Vegaanisafkaa: sienikvinotto & mansikka-banaanipirtelö

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä GoGreenin kanssa.

Ruokavalioni on hiipunut tässä viime vuosina melko vihreäksi. Taustalla piilevät etenkin ekologiset arvot, ja ajatus siitä, että pienilläkin valinnoilla on merkitystä. Vegaani en ole, mutta välillä on hyvä haastaa itsensä kokeilemaan täysin vegaanisia herkkuruokia.

GoGreen lahjoitti keittiööni kassillisen tuotteitaan kokeiltavaksi. GoGreenin kvinoasta innostuin kokeilemaan risottoa... tai siis kvinottoa (vai kvinoattoa?). Koska sienten umami saa ruuan kuin ruuan maistumaan täyteläisemmältä, päätin tehdä tuttua ja turvallista sienirisottoa – pienellä tvistillä. Juuston asemesta ripottelin päälle ravintohiivahiutaleita, jotka nimensä mukaisesti ovat pullollaan ravinteita, mutta nimensä vastaisesti eivät kohota taikinaa tai turvota vatsaa.

Toinen tuote, jota oli pakko päästä kokeilemaan, oli GoGreenin uutuustuote: makeuttamaton kvinoa-kookosjuoma. Juomassa on mukana muinaisviljoja, eli viljoja, jotka ovat säilyneet muuttumattomina vuosituhansien ajan. Ne sisältävät runsaasti kuitua, kivennäisaineita, vitamiineja ja tyydyttymätöntä rasvaa. Pyöräytin yhdessä hujauksessa tehosekoittimella jälkiruoaksi mansikka-banaanipirtelön. Jotkut kai kutsuisivat tuota smoothieksi, mutta onhan tuo pirtelö nyt ihanan pirteä sana! Pirtelöstä (ja vähän vegaanisesta jäätelöstäkin) enemmän postauksen lopussa.

P.S. Proteiiniakin annoksessa on ihan kivasti, sillä kvinoa sisältää 14 grammaa proteiinia 100 grammassa.

---

Sienikvinotto
(alkuruoaksi tai lisukkeeksi neljälle, pääruoaksi kahdelle)


1,5 l vettä
1 kasvisfondikuutio (tai kasvisliemikuutio)

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
100–200 g herkkusieniä (riippuu siitä, kuinka sienipitoista risottoa haluat)
2 rkl tummansinistä Keijua (vegaaninen vaihtoehto voille)

2 dl GoGreen kvinoaa
2 rkl tummansinistä Keijua
2–3 rkl omenaviinietikkaa (tai 2 dl valkoviiniä)

pari kevätsipulin vartta paloiteltuna
mustapippuria ja suolaa maun mukaan

+ päälle ravintohiivahiutaleita eli oluthiivahiutaleita

1. Kiehauta vesi ja lisää joukkoon kasvisfondi. Sekoita tasaiseksi.
2. Hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuumenna rasva kattilassa ja kuullota sipulit. Lisää paloitellut herkkusienet ja paista kevyesti. Nosta sipuli-sieniseos kulhoon odottamaan.
3. Kuumenna 2 rkl rasvaa samaisen kattilan pohjalla ja lisää joukkoon 2 dl kvinoaa. Pyörittele hetki ja lisää joukkoon omenaviinietikka (tai viini). Anna viinin/etikan huurustua pois.
4. Lisää kvinoan joukkoon kasvislientä kauhallinen kerrallaan. Anna kiehua keskisuurella lämmöllä. Sekoittele aina välillä. Lisää uusi kauhallinen lientä, kun edellinen on haihtunut. Tähän vaiheeseen menee n. 20 minuuttia. (Kvinoan on tässä tapauksessa tarkoituskin puuroutua, joten nyt kvinoan hämmentäminen on poikkeuksellisesti sallittua.)
5. Kun liemi on loppu, lisää joukkoon sipuli-sieniseos, kevätsipulit, mustapippuri ja suola.
6. Kauho lautaselle ja ripottele päälle ravintohiivahiutaleita tuomaan juustomaista makua.

