sekä aivan erityisesti Heidi Lunabban ja Tärähtäneiden ämmien "Cultural Dresscode"(vasen yläreuna). "Cultural Dresscode" kuvataan näyttelyoppaassa yhteisölliseksi taideprojektiksi, "joka paneutuu ihmisten tapaan erottautua ja rakentaa omaa identiteetiään suhteessa ympäristöönsä. Haastattelemalla ja valokuvaamalla eri henkilöitä taiteilijat porautuvat kysymykseen, miten pukeutuminen heijastaa ryhmäkuuluvuutta ja sosioekonomista asemaa." Hirvittävän mielenkiintoinen projekti, jossa taiteilijat ovat käyneet kuvaamassa oikeita ihmisiä ja heidän pukeutumistaan erilaisissa ympäristöissä ympäri Helsinkiä ja kysyneet, mihin yhteiskuntaluokkaan ihmiset tuntevat kuuluvansa.

Opiskelijalle näyttely maksoi vain 2€ ilman "Boutique-julkaisua" (jota tässä olen surutta nimittänyt näyttelyoppaaksi), 6€ julkaisun kanssa. Tämä taide-elämys ei siis ole ainakaan hinnasta kiinni!

Suosittelen tutustumaan, jos haluaa ostamisen sijasta ajatella pukeutumista, muotia ja kuluttamista hiukan syvällisemmin vaihteeksi. Ostamisen pariin voi tosin turvallisesti palata heti museokaupassa: myytävänä näytti olevan mm. noita Minna Parikan ja Jani Leinosen yhteistyökenkiä. Hintaa en uskaltanut edes kysyä, eikä noilla varmaan tohtisi kävellä muutenkaan. Hauskat olivat kuitenkin ;)

F/W 2012 Fashion, part 2/2

Matka syysmuotiin jatkuu tänään lempparitrendieni tahtiin, tervetuloa :)

Yksi suurimpia syksyn/talven juttuja on mielestäni NAHKA. Nahkaa löytyy takkien lisäksi sekä hameista, housuista että paidoista. Nahkatakit myös pitenevät hiukan biker-mallisista. Joko olet vienyt omasi kirpputorille vai löytyykö kaapista vielä 90-luvun lopun kierrokselta pidempi nahkatakki? Minulta löytyy, en vain tiedä vieläkö se mahtuu päälle...

1. Lanvin, 2. Acne, 3. Haider Ackermann, 4. Ann Demeulemeester, 5. Emilio Pucci

Kolmas megatrendi mustan ja nahan lisäksi on TIIMALASISILHUETTI (jonka, värien lisäksi, huomaa kyllä näitä kaikkia muitakin kuvia katsoessa). Se saavutetaan esimerkiksi vyöttämällä vyö vyötärölle: vyö voi olla kapea tai leveä ja homma toimii sekä hameen että housujen kanssa.

1. DKNY, 2. Stella McCartney, 3. Calvin Klein Collection, 4. Altuzarra, 5. Haider Ackermann

PITSI JA LÄPIKUULTAVUUS pitää pintansa edelleen (jei!).

1.& 2. Valentino, 3. Dolce & Gabbana, 4. & 5. Isabel Marant

Monesta mallistosta löytyi lyhyt KELLOHELMAinen/a-linjainen hame (tai takki); hametta nimitetään myös taitoluistelijahameeksi. Näyttääpäs mukavalta taas pitkästä aikaa!

1. Stella McCartney, 2. Victoria Beckham, 3. Lanvin, 4. Calvin Klein Collection, 5. DKNY

BAROKKItrendi näkyy yläkylläisinä koristeluina ja on helposti tuotavissa arkipäiväänkin esimerkiksi statement-kaulakorun avulla. Katso mallia vaikka Christian Diorilta :)

1. Etro, 2. Lanvin, 3. Balmain, 4. Dolce & Gabbana, 5. Christian Dior

NILKKAPITUISET HOUSUT jatkavat vielä kesän jälkeenkin. 

1. DKNY, 2. Chanel, 3. YSL, 4. Emilio Pucci, 5. Bottega Veneta

PEPLUM viehättää suunnittelijoita edelleen. Pitäisiköhän tuota tosiaan käydä kokeilemassa..?

