Batman vs. Superman

Näin muuton alla tulee vastaan kaikenlaista, esimerkiksi Batman- ja Superman-essuja varten askarrellut sapluunat. Sapluunoista juolahti mieleeni, että täällä blogissa essut eivät olekaan vielä vilahtaneet!

Kuva on luokattoman huono, mutta kaikkea ei voi saada. Ei edes auringonvaloa keskellä talvea eikä parempaa kuvauspaikkaa vuosia vanhaan huonolla kameralla otettuun kuvaan. Idea kuvasta kuitenkin selvinnee: ompelin mustan ja sinisen essun noin mututuntumalla mallaillen (se essun kaavakin taisi muuten jossain laatikossa pyöriä edelleen), minkä jälkeen painoin sapluunojen avulla Batman- ja Superman-logot essujen miehustaan. Muutama ohut kerros kutakin väriä vaadittiin peittävän lopputuloksen saamiseksi. 

Essut annoin kokkailusta pitäville supersankariystävilleni häälahjaksi tammikuussa 2011. En ole tullut kysyneeksi, kumpi essu on kummankin lemppari, mutta muistan nähneeni Superman-essun ystäväni miehen päällä jonakin männävuosien Ravintolapäivänä Turun Seikkailupuiston vohvelikahvilassaan. 

Jos omasta ystäväpiiristäsi löytyy oman keittiönsä supersankareita, niin nappaapa idea talteen!

Kangaskorillinen onnea uuteen kotiin

Kivojen yllärilahjojen keksiminen on vuosi vuodelta hankalampaa. Pari viikkoa sitten ystävälläni oli tupaantulijaiset. Lahjaksi halusin viedä jotakin itsetehtyä, jonka tekemiseen ei kuluisi koko päivää. Päätin ommella hyväksi havaitulla kaavalla (Klik!) ystäväni sisustukseen natsaavan kangaskorin.

Kankaan löysin Eurokankaan palalaareista. Tuotetta markkinoitiin afrikkalaisena puuvillana. Afrikkalaista tai ei, kuosissa oli täydellinen väri ja hieman kimallettakin arkea sulostuttamaan.

Vaikka ohuehko kangas olikin yllättävän ryhdikästä, päätin jämäköittää koria tukikankaalla, jonka silitin kiinni vuoriin.

Sujautin koriin sisälle cavaa (lemppariani), Clipperin vihreää teetä (lemppariani!), Kiertin bambuisen tiskirätin (lempparini!), muusikon pöytään passaavia lautasliinoja ja pussillisen vaahtokarkkeja.

Lahjan tietää olevan onnistunut, kun siitä ei millään malttaitsi luopua. Taidanpa ommella itsellenikin samanmoisen!

Toilettilaukku: DIY

Vihdoin täällä! Suuri toilettilaukkupostaus! (No postaus ei ole edes kovin suuri, mutta kovan vaivan takana tämä on tuntunut olevan.) Katsokaahan,

- joulukuussa 2014 äitini toivoi joululahjaksi toilettilaukkua

- joulukuussa 2014 Krisse ompeli äidille kullanhohtoisen toilettilaukun (ensin toki pinkin testiversion itselleen)

- tammikuussa 2015 toilettilaukku vilahti blogissa

- huhtikuussa 2015 Krisse sai aikaiseksi postata aiheesta.

Olin suunnitellut uuden toilettilaukun ompelemista jo pitkän tovin. Vanha toilettilaukkuni oli vuosien saatossa päässyt räjähtämään melko pahoin. Vuori oli revennyt ja pohjassakin oli pieni reikä. Kaikkihan sen tietää, reissussa rähjääntyy. Kun äitini toivoi joululahjaksi uutta toilettilaukkua, tartuin vihdoin tuumasta toimeen.

Toilettilaukku on ainakin omaan käyttööni täydellisen kokoinen (n. 20 cm x 20 cm x 9 cm): sinne mahtuu kaikki matkan aikana tarvittavat puhdistusaineet sun muut. Sanottakoon nyt vielä, että meikkejä kuljetan erillisessä pussissa.

