Nasta korkkitaulu! (DIY)

Mitä tehdä miltei 200 viinipullonkorkilla?

Työpöytäni yläpuolinen seinä on jo pitkään huutanut jonkinlaista sisustuksellista elementtiä puoleensa. Tähän ideaan olin törmännyt joskus vuosia sitten Pinterest-seikkailuillani, mutta vasta nyt sain aikaiseksi toteuttaa tällaisen itsellenikin.

Muutaman pullon saa kumota, jotta taulusta tulisi edes kohtalaisen suuri. Onnekseni äiti suostui luopumaan korkkikokoelmastaan, jota oli kartuttanut vuosikymmenten saatossa. Jos omasta takaa korkkeja ei löydy ja hinku päästä näpertämään korkkitaulua on hillitsemätön, suosittelen piipahtamaan kotikaupungin ravintoloissa tiedusteluretkellä.

Korkit liimasin kuumaliimalla puisen viinilaatikon kanteen (n. 35 x 55 cm). Viinilaatikko sattui olemaan alun alkaenkin musta, mutta äkkiäkös sen maalaa mieluisakseen. Puisia viinilaatikkoja voi käydä tiedustelemassa lähimmästä Alkosta. Huhujen mukaan kaikki Alkot eivät niitä asiakkailleen anna, mutta aina sopii kysyä!

Ennen liimaamista korkit on hyvä sommitella kannen päälle. On nimittäin huomioitava, että osa korkeista on paksumpia tai pidempiä, osa paksumpia ja pidempiä. Viivasuoriin riveihin lienee turha edes pyrkiä. Vinksin vonksin on hyvä.

Häätipuset

Sain jo hyvissä ajoin alkuvuodesta viestin eräältä blogini lukijalta, joka tiedusteli mahdollisuutta saada hääkakkuunsa samantyyliset linnut kuin askartelin siskoni hääkakun koristeeksi nelisen vuotta sitten. Tottahan minä suostuin.

Tuumasta tartuin toimeen vasta nyt kesäkuussa, kun pahimmat kiireet olivat helpottaneet. Kun aikaa olisi maaliskuussa ollut yllin kyllin, ei koko Porista tahtonut löytyä valkoista Fimo-massaa. Kun vihdoin Fimoa löysin, ei aikaa enää tahtonut askarteluun olla.

Mutta valmista tuli. Hieman suuremmat nämä ovat kuin esikuvansa. Siipiäkin hieman muokkasin. Herkkiä tipusia yhtä kaikki.

 

Sinne lähtivät postin armoille. Toivottavasti eivät saavu siipirikkona perille.

Kristalleja ja hopealankaa

Nikkeliallergikon koruvalikoima on kovin pieni - ellei ryhdy itse hommiin tai pulita valmiista koruista pientä omaisuutta. Syksyllä päätin vihdoin kokeilla, miten meikätytöltä sujuu hopean työstäminen. Kävin kansalaisopiston hopeakorukurssin, jossa pääsin kokeilemaan hopealangan muotoilua pihdein ja veivein. Lisäksi osallistuin vielä paikallisen kultasepän yksityiskurssille joulun alla. Näiden tuokioiden aikana sain aikaiseksi tehtyä itselleni hopealangasta neljä rannekorua, kolme sormusta sekä muutaman parin korviskoukkuja.Monet muut kurssilaiset olivat alalla jo konkareita. Rouvilla oli mukanaan omat pakit täynnä korunippeliä, pihtejä, veivejä ja sahoja. Kurssilla näytettiin kuitenkin meille noviiseille kädestä pitäen, miten hopealangasta saadaan veivattua "vieteripötköjä" ja niistä sahattua hopeisia lenkkejä. Meille opetettiin, miten lenkkejä linkitetään oikeaoppisesti toisiinsa, ja ohjeistettiin tekemään hieman monimutkaisempiakin koruviritelmiä.

 

Tällaiset kapistukset kurssilla lyötiin nokan eteen: ruuvipenkki, veivi, hopealankaa ja saha. Hopealankaa veivattiin ruuvipenkissä tuollaisen kammen ympärille, minkä jälkeen "vieteripötkö" sahattiin yhdeltä reunalta poikki, jotta saatiin aikaiseksi pieniä, yhtä suuria lenkkejä. Siellä me sitten silmä kovana pistimme korupihdeillä niksutellen ja naksutellen.

Kuningasketju siitä lopulta syntyi.

Pitäisi enemmän mennä kokeilemaan uusia käsityön muotoja vastaavanlaisille kursseille. Onkohan ensi syksynä vihdoin aika mennä kutomaan mattoja?

Joulupallot helmipuvuissa

Meikäläisen joulufiilis on vielä teillä tuntemattomilla, mutta äitini luona joulupallot on jo kaivettu esille. Äitini on nimittäin innostunut pujottelemaan helmistä koristeita vanhojen joulupallojen päälle.

Kyselin äidiltä, mistä hän on ohjeen napannut, mutta vedin vesiperän: hän on pujotellut helmet ihan vain kuvan perusteella hieman soveltaen.

