Iloista joulua!

Kaunista joulua kaikille blogini lukijoille! Kiitos, että seurailette siellä, vaikka postaustahti ei ole päätä huimannut. Olkoon vuosi 2016 aktiivisempi blogivuosi :)

Joulupallot helmipuvuissa

Meikäläisen joulufiilis on vielä teillä tuntemattomilla, mutta äitini luona joulupallot on jo kaivettu esille. Äitini on nimittäin innostunut pujottelemaan helmistä koristeita vanhojen joulupallojen päälle.

Kyselin äidiltä, mistä hän on ohjeen napannut, mutta vedin vesiperän: hän on pujotellut helmet ihan vain kuvan perusteella hieman soveltaen.

Onneksi Pinterest on pullollaan ohjeita tämänmoisiin koristeisiin, joten jos innostut, löytyy ohjeita yllin kyllin. Naputtele hakusanoiksi sanat beaded ornament cover ja edessäsi on tuossa tuokiossa runsain määrin ohjeita (tai ainakin kuvia kauniista joulukoristeista).

Pitäisiköhän sitä itsekin pujotella muutamat helmikoristeet? Olen tainnut pujotella helmiä viimeksi joskus yläasteikäisenä, ja voi tylleröt, kuinka paljon niitä helmiä silloin pujottelinkaan! Innostuin jopa askartelemaan siskoni ylioppilasjuhlia varten hänen kuoviviinilasinsa jalkaan metallilankaan pujotellun helmikoristeen. Ohjetta siihen ei ollut, enkä tiedä, mahtaako tekeleestä löytyä edes kuvamateriaalia (kuvia toki otettiin, mutta kamerat olivat vielä siihen aikaa maailmaa mallia filmi). Sen muistan, että aikaa siihen meni ja hieno siitä tuli. Ja sen, että tuotekehittely ei ollut edennyt niin pitkälle, että koristeen olisi voinut rikkomatta lasin jalasta poistaa.

Aasialainen kurpitsakeitto

Yhteistyössä Indiedaysin ja Santa Marian kanssa

Aika ajoin minun tulee ostettua kaupasta myskikurpitsaa, yleensä näin syksyllä kurpitsan sesonkiaikaan. Myskikurpitsan maku on miellyttävän pehmeä, ja se sopii yllättävän moneen. Tällä kertaa tein kurpitsasta simppelin mausteisen sosekeiton.

Tämän keiton tekemiseen tarvitset vain myskikurpitsan, vettä, Santa Marian Paneng red curry -mausteseoksen ja kookosmaitoa. Yksinkertaista, eikö?

Aasialainen myskikurpitsakeitto (neljä annosta, valmistusaika n. 30 - 40 minuuttia)

1 myskikurpitsa (n. 1 kg)
vettä
1 pussi Paneng red curry -mausteseosta (Santa Maria)
1 tölkki kookosmaitoa (Santa Maria)

1.  Halkaise myskikurpitsa terävällä veitsellä kahtia ja kaavi siemenet lusikalla talteen. Lohko kurpitsanpuolikkaat vielä neljään osaan ja paahda niitä uunissa 200 asteessa noin 20 minuuttia tai kunnes kurpitsa on pehmennyt. 
2. Huuhdo kurpitsansiemenet ja aseta ne talouspaperin päälle kuivumaan. Paahda siemeniä uunipellillä viitisen minuuttia, kun olet ottanut paahdetut kurpitsanlohkot pois uunista. (Voit halutessasi maustaa siemeniä ennen kuin panet ne uuniin.)
3. Irrota kurpitsanlohkoista kuoret ja paloittele lohkot noin kolmen sentin vahvuisiksi paloiksi (ei ole niin justiinsa). 
4. Kippaa palat kattilaan ja lisää kattilaan niin paljon vettä, että kurpitsat juuri ja juuri peittyvät. Keitä muutama minuutti keskilämmöllä kannen alla.
5. Kaada joukkoon Paneng red curry -mausteseos ja sekoita. Lisää kookosmaito. Huuhtele kookosmaitopurkki lorauksella vettä ja lisää vesi-kookosmaistoseos vielä kattilaan. Sekoita tasaiseksi.
6. Keitä viitisen minuuttia ja anna keiton jäähtyä tovi pöydällä. Soseuta keitto sauvasekoittimella, samalla myös kookosmaitoliemi vaahdottuu aavistuksen verran.
7. Tarjoile heti paahdettujen kurpitsansiementen kera. Voit halutessasi koristella keiton esimerkiksi korianterinlehdillä. 