Ja ääntä kohti.

---

Mulla on paha tapa ostaa aina liikaa banaaneita. Ne ehtii muuttua pilkullisiksi ennen kuin ehdin ne syödä. Muutaman vuoden ajan olen onneksi ymmärtänyt viipaloida ja pakastaa nuo ylikypsät banaanit. Ne sopii erityisen hyvin pirtelöihin ja jäätelöihin.


Nyt ei kyllä yhtään harmittanut, että pakastimessa on hyvät banaanivarastot. Tätä superhelppoa mansikka-banaanipirtelöä ajattelin surrutella tehosekoittimella enemmänkin!



Mansikka-banaanipirtelö (tai -jäätelö)
(yksi iso lasillinen)


kourallinen kotimaisia pakastemansikoita
1 pakastettu, viipaloitu (kypsä) banaani
1–2 dl kvinoa-kookosjuomaa (koostumustoiveiden mukaan)

• Kaikki tehosekoittimeen, ja kone pyörimään. Se on siinä.

P.S. Jos haluat tehdä vegaanista jäätelöä, kaada pirtelöseos vuokaan ja pane vuoka pakastimeen muutamaksi tunniksi. Jos seos unohtuu pitkäksi aikaa pakastimeen, anna sen pehmetä hetki ennen kauhomista.

Härkispeltipiirakka

Takaumatorstai: tein peltipiirakkaa. Se jos mikä tuo mukanaan menneiden vuosikymmenten tuulahduksia. Jos viikonlopun iltatarjoilut on vielä mietinnän asteella, niin tässäpä oiva vaihtoehto!

Idean sain aamulla Satakunnan Kansaa lukiessani. Siellä vastaavanlainen piirakka oli tehty quorn-täytteellä. Quornia minulla ei ollut, joten tästä tuli sitten härkispeltipiirakka, kun jääkaapissa sattui nököttämään paketti Härkistä.

Peltipiirakan voi tehdä joko helpolla tai vähän työläämmällä tavalla. Oikotie onneen on käydä hakemassa voitaikina kaupan pakastealtaasta, mutta eipä tätä taikinaa vaikeaa ole itsekään tehdä. Rohkeasti vaan!

Härkispeltipiirakka (pellillinen)

Taikina:
4,5 dl jauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
250 g voita tai margariinia
250 g rahkaa

Täyte:
2 dl puuroriisiä
5 dl vettä
puolikas kasvisliemikuutio

1 sipuli hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
paketti Härkistä (tai esim. 300 g quorn-rouhetta)
öljyä paistamiseen
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
1 tl chilijauhetta
1 tl oreganoa

50 g parmesan- tai grana padano -juustoa
1 kananmuna voiteluun


1. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja suola keskenään. Nypi joukkoon huoneenlämpöinen voi. 
2. Sekoita joukkoon rahka.
3. Anna taikinatahnan kovettua jääkaapissa noin tunnin.

4. Kiehauta vesi ja lisää joukkoon riisit ja puolikas kasvisliemikuutio. Keitä keskilämmöllä kunnes riisi on kypsää. Sekoittele välillä.
5. Kuullota sipuli öljyssä. Lisää joukkoon valkosipuli ja härkis. Lisää mausteet.
6. Sekoita riisi härkisseokseen.

7.  Ota taikinasta puolet ja pyöräytä se jauhotetuilla käsillä palloksi. Kauli taikina leivinpaperin päällä levyksi ja nosta pellille.
8. Lisää taikinalevyn päälle täyte. Ripottele päälle juusto.
9. Kauli toinen taikinanpuolikas levyksi voipaperin päällä. Nosta taikina voipaperin avulla täytteen päälle. Irrota paperi varovasti taikinasta ja painele taikinalevyt reunoistaan yhteen. Voitele kansi kananmunalla ja painele haarukalla pintaan reikiä.
10. Paista piirakkaa uunissa 200 asteessa noin 20 minuuttia tai kunnes pinta on saanut kauniin kullanruskean värin.

