Vuosi 2015

Vuosi sisälsi paljon. Koko vuoden aikana sain kirjoitettua blogiin yhden tekstin ja yhden luonnoksen (Lapsi 2015 -messuista). Nyt on ainakin intoa yrittää kirjoittaa paljon useammin. Kirjoituksessa on käytetty lapsistani nimeä Paju (2012 syntynyt esikoistyttöni) ja Tirppa (kuopuksemme 2014 syntynyt tytär) joita jatkossakin käytän blogissani. Kuvia lapsista tulee, mutta ei kasvokuvia, joista heidät voi tunnistaa. Ehkä näette siis tulevan vuoden aikana myös jotain näistä tapahtumista:

Vuoden aikana:

- Neuloin enemmän kuin edellisvuonna, mutta vähemmän kuin monena muuna.

- Laihdutin lankavarastoa edelliselle kymmenluvulle, olin maltillinen lankaostoksissa, mutta ilmeisesti aina joskus kiltti kun sain useammankin ihanan lahjan joka sisälsi lankaa.

- Yritin kovasti madaltaa korjattavien vaatteiden pinoa, korjasin mm. Läjän kumppari ja tarravikaisia kestovaippoja, mutta toisaalta kasvatimme samaista pinoa neljän hengen voimin niin, ettei se vajunut lopulta lainkaan. Ompeluaikaa käytin kuitenkin myös uusien juttujen ompeluun.

- Isännöimme toukokuussa 4H:n IFYE:tä eli kansainvälistä 4H-vaihtaria ja saimme myös pääsiäisenä kylään edllisvuoden vaihtarin. Haluaisitteko kuulla kokemuksistamme tällä saralla? Viime vuoden vaihtari oli minulle kai kuudes jonka isäntäperheenä toimin. (Kuvassa minä ja tämän keäsinen vaihtarimme lintutalolla Heinolassa)

- Meille saapui laatikkopyörä. Babboe City E on kulki kesällä pitkin Päijät-Hämettä. Kilometrejä kertyi satoja ja rakastin uutta perhekulkuneuvoani. Tästäkin kirjoittelen lisää sitten myöhemin. Ihan alkaa hymyilyttää kun tulee kesän muistot mieleen. Viimeinen reissu tehtiin tällä marraskuussa muistaakseni, kun haimme Tirpan kanssa Pajun kerhosta 1,5 kilometrin päästä kun olin satuttanut varpaani ja kävely teki kipeää. Pyörällä reissu sujui hetkessä vaikka vaatetta saikin olla reilusti.

- Saimme pihaan varaston ja leikkimökin rungon. Osallisuuteni näihin rakennuksiin oli kyllä pääasiassa lastenhoidollisella ja ruokahuollollisella puolella, varsinaisen rakennustyön kallistuessa pääasiassa miehen ja hänen isänsä harteilla hänen äitinsä aurttaen minua tai heitä miten kulloinkin tarvittiin. Kuvassa varaston runko ja laaduntarkastaja.

- Olen viettänyt monia iloisia ja myös niitä raivostuttavia hetkiä lasten kanssa kotona ja kaupungilla. Tirppa on kasvanut pienestä vauvanrääpiskästä ihastuttavaksi taaperoksi joka kävelee, maukuu kissan perään ja sanoitta selvittää milloin mitäkin asiaa. Pajusta on kasvanut hujauksessa iso puhelias ja toimelias tyttönen, joka osaa ja tekee jos tahtoo, mutta heittäytyy toisinaan vauvaksi. Toisinaan ilahduttaa ihanilla tarinoillaan ja oppimillaan taidoilla, toisinaan vihastuttaa käyttämällä taidokkaasti hyväkseen äidin heikoimpia lenkkejä. Lomailtukin on. Kuva on reisusta Korkeasaareen, mukana kuvassa olevien lisäksi mieheni ja äitini.

- Olen käyttänyt tuntikaupalla aikaa vapaaehtoisena kantoliinaohjaanana niin kotona kuin perhekerhoissa ja vapaamuotoisisa tapaamisissa ja muidenkin kotona. Tätä hommaa varten tuunasin myös kirppikseltä ostetun levyniveleisen 50cm nuken liinaharjoittelunukeksi. Parisen kiloa riisiä sisään (myös muoviosiin sukkahousupusseissa) ja harjoittelu on aidompaa.

