Tammikuun aikaansaannoksista

Sain kuin sainkin tänään valmiiksi Stepistä neulotut sormikkaat, kas tässä:



En ollenkaan yrittänyt saada näistä samanlaisia vaan mieluumminkin mahdollisimman erilaiset, ja aika hassut näistä tulikin. Lankaa kului 41 grammaa, vielä on tätä vihreää Steppiä sen verran jäljellä, että saan nilkkasukat siitä. Tykkään tuosta Stepin tunnusta, mutta saa nähdä koska raaskin ottaa niitä polvisukkia käyttöön. (Oli sen verran kova homma niissä varsissa!)

Kyllä huomaa, etten ole tehnyt sormikkaita pariinkymmeneen vuoteen – muuten noista tuli ihan kelvolliset, mutta peukalot on ainakin tuossa kuvassa hassun näköiset. Kädessä niiden leveyttä ei huomaa, koska mulla on aika paksut peukalot ;-) – olisikin pitänyt kuvata ne käsiin puettuina. No, tässä nyt ovat ja meinaan kyllä tehdä toisetkin sormikkaat aika pian, viimeistään heti maaliskuun alussa. Mulla on yksi idea mielessä mistä langoista ne teen, mutta palataan siihen sitten joskus… ehkä…

Laitan tähän pientä yhteenvetoa tammikuun töistäni: Neuloin tammikuussa neljä pipoa, viidet sukat, säärystimet ja sormikkaat, eli yhteensä 11 työtä. Lankaa kului 688 grammaa. (Viime vuoden tammikuun saldo oli 8 työtä ja 650 g.)

Huomenna siis alkaa hamsterikuu uusien töiden merkeissä. Hamsteroin ryhmässä 4, jonka nimi tulee kai olemaan ne(u)loshamsterit. Tänään hiplailin wool- ja seiskaveikkakeriä ruokamarketissa, (kun kerran vielä olisi ollut lupa ostaa), mutta onneksi järki voitti. En todellakaan tarvi lisää lankaa nyt, 14 585 grammaa riittää taatusti hamsterikuun lisäksi vielä pitkän pudotuspelin ajan (jos semmoinen tänä vuonna järjestetään).

Tällä hetkellä mulla ei ole mitään keskeneräisiä, josta tarvisi sitten säälipisteitä kerjäillä, joten on tosi kiva tilanne aloittaa uusia neuleita. Huomisaamuna nousen luomaan silmukoita mustaan Marine-hameeseen sekä luonnonvaaleaan vuosikertalanka-liiviin. Se on moro!

Vihreää putkea…

Neuloin eilen ihan hiki hatussa, että sain nämä säärystimet tehtyä. Tällainen tasaputkilo on sitten tylsää – sen takia laitoin itseni kilpailemaan kellon kanssa. Siis aika kahjo täytyy olla, että neuloo sekuntikellon kanssa, mutta minkäs teet… ;-)

No tässä ne nyt sitten on, nopeammin kuin olisin uskonut. Nyt pääsen kuin pääsenkin neulomaan vielä ne Step-hanskat ennen isoja hamsteritöitä – toivottavasti valmistuvat vielä tammikuun puolella.

Ai niin, säärystimet on siis Nallesta, painavat 88 grammaa ja ne on tehty kolmosen bambuilla kaveriksi edellisen postauksen sukille. Samanlaisen mutta violetin setin tein joskus syksyllä Lukiolaiselle joululahjaksi.

Sitten vielä loppukevennys: Flunssa ei ota loppuakseen ja unet on sen mukaiset edelleen. Viime yönä kipeilin katolla ja kuusenlatvassa ketterästi kuin orava. Oscar Blaketonia, Virkkua tai Tetraa ei näkynyt... Missäs olitte? (vertaa parin postauksen takaiseen....) ;-)

Vihreitten sukkien putkessa…

Sain valmiiksi maastokuosiset perusnilkkasukat Nallesta. Neulottu 2½ bambuilla, 48 silmukkaa. Sukat painaa 56 grammaa, loppukerästä on tarkoitus pistellä säärystimet näille kaveriksi. Nyt on kyllä tullut tehtyä niin paljon vihreänkirjavia sukkia, että, että… että rupeaa kaipaamaan punaisia ;-)

Nyt alan jakaan tuota Nallen loppukerää kahtia, niin saan rauhassa pistellä ne säärystimet niin pitkiksi kuin lankaa riittää. Ainakin ne olis kiva saada vielä tässä kuussa valmiiksi – olin suunnitellut tekeväni Step-sormikkatkin ennen hamsterikuun isompia töitä, mutta saapi nähdä…

Moi vaan!