Onneksi Pinterest on pullollaan ohjeita tämänmoisiin koristeisiin, joten jos innostut, löytyy ohjeita yllin kyllin. Naputtele hakusanoiksi sanat beaded ornament cover ja edessäsi on tuossa tuokiossa runsain määrin ohjeita (tai ainakin kuvia kauniista joulukoristeista).

Pitäisiköhän sitä itsekin pujotella muutamat helmikoristeet? Olen tainnut pujotella helmiä viimeksi joskus yläasteikäisenä, ja voi tylleröt, kuinka paljon niitä helmiä silloin pujottelinkaan! Innostuin jopa askartelemaan siskoni ylioppilasjuhlia varten hänen kuoviviinilasinsa jalkaan metallilankaan pujotellun helmikoristeen. Ohjetta siihen ei ollut, enkä tiedä, mahtaako tekeleestä löytyä edes kuvamateriaalia (kuvia toki otettiin, mutta kamerat olivat vielä siihen aikaa maailmaa mallia filmi). Sen muistan, että aikaa siihen meni ja hieno siitä tuli. Ja sen, että tuotekehittely ei ollut edennyt niin pitkälle, että koristeen olisi voinut rikkomatta lasin jalasta poistaa.

Kakkukukka

Elokuun lopussa kaiken muuttokaaoksen keskellä rauhotuin iltaisin näpertämällä sokerimassasta synttärikakkuuni kukkakoristetta. Jollakin ihmeen viisillä tuollainen pieni piipertäminen auttaa hallitsemaan (pään sisäistä) suurta kaaosta. 

Kaulitsin sokerimassasta levyn, tein levystä roporeunaisella sydänmuotilla erikokoisia terälehtiä, painoin silikonisella leimasimella terälehtiin lehtiruodit, asettelin terälehdet lusikoiden päälle kovettumaan ja sivelin lehdille kultaista elintarviketomua. Lopuksi liimasin elintarvikeliimalla terälehtien takapuolelle elintarvikekäyttöön soveltuvat päällystetyt rautalangat. 

Kukan keskelle lainasin askartelupuolelta hieman heteitä, mutta tuon kultaisen keskustan tein ihan vain sokerimassasta muotoilemalla ja kultatomulla värjäämällä. Rautalankoja, kukkateippiä ja helmiheteitä lukuun ottamatta syötävää materiaalia koko kukka!

Kiinnitin terälehdet yksitellen kukan keskustan ympärille kukkateipillä liimaten.  Lähin ulottuvilla ollut sopiva kasausteline oli suodatinpussipakkaus, johon laskin keskeneräisen kukan aina välillä käsistäni. Kukkateipin kiinnittämisessä maltti oli valttia. Ja hellä ote.

Osa lehdistä pääsi murenemaan käsiini teippausvaiheessa, mutta muutoin kukan kasaaminen onnistui näin ensikertalaiselta melkoisen hyvin. Muutama huonohko terälehti jäi vähän harmittamaan, mutta melko hyvin ne rumemmatkin yksilöt sulautuivat joukkoon.

Oli siinä urakka, mutta tulipahan tehtyä!

Täällä ollaan!

Latasin juuri synttärikuvat koneelle. Synttärit olivat elokuun lopussa. On ollut vähän haipakkaa tässä.

Oli ihana palata takaisin kesän lopun tunnelmiin, Ruissalon maisemiin, kauniiseen ilta-aurinkoon ja revontuliin. Ystävien kasvoja, naurua, iloisia silmiä, muistoja, haikeutta.

 

Syntymäpäiväjuhlia seuraavana päivänä ammuttiin muuttoauto täyteen tavaraa ja muutettiin Krisse pois Turusta. Tätä nykyä olen jälleen opiskelija, joka raataa niska limassa opintojaksoja lukuvuoden aikana kaksi kertaa enemmän kuin etenemissuunnitelmassa lukee. Siihen päälle vielä työt, jotta saisi pötyä pöytään. 

Täällä blogissakin jo huudeltiin uusien postausten perään. Kannattaakin huudella! Henki pihisee ja blogi on päivittäin mielessä. Tavoitteenani on kuitenkin saada uusi tutkinto valmiiksi ensi vuoden loppuun mennessä, joten hieman verkkaisempi päivitystahti saattaa jatkua vielä tovin. Lupaan kuitenkin, että pian tänne putkahtelee yhtä sun toista, kunhan pääsen asettumaan uuteen kotiin. 

Kävin muuten tuossa viikonloppuna vähän aktivoimassa sisäistä bloggaajaani Indiedaysin Bloggers' Inspiration Dayssa ja voin kertoa, että kyllä täältä vielä pesee! 

DIY: Origamilintuja

Tsirp!

Innostuin viikonloppuna näpertelemään värikkäistä papereista origamilintuja. Mitäpä muuta sitä ihminen kesäflunssaa potiessaan tekisi kuin katsoisi telkkaria ja taittelisi papereita.