Tämän postauksen venymiseen on kyllä syynsä: tein nimittäin vielä kolmannenkin (!) toilettilaukun tänä viikonloppuna. Tuo kolmas toilettilaukku on siskolleni. Tällä kertaa otin vähän enemmän kuvia työvaiheista, jotta voin kuvien avulla näyttää innokkaille ompelijoille tarkat ohjeet.

Toilettilaukut on tehty tekstiilivahakankaasta ja vettä hylkivästä ulkoiluvaatekankaasta (vuorina). Lisäksi tarvitaan 30-senttinen vetoketju ja jonkin verran kärsivällisyyttä, etenkin jos on yhtä köykäinen ompelukone kuin allekirjoittaneella. Seitsemän kangaskerrosta tuntui olevan koneraukalleni vähän liikaa.

Tämä on periaatteessa yksinkertainen ommella, mutta työvaiheita on niin monta, että malttamattomimmat saattavat tuskastua työn määrään. Mutta on se sen vaivan väärti. Ja minäkin maltoin tehdä kolme!

---

OHJEET

Tarvikkeet:

- 30 - 40 cm päällikangasta (esim. tekstiilivahakangasta tai vahakangasta)

- 30 - 40 cm vuorikangasta (esim. ulkoiluvaatekangasta)

- 30-senttinen vetoketju

Leikkaa tekstiilivahakankaasta seuraavan kokoiset palat:

- 21,5 cm x 53 cm (= keskikappale)

- 11 cm x 19 cm (x2) (= päätykappaleet)

- 11 cm x 3 cm (x2) (= päätykappaleiden yläreunan huolitteluun)

- 18 cm x 3,5 cm (x2) (= kahva)

- 3 cm x 53 cm (x2) (= "nauha" reunojen huolitteluun)

- 10 cm x 4 cm (= vetoketjun pään huolitteluun)

Leikkaa vuorikankaasta seuraavan kokoiset palat:

- 21,5 cm x 50 cm (= keskikappaleen vuori)

- 21,5 cm x 36 cm (= vuoriin kiinnitettävät taskut)

- 11 cm x 19 cm (x2) (= päätykappaleiden vuori)

Ompelu:

1) Vuori ja taskut

- Huolittele vuorin taskukappaleen (21,5 cm x 36 cm) kapeat sivut taittamalla reunaa noin sentin verran nurjalle. Ompele. (Jos vuorikankaasi on purkautuvaa sorttia, muista myös huolitella reuna.)

- Kohdista taskukappaleen keskikohta vuorikankaan keskikappaleen keskikohtaan ja kiinnitä nuppineuloin. Ompele taskukappale kiinni keskikappaleeseen pitkiltä reunoiltaan. 

- Pohja: Mittaa taskukappaleen keskikohdan molemmin puolin laukun pohjan reunat. Pohjan leveys on 9 senttiä, joten laita merkki 4,5 senttiä keskikohdan molemmin puolin. Tikkaa pohjan saumat.

- Tikkaa taskukappaleeseen haluttu määrä taskuja, esim. kaksi tai kolme taskua molempiin kylkiin.

2) Vuorin kiinnitys päällikankaaseen

- Kohdista keskikappaleen vuorikangas (21,5 cm x 50 cm) päällikankaan (21,5 cm x 53 cm) keskelle. Molempiin päihin jää 1,5 senttiä huolitteluvaraa. Ompele vuori kiinni päällikankaaseen pitkiltä sivuiltaan.

- Ompele päätykappaleisiin (11 cm x 19 cm) vuorit.
- Huolittele päätykappaleiden yläreunat "huolittelusuikaleilla" (11 cm x 3 cm). Aseta suikale päätykappaleen yläreunaan oikeat puolet vastakkain. Ompele paininjalan etäisyydeltä ja käännä loppuosa "reunan yli" vuoripuolelle. Käännä huolittelematon reuna taitoksen sisään. Tikkaa taitoksen reunasta.

- Huolittele keskikappaleen kapeat sivut taittamalla ylimääräinen reuna vuorin päälle.