Step-polvisukat

Tässä nämä Step-langasta neulotut polvisukat nyt vihdoin on: Näyttävät melkoisilta ripakintun sukilta, mutta joustinneule venyy kyllä paksumpaankin pohkeeseen.



Noiden pitkien varsien tikuttelu oli kyllä aika tylsää – aika monta telkkariohjelmaa tuli samalla katsottua. Mutta kivalta tuo lanka tuntuu iholla, joten kai ne on kumminkin sen vaivan arvoiset! (Miksiköhän en pidä pitkän villatakin neulomista ollenkaan yhtä tylsänä hommana?)

Yksi juttu mua kumminkin tuossa langassa ärsyttää ja harmittaa: Olen ennenkin kertonut olevani symmetrian ystävä (en sentään pärjää etsivä Adrian Monkille) ja nuo sukat ovat nyt kumminkin "eri paria". Taas oli nimittäin ostamani kerät keritty eri suuntaan, ja koska minä en yhtään tykkää ottaa lankaa ulkoapäin (jolloin kerä lähtee pyörimään pitkin lattiaa ja milloin minnekin pöydänjalan ympäri) niin päätin sitten kokeilla millaiset sukista tulee, kun raitoja ei mitenkään täsmätä. No, ei nuo pahalta näytä, kun lanka on noinkin sekalaista, mutta mä vaan en kerta kaikkiaan ymmärrä miten ne pyörittelee niitä lankoja siellä tehtailla, kun noin on ylipäätään mahdollista käydä, että ovat eri suuntiin. Sama värjäyserä ja kaikki!

Niin, sukat painaa 108 grammaa. Loppukeristä on tarkoitus neuloa sormikkaat. En ole sellaisia tehnyt varmaan pariinkymmeneen vuoteen, kahdeksankytluvulla neuloin sormikkaita paljonkin!

Ai niin piti vielä kertoa, että olen flunssassa ja mulla alkaa mennä aika sekaisin taru, todellisuus ja blogistania. Yhdessä unessani seikkailin Virkun ja Tetran ja Sydämen asialla -sarjan ylikonstaapeli Blaketonin kanssa jossain …. !!! Hih! ;-)

Pipotusta…

Johan rupesikin pipottaan yhtäkkiä. Kyllähän mua varoitettiin, että keskeltä aloitettujen pipojen tekeminen on hirmu addiktoivaa – noin niitä päähineitä sitten syntyi eilisen ja tän päivän aikana kolme kipaletta. Neuloin näitä vanhoista langoista, joista kaikista on aikoinaan tehty villatakit.

Tässä eka:



Laitan joskus vielä tänne blogiini historiakatsausta vanhoista neuleistani ja silloin tästä langasta muistaakseni vuonna 1985 tehty kultakoristeinen saa parhaan paikan. Tämän langan nimeä en muista, luultavasti se oli jotain ulkomaalaista, kallista se oli kumminkin ja jouduin ostaan sitä parikin kertaa lisää, kun en heti raaskinut hankkia tarpeeksi. 44 grammaa oli kumminkin jäänyt, nyt se on pipona.



Tämä toinen on neulottu Lontoosta vuonna 1988 ostetusta tekokuitulangasta – neuloin tästä silloin siellä Lontoossa melkein polviin ulottuvan merimieskauluksisen takin. Tallessa sekin, ihanan lämmin! Pipo painaa 72 grammaa.



Kolmas, ruskea lanka on luultavasti vuodelta 1990, siitäkin silloin aikoinaan on neuloin takin. Pipoa varten oli jäljellä 76 grammaa.

Nämä kaikki on siis aloitettu keskeltä ja neulottu eka vitosen ja muut kutosen puikoilla, silmukoita ekassa 68 ja muissa 64 kpl. Ja kaikissa pituus on määräytynyt langan määrän mukaan – kaikki käytettiin! Nyt olen saanut tuhottua lankavarastostani jo neljä yksittäistä kerää, joista ei olisin oikein muuta saanut kuin pipoja. Seuraavksi pitää kai keskittyä Step-sukkiin!

Fabelia ja fleeceä

Neuloin tuosta vihreänkirjavasta Fabelista vielä tällaiset lähes varrettomat sukkaset, painavat 34 grammaa ja lankaa jäi taas vain jotain metri.



