Girls' night

Voihan räkä, kirjaimellisesti. Meillä on nyt sairastettu vuoron perään: bebe niiskutti ensin pari viikkoa  ja kun tauti näytti vihdoin menevän ohi, nousikin hänelle, ekaa kertaa ikinä, kuume. Kuume onneksi ei noussut kauhean korkealle ja meni ohi parissa päivässä. Mutta nyt räkäisyys ja etenkin yskä tuntuu taas yltyvän ja haittaa nukkumista. Beben synttäreiden aikaan minäkin olin flunssassa ja seuraavalla viikolla vietinkin yhden kokonaisen päivän sängyn pohjalla  - onneksi miehen loma osui juuri siihen kohtaan (mies itse ei tosin ehkä ole samaa mieltä....). Nukkuminen näytti taltuttavan taudin. Kunnes alkuviikosta lähtien myös minä olen taas niistänyt, aivastanut ja köhinyt aina vaan enemmän. Tällä kertaa mieskin valitteli kurkkuaan. Että hiukan tällaista matalalentoa ja puoliteholla menemistä viime aikoina.

Moukan tuurilla tautien väliin jääneet pari päivää osuivat kuitenkin juuri jo kuukausia sitten suunniteltuun tyttöjen risteilyyn rakkaan, rakkaan ystävän kanssa. Ja ai että miten tuli tämän mustuuden ja rään keskelle tarpeeseen!

Ohjelmassa oli syödä hyvin ja ai että, nam! Risteilimme Viking Gracella ja olimme etukäteen varanneet laivan à la carte ravintolaan Oscariin "luonto lautasella" -nimellä kulkeneen kolmen ruokalajin menun, joka osoittautui herkulliseksi. Erityisesti pääruokana nautittu, pippuripaistettu pihvi oli meidän molempien seurueen jäsenten mielestä parasta naismuistiin! Mmmmm.... myös tarjoilijan suosituksesta kokeiltu jenkkiviini oli mainio uusi tuttavuus (vaikka ei ehkä ihan kaikkien aikojen suosikiksi kivunnutkaan). 

Ruokailun lisäksi oli tarkoitus pistää vähän jalalla koreasti, piiiiiitkästä aikaa. Illan artistina oli Happoradio ja onnistuneen keikan jälkeen jatkoimme tanssia, kunnes musiikki hiljeni ja meitä pyydettiin ystävällisesti poistumaan ravintolan sulkeuduttua ;D Etukäteen epäilin etten jaksa puolta yötä pidemmälle, mutta niin vaan nousi kannat kattoon koko yön. Eikä hytissäkään vielä väsyttänyt, vaan höpistiin niitä näitä aamuun asti. En pysty edes muistamaan milloin viimeksi näin on päässyt käymään!

Seuraavan päivän suunnitelmia sotki merenkäynti: en muista milloin viimeksi on keinuttanut näin kunnolla! Tulen helposti merisairaaksi ja tälläkin kertaa piti mennä hyttiin odottamaan avomeren loppumista, onneksi osuus on Turku-Tukholma välillä tosi lyhyt. Ahvenanmaan jälkeen meno taas tasoittui ja pääsin minäkin nauttimaan paluumatkasta :)

Shamppanjalasi kädessä, keinunnan loputtua hymyilyttää taas.

Iiiihana reissu parhaassa seurassa <3 

Pudotus arkeen onkin sitten ollut aikamoinen: viikko täynnä ohjelmaa, jonka mieluummin olisin suorittantut ilman joka paikkaan seuraavaa niistettyjen nenäliinojen invaasiota ja aivot tahmastuttavaa flunssaa. Oh well, kohta on onneksi taas viikonloppu. Pitkästä aikaa koko perheen yhteinen, rentoiluun ja joulun tekemiseen suunniteltu viikonloppu saattaakin kulua koko porukalta sängyn pohjalla -toipilaina. Onneksi ruokaa saa kotiovelle toimitettuna ja kuivalla kelillä koiratkin voi lenkin sijaan hätätapauksessa vaan nakata pihalle....

