Junasukkien tarina

Tänään sain paketin mieheni tädiltä. 

Paketista löytyi kaksi paria junasukkia ja niiden tarina, joka kuuluu näin: 

"Kerttu Latvala oli matkalla 2 kk ikäisen tyttövauvansa Tuulan kanssa sotaa pakoon alkuvuodesta 1940. Junamatka Vaasasta keskeytyi, kun rata oli poikki pommitusten takia. Junassa heitä vastapäätä oli istunut eläkkeellä oleva käsityönopettaja, jolle tuli sääli pientä vauvaa ilman tossuja. Niinpä hän purki valkoista käsin neulottua villatakkiaan ja kutoi sukat radan korjaustöiden aikana. 

Paitsi että sukka on kaunis katsella se pysyy hyvin jalassa."

Junasukat täyttivät viime vuonna jo 75 vuotta, ja tarina kulkee eteenpäin. Sukkia on kudottu ympäri Suomea ja perinne jatkuu edelleen. 

Kiitoksia paljon lämpimästä lähetyksestä! Paketti lämmitti mieltä ja pääsee toivottavasti vuodenvaihteessa lämmittämään myös pieniä jalkoja. 

Sohvanpohjalla tapahtuu

Koruverstaalla on vipinää. Niin turhalta kuin sairastamiseen kulunut aika tuntuukin, saattaa se synnyttää jotain uutta. Vaikka ruoka ei maistu ja töihin ei ole menemistä, voi sohvannurkassa näprätä vähälläkin energialla päivän piristykseksi koruja. Onneksi varastossa on paljon helmiä ja muuta tilpehööriä, jota käydessäni Helmien Talossa on mukaan tarttunut. Vaikka pikkuiset helmipussukat eivät ole hinnaltaan kuin kahden euron luokkaa, tulee niitä haalittua joka käynnillä niin runsaasti, ettei kovin usein ole varaa liikkeessä poiketa... 

Osa ideoista tulee suoraan omasta päästä, omaan tarpeeseen. Usein näissä itselle syntyvissä koruissa on mukana punainen väri, jota on helppo yhdistellä vaatekaappini sisällön kanssa. Viime aikoina myös vanha suosikkini keltainen on nostanut päätänsä. Kukat ovat myös usein toistuva koruaihe, josta itse pidän. 

Osan ideoista olen saanut käytyäni Helmien Talon koruntekokurssilla taannoin. Ilman taustatietoa en ymmärtäisi, mihin kaikkeen on kaupasta löytyvillä osilla mahdollista päästä. Valmiita koruja, jotka joku toinen on tehnyt, on niin helppo ihastella. Vaan annapas olla, kun koitan koota osasista itse kotona koruja. Pää on helposti aivan tyhjä. Suosittelen kaikille vasta-alkajille kurssin käymistä. Kolme tuntia ja kymmenen euroa voisi käyttää helposti turhempaankin. 

Vähitellen silmäni ovat avautumassa myös muille ideoille. Taannoin Virossa käydessäni löysin Tartosta, paikallisesta käsityöliikkeestä aivan herkullisen näköisen nappipussin, joka oli vain pakko saada. Vailla käyttötarkoitusta. Ystävien vinkkaamana keksin kuitenkin käyttää nappeja koruntekoon. Kokomustan vaatetuksen kanssa ei riemunkirjava korukaan näytä pahalta. 

Muutoinkin olen oppinut viime vuosina käyttämään koruja osana pukeutumista. Koruvalikoimani onkin kasvanut rutkasti, osin matkoilta tuotujen valmiiden tuliaisten, osin oman koruharrastuksen ansiosta. Nyt mieleeni onkin tullut, voisiko harrastuksesta saada sivutuloja, myymällä omia tuotoksia sitä mukaa kuin taidot karttuvat. Jonkun verran olen kutonut varastoon myös pipoja ja sukkia, ajatuksena joskus mennä torille niitä myymään. Samoin ajattelin tehdä korujen kanssa, jos niitä on syntyäkseen. Ehkä jonain päivänä vielä saan aikaiseksi lähteä kauppaamaan kätteni tuotoksia. Täyspäiväiseen käsityöläiselämään on kuitenkin vielä pitkä matka, joten päivätöistäni en ole aikeissa luopua -vielä. Kunhan taas joskus sinne pääsen täältä sairastuvalta. 

