Heinä

 Heinäkuu sopii polkaista käyntiin sen mukaan nimetyllä uudella ohjeella.

Mitä: Heinä / Oma ohje

Miten: Pyöröpuikko 3.0 mm

Mistä: nurja linen mix, 100 g

Neulesuunnittelijan työssä ehdottomasti parhaita juttuja ovat yhteistyöt muiden kanssa. Heinä-kauluri sai alkunsa siitä, kun Villapesuohjelman naiset kysyivät minua ja nurjaa mukaan villapesuvuoden heinäkuun haasteeseen. Niinpä sovimme nurjan kanssa, että olisi sopiva hetki heille värjätä ihan uutta lankapohjaa ja minulle taas kehitellä sille ohje. Että siitä se sitten lähti.

Minä tunnetusti rakastan neuloa villaa ihan ympäri vuoden, mutta toisinaan myös kesäisen kepeät langat vievät sydämeni - kuten tämä nurjan uusi linen mix, joka on sekoitus alpakkaa, pellavaa ja silkkiä. Lanka on tosiaankin ihanan kevyttä ja laskeutuu todella kauniisti. Sain kokeiltavakseni kaksi eri värivaihtoehtoa ja yllätin niin itseni kuin värjäritkin sillä, että minulle tyypillisen oljen sijaan tein kaulurini tästä sähäkästä persikasta.

Heinä on hauskan mallinen kauluri, joka kapenee hieman ylöspäin mentäessä. Se on yhdistelmä yksinkertaisia raitoja ja kolmea erilaista pitsiä, jotka nekin tehdään aina eri värillä kuin edellinen. Ja se on juuri sopivan kevyt näin kesäsäillekin.

Minun kauluriini meni tasan puolet kummastakin väristä, joten jämistä saisi helposti toisen kaulurin. Olisikin hauska kääntää toiseen kauluriin värit toisin päin.

Ohje löytyy niin Ravelrysta kuin verkkokaupastakin. Lisäksi nurjalla on tarjolla kittejä, joissa saa sekä langat että ohjeen. Villapesuohjelman tuoreesta jaksosta löytyy meidän kaikkien haastattelut ja lisää infoa heinäkuun haasteesta.

Kesää kohti

Tällä neulojalla on ollut kovasti kevättä rinnassa ja se on kutsunut vaihteeksi hieman kevyempien neulomusten pariin. En ole koskaan ollut oikein kauluri-ihmisiä, mutta aurinkoisella säällä viltin kokoinen huivi vaan on vähän liikaa.

Mitä: Verso / Oma ohje

Miten: Pyöröpuikot 3.5 mm

Mistä: Spincycle Yarns Dyed in the wool, 100 g

Vuoden asiaa pähkäiltyäni sorruin lopulta maaliskuisilla Edinburghin neulefestareilla Spincycle Yarnsin trendien aallonharjalla heiluvaan Dyed in the wool -lankaan. Se on upea lanka, joka on värjätty niin, että se näyttää oikeastaan käsinkehrätyltä. Lanka on kaksisäikeistä ja kumpikin säie on värjätty erikseen, jolloin värit liukuvat koko ajan vaihdellen.

Ostin festareilta lankaa kahdessa värissä ajatuksena suunnitella sille kauluriohje. Lanka kun on sport-vahvuista, ei kahdesta 50 g vyyhdistä saisi vielä huivia. En ajatellut erityisemmin itse tarvitsevani kauluria, mutta kylläpä voi ihmisen mieli muuttua. Kaulurista tuli nääs hirmuisen söpö ja se onkin ollut maailman kätevin asuste kevätsäässä.