Origamikurkien taittelu on yllättävän helppoa. Taitteluvaiheetkin oppii vaivatta muistamaan heti ensimmäisen linnun jälkeen. (Katselin Youtubesta tämän suomenkielisen ohjevideon. Klik!)

Ovathan nuo söpösiä ihan näin arkeakin sulostuttamassa, mutta vankkana aikomuksenani on saada lintuset kuljetettua kuukauden päästä järjestettäville synttäreilleni Ruissaloon.

Puhelimen hillitty muodonmuutos

Miltei pari vuotta vanha puhelimeni sanoi sopimuksen irti muutama viikko sitten. Takuuta oli jäljellä vielä pari kuukautta, joten sain tilalle uuden nokialaisen. Toisin kuin minä, suurin osa ihmisistä olisi varmaan hihkunut onnessaan, kun saa upouuden puhelimen vanhan tilalle.

Onpa se maskuliinisen näköinen.
Aivan valtavan kokoinen puhelin!

Itsehän valitsen kaiken ostettavan elektroniikankin esteettisin perustein.

Tällä Lumia 830:n näytöllä on kokoa viisi tuumaa, runko on mustaa metallia ja takakansi mustaa muovia. Mustaa, mustaa, mustaa. Vaikka pidän mustasta värinä noin muuten, en kuitenkaan halunnut puhelimeni olevan musta. Suuren kokonsa vuoksi puhelin ei mahdu edes vanhan puhelimen suojapussiin.

Joku oli selvästi aistinut notkahduksen maailmani estetiikassa ja väritasapainossa ja päätti samana päivänä lähettää kotiovelleni aivan uskomattoman kauniin kimpun kukkia.

Puhelimen oli koettava muodonmuutos. Päädyin tilaamaan puhelimelle läpinäkyvän, silikonisen suojakuoren. Mobiilitukun seitsemän euron hinta postikuluineen tuntui kohtuulliselta. Toimituskin oli varsin vikkelä!

Mutta kukkakimpusta se ajatus sitten lähti. Otin uudella Lumiallani valokuvan jaloleinikistä, tulostin kuvan näppärällä valokuvatulostimellani ja leikkelin kuvasta kaiken ylimääräisen pois.

Prototyyppi on aina prototyyppi. Jostakin selittämättömästä syystä menin leikkelemään nuo aukot oikealla kädellä. OIKEALLA! Minä, vasenkätinen. Toisinaan en selvästikään tiedä, mitä käteni tekevät.

Vaikka näyttääkin vähän oikealla kädellä hutaistulta, niin välttää se nyt ainakin niin kauan, että keksin paremman ratkaisun.

Tuiki tuiki origamitähtönen

Origamien taittelu on ihanan terapeuttista puuhaa, neulomisen jälkeen parasta stressin lievitystä. Mikäpä siis sen oivempi tapa lievittää joulukorttistressiä kuin taitella origameja joulukortteihin?

Viisisakaraisen origamitähden taitteluun tarvitsee paperista ensin leikata viisikulmio. Hyvä ohje viisikulmion taittelemiseen/leikkaamiseen on tässä videossa. Klik! Viisisakaraisen origamitähden taitteluohjeet on videoituna täällä. Klik!

Materiaalina on samainen vanha kalenteri kuin aikaisempienkin vuosien askarteluissa (Lahden muotoiluinstituutin valokuvakalenteri "Alavalla maalla" vuodelta 2011, jossa valokuvat ovat mustavalkoisia ja osa sivuista kultaisia). Sivuja piisaa yhä!

Tämä tähti on siitä hyvä taiteltava, että vaikka paperin takapuolella olisikin omia vanhoja kalenterimerkintöjä (RUISROCK! Lounas Tottiksella! SMG! yms.), ne eivät tässä tapauksessa jää näkyviin (muutoin kuin aivan pienellä alueella tähden takapuolella, joka on lopulta korttipohjaa vasten).

Yhden tähden taitteluun saa vierähtämään minuutin jos toisenkin (veikkaisin noin kymmentä). Monta tuntia tähtiä joka tapauksessa taittelin. Tykkään itse ajatuksesta, että joulukortti on samalla kuin joululahja, ajatuksella tehty. Toki Tiimarinkin kortteja on kiva saada (etenkin kun Tiimaria ei enää ole), mutta ymmärtänette mitä tarkoitan.

Kultaiset teipit ostin Tampereelta Suomen kädentaidot-messuilta. Samaista teippiä on myynnissä (vähän edullisemmin jopa) samaisen putiikin verkkokaupassa täällä. Teippi muuten tarttuu hyvin, ei repeä eikä irrota hilettä. Täyden kympin ostos siis.

Jokainen kortti on ihan vain kierrätysmateriaalinkin tähden (hih!) erilainen, mutta sama värimaailma ja idea jatkuu kortista toiseen.

Noita tähtiä voisin kyllä taitella lisää ihan vain koristeiksi. Tähdet voi nimittäin liimata takapuoleltaan yhteen niin, että sakaroita onkin viiden asemesta kymmenen!