Varaslähtö jouluun: maukkaat lanttu- ja porkkanalaatikot

Nyt ei voi syyttää tämän neidin toimineen viime tingassa. Tuvassa pistettiin nimittäin jouluruuat tulille jo syyskuussa.

Kaikilla taitaa olla niitä suvussa kiertäviä takuuvarmoja joulureseptejä, joita ilman joulua ei vain tule. Meilläkin mamman tekemä imelletty perunalaatikko on tuntunut olevan vähintäänkin hämäläis-pohjalaista salatiedettä, jonka toteuttamiseen satakuntalaisella ei ole ollut mitään asiaa.

Viime vuonna minulla ja siskollani oli vankkana aikomuksena tehdä kaikki jouluruuat itse, mutta eipä siinä viikko ennen joulua sitten ruvettu enää itse harjoittelemaan lanttu-, porkkana- ja perunalaatikon loihtimista (emmekä halunneet Saarioisten äitien tekemää ruokaa, joten maksoimme laatikoista yhteensä monta kymmentä euroa). Mutta nyt, nyt aloitimme hyvissä ajoin näin syyskuussa!

Olisi pitänyt jo viime vuonna rohkaistua, sillä meistä tuli mestareita ihan harjoittelemattakin. En ole nimittäin koskaan syönyt yhtä hyvää lanttu- ja porkkanalaatikkoa. Jottei reseptejä tarvitse ensi kerralla metsästää internetin ja reseptikirjojen syövereistä, ovat ne nyt täällä hyvässä tallessa. (Valmiista lootista ei ole tällä kertaa kuvia (koska yö), mutta kyllä te tiedätte, miltä valmis lanttulaatikko näyttää.)

Seuraavana haasteena on maailman paras imelletty perunalaatikko. Pysykää linjoilla!

Hieno lanttulaatikko
(aavistuksen muokattu mammani reseptistä, joka on peräisin herralta nimeltä Erik Haack)

n. 1 kg lanttua
2 munaa
100 g voita
2 dl kermaa
1 dl siirappia
1/2 tl valkopippuria
1/2 tl inkivääriä
1/2 tl muskottikukkaa
korppujauhoja
voita

Kuutioi kuorittu lanttu noin peukalonpään kokoisiksi paloiksi ja keitä pehmeäksi. Survo esimerkiksi sauvasekoittimella tasaiseksi soseeksi. Lisää lämpimään soseeseen pehmeäksi vatkattu voi, keskenään kevyesti vatkattu kerma ja muna sekä mausteet.

Lusikoi seos voideltuihin vuokiin (yhteensä noin 2 litraa). Kuvioi pinta painemalla lusikan kärjellä. Ripottele pinnalle korppujauhoja niin, että sose peittyy kokonaan. Veistele pinnalle reilusti voinokareita.

Mitä hitaammin lanttulaatikko paistuu, sitä maukkaampi siitä tulee. Paistoimme laatikkoa muutaman tunnin noin 150 asteessa uunin keskitasolla.

Hellasoturin porkkanalaatikko 
(resepti peräisin täältä)


1 l täysmaitoa
2 dl puuroriisiä
500 g kotimaisia porkkanoita
2 munaa
1/2 tl valkopippuria
2 tl suolaa
1 dl siirappia
korppujauhoja
voita

Aloita koko lysti keittämällä riisistä ja maidosta puuro. Muista hämmennellä ahkerasti, ettei maito pala pohjaan.

Paloittele kuoritut porkkanat ja höyrytä kypsiksi. Survo tasaiseksi soseeksi esimerkiksi sauvasekoittimella.

Lisää riisipuuron joukkoon porkkanasose, munat, suola ja valkopippuri. Sekoita tasaiseksi, mutta älä vatkaa. Lisää siirappi ja tarkista maku. Seoksen pitäisi olla makea mutta samalla suolainen. Lisää suolaa tai siirappia sen mukaan, kumpaa mielestäsi tarvitaan.