3) Kahva

- Ompele kahvakappaleiden (18 cm x 3,5 cm) pitkät sivut yhteen niin, että saumavarat on käännetty kappaleiden sisään. Huom.! Valmis kahva on noin 2 - 2,5 senttiä leveä.

- Ompele kahva kiinni toiseen päätykappaleeseen haluamallesi korkeudelle. Vaihtoehtoisesti voit kiinnittää kahvan päätykappaleeseen samalla kun ompelet pystysaumoja (= vaihe 4).

4) Laukun kokoaminen

- Ompele päätykappaleiden alareunat kiinni keskikappaleen pitkien sivujen keskelle nurjat (!) puolet vastakkain. Saumavarat jäävät siis ulospäin. Jätä molemmista kulmista 0,5 cm ompelematta.

- Leikkaa halkiot päätykappaleiden alakulmiin. Ks. yllä oleva kuva. (Eli tuo 0,5 senttiä, joka jätettiin ompelematta.)

- Ompele päätykappaleen pystysivut keskikappaleeseen nurjat puolet vastakkain.

Nyt laukun pitäisi näyttää tältä:

5) Reunojen huolittelu

- Huolittele reunat päällikankaasta leikkaamillasi nauhoilla (ks. kuvat alla). Tämä on ehkä ompelun kinkkisin vaihe. Yritä saada kulmat kääntymään nätisti.
- Taita yläreunaan törröttämään jääneet ylimääräiset suirut alla olevien kuvien osoittamalla tavalla.

Nauhojen yläreunojen huolittelu:

6) Vetoketju

- Ompele vetokejun loppupäähän huolittelukappale niin, että kapeat saumavarat (n. 4 mm) ovat käännettynä sisään. Taita siis huolittelukappale kaksin kerroin ja ujuta vetoketju huolittelukappaleen sisään.

Huomaa! Vetoketjun loppupää jää ylipitkäksi roikkumaan, jotta laukun suun saa kokonaan auki.

- Ompele vetoketju kiinni keskikappaleen yläreunoihin. 

VALMIS!


P.S. Ohjeistuksessa on hyvin todennäköisesti jotakin epäselvää. Kysy rohkeasti, jos jokin asia jäi mietityttämään. Kannattaa lukea ohjeet alusta loppuun asti ennen kuin ryhdyt hommiin!

P.P.S. Kuvan toilettilaukussa vetoketjun huolittelukappale on vähän hassun muotoinen siitä syystä, että kangas oli loppua kesken. Koko kangaspalasta jäi jäljelle vain pienen pieni tilkku. Koskaan en ole kangasta näin tarkkaan saanut hyödynnettyä!

Tintin kesätumput

Tintti on nyt puolivuotias, aika iso tyttö jo! Koska Suomen kesä on kovin arvaamatonta sorttia, sain tilauksen tehdä tintille kesäksi trikookankaasta ohuet tumput.

Tarkoitukseni oli ommella tumput jo äitini luona, jossa minulla olisi ollut käytettävissä myös saumuri, mutta koska siellä aika vierähtää aina muissa touhuissa, jäi tämä kotiläksyksi. Onnistui tuo ompelu lopulta ihan sukkelasti myös Husqvarnani jousto-ompeleella.

Trikookangas ja resori ovat molemmat äitini vuosikymmeniä vanhasta yöpaidasta saksittuja. Se oli sitä aikaa, kun kangaskin oli vielä kangasta.

Tumppujen kämmenselän puolella on kukkakuvioista, kämmenpuolella ihan vain valkoista kangasta. Vuorikin on valkoista trikoota. Resori on peräisin samaisen yöpaidan helmasta (voitte siis vain kuvitella, kuinka hurmaava yöpaita tämä olikaan!). Resorin pinta oli käytössä päässyt vähän kellastumaan, mutta kääntöpuolelta paljastui varsin siistiä pintaa.

Nämä lähtivät jo pikalähetyksenä kohti uutta kotiaan, mutta tuo kuosi kyllä miellyttää silmääni melkoisen paljon, joten suattaapi olla, että surrautan tintille myös kesäpipon.