Vegaaniset kesäkurpitsabrowniet

Tämä leivonnainen sijoittuu virallisella nam-asteikolla ylimpään luokkaan (asteikko yhdestä namista viiteen namiin) – namnamnamnamnam.

Törmäsin parisen vuotta sitten tähän amerikkalaiseen kesäkurpitsabrowniereseptiin. Sen mukaan lopputulos on ooey, gooey and super fudgy – eikä kyllä vedä nenästä laisinkaan. Tuo resepti ei ole täysin vegaaninen, mutta läheltä piti, joten päätin tarttua tuumasta toimeen ja muokata reseptistä täysin vegaanisen. Ja kyllä kannatti!

Älkää antako kesäkurpitsan häiritä. Itsepintaisinkaan vegaaniruokaa vastustava ukon möllykkä ei varmasti keksi syövänsä kesäkurpitsaa sisältävää leivonnaista, saati sitten että herkku on vieläpä täysin vegaaninenkin.

Kesäkurpitsan ansiosta taikina ei kaipaa kananmunaa laisinkaan, ja kuorrute on helppo toteuttaa käyttämällä kookosrasvaa ja kasvimaitoa. Jos et vegaanista leivonnaista tavoittele, voit hyvin käyttää kookosrasvan tilalla voita ja kauramaidon tilalla tavallista maitoa.

Vegaaniset kesäkurpitsabrowniet

Pohja:
4,75 dl vehnäjauhoja
1,25 dl kaakaojauhetta
1,5 tl ruokasoodaa
1 tl suolaa
1,25 dl rypsiöljyä
3,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 keskikokoinen kesäkurpitsa raastettuna (noin 400 g / 5 dl)
1–5 rkl vettä (kesäkurpitsan nestepitoisuuden mukaan)

1. Sekoita jauhot, kaakaojauhe, ruokasooda ja suola keskenään. 
2. Sekoita sokeri rypsiöljyn sekaan. Lisää öljy-sokeriseos jauhoseokseen. 
3. Lisää joukkoon kesäkurpitsaraaste ja anna seistä viitisen minuuttia, jotta kesäkurpitsan nesteet ehtivät imeytyä taikinaan.
4. Lisää lopuksi tarpeen mukaan vettä. Taikinan tulisi olla paksua, mutta ei lainkaan jauhomaista. Liian löysä massa taas tekee lopputuloksesta kuivakan. 
5. Levitä seos leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista pohjaa 175 asteessa 25–30 minuuttia.


Kuorrutus:
0,5 dl kookosrasvaa sulatettuna
ripaus suolaa
3 rkl kaakaojauhetta
4,75 dl tomusokeria
1 rkl vaniljasokeria
0,5 dl kauramaitoa

1. Sekoita suola lämpimään kookosrasvaan.
2. Siivilöi joukkoon kuivat aineet ja sekoita. Lisää kauramaito ja sekoita tasaiseksi. Jos seos on kovin jämäkkää, lämmitä sitä varovasti vesihauteessa, niin kookosrasva muuttuu nestemäiseksi. 
3. Levitä seos jäähtyneen pohjan päälle ja leikkaa annospaloiksi.


*namnamnamnamnam*

 

Tofu-cashew-kookoscurry

Tänä syksynä olen kokeillut monenmoisia vegaanisia reseptejä. Tässä niistä yksi. Intialaisen keittiön mausteet ovat ehdottomia lemppareitani, joten päätin kokeilla tehdä vegaanista currya.

Ohje on mukailtu tästä Maimin mokomin -blogin ohjeesta, lähinnä siksi, että kaapeistani ei aivan kaikkea sattunut tuolla sekunnilla löytymään.

Tärisyttävän hyvää.