Kangaspuita kerääntyy...

Lauantaina kiertelin aikani kuluksi kirpputorilla. Yleensä en etsi mitään, mutta eteen sattuu jotain, joka on pakko saada. Niin tälläkin kerralla. Täydellisessä kunnossa olevat Brion kangaspuut! Tällaisista olen haaveillut jo yli kolmekymmentä vuotta. Noh, tällä välinhän olen toki saanut jo ihan oikeatkin kangaspuut, joista voin joku toinen kerta kertoa. Vaan näitä ilman ei ollut kirppikseltä lähtemistä.

Vaikka kyseessä onkin lelu, on näillä mahdollista tehdä myös hyödyllisiä asioita. Kuten nauhoja ja leveämpiäkin kudonnaisia. Loimeakin oli vielä jäljellä. Ja kun loimi joskus loppuu, ei hätää. Neulanhaltijan blogissa on neuvottu seikkaperäisesti kuinka uusi loimi luodaan. 

Eikä kotiinkannettavan käsityökaluston määrä tähän toki jäänyt. Ulkomaille muuttavalta ystävältä sain lahjoituksena Singerin neulekoneen. Tähän en vielä ole ehtinyt tutustua tarkemmin. Aikanaan olen yhden villapaidan tehnyt moisella, mutta tarkempaa perehtymistä sekä osien tarkistelua tarvitaan vielä. Sen verran ehdin asiaa jo katsastaa, että netin ihmeellisestä maailmasta voisi tähänkin pulmaan olla apua. Enää ei siis puutu kuin aikaa! 

Terveiset etelästä!

Jälleen viikon tauon jälkeen pääsin palaamaan blogin äärelle! Viime viikko kului harrastusmatkalla eteläisessä naapurimaassamme, ja nyt energiaa riittää jälleen uusiin tuuliin! Bussimatkailussa parasta on ehkäpä aika käsitöiden tekoon. Isoäidinneliöitä tuli muutama tehtyä itselle tuliaisiksi. Karvainen kotiväki taitaa tosin myös pitää niistä kovasti. Kunhan laukut on purettu ja pyykit pesty, kerron lisää kuulumisia.

Tipu tipu tipu....

Ikkunan välissä nokkii pääsiäisen ajan vanha kana, joka on peräisin lapsuudenkodistani. Kanaan kuuluu irtonainen avain, jolla saa kierrettyä siihen virtaa. Tällöin kana nokkii kovaa vauhtia, niin kauan kuin vetoa vain on jäljellä. Ajan saatossa koville joutunut ja moneen kertaan liimailtu kana omaa silti paljon tunnearvoa. 

Viime pääsiäisenä meille muutti muutama uusikin tipu. Novitan lehdessä oli hurmaava munasäkkituolien virkkausohje, joten olihan sitä kokeiltava. Näiden tekeminen olikin todella nopeaa, joten niitä syntyi kuin itsestään. 

Ensiksi virkattiin itse tipu, tämän jälkeen sille ommeltiin silmät ja nokka. Lopuksi täytin tiput riisillä. Kokeilin myös yhtä pupua, jonka korvat virkattiin ja kiinnitettiin erikseen. 

Munasäkkituolit oli mitoitettu juuri sopiviksi kananmunille tai suklaamunille. Niitä voi käyttää siis koristeina tai vaikkapa munakuppeina pöytäkattauksessa. Osa tipuista pääsi uusiin koteihin, sillä ajattelin ilahduttaa niillä ystäviä. Pienikokoisen nokkijat oli helppo postittaa kauemmaskin. 