Varsin käypä vauvan tumppujen ompeluohje löytyy esimerkiksi täältä ja täältä. Nuo tumput tein kyllä aika lailla mututuntumalla tyyliin  "tää ois varmaan hyvän kokoinen pala resoria". Näitä voisin kyllä tehdä vielä muutamat ylimääräisetkin, sillä kyllä niitä vauvoja varmaan pian taas ystäväpiiriin tupsahtaa lisää! :)

Tutti nauhaan ja menoks!

Tämä lukeutuu maailman yksinkertaisimpiin käsitöihin. Tein tintille jo joskus ennen joulua tuttinauhan, jotta tutin tuoma lohtu olisi aina lähellä.

Hankin tuttinauhatarvikkeet Nappikauppa Punahilkasta (tuttirenkaat noin 50 senttiä kipale ja klipsitkin vain 65 senttiä). Noita klipsejä ja tuttirenkaita on moneen makuun, joten varmasti löytyy mieluinen. Nauha minulla oli omasta takaa, mutta niitäkin tuolta samasta puodista löytyy monenmoisia.

Jos on vauvajuhlia ovella, niin tee vaikkapa liuta tällaisia. Aikaa ei kauaa tuhraudu, mutta saat antaa kuitenkin jotakin itse tehtyä.

Miten tuttinauha siis tehdään? Kuvista se kaiketi selviää: ompele nauhan toinen pää kiinni tuttirinkulaan ja toinen pää klipsiin. Se on siinä.

Karttakortti ja robottikortti

Viikonloppuna oli kahdet juhlat: veljen tuparit ja siskonpojan synttärit. Tokihan sitä kortit piti askarrella.

Tuparikorttiin jäljensin Googlen kartasta ko. kodin asuinalueen kadut ja polut. Sydän on siellä, missä koti on. Koordinaatit (blogissa sensuroituna) vielä kortinkulmaan muistuttamaan sijainnista. Asuinalue oli jo itsessään kuin rinnassa sykkivä sydän verisuonineen.

Kummipojan kortti oli robottiteemainen, vaikka itse lahja olikin keppiheppa. Korttiaskarteluja varten tulee säilöttyä yhtä sun toista esitettä ja paperilappusta: tähänkin leikkelin jonkin desingkartan pahvikorttia. Tähdet, kortit ja numerot siirretty kortin pintaan retroilla raaputusarkeilla. Hamahelmirobotin kädet, pää ja jalat ovat liikkuvaista sorttia.

Kortteja on aina ihana saada, mutta itsetehdyissä korteissa on aina oma juttunsa, vai mitä mieltä ootte?

Keppiheppa

Ihhahhaa, ihhahhaa, hepo hirnahtaa! Kummipoikani täytti kaksi vuotta, lahjaksi ittäti (Krisse-täti) teki keppihevosen.

Hepan pään kaavat nappasin täältä: jätin vain kyseisen ohjeen avonaisen suun tekemättä. Yksi ylimääräinen sauma piti ommella, sillä kaverilta saadusta vanhasta villakangastakista ei olisi muuten heppaa pystynyt leikkelemään.

Huopaisiin silmiin otin mallia täältä, sillä aikomuksenani ei ollut tehdä millään lailla aidon näköistä hirnujaa. Silmät kannattaa applikoida pään sivukappaleisiin ennen pään kokoamista. Sopivan väristä huopaa oli onneksi varastossa.

Hepan harja on taiottu raidallisesta trikoosta. En suinkaan trikoota tätä tarkoitusta varten ostanut, vaan kyseessä on monen vuoden takaa veljen penkkaripukua varten hankittua rekvisiittaa. Leikkasin trikoon noin puolentoista sentin paksuisiksi suikaleiksi ja vedin suikaleet tuollaisiksi rulliksi. Vähän niin kuin lahjanarua olisi kihartanut, mutta työkaluna oli vain kynsi.