1. Lanvin, 2. Haider Ackermann, 3. Christan Dior, 4. & 5. Etro

Ensi talvena kaulaan kiedotaan ISO SILKKIHUIVI, MUHKEA KAULUS TAI KAULURI.

1. & 2. Céline, 3. Haider Ackermann, 4. Givenchy, 5. Maison Martin Margiela

Kaikki kuvat jälleen: style.com

Siinä minun pieni tyylikatsaukseni syksyyn/talveen 2012. Mitäs tykkäät? Any favorites?

F/W 2012 Fashion, part 1/2

Aloitin syksyn ja talven 2012 mallistojen läpikäymisen Voguen Collections-lehden avustuksella. Tein samalla muistiinpanoja omista suosikkimallistoistani ja lähes jokainen koonti alkoi sanoilla "musta, nahka"- siinä mielestäni kauden vahvoin trendi, joka toistui suunnittelijalta toiseen. Olen aivan ihastunut suunnittelijoiden esittämään voimakkaaseen ja tyylikkääseen naiseen: tällä kertaa nahka ei mielestäni ole ensisijaisesti dominatrix-henkistä, vaan sitä on käytetty tyylikkäästi. Tyylissä on minusta kyse ennen kaikkea vahvasta, mutta kuitenkin klassisiin linjoihin pukeutuvasta, naisesta. 

Jutusta tuli aivan liian pitkä yhteen postaukseen, joten nämä tulevat nyt kahdessa osassa: aloitetaan väreillä, koska olen jo vauhkonnut  syksyn ja talven väripaletista niin moneen kertaan ;)

Hehkuttamani mustan

 1. Valentino, 2. Altuzarra, 3. Ann Demeulemeester, 4. Maison Martin Margiela, 5. Victoria Beckham

lisäksi väripaletista löytyy ainakin viininpunaista,

1. Gucci, 2. Haider Ackermann, 3. Maison Martin Margiela, 4. Emilio Pucci, 5. Bottega Veneta

kirkkaanpunaista

1. & 2. Valentino, 3. & 4. Jil Sander, 5. Calvin Klein Collection

ja metsänvihreää,

1. & 2. Givenchy, 3. Emilio Pucci, 4. Altuzarra, 5. Gucci

joiden lisäksi myös nude ja kylmät, vaaleat värit pitävät pintansa. Joku lehti nimitti näitä värejä talvipastelleiksi ja nimitys pitää mielestäni erityisen hyvin paikkaansa noiden Diorin kylmien, vaaleiden värien suhteen.

1. Jil Sander, 2. Emilio Pucci, 3. Christian Dior, 4. Victoria Beckham, 5. Balmain

Kaikki kuvat: style.com

Kuten kuvista näkyy, omat suosikkiasuni ovat joko yksivärisiä tai värejä on yhdistelty hyvin maltillisesti. Monista mallistoista (mm. Miu Miu, Louis Vuitton ja Prada) löytyi myös villimpiä yhdistelmiä ja printtejä. Niitä en kuitenkaan liittänyt tähän katsaukseen, koska tarkoitukseni on nimenomaan tuoda esiin omat suosikkini kauden mallistoista. 

Mustan lisäksi aion tuoda asuihini ainakin viininpunaista ja metsänvihreää- kenties myös nudea (vaikka se houkuttaakin minua aina enemmän kesäaikaan). Kirkkaanpunainen kiinnostaa etenkin meikissä- pitäisiköhän ostaa ihkaensimmäinen punainen kynsilakka..? Onko sinulla suosikkeja?

Huomenna jatketaan lempparitrendieni parissa, stay tuned! 

Good Hunt- Fall Shopping Part I

Nokun eilen purin listaksi noita syksyn shoppailusuunnitelmia aloin hätäilemään: mitä jos koot tosiaan loppuvat ennen kuin saan omani..? Suunnitelmissa on mennä shoppausreissulle ensi viikolla, kun äitini tulee vierailulle. Päätin kuitenkin käväistä kaupungilla myös tänään, ihan vain varmuuden vuoksi...