- Olen perustanut yrityksen ja harjoitellut yrittäjyyttä, pitänyt kotikutsuja ja luonut materiaalia yritykselleni. Haaveillut tulevasta, pettynyt, toivonut, uskonut ja jatkan niitä kaikkia varmasti myös 2016. Suunnitelmia ja toiveita on, ensimmäisenä on suunnitelmissa käynti verotoimistossa kyselemässä ja oppimassa mm. maahantuonnista EU-maista ja niiden ulkopuolelta.

- Menetimme loppuvuodesta toisen kissamme, josta tuli suuri suru. Paju huutelee edelleen ulkoa usein molempia kissoja. Asumme pienen hiekkatien päässä ja sen perusteella mihin asti kyseinen kisu meitä seursi, ei sen reviiriin kuulunut ainuttakaan autotietä. Yöt se nukkui sisällä, kunnes eräs ilta ei tullutkaan kotiin, eikä ollut katuvana aamulla odottamassa, eikä ollut lukinnut itseään naapurin autotalliinkaan kuten kerran. Siinä vaiheessa minulta loppui lähes koko toivo. Vastuussa katoamisesta on luultavimmin lähimetsän ilves jollainen on viimetalvena nähty näillä nurkilla. Ja vuosi sitten samoihin aikoihin katosi kaksi kissaa lähinaapurustossa. En jaksa myöskään enää neuvoja pitää kissat sisällä. Ratkaisumme on tarkkaan harkittu puntaroiden niin oma ja kissan mielenterveys ja riskit ympäristössä. 

- Menetin viimeisen oman isovanhempani pappani kuoltua huikeassa 96 vuoden iässä. Hautajaisreissu vei koko perheen pohjoiseen (tästä voisin kirjottaa ainakin lapsiperhe matkustaa -näkökulmasta) ja lapsuuden mummolareissujen maisemiin ja muistoihin. Onnekseni saan vielä pitää miehen mammaa myös omanani. Meidän kaikkien mamma ilahduttaa meitä lasten syntymäpäivillä ja muissa juhlissa ja toisinaan muutoinkin saadessaan kyydin ja me vastavuoroisesti vierailemme hänellä aina sinne suunnalle mennessä. Kuvassa papallekin rakas näkymä jokivarresta, paikasta jossa venettä pidettiin ja josta pappa lähti kalaan tuhansia kertoja. Tuulimyllyt muuttivat maisemaan muutamia vuosia sitten.

100% villaa

KAKSI KERTAA KYMMEN SILMUKAN KIERROS

Ohje:  Double Ten Stitch by Frankie Brown (rav)

Lanka: Pirtin 2-laatuinen 2 säikeinen hahtuva, olivat hieman eri paksuisia, tummempi ohuempaa

yhteensä 264 grammaa

Puikot: 5 mm

Aloitin ensimmäisessä kuvassa näkyvällä kahden kerroksen vaihtelulla Ten Stitch Twist ohjeella, mutta kun etsin ohjetta uudelleen linkattavaksi, löysin toisen ja oli pakko alkaa purkaa (hahtuvaa!). Ei se mitään, anoppi tuli kylään ja hoiti (kolme kulmaa oli ainakin, eli enemmän kun kuvassa) purkamisen katkomatta hahtuvaa. Vitsailtiin että on siinä anoppi, tulee kylään ja totetaa ettei ole hyvän näköinen ja purkaa miniän puolivalmiin neuleen... Lopputulokseen olen tyytyväinen, ei ole vielä paljoa ollut käytössä, mutta jos ensitalvena vaikka pulkkapeittona sitten.

