Jouluiloa ja -valoa

Jo ennen joulua sain kaksi minipakettia, jotka avasin samantien. Eikös pikkupaketit pikkukotiin ole laskettavissa pikkujoululahjoiksi...? Eihän niitä siis sovi varsinaiseen jouluun jättää. Toisesta paketista paljastui kello minikodin seinälle. Toisessa puolestaan oli äskeisen Pariisin matkan muisteloissa ystäviemme kotikylän, Ludwigsburgin joulumarkkinoilta löytyneet viinipullo sekä patonki. Kiitokset lahjojille!

Isoon kotiimme tuotiin aatonaattona kuusi. Emme ole saaneet aikaiseksi hankkia oikeaa kuusenjalkaa. Muoviset ovat liian rumia ja muita ei ole eteen tullut silloin kun asia olisi muistissa. Niinpä tänäkin vuonna kuusen jalkana toimi puinen ristikko. Näin kuusi ei kestä välttämättä loppiaiseen saakka, koska sitä ei voi kastella. Vaan onpahan perinteitä kunnioittava jalka.

Jaloista puheenollen,  olipa ihanaa, että myös näille leveyspiireille koitti talvi ennen joulua. Näin sain kaivaa kaapista huopikkaani. Joulu, juhlista jaloin. Aasinsiltojen kunniaksi mainittakoon myös se, että hankin miehelle lahjaksi Suomen Aasiyhdistyksen kalenterin. Ja Nemille toisen. Olen ehkä ennenkin jo tullut maininneeksi, kuinka paljon pidän noista ihanista, viisaista pitkäkorvista. Voi jospa jonain päivänä itsellenikin sellaisen tuittupään saisin! 

Iloa ja valoa kuului jouluumme siis runsaasti -puujalkavitseistä huolimatta! 

Toivottavasti myös Teidän jouluihinne sisältyi rauhaa, yhdessäoloa sekä onnea.

Niitä toivon kosolti loppuvuoteenne sekä tulevalle vuodelle!

Käsilaukun kätköistä

Nemin innoittamana ajauduin pohtimaan käsilaukkuni sisältöä, jossa pussukat ovat myös merkittävässä osassa. Ensimmäisen pussini hankin juurikin rahapussista pursunneita etukortteja varten. Pussukan sisiliskokuvio oli se, johon ihastuin. Sisiliskon timanttisilmät ovat jo tippuneet matkan varrelle. Muutoinkin pussi on jo reissussa rähjääntynyt, mutta toimii edelleen käytössään.

Uusin pussini on matkamuisto Santorinilta. Toiminnallisena tarkoituksena sillä on lääkkeiden säilytys, mutta suloinen aasi oli jälleen kerran se syy, miksi pussukka käsilaukkuuni tuli hankittua. 

 

En tiedä mahtaako kyseessä olla samankaltaisuus vaiko sattuma, mutta jostain syystä olen ihastunut aaseihin jo aikapäiviä sitten. Ensimmäisen aasini sain isosiskoltani, joka oli hankkinut sen jo ennen syntymääni. Kuultuaan tulevasta pikkusiskosta, oli hän käynyt ostamassa säästöillään vinkuvan oranssisen kumiaasin. Aikanaan siskoni saadessa jälkikasvua, hankin molemmille lapsille pehmeät Ihaa-aasit, jotka vein sairaalaan ensitapaamisella. Lapsena eräs mieleenpainuneimmista televisiosaduista oli Lea Pennasen kirjoittama Piilomaan Pikku Aasi. Kun siis lomailimme Santorinilla, jossa aasi on eräs saaren tunnusmerkeistä, tarttui mukaan yksi jos toinenkin aasitavara. Tällä aasitaustalla ei niitä vain voinut ohittaa.

Aasien lisäksi myös muut eläimet ovat lähellä sydäntäni. Tämä lienee ollut tiedossa, saadessani mieheltä tuliaiseksi kotimaista käsityötä olevan lehmäpussukan. Tämä pikkukassi toimii eräänlaisena käsilaukun jatkeena, eli silmälasikotelon sekä muiden mukana kulkevien tavaroiden säilytyspaikkana, kun käsilaukkuun ei enää mahdu. 

Pussin tuotemerkki on Maikko, mutta muuta en valmistajasta tiedä. Eniten Googlen kuvahaussa tuloksia kyseisellä hakusanalla löytyy Avalonin Aarteiden nettikaupasta, mutta tekijä jää silti hämärän peittoon. Tietääkö kukaan lisää tästä mystisestä tuotemerkistä? 

Pussukoiden lisäksi käsilaukussani on myös muita pieniä esineitä, jotka piristävät päivääni. Retrohenkiset peltirasiat ovat uusia. Lapsuudesta tuttu Vitalis toimii nykyään huulirasvana Paola Suhosen suunnittelemassa rasiassa. Serlan paperitehtaan vanha mainos taas on tullut uudelleen piparminttupastillirasiaan. 

Vaan löytyypä käsilaukun pohjalta myös pieniä paloja punaista. Tällä kertaa Pariisista ostetun taskupeilin sekä korttikotelon muodossa. Sillä eiväthän ne kaikki etukortit nykypäivänä tuohon yhteen pussukkaan toki mahdu!