Kaada seos vuokiin (seos on ennen paistoa huomattavasti löysempää kuin edellä olevan reseptin mukaan tehty lanttulaatikko). Pidä huolta, että laatikosta ei tule liian paksu. Ripottele pinnalle korppujauhoja sen verran, että pinta peittyy. Veistele pinnalle voikokkareita ja paista laatikoita uunin keskitasolla 200 asteessa noin tunti.

Joulupallot helmipuvuissa

Meikäläisen joulufiilis on vielä teillä tuntemattomilla, mutta äitini luona joulupallot on jo kaivettu esille. Äitini on nimittäin innostunut pujottelemaan helmistä koristeita vanhojen joulupallojen päälle.

Kyselin äidiltä, mistä hän on ohjeen napannut, mutta vedin vesiperän: hän on pujotellut helmet ihan vain kuvan perusteella hieman soveltaen.

Onneksi Pinterest on pullollaan ohjeita tämänmoisiin koristeisiin, joten jos innostut, löytyy ohjeita yllin kyllin. Naputtele hakusanoiksi sanat beaded ornament cover ja edessäsi on tuossa tuokiossa runsain määrin ohjeita (tai ainakin kuvia kauniista joulukoristeista).

Pitäisiköhän sitä itsekin pujotella muutamat helmikoristeet? Olen tainnut pujotella helmiä viimeksi joskus yläasteikäisenä, ja voi tylleröt, kuinka paljon niitä helmiä silloin pujottelinkaan! Innostuin jopa askartelemaan siskoni ylioppilasjuhlia varten hänen kuoviviinilasinsa jalkaan metallilankaan pujotellun helmikoristeen. Ohjetta siihen ei ollut, enkä tiedä, mahtaako tekeleestä löytyä edes kuvamateriaalia (kuvia toki otettiin, mutta kamerat olivat vielä siihen aikaa maailmaa mallia filmi). Sen muistan, että aikaa siihen meni ja hieno siitä tuli. Ja sen, että tuotekehittely ei ollut edennyt niin pitkälle, että koristeen olisi voinut rikkomatta lasin jalasta poistaa.

Tuiki tuiki origamitähtönen

Origamien taittelu on ihanan terapeuttista puuhaa, neulomisen jälkeen parasta stressin lievitystä. Mikäpä siis sen oivempi tapa lievittää joulukorttistressiä kuin taitella origameja joulukortteihin?

Viisisakaraisen origamitähden taitteluun tarvitsee paperista ensin leikata viisikulmio. Hyvä ohje viisikulmion taittelemiseen/leikkaamiseen on tässä videossa. Klik! Viisisakaraisen origamitähden taitteluohjeet on videoituna täällä. Klik!

Materiaalina on samainen vanha kalenteri kuin aikaisempienkin vuosien askarteluissa (Lahden muotoiluinstituutin valokuvakalenteri "Alavalla maalla" vuodelta 2011, jossa valokuvat ovat mustavalkoisia ja osa sivuista kultaisia). Sivuja piisaa yhä!

Tämä tähti on siitä hyvä taiteltava, että vaikka paperin takapuolella olisikin omia vanhoja kalenterimerkintöjä (RUISROCK! Lounas Tottiksella! SMG! yms.), ne eivät tässä tapauksessa jää näkyviin (muutoin kuin aivan pienellä alueella tähden takapuolella, joka on lopulta korttipohjaa vasten).

Yhden tähden taitteluun saa vierähtämään minuutin jos toisenkin (veikkaisin noin kymmentä). Monta tuntia tähtiä joka tapauksessa taittelin. Tykkään itse ajatuksesta, että joulukortti on samalla kuin joululahja, ajatuksella tehty. Toki Tiimarinkin kortteja on kiva saada (etenkin kun Tiimaria ei enää ole), mutta ymmärtänette mitä tarkoitan.

Kultaiset teipit ostin Tampereelta Suomen kädentaidot-messuilta. Samaista teippiä on myynnissä (vähän edullisemmin jopa) samaisen putiikin verkkokaupassa täällä. Teippi muuten tarttuu hyvin, ei repeä eikä irrota hilettä. Täyden kympin ostos siis.