Mitenkäs te muut, oletteko säästyneet flunssa-aallolta?

Beben talvikamppeet

Loppusyksyn ensimmäiset pakkasaamut herättivät tarkistamaan typykän loputkin talvikamppeet ja  onneksi, sillä viime viikkojen aikana niitä on sitten jo heti tarvittukin. Haalarin hankin hyvissä ajoin keväällä alesta (ja puuuh, arvioin koon oikein...), samoin kuin ystävän lapselta kierrätetyn takki ja housut -setin. Sen sijaan kenkä- ja asusteosastolla oli vielä päivitettävää.

Molon seeprahaalari on jo useampana pakkasaamuna puettu päälle. Tyttö rakastaa sitä ja mieluiten pukeutuisi siihen aina ulos lähdettäessä :D

Haalari vaikuttaa tosi lämpöiseltä ja monesta pienestä, tarkkaan harkitusta yksityiskohdasta tunnistaa laadun: leikkaukset ja rypytykset oikeissa kohtaa niin että haalarissa on erittäin hyvä liikkua ja esimerkiksi huppu suojaa tiukasti tuulelta, lumilukot pitävät ja kaula pysyy hyvin suojassa vetoketjun alla olevan, tarrakiinnitteisen lisäläpän avulla. Vetoketjut toimivat ja heijastimia löytyy kiitettävästi. Materiaali vaikuttaa muutenkin hyvältä, mitä nyt musta-valkoinen väri on tietysti hiukan arka likaantumaan -mutta sille ei valmistajakaan mitään mahda ;) Veikkaisin että juuri nuo pienet, mutta huimasti käytettävyyttä ja länpöä lisäävät sekä helpottavat yksityiskohdat ovat ne, mistä nämä kalliimmat haalarit erottaa edullisemmista. Esimerkiksi viime talven Reimatec, johon muuten olimme erittäin tyytyväisiä, häviää kyllä näiden yksityiskohtien määrässä kirkkaasti Mololle. Reimatecin kankaankestävyys oli kuitenkin huippulaatua ja haalari lähti lähes uudenveroisena seuraavalle käyttäjälle, vaikka haalari esimerkiksi pestiin useampaan otteeseen. Kangas pysyi pesuista huolimatta rapsakkana ja täytteet pehmoisen lämpiminä. En siis ainakaan itse allekirjoita joidenkin merkkimammojen valitusta Reiman huonosta laadusta: meillä on tykätty toppahaalarin lisäksi myös vk -haalarista kovasti. Viime talven haalaria toki käytettiin lähinnä pulkassa ja rattaissa kun tyttö ei vielä juurikaan kävellyt, joten tämä uusi joutuu kyllä astetta kovemman rymyämisen uhriksi. Silti seuraan mielenkiinnolla miten tämän uuden haalarin kangas pesuja ja kulutusta tulee kestämään. 

Ticket to heavenin söpön tyttömäinen setti toimii varapukuna ja kauppareissuilla on kätevää kun saa helpommin vähennettyä paksuja kerroksia takin riisumalla.

Mitkään ylisanat eivät ole riittäviä yllä olevan kaksikon kuvaamiseen: Kainon kuutti -haalari ja Ruskovillan kypärämyssy ovat molemmat pehmeää, ohutta ja superlämmintä merinovillaa. Ei hiosta eikä palele. Suosittelen lämpimästi! (Pun intended...)

Molemmat viimetalvisia ja vielä sopivia: haalari tosin täytyy uusia tänä talvena, sillä niska-haaramitta alkaa kohta krinnata liikaa. Olen uskomattoman onnekas, sillä Kainolla työskentelevä ystäväni on luvannut tytölle synttäri/joululahjaksi uuden haalarin niin kaun kuin hän vain suostuu sen päälleen pukemaan. Eikä näitä parempia kyllä ole! Tämä on tytön toinen Kaino -haalari. Molempia on joitakin kertoja pesty (pesuohjekin tämän sallii), eivätkä ne ole menneet siitä miksikään. Toisin kuin esimerkiksi kerran pesty ja luokattomaksi nyppyyntynyt äitiyspakkauksen villahaalari... Varalle meillä on muutama fleecehaalari (yksi kotona ja yksi hoidossa), mutta hengittävyyden ja lämmön yhdistelmässä ei mikään peitoa villaa. Sama homma kyparämyssyn kanssa: tämä on niitäkin jo toinen (molemmat Ruskovillan) ja ihan paras. Pari kertaa olen testannut puuvillaisia syyskeleillä, mutta lopputuloksena on aina ollut hiestä märkä lapsi. Tämän merinovillaisen kanssa ei koskaan. Rakastan <3 