Curry-mausteseos

2 tl korianterin siemeniä
2 tl juustokuminan siemeniä
¼ tl sinapin siemeniä
1 tl kuivattua chilirouhetta (minulla aika tulista sorttia)
8 kpl kokonaisia mustapippureita
¼ tl jauhettua kaardemummaa
½ tl jauhettua kanelia
2 tl jauhettua kurkumaa
2 tl jauhettua paprikaa

Hienonna mausteet morttelissa. Lisää valmiiksi jauhetut mausteet ja sekoita.

Tofu-cashew-kookoscurry

öljyä paistamiseen
250 g tofua
curry-mausteseosta (resepti yllä)
3 sipulia
4 valkosipulin kynttä
2 rkl tuoretta inkivääriä
3 porkkanaa
n. 3 dl kasvislientä (tai niin paljon, että porkkanat peittyvät)
1 prk kookosmaitoa
2 tl fariinisokeria
2 rkl sitruunamehua, tuoreesta sitruunasta
(suolaa tarvittaessa)
1 prk tomaattisosetta (n. 2-3 rkl)

cashew-pähkinöitä, muutama kourallinen
pinnalle tuoretta basilikaa
keitettyä basmatiriisiä

Kuutioi tofu. Hienonna sipuli, valkosipuli ja inkivääri. Kuutioi porkkana.

Kuumenna tilkka öljyä isossa kattilassa ja paista tofukuutioita muutaman minuutin ajan, kunnes ne ovat rapeita ja kullanruskeita. Siirrä tofu syrjään odottamaan. Lisää kattilaan hieman öljyä ja ruskista sipulia. Lisää kattilaan curry-mausteseos, valkosipuli ja inkivääri. Kuullota, kunnes mausteet tuoksuvat. Lisää kattilaan porkkanat ja kasvislientä niin paljon, että porkkanat peittyvät. Anna kastikkeen kiehua kunnes porkkanat ovat pehmenneet. Soseuta seos sauvasekoittimella tasaiseksi.

Siirrä seos takaisin kattilaan ja lisää sekaan kookosmaito, tomaattisose, sokeri ja sitruunamehu. (Jos kastike vaikuttaa liian paksulta, lisää tilkka vettä tai kasvislientä). Lisää tofu ja cashew-pähkinät seokseen. Lisää tarvittaessa suolaa. Keittele tovi matalalla lämmöllä. Kastikkeen maku paranee hautuessaan. Koristele valmis kastike cashew-pähkinöillä ja tuoreilla yrteillä. Tarjoa keitetyn basmatiriisin kanssa.

Varaslähtö jouluun: maukkaat lanttu- ja porkkanalaatikot

Nyt ei voi syyttää tämän neidin toimineen viime tingassa. Tuvassa pistettiin nimittäin jouluruuat tulille jo syyskuussa.

Kaikilla taitaa olla niitä suvussa kiertäviä takuuvarmoja joulureseptejä, joita ilman joulua ei vain tule. Meilläkin mamman tekemä imelletty perunalaatikko on tuntunut olevan vähintäänkin hämäläis-pohjalaista salatiedettä, jonka toteuttamiseen satakuntalaisella ei ole ollut mitään asiaa.

Viime vuonna minulla ja siskollani oli vankkana aikomuksena tehdä kaikki jouluruuat itse, mutta eipä siinä viikko ennen joulua sitten ruvettu enää itse harjoittelemaan lanttu-, porkkana- ja perunalaatikon loihtimista (emmekä halunneet Saarioisten äitien tekemää ruokaa, joten maksoimme laatikoista yhteensä monta kymmentä euroa). Mutta nyt, nyt aloitimme hyvissä ajoin näin syyskuussa!

Olisi pitänyt jo viime vuonna rohkaistua, sillä meistä tuli mestareita ihan harjoittelemattakin. En ole nimittäin koskaan syönyt yhtä hyvää lanttu- ja porkkanalaatikkoa. Jottei reseptejä tarvitse ensi kerralla metsästää internetin ja reseptikirjojen syövereistä, ovat ne nyt täällä hyvässä tallessa. (Valmiista lootista ei ole tällä kertaa kuvia (koska yö), mutta kyllä te tiedätte, miltä valmis lanttulaatikko näyttää.)

