Tammikuun raportti

Sain tammikuulle valmiiksi vielä yhden käsityön.

Viime postauksessa kerroin ostaneeni riemunkirjavan kerän Novitan uutta Puro Batikia. Sormet syyhysi ruveta heti tekeen siitä jonkinlaista huivia tai kauluria, koska se tuntui siltä, ettei kutittaisi kaulaa. Halusin vaihteeksi virkata, ja ensin meinasin ketjusilmukkahuiviani, joka olisi tuosta langasta varmaan kivannäköinen, mutta koska en halunnut joutua laskemaan (että olisi mukavampi katsoa telkkaa tai jutella samalla kun virkkaan), niin päätin kokeilla jotain pylväshommaa isoäidinneliön tyyliin. Sitten sainkin idean ja saman tien oli yksi kerä virkattuna ja piti käydä ostamassa toinenkin kerä.

Tämmöisen sain aikaan:



Eli tän huivi-kauluriversion idea on että virkataan huivilenkki, joka kietaistaan kaulaan pari kierrosta epämääräiseen ruttuun. Reunoihin virkkasin pitkillä pylväillä piparkakkureunusta. Muuten tässä on virkattu aina 3 pylvästä ja 1 ketjusilmukka, niin kuin isoäidin neliössäkin. Painoa tällä 3,5-koukulla virkatulla huivilla on 191 grammaa.

Koekäytinkin tämän huivilenkin jo tänään ja tuntui tosi mukavalta, ei tarvi mitään solmuja tai muita kiinnityksiä. Saattaa olla että teen itelleni toisenkin samantapaisen jostain varastoni puuvillalangasta.

Tammikuussa neuloin 5 pipoa ja yhdet säärystimet ja yhden huivin ja virkkasin toisen huivin. Yhteensä noihin 8 työhön kului 687 grammaa lankaa.

Uutta lankaa tuli hankittua 450 grammaa, eli varasto kumminkin pieneni jonkin verran. Edelleen mieli tekisi oransseja tunikalankoja, mutta en ole löytänyt mieleisiäni – tai olisi Tampereella ollut sopivaa, mutta en kumminkaan ostanut niitä sieltä enkä ole löytänyt sitä samaa lankaa vielä muualta (eli suomalaisista nettikaupoista). Mutta ei tässä hätää, koska Lankahamsterikuukausi on tänä vuonna vasta maaliskuussa, niin helmikuussa on aikaa vielä etsiä ja toivottavasti löytää nuo langat.

Valmista ja vähän muutakin...

Sain eilen valmiiksi Ticotico-Lacy-Baktukseni. Kamala nimi kivalle pienelle huiville!

Eli lankana tässä on Novitan uutuuslanka Ticotico, joka on oikeasti ohutta sukkalankaa mutta väriensä vuoksi pääsi mulle huivilangaksi. Neuloin tän huivin kolmosen puikolla, leveimmillään tässä on 64 silmukkaa. Värit meni ihan mukavan symmetrisesti.

Alun perin olisin kumminkin halunnut että langassa olisi ollut myös ruskeaa (tai ainakin vihreää ja ruskeaa). Koska tulin ostaneeksi tätä Ticoticoa kaksi kerää, niin sain päähäni, että teen toisenkin huivin, ostan siihen kaveriksi tummanruskeaa.

Viime viikolla oltiin shoppailemassa Tampereella ja ostin sieltä 50 grammaa italialaista tummanruskeaa, Cervinia Forever -lankaa. Koostumus ja paksuus on sama kuin Ticoticossa, joten sopivat hyvin yhteen. Pitäisi vielä keksiä malli, en viitsisi tehdä ihan samanlaista, vaikka Baktus onkin tosi näppärä huivin muoto. Tykkään tuollaisesta reikämallista, ja muistelin malleja… vakavassa harkinnassa on myös malli, jota mun nimeämistavalla pitäisi kutsua Forever-Ticotico-Pompomiksi. Mutta voiko pientä huiviparkaa kiusata moisella nimihirviöllä? Asiaa pitää harkita vakavasti.