Jäljelle jääneet tiput ja pupu ovat tänä pääsiäisenä ikkunan välissä kurkkimassa lasin takaa karvaisia uhkailijoitaan. Niiden seurana on myös perinteisiä kaupasta hankittuja tipuja. Koska keltaista ei pääsiäisenä vain voi olla liikaa! 

Anna ku mie siul virkan

Isoäidin neliöistä hullaantuneena lähdin ostamaan täydennystä virkkuukoukkuvarastooni heti viikon aluksi. Täydellinen setti löytyikin piristävissä väreissä. Settiä myytiin kaupassa nimellä "muoviset virkkuukoukut", mikä mielestäni johti hieman harhaan metallisen ulkonäön ja kilkkeen kanssa... Pohdin onko kenelläkään kokemusta lentämisestä ja virkkuukoukuista? Eli saako tuollaista metallista virkkuukoukkua ottaa turvatarkastuksen kautta matkustamoon, vai kuuluuko se takavarikoitaviin asioihin? Aidosti muovisia virkkuukoukkujakin olisi kaupasta löytynyt, mutta ainoastaan suuremman kokoisina. 

Kyllä näillä virkata kelpaa, maalla ainakin!

Mistä on viikonloput tehty?

Mistä on hyvät viikonloput tehty? Kiireettömyydestä, kotona oleilusta, iloisista väreistä.

Uusi Kenwoodin blenderi on löytänyt paikkansa keittiön ikkunalta. Useimmiten sen osat ovat odottelemassa pesua ja paikalla on pelkkä runko, mutta Barcelonasta tuodun keraamisen lipaston vieressä sekin näyttää kotoisalta. 

Myöskään pirteän väriset hedelmät eivät ole hullumman näköisiä hellan kulmalla. Niistä olen harjoitellut nyt tekemään smoothieita, mutta täydellinen resepti on edelleen hukassa. Lähelle täydellisyyttä pääsin kuitenkin jo viimeksi. Tuolloin sekaisin menivät banaani, ananas, kookosmaito, sitruuna sekä omena. Nam.

Kiireettömään iltaan kuuluu myös ruoanlaitto. Hyvää ruokaa, seuraa ja kaunis kattaus. Täydellisyyteen voi pyrkiä niin monella eri tavalla. Visuaalisesti, kulinaristisesti, ja heittäytymällä hetkeen. Täydellisyyteen ei toki tarvitse päästä voidakseen nauttia kaikesta tekemisestä. Melko täydellistä sekin. 

 

Kuluneena viikonloppuna aikaa kotona oleiluun ei valitettavasti ollut, sillä harrastukset veivät mukanaan. Vaikka takana onkin kaksi työntäyteistä päivää, on mieli iloinen. Nuottikasaa kahlatessa ison ystäväjoukon ympäröimänä, tarttui mukaan myös isoäidin neliöiden tekemisen taito.Hyvä viikonloppu siis takana väsyneellä, mutta onnellisella Tipillä!  

Neuleita, osa 2.

Äidiltä saadussa vanhassa puisessa rasiassa säilytän lankojani. Tai oikeastaan ainoastaan pientä osaa niistä. Neuloosin johdosta lankoja on kertynyt melkoisesti, joten niitä löytyy myös kaapeista ja koreista ympäri taloa. Tämä sininen puurasia on kuitenkin ainoa joka lankasäilöistäni on päässyt paraatipaikalle olohuoneeseen. Alkujaan rasia on peräisin äitini lapsuudenkodista ja mitä todennäköisimmin suvun vanhojen puutyömiesten tekemä, useamman sukupolven takaa. Kovin uusi tämä ei ole, kaikki liitokset on tehty punoksilla eikä nauloja ole käytetty. 

