Satumetsäsatu

  

1. Hiljaa hipsutellen kulje

satumetsää hämärää.

Polun päässä silmät sulje,

siihen kuuntelemaan jää.

Kannon luona rapisee.

Männyn oksa napisee.

Tuuli hiljaa hengittää.

Jossain joku kipittää.

2.  Satumetsän kainalossa

metsäkansa asustaa.

Kissankellon kukinnossa

keijukainen vilahtaa.

Kannon luona rapisee.

Männyn oksa napisee.

Tuuli hiljaa hengittää.

Jossain joku kipittää.

3. Ihmeitä on kaikkialla,

jos vain niihin uskotaan.

mättäikössä, puiden alla

Satu kulkee varpaillaan.

Kannon luona rapisee.

Männyn oksa napisee.

Tuuli hiljaa hengittää.

Jossain joku kipittää.

Olen palannut kotiin

kuikan huutoon

kuivien kaislojen kahinaan

Takkini taskussa viime kesän kivi

tältä rannalta poimittu

Nyt poimin uuden

kun vesi on sulanut

ja jäiden paino poissa

Elämä on sininen

kuin taivas joka keinuu aalloilla

Ikuisuutta mitataan lokin lennosta

Tahtoisin jäädä tähän värisevään hetkeen

menneiden ja tulevien huolien välillä

sillä olen palannut kotiin

ja tässä on hyvä olla

Illan hämärtyessä

äiti istuu autossa, yksin

Rannan vesi lainehtii

ja on kevät

Puhelimessa soi Mariage d’Amour

ja Grand forest

tai Schubertin serenadi

Sumuisessa illassa

yksinäinen auto venerannassa

puhaltimen lämmin ilmavirta

Onnellinen äiti

Pääsiäisaamun harmaus

Pappi saarnaa Emmauksen tiestä

Virsikirjatelinettä pitkin kävelee

muovinen papukaija

yllätysmunasta kuoriutunut