Taittelin suikaleet ja kiinnitin ne toisiinsa kevyesti ompelulangalla. Ompelin tukan kiinni hepan pään keskikappaleeseen ennen kuin kiinnitin pään muita kappaleita toisiinsa. Viimeistelin harjan neljällä säikeellä letitetyllä trikoolla. Neljällä letitys käy aivan kuin pullapitkon palmikointi ikään.

Kun pollen pollan kappaleet on ommeltu yhteen, alkaa pään täyttö. Ihan ensin hepan turpa on tietenkin täytettävä vanulla. Kepin kiinnitin jesarilla vanhaan villapaitaan, minkä jälkeen tuuppasin koko köntin hepan pään sisään. Näin keppi pysyy liikkumatta pään sisässä. Kepin kiinnittämisen jälkeen täytin pään kokonaan vanulla. Tuo keppikin on muuten omasta takaa! Kaikelle säilötylle roinalle löytyy tarkoituksensa, sanokaa mun sanoneen.

Hepan suitset ovat irrotettavaa sorttia, jos lapsi haluaakin ratsastaa villillä varsalla. Pojan mielestä oli kovin hauskaa, kun ittäti laukkasi hepalla, mutta itse hän jäi vielä tutustumaan talon uuteen asukkiin. Eiköhän tästäkin lelusta vielä innostuta, kun poika vähän kasvaa.

Hoplaa!

Huopahemmon elämää

 Moni jo kyselikin, mitä huopaeläimille kuuluu. Eipä niille hassumpaa! Tyypit tapasivat toisensa jo marraskuussa ja tulivat kovin hyvin toimeen keskenään. Ei sen ole niin väliä, onko pöllö vai kaimaani, samaa eläinkuntaa yhtä kaikki!

Noppa, Repa, Sipe, Pöntsä, Lemppari, Koo, Pike ja Sepi

Kun viralliset perhepotretit oli ikuistettu, päättivät he yhdessä tuumin kokeilla eläinpyramidin rakentamista. Ja hienostihan se sujui!

Mutta heillä oli kaikilla vielä yksi suuri toive: he halusivat lentää!

Koelento keittiössä sujui niin mallikkaasti, että he päättivät kääriytyä lahjapaperiin ja yllättää tyttövauvan jouluaattona. He halusivat lentää kaikki yhdessä tytön pinnasängyn yllä. Tyypeistä tuli mobile!


P.S. Kuvassa ripustuslangoissa on vielä säätövaraa, jotta huopahemmot saa roikkumaan sopivalle tasolle. Itse teossa mobilesta ei (vielä) valitettavasti ole kuvaa.

Kummipojan kylpytakki

Joskus ennen joulua ompelin pukinkonttiin kummipojalleni kylpytakin. Koska poika on melkoinen autohullu, oli teema varsin selvä. Aiemmin syksyllä sain Nappikauppa Punahilkasta (klik!) yllätyslahjana muutaman autonapin, jotka päätyivät kylpytakkia koristamaan.

Kankaana käytin jättikokoista pyyhettä, sillä kangaskaupasta kivaa froteeta oli kovin vaikea löytää. Eipä tuonkaan froteen laatua kehua voinut, sillä turkoosin nukan määrä oli sanoinkuvaamattoman suuri. Ennen ompelua pesin pyyhkeen kuudessakympissä, rullasin teippiharjalla ja vieläpä imuroin nukkasuuttimella. Kaipa se riitti, sillä siskoni mukaan kylpytakki ei ollut ensimmäisessä pesussa enää nukkaa juuri irrottanut.

Helmaan ja etuliepeisiin tikkasin leveää mustaa nauhaa; eteen pujottelin lisäksi heijastinnauhaa autotietä imitoimaan. Hupun reunassa ja hihansuissa on tavallista mustaa kanttinauhaa. Takin saa kiinni näppärästi neppareilla, jos vyötä ei ehdi vauhdin huumassa solmia.

Pohjana käytin Ottobre-lehden (6/2011) Robot dog -kylpytakin kaavaa (92 cm). Muokkasin sitä kuitenkin jonkin verran ihan vain kangasvalintojenkin takia.

Tuote testattu toimivaksi ja pesunkestäväksi. Ittettätti (Krisse-täti) kuittaa.