Aion tehdä toistekin! 

P.S. Myös äitini, joka ei juuri kookoksesta välitä, piti tästä keitosta. Keitto oli myös siskoni mieleen. Raati suosittelee myös teille reseptin kokeilua! :)

Kommervenkit kokkailussa:

1) Vastasin kesken kokkailun puheluun ja onnistuin käräyttämään siemenet uunissa. Käytin koristeluun kurpitsansiemeniä suoraan pussista. Itse paahdetut kurpitsansiemenet ovat ihan kunkkuja, joten tämä jäi harmittamaan.
2) En meinannut saada kookosmaitopurkkia auki, sillä en osannut käyttää äitini tölkinavaajaa. Meinasi mennä koko soppa piloille! Jollain ilveellä sain purkin auki vasemmalla kädellä (!) kyseistä vempainta väännellen. Huh. Kyllä omassa keittiössä kokkailu on huomattavasti helpompaa... :)

--

Santa Marian tuotteet saatu ilmaiseksi tätä postausta varten.

Kakkukukka

Elokuun lopussa kaiken muuttokaaoksen keskellä rauhotuin iltaisin näpertämällä sokerimassasta synttärikakkuuni kukkakoristetta. Jollakin ihmeen viisillä tuollainen pieni piipertäminen auttaa hallitsemaan (pään sisäistä) suurta kaaosta. 

Kaulitsin sokerimassasta levyn, tein levystä roporeunaisella sydänmuotilla erikokoisia terälehtiä, painoin silikonisella leimasimella terälehtiin lehtiruodit, asettelin terälehdet lusikoiden päälle kovettumaan ja sivelin lehdille kultaista elintarviketomua. Lopuksi liimasin elintarvikeliimalla terälehtien takapuolelle elintarvikekäyttöön soveltuvat päällystetyt rautalangat. 

Kukan keskelle lainasin askartelupuolelta hieman heteitä, mutta tuon kultaisen keskustan tein ihan vain sokerimassasta muotoilemalla ja kultatomulla värjäämällä. Rautalankoja, kukkateippiä ja helmiheteitä lukuun ottamatta syötävää materiaalia koko kukka!

Kiinnitin terälehdet yksitellen kukan keskustan ympärille kukkateipillä liimaten.  Lähin ulottuvilla ollut sopiva kasausteline oli suodatinpussipakkaus, johon laskin keskeneräisen kukan aina välillä käsistäni. Kukkateipin kiinnittämisessä maltti oli valttia. Ja hellä ote.

Osa lehdistä pääsi murenemaan käsiini teippausvaiheessa, mutta muutoin kukan kasaaminen onnistui näin ensikertalaiselta melkoisen hyvin. Muutama huonohko terälehti jäi vähän harmittamaan, mutta melko hyvin ne rumemmatkin yksilöt sulautuivat joukkoon.

Oli siinä urakka, mutta tulipahan tehtyä!

Täällä ollaan!

Latasin juuri synttärikuvat koneelle. Synttärit olivat elokuun lopussa. On ollut vähän haipakkaa tässä.

Oli ihana palata takaisin kesän lopun tunnelmiin, Ruissalon maisemiin, kauniiseen ilta-aurinkoon ja revontuliin. Ystävien kasvoja, naurua, iloisia silmiä, muistoja, haikeutta.

 

Syntymäpäiväjuhlia seuraavana päivänä ammuttiin muuttoauto täyteen tavaraa ja muutettiin Krisse pois Turusta. Tätä nykyä olen jälleen opiskelija, joka raataa niska limassa opintojaksoja lukuvuoden aikana kaksi kertaa enemmän kuin etenemissuunnitelmassa lukee. Siihen päälle vielä työt, jotta saisi pötyä pöytään. 

Täällä blogissakin jo huudeltiin uusien postausten perään. Kannattaakin huudella! Henki pihisee ja blogi on päivittäin mielessä. Tavoitteenani on kuitenkin saada uusi tutkinto valmiiksi ensi vuoden loppuun mennessä, joten hieman verkkaisempi päivitystahti saattaa jatkua vielä tovin. Lupaan kuitenkin, että pian tänne putkahtelee yhtä sun toista, kunhan pääsen asettumaan uuteen kotiin. 

Kävin muuten tuossa viikonloppuna vähän aktivoimassa sisäistä bloggaajaani Indiedaysin Bloggers' Inspiration Dayssa ja voin kertoa, että kyllä täältä vielä pesee! 