Seuraavana haasteena on maailman paras imelletty perunalaatikko. Pysykää linjoilla!

Hieno lanttulaatikko
(aavistuksen muokattu mammani reseptistä, joka on peräisin herralta nimeltä Erik Haack)

n. 1 kg lanttua
2 munaa
100 g voita
2 dl kermaa
1 dl siirappia
1/2 tl valkopippuria
1/2 tl inkivääriä
1/2 tl muskottikukkaa
korppujauhoja
voita

Kuutioi kuorittu lanttu noin peukalonpään kokoisiksi paloiksi ja keitä pehmeäksi. Survo esimerkiksi sauvasekoittimella tasaiseksi soseeksi. Lisää lämpimään soseeseen pehmeäksi vatkattu voi, keskenään kevyesti vatkattu kerma ja muna sekä mausteet.

Lusikoi seos voideltuihin vuokiin (yhteensä noin 2 litraa). Kuvioi pinta painemalla lusikan kärjellä. Ripottele pinnalle korppujauhoja niin, että sose peittyy kokonaan. Veistele pinnalle reilusti voinokareita.

Mitä hitaammin lanttulaatikko paistuu, sitä maukkaampi siitä tulee. Paistoimme laatikkoa muutaman tunnin noin 150 asteessa uunin keskitasolla.

Hellasoturin porkkanalaatikko 
(resepti peräisin täältä)


1 l täysmaitoa
2 dl puuroriisiä
500 g kotimaisia porkkanoita
2 munaa
1/2 tl valkopippuria
2 tl suolaa
1 dl siirappia
korppujauhoja
voita

Aloita koko lysti keittämällä riisistä ja maidosta puuro. Muista hämmennellä ahkerasti, ettei maito pala pohjaan.

Paloittele kuoritut porkkanat ja höyrytä kypsiksi. Survo tasaiseksi soseeksi esimerkiksi sauvasekoittimella.

Lisää riisipuuron joukkoon porkkanasose, munat, suola ja valkopippuri. Sekoita tasaiseksi, mutta älä vatkaa. Lisää siirappi ja tarkista maku. Seoksen pitäisi olla makea mutta samalla suolainen. Lisää suolaa tai siirappia sen mukaan, kumpaa mielestäsi tarvitaan.

Kaada seos vuokiin (seos on ennen paistoa huomattavasti löysempää kuin edellä olevan reseptin mukaan tehty lanttulaatikko). Pidä huolta, että laatikosta ei tule liian paksu. Ripottele pinnalle korppujauhoja sen verran, että pinta peittyy. Veistele pinnalle voikokkareita ja paista laatikoita uunin keskitasolla 200 asteessa noin tunti.

Liivatteeton sitruunajuustokakku

Veljeni tytär sai eilen nimen. Kauniin nimen saikin. Juhlakalun vanhemmat pyysivät minulta juhlapöytään juustokakkua - ja tokihan minä sellaisen sitten tein.

Olen aika monta juustokakkua elämäni aikana tehnyt, mutta tämä kyllä kiilasi kärkikastiin helppoudellaan ja maukkaudellaan.

Kakun koristelin veljen pihasta poimimillani ruusuilla. Niiden tuoksu, se oli huumaava. Ja kauniita, niin kauniita. Helppo ja nopea tapa koristella kakku näyttävästi.

Juustokakun reseptin bongasin Suklaapossun blogista enkä muuttanut siitä mitään. Mitä nyt en rohjennut valkosuklaata mikrossa sulattaa vaan tein sen perinteisesti vesihauteessa.

Ainesosalista oli ihanan lyhyt. Tein kakun puolitoistakertaisena: siitä riitti 22-senttiseen vuokaan ja 16-senttiseen vuokaan juuri sopivasti.