VILLAMEKKO (rav)

Ohje: Little Sister's Dress (rav)
Lanka: Twilleys of Stamford Freedom Spirit 80 g
Puikot: 4 mm

Tää oli vikatikki. Aloitin uudenvuodenaattona, purin kolmesti aloituksen ennen kuin tajusin ettei hommasta tule mitään ennen kuin lasken paljonko niitä silmukoita oikeasti tarvitsen kun ei se langan paksuus ja puikot ihan mätsänny ohjeeseen ja "jos vaikka tän verran" tuotti noin 3 vuotiaan kokoa eikä 6 -12kk kokoa. Ja sitten kun on neulonut vihdoin valmiiksi ja lankakin riitti niin on hyvä tajuta valinneensa käsinpestävää villaa, jossa ei ole kovin kierrettä joten varmaan huopuu ja nyppääntyy nätisti kun tuollanen pikkanen könyää lattialla. Niin ja tyttönen on melkonen hikipää joten ei ole montaa kertaa käytetty ihan siitä syystä. Niin että kannattiko? Ei.

Vieläkin vivahtaa oranssiin

Tämä on ilmeisesti aiemmin jäänyt esittelemättä. Tein pikkuisen jämälankatyön.

Raitapallo (rav)

Ohje: Braided ball (ilmainen Ravelry-lataus)

Langat: villa/villasekoitteiden jämiä

Puikot: 2,5 mm

Tiivistettynä: Neulo 6 palasta sileää neuletta, neule tuppaa rullautumaan ja sitä tässä höydynnetään. Ompele päistä yhteen ensin kaksi palaa, pujottele muut sekaan ja ompele ne pujottelun jälkeen yhteen. Piilota ompelukohdat. Mie olen rakastunut silmukoimiseen, joten pakkohan nääkin oli silmukoida yhteen. Harkitsen veistäväni sisälle vielä vaahtomuovista pallon tapaisen, nyt on ilmaa sisällä. Tämä pallo on n. 10 cm halkaisijaltaan. Tuli aika hauska ja oli todella helppo, kuten ohjeessa sanottiin, sopii hyvin myös yhdeksi ensimmäisistä neuleprojekteista kun ei tarvitse kuin oikeaa ja nurjaa osata.

 

Aviatrixit (rav)

 Ohje: Aviantrix (rav) Ilmainen Ravelry-lataus, Sport weight yarn ohjeella

Lanka: Teetee Pallas

Puikot: 3 ja 3,25 mm

Tein sitten samalla hengenvedolla jouluun alussa kaksi Aviatrixiä. No kun se ensimmäinen vaikutti vähän naftille (vaikka oiskin oikeesti ehkä se paremman kokonen). Molempiin tein kolme napinläpeä nauhaan, ensimmäinen olisi tosin saanut olla jo aiemmin hihnassa kun mitä laitoin. On vähän kuitenkin säätövaraa. 

Käyttökuva. Sopii kivasti äitiyspakkauksen harmaaseen haalariinkin noiden harmaiden raitojen ansiosta. Ja sitten keväämmällä taas vanuhaalariin (jos se enää mahtuu) kun siinä on kivoja oranssisia kirahveja.

Joululahja veljelle : Suunnistuskassi

Juttelin puhelimessa veljeni kanssa joskus ennen joulua ja tiedustelin perheensä joululahjatoiveita. Muiden toiveista ei silloin osannut sanoa, mutta "tilasi" itselleen kassin "joka näyttää suunnistusrastilta ja sinne saa pohjalle suunnistuskengät ja sit vaatteet ja sit toiseen suuntaan vaihtovaatteet ja emitin ja kompassin" tai jotain siihen suuntaan. Olin tyytyväinen selvästä toiveesta ja aloin piireellä.

Mitat: n. 25x35x35 cm

Kankaat: päällisen valkoinen ja oranssinpunainen tätä projektia varten ostettua laminoitua ulkoilukangasta Eurokankaan palalaarista, pohjassa oranssia enstexiä (?) ja vuorina oranssista vuorikangasta (?) omista jemmoista, luultavasti kotiutuneet minulle jonkun vaihdon yhteydessä kun ei ole mitään muistikuvaa että niitä olisin itse ostanut.

Oli reissukassina jo käytössä vuodenvaihteessa ja tuntui olevan tykätty. Oli kuulemma velipoika toiveen unohtanut ja oli positiivisesti yllättynyt paketin avatessaan :D

Pakollinen oranssinen kissakuva. Hirmu, kori jossa on sekalaisia papereita ja vanerilaatikko joka on ollut jo aikanaan minun ja veljeni lastenhuoneessa. Kaksi on tallessa alkuperäisestä kolmesta.