Jokainen kortti on ihan vain kierrätysmateriaalinkin tähden (hih!) erilainen, mutta sama värimaailma ja idea jatkuu kortista toiseen.

Noita tähtiä voisin kyllä taitella lisää ihan vain koristeiksi. Tähdet voi nimittäin liimata takapuoleltaan yhteen niin, että sakaroita onkin viiden asemesta kymmenen!

Kultaa, kimalletta ja hehkulamppuja

Jo vuosia sitten ihastuin hehkulampuista kierrätettyihin minimaljakoihin, joita näkyi DIY-blogeissa ja Pinterestissä yllin kyllin. Pistinkin jo tuolloin muutaman palaneen hehkulampun sivuun maljakkoprojekti mielessäni. Muuttokuormassakin ovat jo kertaalleen olleet, palaneet hehkulamput.

Tänä syksynä ystäväni kiikutti luokseni kasan kankaita ja pienen laatikollisen hehkulamppuja, koska "sä varmaan keksit näistä jotain kivaa". Viime yönä (krhm) mieleeni juolahti ajatus hehkulampuista joulukoristeina. Aamutuimaan ryhdyinkin heti pihtien ja ruuvimeisselin kanssa hajottamaan hehkulamppujen sisälmyksiä. Vinkkejä tyhjennykseen löytyy esimerkiksi tästä videosta. Klik!

Suurin osa varastojeni hehkulampuista oli himmennettyjä versioita. Osasta himmennyspinta lähti helposti vain vedellä huuhtaisemalla, mutta osaan himmeää pintaa jäi jonkin verran. Lienevät eri aineella pinnoitettuja. Annoin lamppujen kuivua hetken pyyhkeen päällä kanta alaspäin käännettyinä.

Muistin askartelulaatikossa lojuvat paljettipussit ja innostuinkin kokeilemaan, miltä paljetit näyttävät hehkulampun sisällä. No himputin hyvältä! 

Koska olin pessyt hehkulamput tyhjennyksen jälkeen, olivat lasit vielä sisältä kosteita. Niinpä nuo paljetit tarttuivat kivasti kiinni lasin pintaan. Sinne vaan humps paljetteja palloon ja pistä ravistellen ja pyöritellen. Ainakaan vielä kultahippuset eivät ole alkaneet irrota lasin pinnasta, joten turha liimaa on ruveta pallojen sisälle suihkuttelemaan (vaikka minulla tosiaan olisi varastossa myös liimaspraytä).

Tein hehkulamppujen kierteisiin metallilangasta ripustuskoukut, joiden avulla noita voisi ripustaa vaikka kuusenoksille. Niputin ja ripustin hehkulamput roikkumaan verhotangosta led-valosarjan päälle. Joihinkin hehkulamppuihin sujautin led-valot sisään.

En juurikaan omista joulukoristeita ennestään, sillä minulla ei ole ollut tapana viettää joulua täällä Turussa kotonani. Onhan tuo nyt kuitenkin kiva, että on edes vähän koristetta sisustuksessa näin joulukuiseen kaamoksen aikaan.

Jatkoidoita:

• pääsiäisenä tuonne palloon voi sujauttaa vaikkapa höyheniä tai pieniä koristemunia
• kesäjuhlissa nuo voivat sitten toimia ihan siinä alkuperäisen idean mukaisessa tarkoituksessa, maljakkoina. (Paljetit lähtevät huuhtaisemalla pois, toisaalta nehän näyttäisivät varmasti hauskoilta myös kukkamaljakoissa vedessä kelluvina.)