Lankakorin sisustasta löytyy lankoja moneen lähtöön. Pääosin kuitenkin paksumpia sukkalankoja. Silloin kun ei viitsi keskittyä neulomiseen, on helppoa tehdä valmiiksi monivärisiksi värjätyillä langoilla. Näin kädet tekevät ja puikot kilisevät, mutta ajatukset voivat olla rauhassa aivan muissa asioissa. Novitan Linnut -sarjan Peippo ja Fasaani ovat mukavan syksyisiä oranssinsävyineen, Nallen Luontopolku -sarjan Joulupuu taas jouluisampi puna-vihreine sävyineen, mihin myös langan nimi viittaa. 

Kun kesä koittaa, jäävät käsityöt taas taka-alalle. Odottelemaan syksyn pimentyviä iltoja...

Neuleita

Vielä peruskouluikäisenä näytti vahvasti siltä, ettei minusta koskaan neulojaa tulisi. Löysän käsialan vuoksi ala-asteella tekemäni pikkutytön tossukat olivat reilusti liian suuret jopa papalleni. Jossain vaiheessa neuloosi kuitenkin vei voiton, ja olen löytänyt siitä itselleni oivan harrastuksen, joka lepuuttaa hermoja ja auttaa keskittymään. Kun perusneuleet alkoivat olla hanskassa, laajensin alaa hiljalleen villapaitoihin ja sitten erilaisiin kirjo- ja kuvioneuleisiin. Itse en keksi ideoita kovinkaan helpolla, mutta kauppojen neulelehdet toimivat oivana innoittajana tässä.

Neuloosistani ovat saaneet tuta myös lähimmäiseni. Toissa jouluna pehmeitä paketteja sai lähes jokainen kynnelle kykenevä paketinsaaja. Pehmeä pakettihan ei perinteisesti ole lasten keskuudessa se suosituin, mutta toivon saaneeni jaettua silti vähän lämmintä joulumieltä.

Näiden kuvassa olevien sukkien, lapasten, kaulurin sekä hartiahuivin ohjeet ovat kaikki kotoisin Novitan lehdistä, jotka ovat riittävän yksinkertaisia myös aloitteleville neulojille.Siksi itse suosin niitä. Käsialalleni helpoin lanka on Novitan 7 veljestä, jolla saan aikaiseksi suhteellisen siistiä jälkeä, tai ainakin sellaista jonka itse hyväksyn. Käsityöammattilaiset ovat asia erikseen... Toisaalta myös 100% villalanka, josta tein puna-mustat lapaset, oli myös miellyttävää kutoa, kun vauhtiin pääsi. Kyseessä oli kotimainen Pirkka-lanka, jota useimmat käsityökeskukset myyvät. 

Ainoana miinuksena kutomisesta (tai neulomisesta, riippuen murrealueesta) sanoisin, ettei se tällä vauhdilla leiville lyö. Kun vertaa lankahintoja ulkomailta tuotettuihin valmiisiin sukkiin, ei työlle jää paljoa arvoa. Eli vielä en täysipäiväiseksi käsityöläiseksi jää, vaikka ajatuksena keinutuolissa keinuttelu, kissa sylissä, sukkaa kutoen, ei vaikuttaisi lainkaan hullummalta. 

Pieni Pala Punaista ystävänpäivänä

Hyvää ystävänpäivää -vaikken sitä vietäkään. Kuitenkin ystävät ovat tärkeitä vuoden jokaisena päivänä. Mutta mikä olisikaan sopivampi päivä perustaa Pieni Punainen Blogi kuin tämä! 

Koko elämäni on täynnä pieniä piristäviä paloja -lähinnä punaisia! Siitä myös nimi. 

Punainen väri yhdistetään usein intohimoon, iloon, voimaan, rakkauteen… Tai kun halutaan herättää huomiota! Tämä punainen ei viittaa aatteisiin, kauas niistä.

Tahdon välittää positiivisia ajatuksia, paloja kotini sisustuksesta, kauniista tavaroista, matkailusta, käsitöistä, taiteista, ruoanlaitosta, kaikesta minulle tärkeästä! 

Tervetuloa mukaan punaiselle matkalle!