Oranssia

Kypärämyssyn tarve oli ensimmäisten kylmien säiden tultua ilmeinen. Kantoliinaillessa on aivan ehdoton varuste tämä. Kaava on Ottobren sivuilta ilmainen Lohikäärmelakki (linkki suoraan PDF-kaavaan). Kaavaa tuunasin pidentämällä etu- ja takalirpakkeita usealla sentillä, eivätkä ole kertaakaan karanneet ylös. Pienin koko on vielä melko reilu, menee taatusti koko talven. Kangas on merinovillainterlockia Sampsukalta. Erillistä resoria en käyttänyt, vaan myös naaman ympärillä on samaa pehmoista merinoa. Alareunan ajoin vain saumurilla, en huolitellut kaitaleella kuten ohjeessa. Niin ja kaverin ideasta ompelin vielä niskaan siksakilla kuminauhaa pätkän ja peitin sen sisäpuolelta merinon palalla, istuu nätimmin ja pysyy varmasti paremmin päässäkin. Kun tämä jää pieneksi, teen taatusti toisen.

Kirppikseltä pari vuotta (?) sitten ostettu välikausi/kesätakki odotti uutta vuorta koko viime kesän. Siinä oli kuvassa näkyvä valkoinen mustilla sydämillä höystettu vuorikangas, joka oli liestynyt monesta kohtaa huonoksi, enkä kuosistakaan tykännyt. Kangaslaatikosta löytyi kaverilta saatua oranssista vuorikangasta ja päätin vaihtaa vähän räväkämpää ja ehjempää tilalle. Hihoissa oli ehjä musta vuorikangas johon en koskenut. purin vanhan vuorin pois ja käytin kappaleita kaavoina uudelle. Ensi keväänä sitten taas käyttöön!

Kevennyksenä jotain oranssista jotain oranssisessa eli Hirmu orannssinpunaisen lipaston laatikossa. Laatikossa pitäisi olla vain tyttösen vaippojen imuja pääasiassa. Se oli jäänyt auki kun narulta oli vaippoja täytetty ja kisu löysi oikein kissanmentävän paikan päiväunille.

Tässä postauksessa oli luonnoksena kirjoitus "yritän nyt tämän julkaista, saa nähdä kuinka onnistuu touhottajan kanssa". Löysin luonnoksista, jossa tämä oli majaillut marraskuun lopusta. Ei näemmä ihan onnistunut...

Arkipäivää

Molemmat kissat ovat nykyisin ulkoilevia ja saalistakin tulee. Hirmullakin jopa joka on vasta kesän mittaan opetellut ulkoilua ja etenkin sitä "ihan kaikkea ei tarvitse pelätä" osiota ulkoilussa. Monsteri on kuitenkin toistaiseksi se joka todennäköisemmin saalista tuo. Välillä jopa luvatta iltapalapöytään. Tuossa eräänä iltana kuuli taas maukaisusta, ettei ole suu tyhjänä. Eväät tuotiin, olin kaksin tyttösen kanssa kotona ja kannoin lopulta Monsterin ruokapaikalle jossa hän tipautti eväät toiseen kuppiin ja alkoi tyhjentää toista kuppia ruuasta.

Mietin jo mitä ihmettä teen pikkujyrsijälle kun Hirmu tuli paikalle, nuuski hiirtä ja hyvällä halulla pisteli Monsterin tuomiset poskeensa. Tilanne meni jotenkin niin hienosti, että lopulta istuin itse hämmästyneenä keittiön lattialla nauramassa.
Eilenkin Monsteri toi eväitä, tällä kertaa söi ne itse jo tuulikaapissa ja sitten mentiin vaatimaan alkupalan jäljeen pääruokaa kuppien luo. Hirmun kotiintuloa saatiinkin odotella pidempää, vaikka yleensä tulee heti ensimmäisellä huudolla. Kodinhoitohuoneen ovesta huudellessa ihan taatusti kuulin läheltä maukaisun ja kulkusen kilinää, mutta kissaa ei näy missään eikä livahda jaloista sisälle. Ja sama toistui. Lopulta suuren ihmettelyn jälkeen paikallistin kissan pääni päälle, katoksen välikattoon. Sähkömieheltä oli katoksen valojen asennuksen jälkeen jääneet tikkaat pystyyn ja Hirmu oli hilpaissut tikkaita pitkin ylös. Mies sai hakea kisun alas...