Tykkään pitää kotona tällaisia, kun tavalliset sukat monesti kuumottaa nilkoista. Kummitätini myös käytti tämmöisiä varrettomia sukkia, hän kutsui niitä hipuleiksi – oletteko kuulleet tuommoista nimitystä?

Nytpäs olenkin neulonut jo pois kaikki tänä vuonna ostamani langat, työn alla on syksyllä hankittua Steppiä, mutta tekisi mieli aloittaa joku toinenkin työ tuon polvisukan rinnalle – en vain osaa päättää mikä…

Niin, sitten sitä otsikossa luvattua fleeceä! Kaivoin eilen ompelukoneen esille ja hurautin pipon ja lapaset – kaulahuivissa ei konetta tarvittu.



Lapasiin laitoin tuollaisen harkkoreunan ja tuo varsi on taitettava, joten sen pituutta ja samalla lämpimyyttä voi säätää. Kaulahuiviin leikkasin ihan tavalliset pikku hapsut, ja pipon reunan ompelin kaksinkertaiseksi – harkitsin tuota harkkoa kaikkiin, mutta päädyin vähän aikuismaisempaan versioon.

Tässä vielä kuva lapasesta.



Vähän hölmö taidan olla, kun neulon noita pipoja ja huiveja koko ajan, vaikken kumminkaan tule käyttäneeksi – huiveja, kun ne kutittaa (siksi piti saada uusi fleece-huivi) ja neulotut pipot puolestaan päästää viiman läpi (fleece ei). No, nyt on kumminkin mustan lenkkipukuni kaveriksi iloisen värinen setti!

En olekaan muutamaan vuoteen ommellut mitään muuta kuin vähän farkkuja paikkaillut, joten olikin aika kivaa eilen huristaa koneen kanssa. Tällä hetkellä ei vielä kuitenkaan ole yhtään intoa tuon suurempiin ompelutöihin, mutta ehkä pian… Tuli aikoinaan ommeltua työkseni niin paljon, että jotenkin kyllästyin ja gradua aloittaessani päästin ompelukoneeni sapattivapaalle. Toivottavasti kumminkin vielä innostuin, ettei se koneen kohtalo ollutkin saman tien eläkeputkeen… ;-)

Niin, vielä tuohon ompeluasiaan sen verran, että vaikka osa neulelangoistani on tosi vanhoja, en pidä niitä silti ollenkaan samalla tavalla vanhentuneina kuin kangasvarastoni paloja. Niitä olen laittanut rajulla kädellä kirppiksellekin, ja viimeksi kun niitä katselin, niin ei niistä juuri mikään enää puhunut minulle – liekö siinä syy ompeluinspiksen puuttumiseen vai onkohan asia juuri päinvastoin? Että jos inspis iskee niin nuo 80-luvun kankaatkin alkaa kuiskutella…

Fabelia...

No niin!
Tässä on nyt sitten nämä Fabel-sukat valmiina!




Yllättävän hyvän näköiset näistä tuli, vaikka lanka vaikutti aluksi niin epämääräisen riemunkirjavalta. Aloitin näitä ekan kerän sisältä ja aika hyvästä kohdasta raitaa tuo lanka alkoi, alussa oleva vihreä kokoaa värit yhteen, varsinkin kun ihan tsägällä sukka myös loppuu vihreään. Varren pituus määräytyi siitä, kun halusin oranssin kantapään.

No, sitten otin toisen kerän toista sukkaa varten, ja aloin sen sisältäpäin etsiä vastaavaa kohtaa. Piti oikein tarkistaa, että kerät varmasti on samaa värjäyserää, kun näytti niin erilaiselta. Sitten tajusin, että toinen kerä olikin keritty eri suuntaan, ja se pitikin siis aloittaa ulkoapäin! Kerin pois kerän alusta sen verran, että pääsin langassa oikean väriseen kohtaan, ja näin samanlaiset sukistani sain!

Näihin sukkiin meni 63 grammaa (2½ puikot ja 48 silmukkaa), loppulangoista olen aloittanut varrettomia kesäsukkia, nyt oon jo niin pitkällä ekassa, että ihan kohta selviää, riittääkö lanka koko kärkikavennuksen ajan, vain pitääkö etsiä jämäpussista jotain vanhaa luonnonvalkoista jatkeeksi. Siitä varmaan sitten seuraavassa postauksessa!