Sitruunainen juustokakku ilman liivatetta

n. 20-senttiseen irtopohjavuokaan

Pohja:

15 Marie-keksiä
75 g valkosuklaata

Täyte:

2,5 dl Flora Vispiä
400 g maustamatonta tuorejuustoa
1-1,5 dl sokeria
n. 4 rkl (1 sitruunan) sitruunan mehua
1 sitruunan raastettu kuori 

Ohje:

1. Rouhi Marie-keksit pienemmiksi muttei täysin sileäksi muruksi. Sattumat on kivoja.  Sulata valkosuklaa vesihauteessa varovasti välillä sekoitellen (älä kuitenkaan sekoita liikaa). Sekoita keksimurska sulan valkosuklaan joukkoon.

2. Vuoraa 22-senttisen irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja voitele sekä pohja että reunat. Voit myös vuorata kakkuvuoan reunat suojakalvoilla. Kaada keksi-valkosuklaamurska vuoan pohjalle ja levitä tasaiseksi.

3. Vatkaa Flora Vispi vaahdoksi. Pese sitruunan kuori hyvin, käytä apuna juuresharjaa. Raasta kuori pieneksi raasteeksi ja purista sitruunasta mehut talteen. Vatkaa joukkoon notkistettu tuorejuusto, sokeri, sitruunan mehu ja raastettu kuori.

4. Nostele täyte vuokaan pohjan päälle. Laita kakku jääkaappiin hyytymään ainakin kuudeksi tunniksi, mielellään yön yli. Kun täyte on hyytynyt, poista vuoan reunat (ja reunakalvot). 

5. Koristele ruusupensaasta napsituilla kukilla ja pistä nautiskellen!

Tacoveneellä maukkaimmilla vesillä

Postaus on toteutettu yhteistyössä Santa Marian kanssa.

Aurinko tarkoittaa kesää, ja kesä tarkoittaa kesäjuhlia. Toukokuinen aurinko lämmitti terassin parinkymmenen asteen paremmalle puolen, joten kaivoimme sombrerot naftaliinista ja kiikutimme päivällisen pilvettömän taivaan alle. 

Sain Santa Marialta kokeiltavakseni muutamia tex mex -tuotteita, jotka innostivat näpertämään juhlaväelle myös pienet alkupalaveneet Santa Marian mini taco tubs -kuorista. Veneen pohjalle levitin itse tehtyä guacamolea ja tuoretta tomaattisalsaa ja päälle heittelin muun muassa fetaa, chorizo-makkaraa ja kurkkua.

Santa Marian minitortillat olivat juuri sopivan kokoisia ihmiselle, joka haluaa maistella eri makuyhdistelmiä, muttei jaksa vedellä kitusiinsa tavallisen kokoisia tortillalettuja kahta enempää. Olivatpa nuo sopivan kokoisia myös lasten annoksiin.

Meidän perheemme on kovin perso sinihomejuustolle, joten sitä löytyy lähes aina myös tex mex -pöydästä. Suosittelen! Koska tortillakokeilut eivät toivottavasti tule koskaan loppumaan, haluaisin tietää, onko sinulla povitaskussa jokin mainio lisuke tortilloihin tai tacoihin, jota kannattaisi kokeilla?

Näin alkukesästä eivät edes hyttyset kiusanneet, ja meno oli muutoinkin ihanan rennon letkeää. Toivottavasti tällaisia kesäpäiviä on vielä monta edessä, jotta pääsemme nauttimaan terassiaterioista ainakin kymmenentoista kertaa (kuten kummipoikani sujuvasti laski).

Masukakku - not a piece of cake

Amerikkalaiset tavat ovat hiipineet suomalaiseen kulttuuriin, ja alkaa olla enemmänkin sääntö kuin poikkeus järjestää vauvakutsut jo ennen vauvan syntymää. Suomalaiseen kulttuuriinhan kuuluvat vanhastaan rotinat ja varpajaiset, joita juhlitaan vasta vauvan synnyttyä.