Torstaina olin reissussa. Vierailin kummitädin mukana Heinolan neuletapaamisessa. Porukkaa oli reilusti ja juttu luisti. Kummitätini ansiosta ehdin sekä herkutella teellä, leivällä ja munkilla kuin myös neuloakin. Tyttönen hymyili muille neulojille hurmaavasti kuten tapoihinsa kuuluu.  

Etualalla oma neule, ihan tavalliset sukat lähetettäviksi Japaniin entiselle isäntäparillemme jotka vierailivat elokuussa meillä vuorostaan.

Optinen harha

Ei se tämä ole se optinen harha. Tässä on kahden kerroksen väkeä. Pukuhuoneessa ei ole vielä varsinaisia kalusteita vaan se palvelee lähinnä pyykinkuivauksessa. Miehen tekemä kaapillinen hyllykkö on sijoitettu sinne pyyhkeitä varten, mutta kaappiosa on tyhjänä. Ovi oli jäänyt auki, pikkuneiti oli itkuinen eikä kissat oikein jaksa pikkuisen itkua. Pakenivat sitten talon toiseen päähän unille molemmat.

 

OpArt -peitto
Ohje: Knittyssä julkaistu OpArt (rav) Ohjeesta poiketen tein peiton pääasiassa sileää neuletta aina-oikein sijaan. Aina-oikein tasona olisi ollut liian kuluttavaa. Tein vain viimeisen valkoisen raidan aina-oikein (eli tasona joka toinen kerros nurin) ja sekin oli aivan riittävästi. Viimeisen raidan mittasin kerrosten sijaan mittanauhalla jotta se kasvaisi samassa suhteessa kuin edelliset ja olen tyytyväinen lopputulokseen.
Lanka: Patons Washed Haze Aran jota päivänä eräänä vähän hamstrasin. Sitä on vielä paljon. 50 % puuvillaa ja 50% akryyliä.
Puikot: 5 mm
Menekki: 694 g josta jotakuinkin 300 g vihreää ja loput luonnonvalkoista
Pingotus ei ihan onnistunut, mutta ehkä kokeilen uudelleen kun peitto pääsee pian koneeseen ekojen puklujen takia. Sivun pituus oli pingotuksessa kuitenkin n. 115 cm. Kyllä sen alle äitikin vähän mahtuu sohvalla makoilemaan.
Peitto oli autoneuleena eli kulki aina minne minäkin. Takapenkillä oli hyvä neuloa jos takapenkin matkaseura nukkui. Niinkuin yleensä nukkui. Isoa peittoa ei tarvinnut kannella mihinkään vaan riitti että sen heitti keskipaikalle ja malli oli niin helppo ettei haitannut mihin kohtaan neuleessa jäi.

Uuden uutta ja vanhaa valmistunutta

Ensin melkein jokaisena aamuna toistuva näky. Monsteri huutelee tuulikaapin lasitiilien aukoista (siis noihin aukkoihin tulee lasitiilet jossain vaiheessa) että pitäisi pihalle päästä. Ei haittaa että tuulikaapin ovi on kiinni kun on tuollaiset kivat kissamentävät aukot kerran tehty hänen kulkemistaan varten.

Hirmu taas keksi reitin takan päälle. Ensin raapimispuulta takana näkyville kirjahyllyille (jotka odottaa vielä muoveissa sitä, että työhuone maalataan ja hyllyt siirretään sinne) ja sitten pomppu käytävän yli takan päälle. Reittihän keksittiin jo pääsiäisenä kun olin laittanut ihanat houkuttelevat virpomavitsat takan päälle turvaan Hirmulta... Tässä samalla arvioidaan voisiko seinä ohi päästä keittiön kaapin päälle, Hirmun pomppuvoima/uskallus ei riitä hyppäämään työpöydältä. Ja sekös harmittaa kun Monsteri on kyseisen kaapin päälle päässyt.