Mustavalkoisen haalarin kaveriksi kaipasin tyttömäisen värikkäitä asusteita. Superlämpimät tähtipipo ja -lapaset ovat jo viime talvena Lindexilta hankitut, edelleen sopivat. Neulehanskat kastuvat tietenkin heti läpi joten leikkeihin niistä ei juurikaan ole, mutta erittäin lämpiminä ovat hyvät esimerkiksi kaupunkireissulle. Reiman lämpimimmät, kolmen lumihiutaleen, toppakintaat ostin Stockan kantisalesta Tampereen reissulla ja pipon Prismasta asiakasomistajapäiviltä. Reiman pipo ei tosin ole noin pinkki kuin kuva väittää: ei aivan rukkasten luumu, mutta huomattavasti tummempi kuitenkin kuin miltä tässä kuvassa vaikuttaisi.

Tämä käsinehomma meneekin jännäksi: taisin jo aiemmin mainita, että tyttö on äitinsä tavoin kylmäsormista sorttia. Nuo paksut talvirukkaset on nyt jo otettu käyttöön ja vain siinä ja siinä riittävän lämpimät. Jos nollakeleillä tai pikkupakkasella paksuimmat rukkaset ovat juuri ja juuri tarpeeksi lämpimät, on pakko kylmimpiä säitä varten hankkia tuonne alle vielä sellaiset merinovillaiset aluslapaset. Viime talvena käytettiin mummun kutomia tumppuja, mutta silloin tekeminen oli vielä niin vähäistä, ettei pieni kömpelyys haitannut. Nyt taidetaan tarvita vähän ohuempaa mallia olevat. Onko suosituksia? Olen kuullut hyvää sekä Ruskovillan että Reiman alushanskoista. Harkitsen kyllä myös nahkarukkasia, sillä omia sormiani ei mikään muu pidä tarpeeksi lämpiminä paukkupakkasilla.

Mitä hanskoja teillä on käytössänne?

S- ryhmän asiakasomistajapäiviltä Prismasta löysin bebelle myös Superfitin paksuvuoriset talvigoretexit, joiden arvelen tulevan kovaan käyttöön. Kenkien suhteen olemme muuten olleet superonnekkaita, sillä beben pikkuserkulta jäävät kengät juuri sillä tavalla pieniksi, että ne ovat oikeaan aikaan vuodesta oikean kokoisia meillä. En voi uskoa mikä mäihä: olemme säästäneet pitkän pennin. Eccon lämpimät syysgoretexit olivat erinomaiset viileillä syyssäillä ja lämminvuoriset kumpparit ovat nyt kotikumppareina (tavalliset villasukilla hoitopaikassa). Sekä Eccot että nämä toiset kumisaappaat olemme siis saaneet kierrätettyinä, samoin kuin kuvasta puuttuvat Kuomat. Huh: viime talvena kun bebe ei vielä kävellyt vaan kulki rattaissa ja pulkassa pärjättiin yksillä ja samoilla kengillä käytännössä koko talvi. Nyt on ainakin varauduttu kaikkiin eri säävaihtoehtoihin :D Vai ollaanko: millaisia kenkävaihtoehtoja teillä kokeneemmillä äideillä on varastossa..?

Millaisin taminein te olette muuten varustaneet ipananne talveen?