Origamisydänkirjanmerkkejä

Tänä vuonna joulukorttiaskarteluni oli lähinnä paperintaittelua. Niin kuin viime vuonnakin, tein joulukortteihin origamikoristeet. Viimevuotinen oli jonkinlainen kukkaviritelmä vanhasta nuottipaperista, tänä vuonna tein sydämenmuotoisia kirjanmerkkejä vanhan Lahden muotoiluinstituutin Alavalla maalla -kalenterin (2011) sivuista. Vahvasta paperista tehdyt mustavalkoiset valokuvasivut ja kultaiset muistiinpanosivut sopivat hyvin tällaiseen askarteluun.

Viime vuonna eräs ystäväni ilmoitti irrottaneensa origamikukkaviritelmän kortista ja tehneensä siitä jääkaappimagneetin. Niinpä päätin tänä vuonna tehdä jotain sellaista, joka olisi käyttökelpoinen esine jo sellaisenaan.

Osan korttipohjista ostin Tiimarista, osa löytyi varastoista. Leikkelin vanhoja mainoksia ja teippailin vähän koristuksia Teippitarhan washiteipeillä. Myös tuo läpinäkyvä Dymo-teippi on Teippitarhasta. Jokainen kortti on erilainen, mutta sama tyyli jatkui ensimmäisestä kortista viimeiseen asti.

Ohje sydänkirjanmerkkeihin löytyy täältä.

Paperikuutiovalosarja

Hurahdin jo viime talvena origameihin. Paperiaskartelu saa aivan uuden ulottuvuuden origamitaitosten myötä. Koska olen laittanut viime vuonna askartelemani origamitähdet liian hyvään talteen, tänä vuonna ei taideta tässä asunnossa ihastella joulukoristeita. Innostuin kuitenkin ehostamaan vanhan led-jouluvalosarjan paperikuutioilla. Paperikuutiovalosarjan heitin verhotangon yli sivuverhojen päälle tuomaan iloa ja valoa talven pimeyteen.

P.S. Pidä huolta, että valosarjan polttimot eivät kuumene käytössä (palovaara!). Paperikuutioita voi käyttää vain led-valosarjojen kanssa.

Savutuvan piparit

Ehkä nyt on joulu niin lähellä, että tämänkin postauksen kehtaa kaivaa taas esiin arkistoista. Näitä on kehuttu PALJON. Muutama vuosi sitten sain tämän reseptin käsiini eräältä opiskelijakollegalta, joka ei kyllä yhtään valehdellut sanoessaan, että näitä pipareita maistettuaan ei vanhaan ole enää menemistä. Ohje on helppo, ja taikinaa on miellyttävä kaulita, kunhan muistaa riittävän alustan ja kaulimen jauhotuksen. Piparkakkutaloon en usko tämän taikinan soveltuvan, pipareista kun tulee ihanan murenevaisia ja suussasulavia. Eiku leipomaan!

Savutuvan piparit

250 g voita (siis EI margariinia!)
4 dl fariinisokeria
3 tl kanelia
3 tl kardemummaa
2 tl inkivääriä
2 tl neilikkaa
½ tl suolaa
(½ tl pippuria -> oma lisäykseni tähän reseptiin)
2 kananmunaa
6 dl vehnäjauhoja
2 tl soodaa

- voi, sokeri ja mausteet kiehautetaan, annetaan jäähtyä hieman (ettei munat paistu!)
- munat ja jauho-soodaseos lisätään, sekoitetaan nopeasti
- anna taikinan odottaa jääkaapissa seuraavaan päivään
- piparkakkuja (edit: taikinasta tulee yli sata piparia) paistetaan 175 asteessa n. 10 minuuttia

P.S. Kuorrutukseen tarvitset yhden munanvalkuaisen ja n. 3 dl tomusokeria. Vatkaa sokeri ja valkuainen pehmeäksi seokseksi ja lusikoi pieneen muovipussiin. Leikkaa pussin kulmaan pieni (!) reikä ja pistä kuorrutellen!

Anekdoottina kerrottakoon, että viime vuonna itsenäisyyspäivänä ystävän siskon mieheltä tuli ihan puskista kommentti: “Mun täytyy kyllä sanoa, että nää on parhaita pipareita, joita olen koskaan syönyt.” Leipuriminän sydän suli.