Verso on kauluri, joka leikittelee kahdella liukuvärjätyllä langalla - niiden väreillä ja erilaisilla neulepinnoilla. Siitä löytyy joustinta, raitaa, pitsiä, you name it. Projekti on ihanan nopea neulomus, eikä sitä malta laskea käsistään, kun on nähtävä, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Mitä: Verso / Oma ohje

Miten: Pyöröpuikot 3.5 mm

Mistä: Schoppel-Wolle Edition 3.0, 100 g

Käsinvärjätyt langat ovat upeita taideteoksia, mutta onhan se fakta, että ne voivat olla toisinaan aika hurjan hintaisia. Niinpä tein kaulurista toisen mallikappaleen edullisemmasta langasta, joka sopii myös ohjeeseen kuin nakutettu.

Itse asiassa, mikäli jättää kaulurista keskimmäisen helmineuleosion pois, voi selvitä minun tapaani vain kahdella kerällä Edition 3.0:aa!

 Vappuviikon kunniaksi ohjeen saa tämän viikon ajan 25 % alennuksella koodilla SPRING.

Raidat vinossa

Mustekala vaatii lisää lonkeroita.

Mitä: Slanted stripes / Andrea Rangell
Miten: Pyöröpuikko 5.0 mm
Mistä: Käsinkehrätty Pigeonroof Studios BFL/Silkki + Triskelion Elmet, 46+ 29 g

Jostain syystä Indie Design Gift-A-longissa on jaettu huivit ja muut kaula-asiat kahteen eri kategoriaan. Niinpä suorittaakseni yhden neulomuksen jokaisessa kategoriassa, piti puikoille pistää niin huivi kuin kaulurikin.

Aloitin sopivien ohjeiden valikoimisen huimapäisesti. Ihastuin nimittäin ensin tähän valtavaan kirjoneulevuoreen, jonka voisi kauluriksikin tulkita. Tulin sittemmin järkiini, koska neulomiselle oli asetettu aikaraja ja halusin suoritua kaikista kahdeksasta kategoriasta. Samalta suunnittelijalta löytyi myös huomattavasti vikkelämpi kauluriprojekti, joten valitsin sen, kun tulin järkiini. Tuo kirjoneuleasia on kyllä jonain päivänä tehtävä - on se niin hieno!

Tämä kauluri on suunniteltu kahdelle langalle, neutraalille harmaalle ja kauniin kirjavalle sinivihreälle langalle. Kirjava lanka on Spincycle Yarnsin lankaa, joita ihastelin keväällä Edinburghin neulefestareilla. Lanka on hirvittävän kaunista, koska se matkii sitä, miten värit käyttäytyvät usein käsinkehrätyissä langoissa. Hinta oli liian suolainen siihen, että olisin ostanut muutaman vyyhdin mukaani, mutta pitkään niitä kyllä silittelin. Mutta eipä hätä ole tämän näköinen, sillä käsinkehrättyjähän tästä talosta löytyy. Miksi käyttää lankaa, joka matkii käsinkehrättyä, jos meikäneulojalla kerran on ihan ehtaakin tavaraa lankavarastossaan.

Lankavaihtoehtoja oli muutamakin, mutta päädyin lopulta Pigeonroof Studiosin BFL/silkkisekoitteeseen, jossa värit vaihtelivat keltaisesta oranssin kautta ruskeaan. Kaverikseen se sai ihanan villaisen, viljan värisen Triskelionin Elmet-langan.

Kauluri oli kerrassaan mukavan aivoton projekti. Se neulottiin pyörönä ja toisessa päässä vähän väliä kavennettiin ja toisessa päässä taas lisättiin silmukoita, jolloin neule kulki koko ajan viistoon. Lisäksi neulottiin vaihtelevan paksuisia raitoja. Siinäpä se.

Olisi ehkä pitänyt valita työhön suositeltua pienemmät puikot, sillä näillä langoilla siitä tuli hiukan liian lörppänä.

Neulisti

Kilpavarustelua

Taistelumaski. Tai taistelijan pyöräilymaski - ihan miten sen nyt ottaa.