Kurkistus ammattibloggaajan elämään

Viime viikonloppuna sain ainutlaatuisen tilaisuuden päästä kurkistamaan ammatikseen, tai ainakin  ammattimaisemmin portaaliin, bloggaavien elämään Indiedaysin Bloggers' Inspiration Day ja Inspiration Blog Awards -tilaisuuksissa (kiitos ihana Suvi kutsusta!). Oli hurjan mielenkiintoista tavata bloggaajia ja tutustua hiukan sekä siihen minkälaisia asioita tapahtuu ennen postausta, että myös siihen minkälaiset yritykset tarjoavat ja millaisia yhteistyökuvioita bloggaajille. Tuon tyyppinen verkostoituminen on itselleni aivan uutta, joten keskityin niin hölmönä lähinnä ihmettelemään kaikkea, että missasin jopa muutaman paikalla olleen suosikkibloggaajani, joille olin aluperin ajatellut käydä esittäytymässä :D

Kuva: Ville Malja



Kuva: Ville Malja

Viikonloppu oli myös mukava breikki kiireisen syksyn keskelle: päivän ja illan tilaisuus, yö hotellissa  herkkuaamiaisineen ja sunnuntaina taas liian pitkästä aikaa tavatut rakkaat ystävät.... tästä ei paljon viikonloppu parane :)

Kuva: Ville Malja

Vaikka siis suureksi harmikseni onnistuinkin kävelemään ohi monista "tutuista" bloggaajista, sain kuitenkin kunnian tutustua Karkkipäivä -blogin Sanniin. Karkkipäivä on ihka ensimmäinen blogi, jota koskaan olen jäänyt lukemaan ja oli hauskaa, että Sanni oli livenä juuri niin mukava ja mutkaton tyyppi kuin blogin perusteella vuosien varrella muodostamani mielikuvakin. 

Kuva: Henri Ilanen

Illan ihanan lettikampauksen kävi loihtimassa luottokampausvelhoni Riina RH -Hair & Beautysta. Vekkihame (siis vaatekappale, jota nuoruudessani käytti ainoastaan mummoni! Enpä olisi uskonut tätäkään päivää näkeväni...) on jo jonkin aikaa ollut himotuslistallani ja nämä pippalot antoivat hyvän syyn hankkia sellaisen. Ihana himmeän kullan värinen hame on Tom Tailorin, paita noin sata vuotta sitten Zarasta hankittu luottopaita (nyt tosin ekaa kertaa päällä ilman alustoppia, toinen rasti seinään jo ;)) ja laukku äidin peruja. Ranteessa blogin kautta saadut Ideakorun ihanuudet ja korvissa Vågan korvikset.

Kuva: Ville Malja

Ai hitsi, olihan hauska reissu! Mutta yhden asian tajusin: pitäisi oikeasti hankkiutua jollekin "Näin olet valokuvissa -for dummies"- kurssille! Kateellisena seurasin sivusta ammattibloggaajia, jotka tottuneesti ottivat kauniin poseerauksen välittömästi kameran edessä. Itse taas jäädyin joka kerta pökkelöksi. Olisi mukavaa osata olla luonteva kameran edessä, oppia omat "hyvät kulmansa" ja mitä näitä nyt on. Parhaat kuvat minusta ovat nytkin nuo, joissa en tiennyt olevani kuvattavana.

Onnea muuten vielä kaikille illan aikana palkituille upeille blogaajille! Ja kiitos Indiedays mukavasta tapahtumasta, jossa sain vierailla.

Viime viikonlopun jälkitunnelmista yritän kovasti jo siirtyä toden teolla virittäytymään edessä olevaan viikonloppuun, sillä meillä juhlitaan sekä maailman ihaninta kaksivuotiasta, että tietysti kyseisen kaksivuotiaan maailman parasta isää. Luvassa siis vielä siivous- ja leivontamaraton ennen lauantai-iltapäivää ;)

Meillä muuten sataa nyt ihan kunnolla lunta! En muista koska viimeksi heti marraskuun alussa olisi ollut ihan kunnon talvi. Ihanaa <3

Osa postauksen kuvista on napattu blogitapahtuman kuvagalleriasta: kuvaaja on tällöin mainittu kuvan alla.