Taikauskoisia emme ole, joten järjestimme juhlat ajan hengen mukaisesti hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa. Onnistuimme yllättämään tulevan äidin aurinkoisena arki-iltana pienimuotoisilla baby shower -juhlilla. 

Minä lupauduin leipomaan juhliin masukakun (amerikkalaisittain kakku tunnetaan nimellä baby bumb cake tai pregnant belly cake). Voi tyttäret, kuinka työläs kakku tuo olikaan! 

Kuulin, että on olemassa kakkuvuokia, joilla saa näppärästi pyöräytettyä esimerkiksi jalkapallokakun tai tällaisen mahakakun, mutta enhän minä moista raaskinut ostaa. Päädyin siis leipomaan kakun ihan tavallisilla kakkuvuoilla.

Suklaakakun leivoin tällä ohjeella. Tuosta määrästä riitti hyvin 24-senttiseen ja 20-senttiseen vuokaan  (= maha) sekä kahteen noin 10-senttiseen vuokaan (= povi). Taikina oli melko löysää, mikä pisti hieman jänskättämään, mutta kyllä siitä oikein hyvät kakut saatiin. (Siinä leipoessani mietin, että tuostapa saisi näppärästi myös vegaanisen suklaakakun aikaiseksi, kun laittaisi piimän tilalle jotakin muuta vastaavaa nestettä. Pitänee kokeilla joku päivä sitäkin.)

Kasasin 24- ja 20-senttiset kakut mahaksi. Veitsellä pyöristelin muotoja, minkä osasin. 

Vadelmakreemiin löysin ohjeen täältä ja tavalliseen sokerikreemiin täältä. Vadelmakreemiä oli alun perin tarkoitus käyttää vain täytteenä, mutta sitä jäikin niin paljon yli, että vuorasin vadelmakreemillä koko kakun. 

Tuon kreemin silotus olikin sitten melkoista puuhaa. Jos tuohon yksikin ryppy jää, näkyy se vuorenvarmasti myös sokerimassakuorrutteen läpi. Mitä siloisempi, sen parempi. 

Kaulin vaahtokarkkimassasta ensin pienemmän suikaleen poven päälle ja sitten suuremman levyn mahan päälle. Yllätyksekseni tämä vaihe sujui muitta mutkitta. Kuorrutteen alle tein myös pienen jalanpohjan yksityiskohdaksi sekä poven ja masun väliin nauhan ja kukan koristeeksi. (Massan värjäsin geelimäisillä elintarvikeväreillä.)

Mehevä suklaakakku teki hyvin kauppansa, joten täytyypi panna resepti talteen. Sattuuko siellä olemaan muita rohkeita masukakun kyhänneitä? Mielelläni käyn kurkkimassa muidenkin aikaansaannoksia!

Aasialainen kurpitsakeitto

Yhteistyössä Indiedaysin ja Santa Marian kanssa

Aika ajoin minun tulee ostettua kaupasta myskikurpitsaa, yleensä näin syksyllä kurpitsan sesonkiaikaan. Myskikurpitsan maku on miellyttävän pehmeä, ja se sopii yllättävän moneen. Tällä kertaa tein kurpitsasta simppelin mausteisen sosekeiton.

Tämän keiton tekemiseen tarvitset vain myskikurpitsan, vettä, Santa Marian Paneng red curry -mausteseoksen ja kookosmaitoa. Yksinkertaista, eikö?

Aasialainen myskikurpitsakeitto (neljä annosta, valmistusaika n. 30 - 40 minuuttia)

1 myskikurpitsa (n. 1 kg)
vettä
1 pussi Paneng red curry -mausteseosta (Santa Maria)
1 tölkki kookosmaitoa (Santa Maria)

