Tuiki tuiki origamitähtönen

Origamien taittelu on ihanan terapeuttista puuhaa, neulomisen jälkeen parasta stressin lievitystä. Mikäpä siis sen oivempi tapa lievittää joulukorttistressiä kuin taitella origameja joulukortteihin?

Viisisakaraisen origamitähden taitteluun tarvitsee paperista ensin leikata viisikulmio. Hyvä ohje viisikulmion taittelemiseen/leikkaamiseen on tässä videossa. Klik! Viisisakaraisen origamitähden taitteluohjeet on videoituna täällä. Klik!

Materiaalina on samainen vanha kalenteri kuin aikaisempienkin vuosien askarteluissa (Lahden muotoiluinstituutin valokuvakalenteri "Alavalla maalla" vuodelta 2011, jossa valokuvat ovat mustavalkoisia ja osa sivuista kultaisia). Sivuja piisaa yhä!

Tämä tähti on siitä hyvä taiteltava, että vaikka paperin takapuolella olisikin omia vanhoja kalenterimerkintöjä (RUISROCK! Lounas Tottiksella! SMG! yms.), ne eivät tässä tapauksessa jää näkyviin (muutoin kuin aivan pienellä alueella tähden takapuolella, joka on lopulta korttipohjaa vasten).

Yhden tähden taitteluun saa vierähtämään minuutin jos toisenkin (veikkaisin noin kymmentä). Monta tuntia tähtiä joka tapauksessa taittelin. Tykkään itse ajatuksesta, että joulukortti on samalla kuin joululahja, ajatuksella tehty. Toki Tiimarinkin kortteja on kiva saada (etenkin kun Tiimaria ei enää ole), mutta ymmärtänette mitä tarkoitan.

Kultaiset teipit ostin Tampereelta Suomen kädentaidot-messuilta. Samaista teippiä on myynnissä (vähän edullisemmin jopa) samaisen putiikin verkkokaupassa täällä. Teippi muuten tarttuu hyvin, ei repeä eikä irrota hilettä. Täyden kympin ostos siis.

Jokainen kortti on ihan vain kierrätysmateriaalinkin tähden (hih!) erilainen, mutta sama värimaailma ja idea jatkuu kortista toiseen.

Noita tähtiä voisin kyllä taitella lisää ihan vain koristeiksi. Tähdet voi nimittäin liimata takapuoleltaan yhteen niin, että sakaroita onkin viiden asemesta kymmenen!

Kultaa, kimalletta ja hehkulamppuja

Jo vuosia sitten ihastuin hehkulampuista kierrätettyihin minimaljakoihin, joita näkyi DIY-blogeissa ja Pinterestissä yllin kyllin. Pistinkin jo tuolloin muutaman palaneen hehkulampun sivuun maljakkoprojekti mielessäni. Muuttokuormassakin ovat jo kertaalleen olleet, palaneet hehkulamput.

Tänä syksynä ystäväni kiikutti luokseni kasan kankaita ja pienen laatikollisen hehkulamppuja, koska "sä varmaan keksit näistä jotain kivaa". Viime yönä (krhm) mieleeni juolahti ajatus hehkulampuista joulukoristeina. Aamutuimaan ryhdyinkin heti pihtien ja ruuvimeisselin kanssa hajottamaan hehkulamppujen sisälmyksiä. Vinkkejä tyhjennykseen löytyy esimerkiksi tästä videosta. Klik!

Suurin osa varastojeni hehkulampuista oli himmennettyjä versioita. Osasta himmennyspinta lähti helposti vain vedellä huuhtaisemalla, mutta osaan himmeää pintaa jäi jonkin verran. Lienevät eri aineella pinnoitettuja. Annoin lamppujen kuivua hetken pyyhkeen päällä kanta alaspäin käännettyinä.

Muistin askartelulaatikossa lojuvat paljettipussit ja innostuinkin kokeilemaan, miltä paljetit näyttävät hehkulampun sisällä. No himputin hyvältä! 

Koska olin pessyt hehkulamput tyhjennyksen jälkeen, olivat lasit vielä sisältä kosteita. Niinpä nuo paljetit tarttuivat kivasti kiinni lasin pintaan. Sinne vaan humps paljetteja palloon ja pistä ravistellen ja pyöritellen. Ainakaan vielä kultahippuset eivät ole alkaneet irrota lasin pinnasta, joten turha liimaa on ruveta pallojen sisälle suihkuttelemaan (vaikka minulla tosiaan olisi varastossa myös liimaspraytä).

Tein hehkulamppujen kierteisiin metallilangasta ripustuskoukut, joiden avulla noita voisi ripustaa vaikka kuusenoksille. Niputin ja ripustin hehkulamput roikkumaan verhotangosta led-valosarjan päälle. Joihinkin hehkulamppuihin sujautin led-valot sisään.