Tänään mulla oli kauppareissulla kaulassa tuo Ticotico-huivi, ja valitettavasti se kutitti jonkin verran, ei hirveän pahasti, mutta sen verran etten voinut vastustaa tätä pehmoista Puro Batik -kerää.

Värit on aika hurjat, mutta taisin olla aika keväisissä tunnelmissa. Meinaankin seuraavaksi tehdä tästä jonkinlaisen kaulurin tai huivin, kunhan saan päätettyä neulonko vai virkkaanko ja millä mallilla.

Tampereenreissulta pitää laittaa vielä yksi kuva.

Meillä oli vähän Japani-teema, syötiin Marusekissa lounasta ja sain Japani-kaupasta (en muista sen nimeä) myöhästyneenä joululahjana tämmöisen pussin, joka on just sopiva pikkukäsityön kuljettamiseen. Kiitos vielä!

Lisää pipoja

Tein vielä kaksi pipoa lisää, luonnonvalkoisia tällä kertaa.

'

Tähän ekaan otin kaksinkertaisen langan, seiskaveikkaa siis, 64 silmukkaa ja vitosen puikot. Mallin kehitin ihan hatusta sitä mukaa kun työ edistyi, ja olen ihan tyytyväinen lopputulokseen.

Tässä toinen kuva päälaelta:

Nuo oikeat silmukat on neulottu kierrettynä, aattelin että erottuvat paremmin. Sitten keksin että teen ketjujen päihin aina nypyt. En olekaan tehnyt tuollaisia kymmeniin vuosiin ja siksi sain etsiä aika kauan että löysin teko-ohjeen. Kaksinkertaisesta langasta tuntui aika hankalalta tehdä noita nyppyjä neulomalla joten valitsin tähän tavan jossa lankaa kierretään silmukan juureen. Pipo painaa 83 grammaa.

Tässä toisessa pipossa on sama seiskaveikka-lanka yksinkertaisena, 88 silmukkaa ja kolmosen puikot. Tämä ohuempi pipo painaa 54 grammaa. Tätä varten katselin netistä eri malleja, ja tuo ristikkokuvio rupesi kiehtomaan, mutta tämä on oma sovellukseni. En jaksanut sitä kumminkaan tehdä pidemmälle, vaan heti kun kuvio alkoi sujua, siirryinkin 1 oikein 3 nurin -malliin, jolla jatkoin pipon loppuun.

Näiden viiden päähineen jälkeen pipojen tekeminen rupesi lopulta kyllästyttään ja kaivoin esille alpakkatakkini, joka on saanut levätä käsityökopassa muutaman viikon. Totesin, että vaikka tuosta yksinkertaisesta Dropsin Alpacasta neulominen on hirmu hidasta ja työn jäljestä on tosi vaikea saada tasaista (ainakin mun löysällä käsialallani) niin tuo ohut mutta lämpimän tuntuinen neulos on juuri sitä mitä tarvitsen. Niinpä sitten ihan innostuin jatkamaan tuota tylsää ja toivottoman hitaasti etenevää neuletta, joka tuntuu käsissä niin ihanan pehmeältä ja liukkaalta. Saa nähdä sitten koska tarvin jonkun välityön jos tuo alkaa liikaa puuduttaan. Tällä hetkellä mulla ei ole muita keskeneräisiä ;D

Samaa kuin eilenkin...

Tänne kuuluu ihan samanlaista kuin eilenkin:

Takapihalla riittää ruokailijoita...

Ja yksi uusi pipo valmistui:

Tässä on lankana kaksinkertainen seiskaveikka, puikkoina vitoset ja neulemallina 1 oikein ja 3 nurin, ja se oikea on nostettu joka toisella kerroksella. Pipo painaa 75 grammaa.

Mitähän sitten seuraavaksi tekisi, vieläkö yhden pipon vai tekisikö valillä sukat? :)

Lunta, lintuja ja pipoja

Tuossa otsikossa tulikin tän postauksen sisältö aika tyhjentävästi ;D

Laitan tähän alkuun pari lintukuvaa meidän lumiselta takapihalta. Lintuja on kiva katsella, mutta tosi vaikea kuvata. Ikkunan läpi ei saa hyviä ja jos avaa takaoven niin ne kaikki lentää tiehensä.