1.  Halkaise myskikurpitsa terävällä veitsellä kahtia ja kaavi siemenet lusikalla talteen. Lohko kurpitsanpuolikkaat vielä neljään osaan ja paahda niitä uunissa 200 asteessa noin 20 minuuttia tai kunnes kurpitsa on pehmennyt. 
2. Huuhdo kurpitsansiemenet ja aseta ne talouspaperin päälle kuivumaan. Paahda siemeniä uunipellillä viitisen minuuttia, kun olet ottanut paahdetut kurpitsanlohkot pois uunista. (Voit halutessasi maustaa siemeniä ennen kuin panet ne uuniin.)
3. Irrota kurpitsanlohkoista kuoret ja paloittele lohkot noin kolmen sentin vahvuisiksi paloiksi (ei ole niin justiinsa). 
4. Kippaa palat kattilaan ja lisää kattilaan niin paljon vettä, että kurpitsat juuri ja juuri peittyvät. Keitä muutama minuutti keskilämmöllä kannen alla.
5. Kaada joukkoon Paneng red curry -mausteseos ja sekoita. Lisää kookosmaito. Huuhtele kookosmaitopurkki lorauksella vettä ja lisää vesi-kookosmaistoseos vielä kattilaan. Sekoita tasaiseksi.
6. Keitä viitisen minuuttia ja anna keiton jäähtyä tovi pöydällä. Soseuta keitto sauvasekoittimella, samalla myös kookosmaitoliemi vaahdottuu aavistuksen verran.
7. Tarjoile heti paahdettujen kurpitsansiementen kera. Voit halutessasi koristella keiton esimerkiksi korianterinlehdillä. 

Aion tehdä toistekin! 

P.S. Myös äitini, joka ei juuri kookoksesta välitä, piti tästä keitosta. Keitto oli myös siskoni mieleen. Raati suosittelee myös teille reseptin kokeilua! :)

Kommervenkit kokkailussa:

1) Vastasin kesken kokkailun puheluun ja onnistuin käräyttämään siemenet uunissa. Käytin koristeluun kurpitsansiemeniä suoraan pussista. Itse paahdetut kurpitsansiemenet ovat ihan kunkkuja, joten tämä jäi harmittamaan.
2) En meinannut saada kookosmaitopurkkia auki, sillä en osannut käyttää äitini tölkinavaajaa. Meinasi mennä koko soppa piloille! Jollain ilveellä sain purkin auki vasemmalla kädellä (!) kyseistä vempainta väännellen. Huh. Kyllä omassa keittiössä kokkailu on huomattavasti helpompaa... :)

--

Santa Marian tuotteet saatu ilmaiseksi tätä postausta varten.

Joutilas juhannus järvellä

Juhannusta vietimme tänäkin vuonna Pohjois-Satakunnassa isovanhempieni mökillä. Saaressa oli ihanan rauhallista, ja sääkin oli huomattavasti parempi kuin meteorologit ennustuksissaan lupailivat. Välillä piskoi, välillä ropisi, mutta suurimman osan ajasta saimme nauttia lämpimästä ja tyynestä poutasäästä.

Tänäkin vuonna keskityimme hyvään ruokaan. Juhannuksemme erikoisuuksiin lukeutui tänä vuonna uunittomuus. Tulipahan todettua, että muun muassa esipaistetut patongit valmistuvat oikein näppärästi myös kaasugrillin yläritilällä. Olipa meillä erikoista ruokaakin, nimittäin lankoni Jäämereltä nappaamaa ruijanpallasta. Osa kalasta savustettiin, osa loimutettiin. Jäämereltä tuotu kissakalan pala paistetiin puolestaan pannulla. Alkuruuaksi oli lisäksi tuorejuustotäytteisiä lohirullia. Melko kalaisa juhannus siis.

Sunnuntaina söimme pää- ja jälkiruuaksi muurinpohjalettuja. Täyttelimme lettuja viikonlopun ruoantähteillä: kalalla, kanalla ja kasviksilla. Jälkiruokalettujen täytteeksi levittelelimme viime vuonna tekemääni kirsikkahilloa, omenahilloa ja kuusenkerkkäsiirappia. Kirsikkahillo oli juhannuksen hitti!

Huomasithan erillisen postauksen juhannuksen jälkiruuasta, mansikka-limejuustokakusta?