Sitten käsitöihin. Nämä on ne otsikossa luvatut vanhat valmistuneet. Ikää on parilla sen verran, etten varmaksi osaa aloitusvuotta sanoa, mutta sen jälkeen olen muuttanut neljästi. Ja viimeisissä kahdessa paikassa sentään asuin usemman vuoden molemmissa. Veikkaan, että langat on ostettu ja kintaat aloitettu vuoden 2004 paikkeilla asuessani Torniossa. Lanka on paikallisen tuottajan aitoa pässinpökkimää 4H:n suoramyynnistä ostettuna. Neula on vaihtunut muutamaan kertaan välissä, aloitin äidiltä lainatulla kuparisella ja suurimman osan lopusta tein liian pienellä ei-kinnasneulalla joka käteen sattui. Lopputulos on liian pienet kintaat omaan käteen, ahtaat sivusuunnassa ja liian lyhyet. Mutta ensimmäiset. Käsialakin vaihtelee kärjen löysästä supertiukkaan. Suunnittelin vähän että harrastan jossain vaiheessa seuravan 8 vuoden sisään sitten villalankakirjontaa ja koristelen lapaset ja pistän tauluksi :D tai mitä lie, nähtäväksi jää.

Sitten vastasyntyneen kokoa junasukan tapaset ja samanoloiset lapaset. Lanka muistaakseni Kramoxin muuton yhteydessä mulle kotiutunutta luultavasti hänen värjäämäänsä sukkalankaa. Puikot 2,25 mm  ja menekki n. 30 grammaa yhteensä. Sukissa oli ainakin 9 silmukkaa puikolla ja 9 krs joustinta ja kurtut 3+3+3 kerrosta. Kärkeen vain kolme kurttua ja siten pikainen päättely. Tiimalasikantapään teen yleensä aina näihin, koska on helppo ja nopea ja näissä vauvan sukissa ei tarvitse mitään vahvennuksia. Toivotaan että sitten sopivat.

Nyt on kesken Teeteen Helmistä neuletakki ja myssy vauvalle. Takki oli jo mukavalmis, mutta sitten purin alun ainaoikean ja tein sen pienemmilla puikoilla, sitten purin kauluksen ja puolet raglanista kun ei oikein mitat tuntuneet täsmäävän ja nyt teen sitten sitä kaulusta uusiksi. Kyllä se vielä valmistuu. Myssyn aloituksen purin myös jo kerran, koska tajusin ottaneeni juuri ne väärä puikot siitä käden ulottuvilta, ne liian isot. Keskittyminen? Mikä?

Kevätneuleita Ullasta

Hirmu esittelee tässä mun uusia kamelilapasia. Kissojen yössä tuli ostettua uutta lankaa pari kerää superlämpösiä lapasia varten. Lanka on Lana Gatto Camel Hair. Aivan ihana pehmosta ja lämpösen tuntusta. Ohjeena Sammaleiset Ullasta (rav). Peukalo oli uuden lainen ja itseasiassa hirmusen kiva tehdä ja istuu käteen tosi kivasti. Varmasti tulee tehtyä uudelleen. Sammaleisten kuvio ei sopinut mun silmukkamäärälle, joten muokkasin oman pintaneuleen oikeilla ja nurjilla. Puikot 3,5 mm ja lankaa meni 54 grammaa. Kerästä olisin siis saanut hyvin. Tietty varsi jäänyt lyhyemmäksi, mutta eipä se ois haitannut, ois voinu välissä tehdä peukut valmiiks ja sit jatkaa niin pitkälle vartta kun voi.

Tässä Hirmu poseeraa jo ammattimaisesti uuden kaulurin kanssa. Kaulassa on Ihmepötkylä, sekin Ullasta (rav). Tykkään hirmuisesti. Lanka on ihanaa pehmeää merinoa. Gjestall Knopp. Naureskelin jo ostaessani kaksi kerää lankaa. Päällä luki "värivirhe". Eipä se hirveesti haitannut kun lopputulos näyttää tarkoituksella semisolidiksi värjätyltä. Tykkään enemmän tästä kuin jos ois ollu ei virheellistä värjäystä. Puikot 3,5 mm ja lankaa meni 75 grammaa. Oli muuten mitä mainioin neule tapaamisiin. Silkkaa joustinta sen jälkeen kun oli muistanut napinlävet tehdä.

Tässä näkyy taustalla syy hiljaisuuteen. Raksalla edistyy melkein päivittäin.

