Paha saa palkkansa, tyhmä hartiansa kipeiksi

Tulipahan taas kudottua.

Mitä: Eteisen matto / oma ohje
Miten: Kangaspuilla, sidontana palttina ja ripsi
Mistä: Kauhavan kangasaitta Miniontelokude + Lilli-ontelokude, 1900 g + 200 g

Joskus voisi ottaa opikseen, viisastua iän myötä tai jotenkin muutoin kehittyä henkisesti sen verran, että ymmärtäisi omien voimavarojensa rajallisuuden. Voisin nimittäin ymmärtää, ettei ole järkevää kuvitella kutovansa mattoa kahdessa illassa. Tein saman harhaoletuksen jo syksyllä, enkä ollut tällä kertaa yhtään vahingosta viisastunut.

Kansalaisopistolla on täällä hurjan kätevä käsityöneuvonta, josta voi varata itselleen kangaspuu- tai ompeluajan. Paikalla on ohjaaja neuvomassa ja saa tulla valmiisiin puihin kutomaan. Sen sijaan, jos ei ymmärrä kysyä, niin kukaan ei kerro sinulle, ettet ehkä ole ihan niin nopea matonpaukuttaja kuin luulet. Tein syksyllä keittiöömme maton ja hiki hatussa kudoin sitä niska limassa kaksi päivää, koska en ollut varannut puita sen pidemmäksi aikaa. Tekemisen ilo alkaa sillä vauhdilla olla jo aika kaukana takavasemmalla. Niin, että hirmun fiksusti ja filmaattisesti ajattelin nytkin tekeväni maton yhtä vauhdikkaasti. Aikahan loppui kesken, samoin kuin kude. Onneksi isä ei ole kovin nirso asiakas. Mittaa tuli nyt 110 x 170 cm.

Autoin isää vähän sisustamisessa ja tarjouduin kutomaan eteiseen maton. Väreinä piti olla harmaata ja piristeenä limenvirheää. Keittiön mattoon mallailemani raidat näyttivät kuulemma kivoilta, mutta niitä pitäisi olla enemmän. Näillä mentiin ja tämän näköistä jälkeä tuli. Päätin vielä sormenpäitteni iloksi kieritellä nuo hapsut. Suomeksi sanottuna siinä saa tehokkaasti hierrettyä sormensa helliksi.

Tykkään edelleen siitä, miten kevyen maton miniontelokuteesta saa aikaiseksi. Sitä käyttäessä matto toki edistyy hitaammin. Vaan kyllä tästäkin tuli taas niin hieno, että enköhän ole hetken päästä unohtanut luomisen tuskat ja valmis lupautumaan uusiin mattoprojekteihin.

Neulisti

Strömsö

Aina ei kaikki kättentyöt yllä aivan Strömsömäiselle tasolle. Tiedättehän, miten blogien kuvissa asunnot usein näyttävät siltä, ettei kukaan koskaan sotke ja käsityötkin onnistuvat täydellisesti.

Mitä: Tyyny / Omasta päästä

Miten: Kangaspuilla

Mistä: Jämälangoista, mm. Novita 7veljestä Isoveli, 400 g

Tein viime vuonna kankaankudonnassa jämälangoista kankaanpalan ajatuksena tyynynpäällinen olohuoneen sohvan jättityynylle. Sidonnasta ei ole enää mitään käryä, tuskin oli alunperinkään. Kutomisen muistan olleen todella haastavaa ja kropalle raskasta, kun loimi oli 160 cm leveä. Kyllä tuntui hartioissa tämän jälkeen. Hienohan siitä tuli, mutten jaksanut aiemmin ommella tyynyliinaa kasaan. Tänään vihdoin reipastuin.

Ja sitten se totuus tämän hienon tyynyprojektin takana. Kangas oli n. 10cm liian pieni joka suunnassa. Vaan jos sen asettelee sopivasti sohvalle, ei sitä ehkä kukaan huomaa kunnes ehdin ostaa sopivamman kokoisen tyynyn.

Että ei täälläkään kaikki aina luonnistu.

Neulisti

Vuosi 2013 käsitöinä

Hyviin tapoihin kuuluu katsaus kuluneeseen vuoteen. Viime vuonna meidän yhteinen langankulutuksemme oli tasan 8100 g (ihan oikeasti ihan tarkalleen laskettuna) + 3400 g matonkudetta.

Neuloimme 16 pääasiaa:

16 jalka-asiaa:

13 käsiasiaa:

10 takki/paita-asiaa:

ja 16 kaula-asiaa:

Lisäksi Neulisti kehräsi n. 8600 m / 3200 g lankaa. Myös Vyyhti aloitti kehruuharjoittelun, mutta metrit ovat hämärän peitossa, koskapa se kehruu on yhä kesken.