Mitä: Ninja Bike Mask (of Awesomeness) / Jennifer Wang
Miten: Pyöröpuikot 2.25 ja 2.5 mm
Mistä: Sandnes Garn Lanett Baby Ull, 94 g

Velikulta on pyörän selässä kelistä riippumatta ympäri vuoden. Muutama vuosi takaperin tein pukinkonttiin pyöräilymaskin ja kaulurin yhdistelmän, koska se näytti hauskalta neulottavalta. Kauluri on ollut ahkerassa käytössä, mutta siihen oli kuulemma muutamia parannusehdotuksia.

Neuloin kaulurin aiemmin Jitterbugista, joka on paksummanpuoleista fingering-vahvuista lankaa ja kaulurin yläreuna saisikin kuulemma olla tiukempi. Näin ollen valitsin tällä kertaa ohuemman langan ja tein alun rullaavan sileän osuuden 2.25 mm puikoilla. Tuli riittävän tiukka. Lisäpyyntöinä oli myös enemmän hengitysaukkoja suun ja nenän tienoille sekä vähän lisäpituutta niskaan, kun velikulta käyttää kauluria pipon yli vedettynä, jottei tuuli pääse tuivertamaan niskavilloja. Check ja check.

Tärkein pyyntö oli kuitenkin se, että voisikohan kaulurin toinen puoli olla sininen ja toinen valkoinen. Kas kun velikulta on innokas pehmomiekkailun harrastaja ja nämä ovat hänen armeijansa värit. Ja sotapojilla ja -tytöillä on kova kilpavarustelu käynnissä tiimin värien viljelemisestä. Tämä pyyntö esitettiin aika lailla heti ensimmäisen kaulurin lahjomisen aikaan. Silloin vastaukseni oli lähinnä "Anteeksi mitä?! Ei ole mahdollista saumattomasti enkä tasan ala neulomaaan kahta kaulurin puolikasta ja sitten ompelemaan niitä yhteen."

Vaan niin ne taidot voivat karttua näinkin pitkän neulomisuran jälkeen. Pari vuotta sitten Savolaisen kierossa retriitissä lahjottiin osallistujia sukkaohjeella. Tiina Kuu, eli Savonmaan lahja neulemaailmalle, oli suunnitellut retriittiläisille sukat, jotka neulottiin intarsiana pyörönä. Sukat olivat yhdet kauneimmista koskaan näkemistäni ja opin niistä uuden huiman tekniikan. Tällä kun voi tosiaan saumattomasti tehdä neuleeseen väriblokkeja. Juurikin sitä, mitä velikulta tilasi. Tässä tekniikassa neulotaan kummallakin värillä aina kaksi kerrosta kerrallaan - oikea ja nurja puoli. Ensimmäisessä värienvaihtumiskohdassa langat kiedotaan toistensa ympäri ja toisessa värienvaihtumiskohdassa tehdään yhdellä värillä ylimääräinen langankierto, joka kiedotaan toisella värillä, jotta väriblokit saadaan sidottua toisiinsa kiinni.

Jos nyt palataan varsinaiseen kauluohjeeseen. Minulla oli hämärä mielikuva, että ohje oli viimeksikin aika ympäripyöreä, enkä ollut lainkaan väärässä. Tällä kertaa sen neulominen sujui vähän kivuttomammin, kun ongelmat olivat ennestään tuttuja. Aloitin kaulurin siis pienemmillä puikoilla, jotta yläreuna olisi riittävän napakka. Joustinneuleeseen otin yhtä kokoa suuremmat puikot. Kaulurissa muotoillaan nenälle tilaa lyhennetyin kerroksin. Sen jälkeen tehdään langankierroilla ja kavennuksilla pitsisiä hengitysaukkoja suun tienoille ja leuka muotoillaan vähän kuin kantapää sukassa. Kaulaa varten kavennellaan kasa silmukoita ja lopuksi tehdään lisäyksiä hartioita varten. Jos joku on yhtä kaheli kuin minä ja haluaa yrittää vastaavaa kauluria perässä, niin voin vinkata huomanneeni, että työ on aseteltava siten, että kasvojen puolella on se kohta, jossa väri vaihtuu ihan langat toistensa ympärille kiertämällä. Toisessa vaihtokohdassa ei taida olla mahdollista pelata lyhennetyillä kerroksilla.