Mun kevätpipo on on Pajunkissa Ullasta (rav).
Lankana Novita Luxus Cloud. Muokkauksina silmukkamäärä, 76 silmukkaa, sopiva mun pieneen päähään. Kuviossa puolikas mallikerta enemmän pajunkissoja ennen kavennuksia ja kavennukset toteutettu omaa silmää mielyttävästi 2 yhteen sijaan 3 yhteen 1 o mallilla. Enimmäkseen. Puikot 4 mm.
Reuna on kaksinkertainen ja hyvä et sen keksin. On aivan ihana kun ei tuule aivan suoraa läpi. Neuloin siis n. 12 kerrosta 1o 1n ja sitten kerros nurin ja taas samanverran joustinta. Yhdistin neulomalla aloituskerroksen yhteen varsinaisen kanssa ennen kuvion aloitusta.
Lankaa kului 64 grammaa.

11. joulukuuta

Kalenterista löytyi koiria! Suloisia koiria (ja yksi tassu, joka oli kai vaihdokas sen tassupaketin haukun kanssa). Näitä on muuten 11, ja eilen oli 10.

Alkaa loppua esittelemättömät kuvatut tekeleet. Pitää kai ottaa huomenna kamera käteen ja kuvata niitä mitä olen tehnyt, mutten kuvannut.

Esittelen sitten kuvan moka on vaan jäänyt esittelemättä aiemmin. Tässä Monsteri, amineko ja kummitätini vuosia sitten tekemä tilkkupeitto sänkypeittona (joka aina on yhtä ihana)
Monsterin puolustukseksi täytyy sanoa, että tilanne on lavastettu ja lavastamisessa käytettiin hyväksi unentokkuraista kissaa. Mutta on tää silti aika kiva kuva :D

Päivän linkkinä ompeluaiheista: Tämmöisen pussin olen suunnitellut tekeväni ihanasta kissakankaasta jonka sain kesällä synttärilahjan osana neuleystäviltä. Neulepussiksi tietenkin!

Joulukuun 9. eläimellistä menoa

Hiiriä joulukalenterissa



"Pöllölapaset" (rav)
Eli KYH 4 josta tulikin sittenkin "ei pöllömmät lapaset"
kun ei ne pöllöt sittenkään oikein luonnistunu multa lapasiin.

Kaverille tein keväällä/kesällä tunikan hänen ostamistaan langoista ja sitten niistä jämistä neuloin vielä pöllöpipon ja nämä lapaset.
Tunika ja pipo kuvaamatta kun niiden valmistuessa ei muistettu kuvata ja noin viikkoa myöhemmin alkoi helteet...
Ja sittemmin on vaan unohtunut, vaikka nyt alkaakin taas olla sopivat säät villatunikalle.

Lanka: Sandnes Smart
Puikot: 3,5 mm
Menekki: 71 g
Koko: nainen
Malli: palmikko jostain kirjasta, muuten peruslapaset.



Ja sitten tarina siitä kuinka meillä on helppoa.
Kaikkihan tietävät, että vessassa käynnin jälkeen pestään kädet.

Vaan missäs peset kun käsienpesualtaassa on tämmönen (joka kyllä mielellään pesee kädet, mutta siihen menee hetki kun pienellä kiellä saa parin ihmistassuja puhtaaksi...). No mutta onneksi meillä on kylppäri muutaman metrin päässä vessan ovesta, joten Hirmun vallattua käsienpesualtaan suuntasin kylppäriin.
.
.
.
.
.
.
.
.
Jossa minua odotti tämä.

Että kehtasinkin häiritä Herra Monsterin päiväunia! Hirmu altaassa on ihan normaalia ja kalustukseen kuuluvaa, mutta Monsteri on nyt vasta parin päivän sisään taas innostunut päikkäreistä altaassa, ensimmäistä kertaa sitten pentuajan ennen Hirmun tuloa.

Ja sitten se linkki:
Hirmusen kätevä masiina joka muuttaa kuvan vaikka ristipistomalliksi tai sitten kirjoneuleruudukoksi... aika kätevää?
http://www.microrevolt.org/knitPro/
Millokohan sitä testais itse sitten ihan käytännössä, eli neuloisi tai pistelisi mallin mukaan...