Ja hyvä että menin! Ei ollut mitään marjojen poimimista nimittäin tämä reissu, sain metsästää! Ilmiselvästi en todellakaan ole ainoa, johon Stockan elokuun kuvasto on kolahtanut. Kävin katsomassa minua eniten kiinnostaneita, kantistarjouksessa olleita, juttuja: maiharitakkia ja Ted Bakerin neuletakkia. Molempia löytyi yksi ainut koko haluamaani väriä! Hirveällä mäihällä tuon maiharitakin (jota muuten kaikkiaan oli jäljellä 2 kpl...) koko oli minulle oikea! Otin yhtä kokoa normaalikokoani isomman, koska takki oli hartiasta sen verran pieni, että kerrospukeutuminen ei muutoin olisi onnistunut. Ja malli on aivan täydellinen! 

Korkea kaulus, hiukan pidempi malli, huppu. Rento malli, mutta sen verran tyköistuva kuitenkin, että on siisti. Juuri sitä mitä etsin <3

Ted Bakerin neuletakista Helsingin keskustan tavaratalossa oli yksi ainut sininen takki, korallinvärisiä kyllä riitti. Koon kanssa ei käynyt yhtä hyvä tuuri kuin maiharissa, mutta yksi oikean kokoinen kuitenkin löytyi Itäkeskuksesta ja se tilattiin minulle. Jee!

Lisäksi poikkesin Zarassa, josta löysin vielä kaksi kappaletta juuri tuota himoitsemaani leo-huivia- yksi jäi siis vielä jollekin muulle onnekkaalle :) Zarasta nappasin mukaani myös yhden T-paidan, mutta koska en jaksanut jonottaa sovitukseen totesin vasta kotona, että se ei sittenkään taida olla minua- en siis edes kuvannut paitaa, koska luultavasti palautan sen.

Hyvä alku syysshoppailuille :)!

Muuten, mielipiteitä: missä menee feikin ja "inspiroituneen" raja? Zarassa oli ihana pääkallohuivi: minusta (aitoa livenä näkemättä...) jopa esikuvaansa Alexander McQueenin huivia makeammalla, mutta HYVIN saman tyylisellä, printillä. Tämä on minulle tosi kiikun kaakun tilanne: en IKINÄ halua tieten tahtoen ostaa feikkituotetta, joksi lasken aika herkästi myös kaikki "liian paljon" esikuvaansa muistuttavat  tuotteet, joskus siis myös silloin vaikka tuote ei yrittäisikään väittää olevansa aito vaikkapa väärentämällä logon tmv. Toisaalta tietenkin kaikki esim. H&M:ssä ja Zarassa myydyt tuotteet on enemmän tai vähemmän kopioita catwalkilla nähdystä. Zarassa näkemäni pääkallohuivi on tosi makea, mutta kallo on kieltämättä tosi samanlainen kuin esikuvassaan... Mutta toisaalta (muuten valko-harmaassa) huivissa on myös pieni värikäs osuus, josta sen viimeistään erottaa ei-aidoksi. Aitoon ei ole nyt varaa ja tykästyin tuohon Zaran versioon tosi paljon. Mutta en halua "feikkiäkään" (mottoni on että ellei ole varaa ostaa  aitoa, niin sitten ei kannata ostaa ollenkaan). Äääääh.... what to do?

To be continued...

P.S. Ihanaa viikonloppua kaikille :)! 

About Bags

Argh, julkaisin tämän tekstin jo eilen illalla, mutta jostain syystä blogger oli palauttanut sen luonnokseksi. Uusi yritys siis :)

Upea BagMiss- postasi tänään julkkisten suosikkilaukuista (Hermes Birkin, Chanel Flap Bag, Celine Luggage tai Phantom tote, Celine Classic Box Bag, Alexander McQueen skull clutch, Balenciaga Motorcycle/City handbag ja Proenza Shouler PS1) ja aihe sai minut pohtimaan- miksi onkaan niin, että kaikilla julkkiksilla on kaikki samat laukut samaan aikaan? Ymmärrän toki halun hankkia klassikkolaukkuja ja sen, että ihastuminen samoihin laukkuihin saattaa sattua samaan aikaan monelle ihmiselle- kun näitä samoja laukkuja näkyy kaikialla. Kuitenkin, jos itselläni olisi käytössä yhtä paljon rahaa laukkuhankintoihin kuin näillä julkkiksilla on, yrittäisin luultavasti nimenomaan etsiä jotain sellaista, mitä muilla ei ole. Pikkumerkkien tai tuntemattomampien suunnittelijoiden ihanuuksia. Herkkuja suoraan käsityöläisiltä.