Intarsia pyörönä ei ole ollenkaan pelottavaa vaan hirvittävän hauskaa ja koukuttavaa. Minulla onkin työn alla neuleohje tällä tekniikalla. Paitaohje on tulossa tarjolle tammikuun lopussa eli ihan kohta.

Ja mitä siihen kilpavarusteluun seuran väreillä tulee, IN YOUR FACE, SAMPO! Paitsi, että ai niin, eihän sulla olekaan tällaista kauluria kasvoilla pidettäväksi.

Neulisti

Metsäneläimiä

Paikallisen neuleporukan tapaamisessa tuli puhetta napeista ja niiden hamstraamisesta. Käsi ylös, kenellä ei muka löydy varastoistaan niitä just ihan täydellisiä nappeja, joita ei koskaan raaski käyttää mihinkään projektiin. No sitähän minäkin, että meitä on aikas monta.

Mitä: Briochevron cowl / Stephen West

Miten: Pyöröpuikko 5.0 mm

Mistä: De Rerum Natura Gilliatt + jämiä, 200 + 166 g

Päätettiin porukalla paikata tilanne ja päästää napit vihdoin ja viimein hyötykäyttöön. Ideana oli siis suunnitella projekti valittujen nappien ympärille. Minulla on ollut jo useamman vuoden ajan tällaiset laittoman somat metsäneläinnapit, eikä mitään ideaa, mihin niitä käyttää.

Sopivasti juuri vähän aikaa sitten rakastuin pohjattomasti toverin uuteen jämälangoista kasattuun kauluriin ja siitä se ajatus sitten lähti - eikun apinoimaan.

Metsäneläimet vaativat metsäisiä värejä parikseen. Kaivelin lankalipastosta kaikki vähänkään paksummat vihreät jämät ja järjestelin ne liukumaan vaaleista vihreistä tummiin ja tummista ruskeaan taittaviin. Lopuksi paritin ne vaalean Gilliatin kanssa.

Kun jämälankojen makuun pääsin, en malttanut lopettaa jämien tuhoamista ajoissa ja kaulurista tuli ihan liian pitkä. Täytyy purkaa siitä kokonaan viimeisen jämän osuus pois ja napitkin asettelin ihan hooposti väärään päähän huivinkutaletta. Ilmaisia vinkkejä on tarjolla taas kerran: Napinlävet pitää tehdä siihen päähän, jonka haluaa jäävän päälle. Ei siihen toiseen. Muistaisinko ensi kerralla?

Meillä on niin hirvittävän nätti pensasaita, että huivi oli tulevista purkuoperaatioista huolimattava kuvattava heti valmistuttuaan. Kas kun, jos odotan parikin päivää, saattaa halla olla tiputtanut nämä huisin punaiset lehdet. Siihen en suostu.

Mutta jopa kaikkine vikoineen, jotka on vielä korjattava, kauluri on jo viallisenakin niin huippu, että piti heti ottaa käyttöön. Suosittelen reippaasti kaikille, joilla on paksulankajämiä.

Neulisti

Se on pipo! Se on kauluri! Se on...

... pipori? Kaupo? Jotain minä tuossa taannoin tein, mutta en tiedä miksi sitä kutsua.

Siinä on ainakin kuusi pipoa, kolme kauluria sekä kypärämyssy. Se on siis... tuota... asuste, jota voi käännellä ja väännellä ja käyttää päässä tai kaulassa.

Joskus Ravelrya selaillessani törmäsin hauskaan ja monipuoliseen Howlcat-asusteeseen. Kun tuossa taannoin pohdimme puolisolle kauluria, palasi se mieleeni. Puoliso valitsi itselleen huomattavasti alkuperäistä ohjetta paksumman langan, joten lopulta päädyin vain posottelemaan ilman ohjetta jotakin samankaltaista omasta päästä.