Vyyhti kunnostautui tumpeloiden ompelukoulun vetäjänä, Neulisti harrasti kankaankudontaa ja yhdessä opeteltiin uusia temppuja, kuten villan värjäämistä. Neulisti on myöskin täysin hurahtanut neuleretriiteissä luuhaamiseen. Linkit kaikkiin vuoden 2013 projekteihin löytyvät täältä.

Antoisaa neulevuotta 2014 aloitellessa,

Vyyhti & Neulisti

Värillä on väliä

Kylläpä voi yhden maton vaihtaminen muuttaa huoneen ilmettä.

Mitä: Keittiön matto / oma ohje

Miten: Kangaspuilla, sidonta palttina ja ripsi

Mistä: Kauhavan kangasaitan miniontelokude, 2.2 + 0.3 kg

Viime lukuvuonna osallistuin kansalaisopiston kankaankudontakurssille kudoin vaikka mitä. Meillä oli kuitenkin rajallinen määrä kangaspuita käytössä ja piti saada yhdessä sumplittua, mitä tehdään. Uusi keittiönmatto jäi kaivelemaan mieleen, mutta aika ja kangaspuut loppuivat kesken. Onneksi opettaja vinkkasi käsityöneuvonnasta. Sieltä saa varata aikoja ja mennä valmiisiin kangaspuihin kutomaan pientä vuokraa vastaan.

Suunnitelmat olivat selvillä keväästä asti, mutta toteutus venähti tänne meikäläisen myöhäiseen kesälomaan saakka. Halusin keittiöön mustan maton pienellä keltaisella mausteella. Se piti ehdottomasti myös kutoa miniontelokuteesta, jotta se olisi mahdollisimman ohut. Levein tarjolla ollut musta mattoloimi kun oli 140 cm leveä ja pöydässä istuessa tuolin takajalat menevät maton yli. Jos matto on paksu, tuolit lenksuvat inhottavasti. Nyt niin ei toivottavasti käy. Mustalla kuteella kudoin koko ajan palttinaa, keltaiset raidat on tehty kolmen levyisellä ripsillä (kielipoliisi saa tulla kertomaan, miten tuo taipuu). Kokoa matolle tuli 140 x 180 cm

Ilmaisena vinkkinä sanottakoon, että jos on tarjolla seisaaltaan kudottavat kangaspuut, niitä kannattaa käyttää seisaaltaan. Rehkin ekana päivänä istumalihakseni ruville ja selkäni poikki. Kun lopulta lopetin jääräpäistelyn ja aloin kutoa seisaaltaan, homma hoitui huomattavasti helpommin ja kymmenen kertaa nopeammin. Jatkossa tahdon aina kutoa seisaaltaan, jos se vain on mahdollista.

Loppuun vielä kuvaa siitä, miltä keittiö näytti vanhan maton kanssa. Melkoinen parannus, eikö?

Maalaisromantiikkaa

Näistä tuli jotenkin niin perinteikkäät. Kutoessa tuntui kuin olisi kapioita tehnyt. Paitsi, että häät on kyllä vietetty jo aikaa sitten.

Mitä: Kesäheinä-pyyhe / Kauhavan kangasaitta

Miten: Kangaspuilla kutoen

Mistä: Kauhavan kangasaitan Aivina, valkaistu ja valkaisematon

Kankaankudonnassa päätettiin porukalla tehdä pyyhkeitä. Kauhavan kangasaitalta löytyi kaunis malli ja eikun hommiin. Ei ollut ihan helpoimmasta päästä, kun sain ensimmäisenä kokeilla tätä ohjetta. Se kudottiin kahdella värillä, joista kuvioväri kaksinkertaisella langalla. Kuvioväri ei sitoutunut reunoissa vaan sitä piti aina muistaa kieputella reunimmaisten loimilankojen ympäri. Malli on kyllä todella kaunis, mutta alkuun hirvittävän hidas kutoa. Minä nyt toki tietysti vasta syksyllä aloitin tämän kutomisen, että kokeneemmat olivat kyllä vauhdikkaampia. Itse aloin päästä vauhtiin vasta kolmannen pyyhkeen kohdalla.

En tietenkään jaksanut tehdä kolmea samannäköistä pyyhettä. Kaksi vasemmanpuoleista ovat samalla tavalla kudotut, tässä näkyvät vain kudotun kankaan eri puolet. Oikean reunimmaisessa pyyhkeessä vaihdoin värit toisin päin. Ero on aika huomattava.

Toisten pyyhkeet valmistuivat paljon nopeammin, kun minä ainoana käytin näin ohutta lankaa. Ja kyllä tuli eri näköisiä, kun värejä vaihdeltiin. Kirkkailla vihreillä ja oransseilla sai modernin näköisiä pyyhkeitä, nämä minun omani ovat enemmänkin jostain vanhasta Tauno Palo -elokuvasta. Hienot ovat joka tapauksessa.

