Se elämä oli linnunlaulun mittainen

Siskoni

minun pieni siskoni

miten nopeasti kävitkään täällä

jätit jälkeesi parven

sanattomia kysymyksiä

Me emme voineet ymmärtää

Vuodet ovat kulkeneet ohitse

ajan virta juossut

ylitse kaiken menneen

vesi virrannut koskessa läpi kaupungin

järvestä järveen

Mutta kysymykset eivät koskaan hävinneet

Siskoni

minun pieni siskoni

tuulien siivillä kuljet

loistat auringon säteenä jossakin siellä

minne me vielä

olemme matkalla

Olen kulkenut yksin rantoja

hiljaisia ja uneliaita

ja nähnyt auringon laskevan horisonttiin

punaisena pallona

Olen tuntenut iltatuulen vaihtuvan yötuuleen

ja kuullut lehtokertun laulavan hämärässä

Kaislikon laidassa hyppää kala

piirtää veteen verkalleen laajenevat renkaat

Ranta tuoksuu iltakasteelle

saunan seinällä kuivuville verkoille

Yö on hiljainen ja lämmin

Olen ollut täällä ennenkin

Tämä tuttu ranta

sieluuni piirtynyt maisema

kuin minä itse

Tässä on minun paikkani

Tilhiviisu

Tilhiparven  tiukutusta

lauleloa töyhtölintuin

pihapuusta putoelee

oksistosta helkähtelee

punamarjojen lomasta

happamaisten liepehiltä

Lensivät lipevät linnut

kaukaa kulkurit kulkivat

tänne pihalle pienelle

pihlajaiselle parhaalle

marjat makeat nokkivat

parhaat päältä ahnehtivat

Lähtivät linnut lipevät

kirjavaiset töyhtöpäiset

muille maille matkustivat

ilmain teille lennähtivät

hetken vain iloa toivat

tovin pienen piipahtivat

Kiitos kun kaikin kävitte

vaaksan verran viivähditte

talvi Kaunis karjalainen

ilma ihana itäinen

kaunis tilhi pihapuussa

auringon kultaisen kajossa