Oma laukkukokoelmani on vielä varsin vaatimaton, suorastaan niin pieni, ettei kokoelmasta itseasiassa oikein voi edes puhua. Olen kalliimmissa laukkuhankinnoissani kuitenkin panostanut klassikoihin (kuvassa päivittäin käyttämäni Mulberryn klassikkolaukku Bayswater): koska minulla on käytössäni rahaa laukkuhankintoihin vain hyvin rajoitettu määrä, olen halunnut sijoittaa ne sellaisiin laukkuihin, joita voin olla täysin varma rakastavani myös 10 vuoden päästä. Ja joiden tiedän kestävän käytössä.

Erikoisinta omassa "kokoelmassani" edustaa toistaiseksi tämä Mulberryn Daria Pouch vaaleanpunaisena ruusukultaisin yksityiskohdin. Tosi "rohkeaa" indeed ;) 

(Kädessäni LV Mini Pochette)

Vaikka minulla olisi rajaton, tai edes huomattavasti suurempi, laukkubudjetti, ostaisin silti varmasti myös klassikkoja ja suurten talojen malleja itsekin. Mutta haluaisin kuitenkin erityisesti panostaa nimenomaan uusien löytöjen tekemiseen. Ostaisin mieluusti muutenkin jo nyt paljon enemmän käsityöläisiltä, koska siten saa paitsi yksilöllisiä tuotteita, vain siten voi olla täysin varma missä oloissa laukut on tehty. Muutamat luksusmerkitkin ovat nimittäin ikävä kyllä jääneet kiinni laukkujen teettämisestä hikipajoissa. Eurooppalaisissa hikipajoissa, mutta yhtä kaikki. Sinisilmäinen ei siis pidä olla näiden tunnettujenkaan merkkien suhteen; vaikka tietenkin  itsekin oletan maksavani niissä merkin lisäksi myös laadusta.

En tiedä sitten mikä noiden julkkisten arkuuteen on syynä: pelätäänkö oman maun näyttämistä valintojen kautta ("mitä jos tämä ei muiden mielestä olekaan yhtä cool kuin omasta mielestäni..?") tai, kuten BagMiss ehdotti, eikö muutoin ole varmasti selvää miten kallis laukku olalla keikkuu...?

Mielenkiintoinen ilmiö joka tapauksessa. Onkohan kukaan muu kiinnittänyt asiaan huomiota? Ja millä perusteella itse teet laukkuhankintasi?

Thoughts About Shoes- and My Newest Pair

Viimeinen (toivottavasti...) ale-etappini oli siis Zio perjantaina. Ehkä muistatkin kun viikko sitten haaveilin nudeista kengistä ja mietin Zion aleissa piipahtamista. En tosissani uskonut, että mitkään Pura Lópezin nudet perusmallit olisivat alessa, mutta kuinkas kävikään...

Aleprosentti noissa oli vasta 20, mutta kun yhdestä mallista oli jäljellä juuri se puolikas koko minkä tarvitsen, en todellakaan jäänyt odottelemaan...

Nämä kaunokaiset siis vain odottelivat, että saavun kauppaan.

Olen niiin tyytyväinen löytööni, vaikka luottokortti joutuu kyllä jäähylle tämän jälkeen...