Neulisti

Väriliukuja

Kankaankudonnassakin on valmistunut välillä jotain. Tähän asti kankaankudonta on tuntunut mielenkiintoiselle, mutta ei ole herättänyt sen suurempia intohimoja. Nyt materiaaliksi otettiin villaa ja johan alkoi heti kiinnostaa. Saatuani villaa käsiini, tunsin vihdoin voivani taas hyvin. Ei siis taida olla minun juttuni tuo kudonta, täytynee pitäytyä euforisessa neulomisessa ja kehräämisessä.

Mitä: Huiveja

Miten: Kangaspuilla, sidontana toimikas

Mistä: Schoppel-Wolle Zauberball Stärke 6,  400 g

Kudoin kaksi huivia, toinen itselle, toinen lahjaksi. Huiveilla on mittaa 2,5 m x 0,39 m ja ne ovat ihanan isot. Käyvät kaulahuiveiksi, mutta myös vaikka mekon kaveriksi hartiahuiviksi. Toimikas oli helppo kudottava ja teki kudelangasta kauniit vinoraidat. Aiemmin kutominen on ollut aika tuskaisaa, mutta huiveissa piti pitää huolta, että kudottu kangas on riittävän väljää ja pehmoisaa. Nyt kutominen olikin niin leppoisaa, että olin suorastaan zen.

Huiveissa on sekä loimi- että kudelankana Zauberballia samassa värissä. En liiemmin muissa yhteyksissä ole liukuvärjäysten ystävä, mutta tähän se sopii kuin otsatukka porsaalle. Huiveista tuli juuri sellaiset kuin haaveilinkin. Hapsut kierittelin yhteen.

Neulisti

Lauteilla

Kankaankudonnassa ehdin syksyllä tehdä maton lisäksi myös muutaman laudeliinan. Tästä en osaa kertoa, mikä sidonta kangaspuissa oli. Joltain oli jäänyt mystisesti yli muutama metri loimilankaa ja kun kukaan ei tiennyt, kenelle se kuului, hihkaisin sen itselleni.

Mitä: Laudeliina I

Miten: Kangaspuilla

Mistä: Kauhavan kangasaitan Aivina, 190 g

Ensimmäisen laudeliinakokeilun mitoitin meidän saunaan. Oli muuten melkoisen paljon mattoa haastavampaa saada näin ohuesta langasta tehtyyn kudontatyöhön siistit reunat. Onnistuivat silti onneksi kohtuullisen hyvin.

Mitä: Laudeliina II

Miten: Kangaspuilla

Mistä: Kauhavan kangasaitan Aivina, 186 g

Toisen laudeliinan tein isälle joululahjaksi. Tähän sovelsin itse kuvion, kun ensimmäisellä liinalla opettelin, mitä kyseisellä sidonnalla sai tehtyä. Tykkään tästä kuvioinnista kovasti ja se keräsikin kehuja muilta kutojilta. :) Kudotut liinat on prässätty kevyesti. Päät siksakkasin ja ompelin taitteen.

Neulisti

Minifantti

Mulle naurettiin kankaankudonnassa! Kaikki nauroi. Nauroivat sille, miten leveä virne naamalleni nousi, kun tallustelin uudella juuri valmistuneella matollani. En kyllä ihmettele.

Ilmoittauduin syksyllä kansalaisopiston kankaankudontakurssille, koska tuli sellainen olo, että täytyyhän nämä tämmöiset asiat osata. Minulle on muutenkin tullut viime aikoina polttava tarve oppia kaikki mahdollinen, missä ollaan langan ja villan kanssa tekemisissä. En ole koskaan ennen kangaspuita käyttänyt ja tällaisen maton tein nyt alkuun. Ja voi sitä riemua, kun valmiin maton sai kantaa kotiin ja asettaa eteisaulan lattialle.

Mitä: Matto 80x150 cm

Miten: Kangaspuilla

Mistä: Kauhavan kangasaitan miniontelokude + Fanttilanka, 860 + 762 g

Minulla oli tarkka visio siitä, että haluan maton, jossa on rakennetta - sellaista pintakuviota, joka tuntuu jalkapohjissa. Opettaja kuunteli kärsivällisesti haaveitani ja auttoi suunnittelemaan toiveiden mukaisen maton. Jos joku harrastaa kankaankudontaa, niin käsittääkseni kangaspuissa oli sokeripalasidonta. Matto on suurimmaksi osaksi miniontelokuteella kudottua palttinaa ja aina kahdeksan kerroksen välein on laitettu sitten fanttilankaa.

Loimilangat sidottiin lopuksi ja niihin olisi ollut vaikka mitä vaihtoehtoja. Minä ihastuin näihin kierrettyihin solmuihin. Olivat vain melkoisen hitaat tehdä.

Ehdottomasti on sitten kiellettyä huomata, että kuvat ovat ihan epätarkkoja johtuen valottomista aamuista. Myöskään ei saa nähdä noita kaikkia pieniä sukanpohjista pudonneita nukkia maton päällä.

Neulisti