Rakastuin syksyllä päätä pahkaa Veera Välimäen Huivileikki-kirjan pitkulaiseen tuubihuivi-ponchoviritelmään. Sellainen oli saatava.
Mitä: Kappa / Veera Välimäki
Miten: Pyöröpuikko 3.0 mm
Mistä: BC Garn Silkbloom Extra Fino + Black Sheep Dyeworks Merino Silk Lace + Kraft Handdyed MerinoSilk Lace + Manos del Uruguay Lace + Lotus Yarns Silky Cashmere Fingering, 50 + 36 + 39 + 50 + 55 g
Innostuin kirjaa selailtuani tästä ohjeesta välittömästi. Mulla on laatikot pullollaan huivien neulomisesta jääneitä pitsilangan jämiä. Niitä jää ihan aina yli, ja yleensä sellainen määrä, joka ei enää yksistään riitä uuteen huiviin. Tähän mainioon malliin sai upotettua ison kasan jämiä, yhteensä 230 g. Resorit reunoihin ja muuten sai posotella aivotonta sileää silmän kantamattomiin. Tasavälein tehtävät lisäykset kivasti rytmittivät neulomista; aina halusi saada vielä yhdet lisäykset tehtyä. Tykkäsin valtaisasti.
Huivi on siis tämmöinen holtittoman pitkä putkilo, joka on yläreunasta sen verran kapea, että asettuu kaulalle myttyyn, ja alareunasta niin leveä, että sujahtaa helposti hartioiden yli muuta yläkroppaa lämmittämään.
Koskapa tästä tiesi jo valmiiksi riittävän neulottavaa hamaan tulevaisuuteen, en asettanut itselleni paineita sen valmistumisesta. Aloitin työn syksyllä ja kuljettelin sitä mukana neuletapaamisissa, missä on mukava olla neulottavana jotain aivotonta, joka ei vaadi turhan paljon keskittymistä. Loppukiriin sain sysäyksen, kun innostin pari toveria tätä samaa huivia neulomaan ja toinen heistä sai omansa huippuvauhtia valmiiksi. Mulle kanssa! Niin, että oli sitten pakko lopulta ottaa tämä tosissaan työn alle.
Tässä huivissa pituus on valttia. Sovitin kärsimättömänä huiviani alimmaisen punaisen raidan lopun tienoilla, jotta jokos se olisi hyvä, mutta se ei siinä kohtaa istunut vielä mitenkään. Työssä ei ollut vielä riittävästi leveyttä, jotta se laskeutuisi kauniisti hartioiden yli. Hassua, että vaikka viimeinen raita näyttää kovin lyhykäiseltä, se oli ehdottomasti tarpeen. Minun huivilleni tuli mittaa pituussuunnassa n. 170 cm ennen pingotusta ja sen myötä se venähti toki vielä hieman. Tämä kannattaakin liottaa ja pingottaa hyvin, jotta silkkiä sisältävät pitsilangat asettuvat kauniisti. Pingotusraudoille oli myös ehdottomasti hyvää käyttöä, ettei nuppineuloista jäänyt valmiiseen huiviin jälkiä.
Päästäisiinkö sitten valmiiseen huiviin ja siihen, miten ihana se on? Se tosiaankin on huikaisevan ihana. Mikään, toistan, mikään ei tunnu niin hyvältä kuin niskalle ja kaulalle lämmikkeeksi kertyvä kasa merinoa ja silkkiä. Pitsilanka on riittävän kevyttä, jottei huivi paina ja kiristä kaulalla. Merino lämmittää ihanasti ja voisin kuvitella, että tämä hieman ehkäisisi hartioiden jumiutumista, kun pitää ne lämpimänä. Elämänlaatu kuulkaa nousee kohisten, kun yhden Kapan itselleen neuloo. Olenko mä joskus kestänyt lähteä töihin ilman tällaista?
Kuvista kiitokset äiteelle ja Maijalle. <3
Neulisti