Uusia verhoja ja syksyn viimeisiä auringonsäteitä

Miten ihanat, aurinkoiset syyssäät hellivätkään meitä alkuviikosta! Eilen tänne sateli pieni ensilumikin, kuten ig -seuraajat tietävät. Talven kirpeys on kyllä ilmassa, mutta se tuntuu vaihteeksi ihanan raikkaalta. 

Kaivoin kamerani esiin ikuistaakseni tuon pehmoisen syysauringonvalon olohuoneessa; muistin, että uusien verhojen esittely on unohtunut.

Meillä on sohvakin nykyään noin päin: se käännettiin alunperin viime jouluna, koska tarvitsimme tilaa toiselle ruokapöydälle jotta mahdumme koko lössi syömään. Tykästyimme järjestelyyn ja sohva on nyt ollut noin kohta vuoden päivät. 

Ja toki kuvassa näkyy myös sivuun nostettu portti. Koiraporteiksi noita kai useimmiten kutsutaan, mutta meillä niitä tarvittiin lapsen, ei koirien liikkumista rajoittamaan ;) Nykyään ovat enää todella vähän käytössä kun ipana on vähän paremmin oppinut talon säännöille, mutta ovat kuitenkin vielä  paikoillaan, sillä lapsivieraiden aikaan koirat on kätevä saada pidettyä porttien eri puolella. 

Uudet verhot ovat Vallilan Makebat ja ai että tykkään niistä! Tyylihän ei vanhoista verhoista juuri muuttunut, mutta verhot olivat kipeästi uusinnan tarpeessa. Lisäksi kaksi verhoa näytti vajaalta meidän leveissä ikkunoissa, joten senkin takia halusin uudet verhot: että ei näytä siltä kuin ne loppuisivat kesken. Muistin virkistykseksi alakuvat: tältä meillä näytti ennen.

Keinutuoli on nyt uudessa järjestyksessä vähän tiellä, mutta saa kuitenkin toistaiseksi jäädä. Näitä kuvia katsellessani tajusin, että haluaisin sittenkin lattialle maton; meillähän on tosi vähän mattoja koko talossa (eteisessä toki useampi ja sitten yksi keittiössä, vessassa, kodinhoitohuoneessa ja ipanan huoneessa), jotenkin en niitä ole ihanan lautalattian kanssa kaivannut. Talveksi on ruokapöydän alle laitettu muhkea paimentolaismatto ja se onkin siinä ihana aina kylmään vuodenaikaan. Mutta nyt: olohuone tarvitsisi kyllä uuden maton. Ja uuden kattolampun! Apua, ja heti! Huh nää kuvat on kyllä raakoja, kaikki mihin silmä kotona tottuu pomppaa esiin ;D (En ole esimerkiksi edes tajunnut, että isäni 60 v -synttäreiden jäljiltä tuohon oli unohtunut vielä yksi pinnatuolikin....)

No niin, johan olinkin ollut kaksi kuukautta melko tyytyväinen siihen miltä olohuoneessa näyttää :D

Mutta millainen lamppu tuohon olohuoneeseen sitten sopisi? Erilaisia mattovaihtoehtoja keksin kyllä heti useammankin, mutta valaisimille en ole uhrannut ajatuksen puolikastakaan ennen tämän postauksen kirjoittamista. Tämä on kaikkiaan haastava talo valaisinten suhteen, sillä huonekorkeus on matala. Valaisin ei siis voi olla liian suuri, mutta toisaalta huoneet eivät ole aivan pieniä muuten, joten mittasuhteet vaativat jonkinlaista kokoa kuitenkin. Hmmm, ajatuksia?

Lauantaina kannattaakin sitten seurailla instaa, sillä luvassa on bilepäivityksiä Inspiration Blog Awards -pippaloista - ja tietenkin sitä edeltävästä Bloggers' Inspiration Day -osuudesta. Iiiik, olen ihan liekeissä koko tapahtumasta!! Lisäilen kuvia tänne bloginkin puolelle toki heti kun ehdin. Hauskaa päästä kurkkaamaan tuollaiseen tapahtumaan :) 

TallennaTallenna