Batman vs. Superman

Näin muuton alla tulee vastaan kaikenlaista, esimerkiksi Batman- ja Superman-essuja varten askarrellut sapluunat. Sapluunoista juolahti mieleeni, että täällä blogissa essut eivät olekaan vielä vilahtaneet!

Kuva on luokattoman huono, mutta kaikkea ei voi saada. Ei edes auringonvaloa keskellä talvea eikä parempaa kuvauspaikkaa vuosia vanhaan huonolla kameralla otettuun kuvaan. Idea kuvasta kuitenkin selvinnee: ompelin mustan ja sinisen essun noin mututuntumalla mallaillen (se essun kaavakin taisi muuten jossain laatikossa pyöriä edelleen), minkä jälkeen painoin sapluunojen avulla Batman- ja Superman-logot essujen miehustaan. Muutama ohut kerros kutakin väriä vaadittiin peittävän lopputuloksen saamiseksi. 

Essut annoin kokkailusta pitäville supersankariystävilleni häälahjaksi tammikuussa 2011. En ole tullut kysyneeksi, kumpi essu on kummankin lemppari, mutta muistan nähneeni Superman-essun ystäväni miehen päällä jonakin männävuosien Ravintolapäivänä Turun Seikkailupuiston vohvelikahvilassaan. 

Jos omasta ystäväpiiristäsi löytyy oman keittiönsä supersankareita, niin nappaapa idea talteen!

Kirsikkapiiras

Tässä kun ihastelin puutarhamme punaisia marjoja notkuvaa kirsikkapuuta, tuli mieleeni viimekesäinen kirsikkapiiras, jonka leivoin nimipäiväni kunniaksi jo heinäkuun lopulla. On muuten sato kypsynyt tänä vuonna huomattavasti myöhemmin!

Yritin kaivella reseptiä blogistani, mutta eihän sitä siellä ollut. Onneksi kuvat ja resepti löytyivät ulkoisen kiintolevyn arkistoista näin vuoden myöhässäkin. Tein piiraan mukaillen tätä Annamarian reseptiä.

Alkuperäisessä reseptissä on käytetty makeita kirsikoita, omani ovat hapankirsikoita. Sattuneesta syystä omassa reseptissäni on sokerin määrä runsaampi, mutta eipä piiras siltikään liian makea ollut. Hieman kirpsakka, muttei niin kirpeä, että naama olisi vääntynyt väärinpäin.

Nyt sopivasti sadonkorjuuaikaan sain aikaiseksi rustata ohjeen tänne talteen.

Kirsikkapiiras

Pohja:

150 g voita

4 dl vehnäjauhoja

0,5 dl tomusokeria

0,5 rkl vettä

1 muna

Täyte:

1,5 litraa tuoreita kirsikoita

2,5 dl sokeria

1 vaniljatanko

1 sitruunan raastettu kuori ja mehu

2 rkl perunajauhoja

Voiteluun:

1 muna

1 rkl maitoa

1 rkl raakaruokosokeria

Pohja:

•  Nypi kylmä voi vehnäjauhojen ja tomusokerin kanssa murumaiseksi seokseksi. Lisää kylmä vesi ja muna, sekoita veitsellä. Muotoile lopuksi taikinasta käsin pallo, älä vaivaa liikaa. 
• Kääri taikina tuorekelmuun, painele levyksi ja anna levätä kylmässä n. 30 minuuttia. Valmista sillä aikaa täyte.

Täyte:

•  Puolita kirsikat ja poista niistä kivet. Mittaa kattilaan putsatut kirsikat, sokeri, vaniljatangon siemenet, vaniljatanko ja pestyn sitruunan raastettu kuori. Kiehauta.
•  Sekoita keskenään sitruunan mehu ja perunajauhot, kaada seos nauhana kiehuvaan kirsikkaseokseen. Sekoita samalla pohjia myöten, kunnes seos sakenee. Ota pois levyltä ja anna jäähtyä. Ota sen jälkeen vaniljatanko pois.

 Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.