Mitä: Inspiraationa Howlcat / Alex Tinsley

Miten: Pyöröpuikko 5,5 mm

Mistä: Austermann Alpaca Silk, yht. 104 g

 

Kaulurista saa pipon ihan vain kieputtamalla keskeltä, mutta siistimpi ja pitävämpi myssy tulee, jos käyttää ponnaria tai muuta vastaavaa.

  

Jos iskee akuutti naamioitumisen tarve, niin voihan sitä käyttää myös näin:

Kuvien oton jälkeen tänne tulikin vihdoin lunta. Ihanaa! Nyt sormet ristissä, että se ei ihan heti häviäisi.

Talvisin terveisin

Vyyhti

Ninja liikenteessä

Miehille on usein haastavaa keksiä hyviä neulelahjoja. Soikeistuin onnesta, kun bongasin tämän kuin velipojalle suunnitellun villaisen pyöräilykaulurin.

Mitä: Ninja Bike Mask (of awesomeness) / Jennifer Wang
Miten: Pyöröpuikot 2.5 mm
Mistä: Colinette Jitterbug, 101 g

Toiseksi viimeinen joululahja osoitti aatonaatonaattona valmistumisen merkkejä, joten päätin, että kurvaan vielä aatonaattona lankakaupan kautta ja neulaisen veljelle aikomani kaulurin. Ja kyllähän se lopulta aika lailla vuorokaudessa onnistui.

Ensin on puhuttava hetki langasta. Tämä oli ensi kosketukseni Jitterbugiin ja olen kyllä nyt hiukan rakastunut. Pehmoinen lanka soljui käsissä. En oikein harrasta sinistä, mutta tämä Velvet damson. Ah! Upean syvä sinisen sävy. Ihana!

Ja palataanpa sitten pihvin eli ohjeen ja mallin pariin. Malli on kerta kaikkiaan nerokas. Aivan mieletön. Tämän kehittänyt nainen on nero. Neulominen aloitettiin yläreunasta väliaikaisella aloituksella. Väliaikaisella siksi, että se myöhemmin purettiin ja silmukat pääteltiin. Näin siksi, että aloitureuna usein jää herkästi kiristämään eikä se käy laatuun tällaisen kaulurin kanssa. Hiukan aloitusreunan jälkeen muotoiltiin nenä lyhennetyin kerroksin ja sitten neulottiin sierainten ja suun kohdalle hiukan pitsiä, jotta ilma kulkisi paremmin. Seuraavaksi muotoiltiin leuka kavennuksin ja lyhennetyin kerroksin. Tästä tuli hiukan kantapäätä muistuttava ratkaisu. Sen jälkeen kavenneltiin silmukoita istuvaa kaulaa varten ja lopuksi tehtiin kahdenlaisia lisäyksiä, jotta kauluri asettui somasti hartioille. Jos en vielä maininnut, niin nerokkuutta. Tämä on minusta villainen kuonokoppa.

Ohje ei sitten ollut mitenkään täydellinen. Kovasti puuhattiin silmukkamerkkien kanssa, mutta aina jäi epäselväksi, siirrettiinkö vanhoja merkkejä vai asetettiin uusia, siitä puhumattakaan, että olisi kerrottu, jos merkit pitää joskus ottaa poiskin. Nenän muotoilut menivät tämän takia vinoon. Olisin ottanut uusiksi, jos olisi ollut aikaa ja rahkeita. Silmukkamerkkisekoilujen lisäksi ohjeessa suositeltiin 2.25 mm puikkoja ja DK-vahvuista lankaa. Siis anteeksi kuinka? Kenen ranteiden pitäisi semmoista kestää? Ohjeessa oli kerrottu silmukkamäärät myös fingeringille, mutta niitä noudattaen kaulurin sisään olisi mahtunut kaksi päätä. Sain sopivan sillä, että käytin tätä heavy fingering -lankaa ja ohjeen DK-silmukkamääriä. En suosittelisi siis aloittelijalle ensinkään. Kokenut neuloja tästä selviää, mutta tarkkana saa olla ja hoksottimiaan käytellä kaiken aikaa. Suunnittelijan puolustukseksi on kyllä sanottava, että hän ihan reippaasti kertoo ohjeen olevan täysin raakile, jonka on pistänyt tarjolle yleisön vaatimuksesta. Ja ilmainenkin se vielä on. Mutta haastava seurattava kaikkine pikku virheineen. Että teitä on varoitettu, jos innostuitte ideasta.