Lisäksi olen aloittanut polvisukkia vihreänkirjavasta Step-langasta, siinäpä onkin tikuttelemista - vasta jotain kolme senttiä tehty!

Siniraitaa...

Tässä vastavalmistuneet Regia-sukat kahden euron kerästä.



Mielestäni nää on kyllä ihan kivat, vaikka eivät oikein mun väriset (paitsi noi vihreät raidat). Mutta ei se mitään, pienetkin ne mulle olisi - aion nimittäin viedä ne tuliaisiksi yhdelle neitokaiselle, joka tykkää villasukista.

Sukat painaa 48 grammaa, lankaa ei jäänyt kuin metrin verran (tummempaa vihreää). Neuloin nämä siten, että tein ensin vartta vain viisi kerrosta sileää, sitten kantapään ja teräosan. Seuraavaksi neuloin toisen samalla lailla ja lopuksi jaoin loppulangat kahtia ja neuloin niin pitkän varren kuin lankaa riitti. Epähuomiossa (telkkaa katsoessani) kerin varsilangat väärinpäin, huomasin vasta ekan sukan ollessa jo valmis, että raidoitus kääntyi, mutta ei se taida haitata.

Tuumailin tässä tuota lankavarastoani ja laskin, että jos haluaisin saada sen tänä vuonna kulutettua loppuun, niin minun olisi neulottava noin 40 grammaa joka päivä ja oltava ostamatta uusia ihanuuksia. Nyt on kuudes päivä, joten neulottuna pitäisi olla 240 g, mutta vielä ei ole ihan puoltakaan siitä. Ja seuraavaksikin meinaan laittaa puikoille ohuet sukat, joten grammoja ei ole kovin paljon niistäkään tulossa. Itse asiassa olen vähän ajatellut taktikoida (mahdollisen tulevan lankahamsterikisan vuoksi) sen verran, että neulon nyt ohuita, niin sitten helmikuussa tekee mieli neuloa paksuja lankoja.

Niin tuo 40 g päivässä tarkoittaisi siis myös täydellistä langanostolakkoa, joten veikkaan, että varastoa on vielä ensi vuodenvaihteessakin. Joka sesongille tulee kumminkin uusia lankoja, joita on ihan pakko kokeilla, jos ei muuta niin Novitan jättiraidat mun on aina pakko testata. Ja sitten tietysti jossain vaiheessa vuotta tulee käytyä Tallinnassa, eikä sieltä voi tulla pois ilman lankapussia. Ja lisäksi ihmiselle syntyy aina yllättäviä tarpeita, vaikka kaapit pullistelisi huiveja, pipoja, villatakkeja ja sukkia. Mutta toisaalta pitäähän ihmisellä harrastuksia olla!

Nyt laitan Fabelia puikoille, palaillaan!

Nyt se on todistettu…

...että ne lisääntyy kaapissa! Langat siis. Ja yllättävän äkkiä se käykin. Tässä hieman todistelua:

Vuodenvaihteen inventaarin mukaan pinkki Daisy-niminen langanjämäkerä painoi 51 grammaa, vyötekin oli mukana puntarilla. Neuloin siitä (itselleni vähän liian ison) pipon, jonka paino on 58 grammaa! Eli lisääntyy ne, vai onko muuta selitystä?

Tässä siis tuo uusi pipo!



Neuloin tuon pipon keskeltä alkaen ja se oli tosi kiva tapa tehdä lakkia, kokeilen kyllä toistekin, mutta erimallisen. Tuon oli tarkoitus olla semmoinen vähän baskerimainen, mutta ei se kyllä mun päässä siltä näytä. Loppulangoista virkkasin kukkasen somistukseksi. Tämä vuoden ensimmäinen neule on tehty ensin 3½ sukkapuikoilla ja sitten vitosen pyöröllä ja tuo lanka on semmoista tekokuitua, jota ostin kauan sitten tosi halvalla ja josta olen joskus ennen neulebloggailua virkannut hartiahuivin. Niin neuloin siitä myös puseron, joka myytiin heti saman tien kirppiksellä, koska se oli niin kutittava ja vähän kumman mallinenkin. Nyt tuo herkkuvärinen lanka on siis lopultakin loppu.

No, okei, selitetään kumminkin sitä langan määrää:

Lanka meinasi loppua kesken, mutta muistin, että puikkolaatikkoni pohjalla oli pari tuosta langasta aikoja sitten tehtyä pitsikokeilua. Ne purkamalla sain sitten pipon valmiiksi. ;-)