Hyvää uutta vuotta

Moi! Tässä tulee raportti loppuvuoden käsitöistä.

Sukkalangan jämiä katsellessani mieleeni juolahti, että voisin kokeilla tehdä pitkästä aikaa vähän kirjoneuletta ja sen kummemmin mallia suunnittelematta neuloin tällaisen punakirjavan pipon.

 

Pipossa on lankoina Pirtaa ja Seiskaveikkaa, neuloin sen kolmepuolikkailla puikoilla ja se painaa 79 grammaa.

Neuloessani rupesin oikein miettimään, että koska olen viimeksi tehnyt kirjoneuletta ja tulin siihen tulokseen että vuosien 1993-1995 aikana taistelin valmiiksi Sirkka Könösen kuusipaidan, joka vei multa kokonaan neulomishalut moneksi vuodeksi. Onneksi paidasta on kuva olemassa:

 (Huomatkaa taustalla äitini mulle tekemä ryijy! Se on Hulda Potilan suunnittelema "Jäärä".)

Kirjoneulepipon lisäksi neuloin jämälangoista 3 muuta pipoa. Nämä kolme on neulottu sekalaisista langoista, joita on käytetty aina 1, 2 tai 3 kerrallaan, riippuen paksuudesta. Suurin osa langoista on tosi vanhoja ja vyötteettömiä, joten en tiedä mitä ovat, villaa ja sekoitteita kuitenkin. Neuloin luonnonvalkoisen kutosen puikoilla, mustassa oli puikkoina sekä kutoset että neloset ja sininen on kokonaan nelosilla.

Musta pipo painaa 95 grammaa

Luonnonvalkoinen pipo painaa 88 grammaa

Sinikirjava pipo painaa 78 grammaa

Lisäksi loppuvuonna valmistui vielä muutamat sukat lopuista paksuista sukkalangoistani.

Adlibriksen Socki-lankaa oli jäljellä vielä 2 kerää värissä Mountain Grey, ja siitä valmistui kolmosen puikoilla kaksi paria sukkia. Ekaa paria aloittaessani purin ja pyörittelin keriä pitkään, enkä millään löytänyt samaa kohtaa, vaan lopulta luovutin ja aloin neuloa sukkia eriparisiksi. Kun varret oli jo neulottu, selvisi, että kerät olikin jostain syystä keritty eri suuntiin. Tein ekat sukat valmiiksi ja toisia aloittaessani lähdin toisen kerän eri suunnasta jolloin sain saman aloituskohdan. Ihan samanlaiset ei toisetkaan ole, koska langassa oli solmu ja väri jatkui vähän eri kohdasta. Mutta mitäpä se haittaa!

Pidemmät painaa 106 grammaa

Lyhyemmät painaa 99 grammaa

Tummanpunaisen seiskaveikan jämästä sain vielä lyhytvartiset sukat: nämä painavat 76 grammaa.

Vaaleansinisen ja vaaleanpunaisen Pirta-langan loput käytin tällaisiin sukkiin:

Painoa 92 grammaa.

Lopusta Pirtasta ja Seiskaveikasta aloin vielä varrettomia kesäsukkia, mutta lanka loppui pikkuisen kesken ja jouduin jatkamaan valkoisella (kaksinkertaisella) Regialla.

Nämä painavat 73 grammaa. 

Tässä lopuksi vähän vuodenvaihteen tilastoa:  

Neuloin vuonna 2017 ihan hullun lailla, sukkia ja lisää sukkia ja ihan kohtuullisen paljon muutakin.  Jyväskylän neulefestarit jotenkin innoitti vielä lisää, hiukan tuli opeteltua uuttakin, vaikka enimmäkseen neuloinkin tuttua perussukkaa telkkaa katsellessa. Neuloin sukkia ja töppösiä yhteensä 48 paria, lisäksi 14 pipoa, 4 huivia, 4 kauluria tai huivi/kauluria, 2 pikkuponchoa, 2 ranteenlämmittimet, tunikan, takin, topin, hupun sekä yhden kaulakorun.  Yhteensä näistä kertyi 79 työtä ja 9053 grammaa kulutettua lankaa.

Vuoden 2018 neulomissuunnitelmissa on kuluttaa vanhoja lankoja pois ja neuloa isompia töitä - sukkalankoja ei tällä hetkellä varastossani ole kuin hiukan ohutta Regiaa sekä kashmiria sisältävää unisukkalankaa.

Alkuvuodesta olen nyt neulonut liki 11 vuotta sitten Tallinnasta ostamastani langasta tunikaa. Kaapissa löytyy tuoreempia lankoja muutamaan muuhun puseroon tai jakkuun, sekä aika ihania huivilankoja. Sekä paljon lisää niitä sekalaisia jämälankoja, joista ehkä joku päivä innostun taas väsäämään pipoja tai huiveja tai ties mitä - sukkiin ne eivät kelpaa…

 Tässäpä taas tällä erää, alkavana vuonna yritän kirjoitella tänne hieman useammin, sikäli kun jotain valmistuu. Sekä panostaa vähän valokuvaamiseenkin…

 Oikein ihanaa uutta vuotta!

Tervehdys

Tulinpas vihdoinkin raportoimaan elokuun neuleeni:

 

Sain elokuussa valmiiksi kokonaista yhden 46 grammaa painavan pipon! Pipo on Sandnesin alpakkaa ja neulottu kolmosen puikoilla, 88 silmukkaa. Tämä ei ole mulle, väri ei sovi eikä tässä taida kokoakaan olla mulle tarpeeksi, mutta alpakka on kyllä tän hetken suosikkikuituni.Vaikka lanka onkin pikkuisen turhan liukasta neuloa niin tuntu on mitä ihanin.