Ohjeen pienistä haasteista huolimatta olen valmiiseen kauluriin huisin tyytyväinen. Jos harrastaisin talvipyöräilyä, tekisin samoin tein itselleni samanlaisen. Ja tätä Jitterbug-asiaa, sitä on saatava oitis lisää!

Neulisti

Mitä tästä opimme?

Jos on nopeampi tuottamaan neuleita kuin käyttämään niitä itse, on hyvä lahjoa välillä ystäviä. Tämä tuubihuivi matkasi kauas pohjoiseen.

Mitä: Suke-Suke Cowl / Olga Buraya-Kefelian
Miten: Pyöröpuikot 4.5 mm
Mistä: BC Garn Semilla Flamé, 189 g

Kovin on soma ja hauskan näköinen tuubihuivi. Mutta tarjoaisin ilmaisena vinkkinä muutamia tekemiäni huomioita.

A. Jännittävä pintaneule saattaa olla yhtä kuin haastava neulottava. Sitä ravelrya selaillessa saattaa hyvinkin ihastua erikoisen näköisiin neuleisiin, joista ei kuvan perusteella edes ymmärrä, kuinka pinta on saatu aikaan. Se saattaa hyvinkin johtua siitä, että tuo kyseinen pinta on erikoinen neulottava. Ja erikoinen neulottava saattaa tuottaa neulojalle muutaman harmaan hiuksen.

B. Lanka kannattaa valita käyttötarkoituksen eikä värin ja tarjoushinnan mukaan. Siis ainakin, jos sitä lankaa aikoo käyttää jossain tietyssä projektissa. Yksisäikeinen, pörheä lanka ei ole järkevä valinta, jos neuleen pinta muodostuu pudotuista silmukoista. Tuollainen lanka nimittäin huopuu itseensä kiinni jo neuloessa eikä todellakaan putoa siinä kohtaa, kun silmukka päästetään putoamaan. Ihan omin pikku kätösin saa joka ikisen kerroksen purkaa...

C. Päänsärky ja oksettava olo voi johtua jumissa olevista hartioista. Kohdan A. mukaiset jännittävät (lue: haastavat) pintaneuleet voivat hyvinkin aiheuttaa ylimääräistä jännittämistä niska-hartiaseudulla ja edesauttaa pääkipua. Lopeta ajoissa ja palaa asiaan useamman kuukauden tauon jälkeen.

Lähdin tosiaankin kiehtovan näköisen pintaneuleen perässä tekemään tätä tuubihuivia. Pinta saatiin aikaan pudotetuilla silmukoilla ja vekeillä. Noissa vekeissä on poimittu työn nurjalla puolella silmukat useamman kerroksen takaa ja neulottu yhteen nykyisen kerroksen silmukoiden kanssa. Hauskan näköistä jälkeä, mutta hartiajumituksen kautta päänsärkyä ja oksetusta aiheuttavaa. Neule pääsikin useamman kuukauden mittaiselle jäähylle ennen kuin palasin asiaan ja päätin vääntää tämän valmiiksi.

Lankavalintani meni myös ihan pieleen. En tullut aloittaessa miettineeksi sitä, että pudotettujen silmukoiden olisi hyvä oikeasti myös pudota. Nyt sain irrotella ja purkaa ne kerros kerrallaan. Vähän turhan työlästä. Huivista tuli kyllä oikein kaunis ja ohjekin oli moitteettomasti kirjoitettu.

Neulisti