Sovittelin myös Mangossa yksiä ihania, punaisia (!), kenkiä, mutta vaikka niissä muuten oli hyvä lesti ja ne olivat jopa aitoa nahkaa, niiden korot olivat jotenkin todella huterat. Onko muilla samanlaisia kokemuksia Mangosta, vai sattuiko minulle vain todella huono pari? Tai ylipäänsä ketjuliikkeiden (esim. Zara, H&M jne.) kengistä? Monet tuntuvat löytävän näistä liikkeistä kauniita kenkiä edullisesti, mutta vaikka ne ovat kauniita kyllä, niin itselleni niiden laatu vain on kerrasta toiseen pettymys (olen kerran ostanut yhdet Zaran kengät ja sovittanut useita eri malleja eri ketjuliikkeissä, samalla lopputuloksella). Täytyy kyllä myöntää että entisenä kenkämyyjänä olen todella tarkka kengistäni, enkä siedä minkäänlaista epämukavuutta, huojumista tai muitakaan kompromisseja niiden suhteen. Olin suorastaan pöyristynyt, kun yksi ystäväni kerran vuosia sitten kenkäostoksilla sanoi että "ainahan uudet kengät sattuvat aluksi". Eivät kyllä satu! Tai ainakaan niiden ei kuulu sattua, edes aluksi. Hyvä kenkä tietysti muokkautuu käyttäjänsä jalkaan ja oikein istuvakin kenkä saattaa ennen muokkautumista aiheuttaa rakkoja, mutta sattua kengän ei kuulu missään vaiheessa, ei todellakaan. Sen pitää tuntua jalassa hyvältä heti.

Muita kenkäniuhoja..?

Nyt asuni häitä varten on täydellinen :)

Black is back!

OMG I am in love with A/W 2012 collections! The darker the better... Katselin jo muotiviikkojen aikaan netistä noita näytöksiä, mutta silloin olin vielä niin kevään sokerihuuruisissa pastellifiiliksissä, että pystyin vastustamaan syksyn viettelyksiä. Eilen selattuani Voguen Collections-lehteä rakkauteni mustaan kuitenkin roihahti uudelleen täyteen liekkiin. Minullahan on koko talven/kevään/kesän ollut projektina tuoda lisää värejä pukeutumiseeni- ja olen kohtuullisesti onnistunutkin missiossani: olen koko talven aikana pukeutunut kokomustaan vain muutaman kerran. Mutta totuus kuitenkin on, että musta on paitsi, myönnän kyllä, turvavärini, mutta myös maailman tyylikkäin, ihanin, voimakkain väri pukeutumisessa. Muutamassa inspispostauksessa olenkin jo haikaillut tummanpuhuvien kokonaisuuksien perään, pastellien vastapainona. Koko ensi syksy ja talvi on monien suunnittelijoiden mielestä upean synkkä: musta ja tummat jalokivivärit hohtavat yhdessä kauniimpina kuin koskaan. Nahkaa, samettia, pitsiäkin vähän: kaikki upeudet yhdessä. Minusta tuntuu kuin olisin päässyt kotiin pitkän, vaikkakin hauskan, ulkomailla vietetyn jakson jälkeen;) Style:casual <3 

Jahka aurinko alkaa taas lämmittämään ja kesä pääsee kunnolla käyntiin, palaan kyllä kesäisen raikkaisiin ja pastellisiin tunnelmiin ainakin hetkeksi, mutta pinnan alla kuplii jo tummemmat ajatukset...

Tässä sneak peek syksyyn Voguen Collections-lehden sivujen avulla: palaan esittelemään lempparimallistoni kattavammin myöhemmin kesällä, nyt yritän vielä pitää kiinni kesäfiiliksistä. Mutta hetkeksi tummempiin tunnelmiin, enjoy...

Haider Ackermann

Givenchy

Balmain

Dior

Lanvin

Ahhh.... näitä upeuksia riittää vielä vaikka millä muillakin suunnittelijoilla, mutta niistä tosiaan lisää joskus myöhemmin. Silkkaa rakkautta. 

P.S. Oletkin ehkä jo kuullut/lukenut muista blogeista, että H&M:n ensi syksyn yhteistyömallisto, joka tuttuun tapaan julkaistaan marraskuussa, on tällä kertaa Maison Martin Margielan kanssa.

Maison Martin Margielan oma syksyn/talven mallisto näyttää noin herkulliselta, mitähän ihanuuksia H&M:n mallistosta löytyy....

*huokaus* Mitä sinä olet mieltä syksyn tummanpuhuvista tunnelmista?

Hyvin te vedätte!