Laitan tänne kuvan toisestakin beigestä käsityöstä, tämä työ tosin kuuluu nostalgiaosastolle:

 

Otin valokuvan tästä kotiteollisuuskoulussa vuonna 1979 tekemästäni sohvatyynystä vähän ennen kuin hävitin sen - tyynyä ei voinut enää pestä ja kirjontakuviot oli kuluneet puhki, mutta säilytän kuvan muistona.

Mulla on tällä hetkellä tosi paljon keskeneräisiä neuleita, toivottavasti tässä syksyn edetessä taas tekemisen intokin löytyy - ja varsinkin aikaa istua neulomassa. Olen myös vähän ommellut, mutta enimmäkseen perusteepaitoja, joten ei niitä ole tullut kuvattua. Jos joskus innostun kuvaamaan niitä vielä niin laitan sitten tännekin...

Reissukuvia ja revontuli

Laitan tällä kertaa ihan aluksi vielä kuvia mökkireissulta: Poikkesimme yhtenä päivänä keskiaikaisessa Hattulan Pyhän Ristin Kirkossa, josta muutama kuva – seinämaalauksia ja 1300-luvun veistoksia.

Sitten reissukuvien jälkeen lopulta se mun ensimmäinen Revontulihuivini:

Tämä huivi on neulottu vitosen puikoilla Evilla-vironvillasta ja painoa tälle kertyi 279 grammaa. Vironvilla ei ihan riittänyt reunukseen, mutta onneksi en joutunut purkuhommiin, koska multa löytyi aivan saman sinistä jämälankaa, jolla tein viimeiset puolitoista kerrosta. Lanka on ikivanhaa, luultavasti Nallea (samaa jota käytin alkukesästä töppösiin). Tästä huivista tuli ihana ja valtavan iso, siipiväli on jotain 230 cm.

Niin, ja päädyin viimeistelyn kanssa siihen, että käytin jälleen kerran höyryrautaani, ja olen tyytyväinen lopputulokseen. Pingottamalla kärjistä olisi saanut piikkimäisemmät, mutta tykkään tästä tällaisena. Vastaukseksi kommenttiin kerrottakoon, että huivin pingottaminen meidän sänkyyn ei onnistu sen takia, koska meillä on erilliset moottoripunkat, joita ajellaan ylös alas. Sitten laitan tähän loppuun vielä kuvan olkkarin matostani, niin ymmärrätte, miksi huivia ei voinut pingottaa siihenkään.

Tämä matto – tai oikeastaan näitä on kaksi, mutta ne solmitaan naruilla yhteen – on aitoa seitkytlukua, olen sen tehnyt itse yhdessä äitini kanssa. Tämä kangaspuissa matonkuteista ryijytekniikalla tehty matto on ihanan mukava jalan alla, mutta lähinä painonsa takia siivouspäivänä ei niinkään mukava. Pitkään tämä oli mulla varastossa, mutta kun taloon tuli ruskeat sohvat niin mattokin pääsi taas käyttöön.

Eipä tässä muuta kuin pitää mennä kaivamaan esille joku uusi käsityö sadepäivän iloksi. Palataan taas asiaan!

Perintöjoulukuusi

Bloggaan vielä toisenkin viestin tänään, koska haluan näyttää teille joulukuuseni!

Kas tässä, minun perintöjoulukuuseni.

Tämä n. 40 cm korkea joulukuusi oli aikoinaan mummuni. En tiedä tarkkaan, kuinka vanha se on, mutta veikkaan jotain neljääkymmentä vuotta - ainakin. Minullakin se on ollut jotain 15 vuotta. Se on minun rakkain joulukoristeeni, ei meillä koskaan muuta kuusta ole ollutkaan sen kanssa kilpailemassa, paitsi joskus ulkona ikkunan takana.

Tämän nostalgiahetken myötä haluan toivottaa oikein hyvää ja rauhaisaa Joulua kaikille blogiystävilleni!

Pieni pala historiaa...

Muutamien muiden blogien innoittamana olen ajatellut joku päivä julkaista kuvia vuosikymmenten varrella tekemistäni neuleista - niistä jotka ovat säästyneet kierrätykseltä (sekä purkamiselta että kirppikselle päätymiseltä), mutta en ole ihan vielä ehtinyt.

Tänään kumminkin nappasin kuvan yhdestä yllättäen esille tulleesta ompelemastani puserosta.

Olin siis pakkailemassa talvivaatteita, kun yhdestä laatikosta esille tuli pussi, jossa tämäkin viettää eläkepäiviään.



Muistelisin, että olin 14 tai 15 v, kun tein tämän puseron. Vuosiluku oli jotain mallia hipit ja kukkaislapset ja tämä tyttö oli ihan hurahtanut kirjontaan. Malli noihin kukkasiin löytyi äidin pöytäliinasta ja kaavat tehtiin jostain koulun kässätunnilla. Käytin tuota paitaa tosi paljon (niin kauan kuin se mahtui päälleni), mutta se ei ole mennyt miksikään. Muistan, että kun niiden hippiajan vaatteiden jälkeen tuli korotetut vyötäröt, mulla oli vaaleanvihreät (omatekemät) ukkohousut, joiden sisään tungin tuon paidan helman. En viitsinyt silitellä paitavanhusta kuvausta varten, vaan päästin sen jatkamaan eläkepäiviään. On muuten tosi huolellisesti tehty paita (sanoo nykyisin kässymaisterin nimeä kantava tekijä ;) tyytyväisenä.)