Kasaaminen:

• Jaa taikina kahteen osaan niin, että toinen osa on hieman suurempi. Kauli ensin suurempi osa jauhotetulla alustalla n. 30-senttiseksi, 5 milliä paksuksi levyksi. Nosta levy varovasti irtopohjavuoan pohjalle. Painele taikinaa vuoan reunaa vasten. (Minulla oli 26-senttinen vuoka.)
•  Kaada kirsikkatäyte pohjan päälle. Voitele piiraan reunat kananmunalla.
• Kauli sen jälkeen pienempi taikinapala ohueksi levyksi ja leikkaa levystä pitkähköjä suikaleita. Asettele suikaleet kirsikkatäytteen päälle ristiin. Vaihtoehtoisesti voit leikata taikinasta esimerkiksi lehden muotoisia paloja ja koristella piiraan niillä.
• Lopuksi voitele ”kansitaikina” kananmunalla ja sirottele päälle raakaruokosokeria. Kypsennä piirasta uunin alaosassa n. 35 minuutin ajan.
• Anna piiraan jäähtyä ennen kuin poistat reunat vuoasta.

DIY: Origamilintuja

Tsirp!

Innostuin viikonloppuna näpertelemään värikkäistä papereista origamilintuja. Mitäpä muuta sitä ihminen kesäflunssaa potiessaan tekisi kuin katsoisi telkkaria ja taittelisi papereita.

Origamikurkien taittelu on yllättävän helppoa. Taitteluvaiheetkin oppii vaivatta muistamaan heti ensimmäisen linnun jälkeen. (Katselin Youtubesta tämän suomenkielisen ohjevideon. Klik!)

Ovathan nuo söpösiä ihan näin arkeakin sulostuttamassa, mutta vankkana aikomuksenani on saada lintuset kuljetettua kuukauden päästä järjestettäville synttäreilleni Ruissaloon.

Elämäni elokuvaa: kukkapuskia nimettömältä lähettäjältä

Kuulkaas naiset ja herrat, nyt ollaan jännän äärellä! Välillä elämässä tulee vastaan sellaisia juttuja, joiden ei uskoisi tapahtuvan kuin elokuvissa. Elämässäni on nimittäin paraikaa meneillään aivan ihana jännitysnäytelmä: kukkakaupan lähetti tuo ovelleni kukkia nimettömäksi jättäytyvältä lähettäjältä. Kimpun mukana ei siis tule viestiä, saati kerrota lähettäjän nimeä. Ihan mieletöntä, eikö?

Ensimmäinen kimppu saapui maaliskuun puolivälissä, viides kimppu kiikutettiin ovelleni viime perjantaina, nimipäivänäni. Kukkalähetysten mieltä ylentävä vaikutus on ilmeinen: hymy korvissa olen kerta toisensa jälkeen ihaillut maljakossa komeilevia leikkokukkia. Sanokaa mun sanoneen, mutta kyllä jokaisen naisen pitäisi saada kukkia ainakin kerran kuussa!

Minulla ei ole harmainta aavistustakaan, kuka kukkia lähettää. Kaikki epäilyni on kuitattu perättömiksi. Ystäväni seuraavat jännittyneinä tilanteen kehittymistä Facebookin kuvavirrasta. Kuten Instagramissa minua seuraavat ovatkin jo todenneet, päivittelen tilannetta myös sinne. (Jos sinuakin kutkuttaa tietää, kuinka tämän naisen vielä käy, Instagramissa nimimerkkini on kris_tii_na).

Asunnosta kodiksi

Näin muuton kynnyksellä on hyvä hetki muistella nykyisen kodin vaiheita. Asunto on kahden vuoden aikana kokenut melkoisen muodonmuutoksen. Asunnosta on kahdessa vuodessa tullut koti, josta tekee kirpaisevan kipeää lähteä.

Muistatteko vielä minibudjetin keittiöremontin? Remonttia on esitelty osassa 1 (klik!), osassa 2 (klik!), osassa 3 (klik!), osassa 4 (klik!), osassa 5 (klik!) ja osassa 6 (klik!). Keittiö ei ollut suinkaan ainut osa asuntoa, joka sai maalia pintaansa.

Nähkääs, ennen pintaremonttia asunto näytti tältä:

Hioin ovenkarmit, ikkunankarmit ja eteisen puolipaneelin. Tasoitin seinät, parkettimies korjasi parketin. Maalasin seinät, karmit, patterit, putket sekä eteisen puolipaneelin muutamaan otteeseen. Voi sitä hien ja tuskan määrää! (Eteinen on muuten aiemmin ollut esillä täällä ja täällä.)

Mutta nyt - nyt näyttää tyystin toiselta. Niin toisenlaiselta, että en haluaisi muuttaa täältä pois. Jos keksitte oivan tavan kuljettaa kodin mukanaan toiselle paikkakunnalla, olen kuulolla.

Mutta tiedättekö mitä: asuntoon muuttaa ihana ystäväni. Pääsen siis tallustelemaan näillä parketeilla myöhemminkin!