Hel-Looks- katumuotisivuston toinen perustaja Liisa Jokinen kirjoittaa tänään Helsingin Sanomien  Nyt-liitteen kolumnissaan World Design Capital- vuoden kunniaksi maahan tulleista ulkomaalaisista toimittajista, jotka ihastelevat helsinkiläisten monipuolista pukeutusmityyliä. Kirjoituksen ideana on rohkaista suomalaisia pukeutumaan edelleen aidon persoonallisesti: jokainen omalla tyylillään eikä jokainen samalla tavalla "persoonallisesti". Jokinen kirjoittaa: "Helsinkiläinen tyylipersoonallisuus on suojelukohde (...) Älkäämme edes yrittäkö olla ruotsalaisen tasapaksuja ja tyylikkäitä. Annetaan kaikkien tyylikukkien kukkia. Ollaan ylpeitä punkkareista, j-poppareista, muotifriikeistä ja Hakaniemen torin harmaista mummeleista. Kehu kaverin asu ja yllytä äiti kokeilemaan uusia komboja. Mitä persoonallisempia, sen parempi."

kuvakaappaus: hs.fi/nakoislehti

Ja ihan totta: olen aina Tukholmassa käydessäni ihmetellyt sitä, miten kaikki näyttävät aivan samanlaisilta. Trendikkäiltä kyllä ja useimmiten erittäin kauniiltakin vielä, mutta kaikki aivan samanlaisilta. Myös esimerkiksi Genevessä asuessani pistin merkille että kaikki pukeutuivat samalla tavalla naisellisen tyylikkäästi, mutta eivät erityisen trendikkäästi tai kekseliäästi. Helsingissä sen sijaan on asu aika lailla vapaa ja ihmisten virtaa ja tyylejä on siksi erityisen hauska seurata. Tietysti muoti on viime vuosina ollut muutenkin sallivampaa: sellaista, että lähes kaikki käy ja jokainen voi samanaikaisista trendeistä valita omansa. Mutta ilmeisesti helsinkiläiset myös tekevät näin muita enemmän, eli poimivat uusista jutuista ne mitkä juuri itseä kiinnostavat- ja sen lisäksi vielä muokkaavat trendeistä omannäköisiään. 

Itse en pukeudu mitenkään erityisen persoonallisesti (mitä se nyt sitten tarkoittaakaan), mutta en myöskään koskaan pue päälleni mitään mikä ei tunnu omalta, vain koska se on "muotia". Tai jätä pukeutumatta johonkin mistä pidän, koska se EI ole muotia. (Myönnän kyllä joskus vältteleväni jotain juttuja koska ne OVAT muotia ja kaikille tuntuu olevan samanlainen. Sinänsä hassua ihmiseltä, joka pukeutuu 80% vuodesta farkkuihin. Oh well.) Seuraan muotia kiinnostuneena, mutta se ei tarkoita sitä, että orjallisesti noudattaisin sen kaikkia oikkuja. Luen useita blogeja joiden kirjoittajan tyyli poikkeaa täysin omastani, mutta on minusta silti hieno ja saan siitä kuitenkin paljon inspiraatiota omaankin pukeutumiseeni. En myöskään missään nimessä haluan väheksyä tukholmalaisia, geneveläisiä tai minkään muunkaan kaupungin pukeutujia. Tai väittää, että KUKAAN Tukholmassa (tai jossain muualla) ei pukeudu valtavirrasta poikkeavasti. Haluaisin ainoastaan, Liisan tavoin ja hänen sanomaansa laajentaen myös Helsinkiä kauemmas ja koko Suomeen,  kannustaa kaikkia suomalaisia löytämään se oma juttunsa ja olemaan ylpeä itsestään juuri sellaisena kuin on. Me voimme matkustaa Tukholmaan nauttimaan yhtenäisen tyylikkäästä katukuvasta ja stereotyyppisen kauniista ihmisistä, mutta meidän ei tarvitse muuttua samanlaisiksi; meidän pitäisi huomata olla ylpeitä myös itsestämme. Siitä, mikä tekee myös meistä erityisen. Ei siis siitä, että näyttäisimme kaikki jotenkin samalla tavalla tyylikkäiltä tai trendikkäiltä vaan siitä, että näytämme jokainen itseltämme.