Lintukuvien tarkoitus oli vähän kaunista tätä postausta, koska varsinainen asia sisältää kaksi samanlaista mustaa pipoa! Tässä yhteiskuva, että uskotte, että niitä on kaksi. ;D

Molemmat pipot on seiskaveikkaa, ne on neulottu kolmosen puikoilla ja silmukoita on kummassakin sama 88 kappaletta ja neulemallina sama pikkupalmikko.

Tämä eka pipo painaa 52 grammaa.

Toisesta piposta tein pikkuisen pidemmän, ja se painaa 57 grammaa.

Seuraavaksi aloin neuloa samasta mustasta seiskaveikasta kaksinkertaisena vähän erilaista, paksumpaa pipoa, samannäköistä kuin uusimman Suuren Käsityölehden kannessa on. Tarkoitus on tarjota näitä päänlämmittimiä suvun teineille, etteivät palelluta päitään . :-)

Mulla on näköjään iskenyt kunnon pipotus päälle, vaikka en liittynytkään mukaan päähineitä tekevään yhteisneulontatempaukseen. Muutenkin olen aatellut, että ehkä jätän tänä vuonna tempaukset väliin – tai eihän sitä koskaan tiedä mihin sitten kumminkin innostun.

Hyvää uutta vuotta!

Vuosi on alkanut lumessa ja pakkasessa. Tässä kuva miltä meidän takapihalla näyttää tänään.

On tullut oltua paljon ulkona, lenkkipolulla toisinaan lunta puoleen sääreen, ihanaa rämpiä, tehokasta liikuntaa, mutta se ei ole kiva kun lumi menee kengän ja housunlahkeen välistä nilkkoihin. Kaivoin esille säärystimiä, neljät löysin, mutta: kultakimalteisia ei lenkkareitten kanssa raaski, (se Lidlin lanka vaikuttaa siltä, ettei pysy hyvänä kovin kauaa), vihreänkirjavat on liian pitkät ja kapeat housujen päälle, pitkät mustat on niin kapeat nilkoista ettei mene kengän päälle, ja lyhyet mustat taas liian lyhyet. No, ei hätää, onhan mulla lankaa ;D

Mun vaatteissahan ei ole ikinä mitään raitoja, (paitsi joissain villasukissa). Eikä harmaa ole mulle väri ollenkaan. Silti mun uudet säärystimet on tällaiset:

Lankana näissä on muutaman vuoden takainen raitaseiskaveikka, kolmosen puikot ja silmukoita 56. Tavallista resoria ja tosi löysä päättely, että mahtuu laskeutumaan kengän päälle. Painoa 95 grammaa.

Nytpä tuli sitten tän vuoden neulesaldo avattua. Aloitin näitä kyllä jo viime vuoden puolella, mutta ole tehnyt hissukseen, jos siltä on tuntunut.

Tän vuoden tavoitteena on neuloa ja virkata noita vanhoja lankoja edelleen pois ja olla ostamatta uutta lankaa umpimähkään. Olen suunnitellut että virkkaisin jämälangoista pari huivia ja ehkäpä vielä yhden torkkupeitonkin. Uusia lankoja tarvin kevään mittaan pariin haaveeseen, yhteen tunikaan sekä vihreäkirjavaan huiviin, joka olisi uusien silmälasieni sävyinen.

Kesken on tällä hetkellä vain alpakkatakki, josta en edelleenkään tiedä, jatkanko vai puranko. Jämälankaprojekti kiehtoisi just nyt muuten, mutta en millään viitsisi sotkea tätä joulunjälkeistä tunnelmaa kaivamalla lankalaatikoita vaatehuoneesta esille. Ehkä tyydyn pujottamaan käden yhteen laatikkoon sen verran että saan sieltä esille jonkun sukkalankakerän ;D

Kohta lähdetään taas lumiselle polulle - pääsen testamaan uudet säärystimeni!