En juurikaan omista joulukoristeita ennestään, sillä minulla ei ole ollut tapana viettää joulua täällä Turussa kotonani. Onhan tuo nyt kuitenkin kiva, että on edes vähän koristetta sisustuksessa näin joulukuiseen kaamoksen aikaan.

Jatkoidoita:

• pääsiäisenä tuonne palloon voi sujauttaa vaikkapa höyheniä tai pieniä koristemunia
• kesäjuhlissa nuo voivat sitten toimia ihan siinä alkuperäisen idean mukaisessa tarkoituksessa, maljakkoina. (Paljetit lähtevät huuhtaisemalla pois, toisaalta nehän näyttäisivät varmasti hauskoilta myös kukkamaljakoissa vedessä kelluvina.)

Yksi viikonloppu - kolme kakkua

Viime viikonloppuna juhlittiin oikein urakalla. Oli sen sortin sokerihumala, että parempaa saa hakea! Oli keksiä, karkkia ja kakkua. Kakkua, sitä totta tosiaan oli. Oli porkkanakakkua, oli suklaakakkua, oli kermaista prinsessakakkua. 

Kaikki tarjottavat, niin keksit kuin kakutkin, olivat kotitekoisia. Äitini, siskoni ja siskonpoikani  olivat yhdessä tuumin ahertaneet muutaman päivän pikkuneidin synttärivalmisteluita tehden. Minä ehdin mukaan lähinnä vain koristeluhommiin. Isänpäivän suklaakakun kuitenkin pyöräytin lauantaiaamuna tällä Marttojen ohjeella.

Suklaakakun täytteenä oli kermavaahtoa ja aprikoosihilloa. Kuorrutteessa oli rutkasti tummaa suklaata ja koristeena hasselpähkinärouhetta. Melko tuhtia, muttei lainkaan äkkimakeaa. Sellaista isänpäivään sopivaa miehekkään makoisaa.

Pikku prinsessalle tehtiin puolestaan perinteinen kermakakku. Koristeena oli kimalteleva (ja itse asiassa myös välkkyvä) timanttitiara, leluprinsessa ja vaaleanpunaisia (keksitäytteisiä?) sokerihelmiä. Kuten kakun koosta arvata saattaa, kakku ei loppunut kesken, vaikka vieraita paljon olikin. Kerrokset pysyivät hyvin ojennuksessa myös leikatessa!

Makkarin pikastailaus

Lokakuun lopussa osallistuimme ystäväni Katrin kanssa Hobby Hallin 10 minuutin stailaushaasteeseen Indiedaysin Bloggers’ Inspiration Dayssa. Käytettävissämme oli rajallinen määrä Hobby Hallin jouluvalikoiman tuotteita, joita käyttämällä piti loihtia mieleisensä makuuhuoneen sisustus kymmenessä minuutissa.

Täällä voit äänestää tuota mun ja Katrin luomusta ja täältä löytyy muutkin stailaukset: klik!

Äänestäneiden kesken arvotaan lämpöiset flanellilakanat ja Iittalan mustavalkoiset Taika-mukit (joita muuten itsellänikin on). Bloggaajista eniten ääniä kerännyt voittaa puolestaan stailauspäivän Hobby Hallilla!

Stailaukseemme valikoitui lähinnä harmaan ja beigen sävyjä, mitä nyt Fresita-mehulasit ovat hieman väriä tuomassa. Minkäs sille mahtaa, kun valikoiman punaiset tyynyt eivät sattuneet miellyttämään silmää. Mielestäni onnistuimme kuitenkin luomaan yllättävän kotoisan ja harmonisen kokonaisuuden.

Kiire tuli, mutta onneksi yhteistyömme sujui mallikkaasti. Pellavaiset lakanat ja tuon päiväpeiton lunastaisin enemmän kuin mielelläni itselleni!

Jep. Ite tehtiin. Eiku äänestämään!

Räsynukke

Siskoni tytär on tänään tasan vuoden vanha! Niin se aika rientää. Vuosi sitten jouluna samainen tyttö sai lahjaksi huopahemmomobilen, tällä kertaa paketista kääriytyi kierrätysmateriaaleista väkerretty ja nyherretty räsynukke.

Kankaat ovat kierrätettyjä, villalangat perittyjä, muliinilangat kaverilta saatuja ja kenkien napit mamman arkistoista. Täytevanukin on vanhan tyynyn kierrätetty sisus.

Kaavoja nukkeen tahi mekkoon ei ollut, vaan palaset leikeltiin melko lailla summanmutikassa jämäkankaista. Harmittamaan jäi vain nuo kaulan rypyt, mutta en niitä suoraksikaan saanut. Tiedänpähän ensi kerralla, millaiset kaavat pitäisi piirtää.

Nuken tukan suunnitteleminen ja ompeleminen oli oma taiteenlajinsa. Onnistuin kuin onnistuinkin saamaan melko siistin lopputuloksen muutaman tovin pähkäilyn lopputulemana.

Latvoja en halunnut tasoittaa, sillä mielestäni inkkari-hippitukka sopi tälle neidille erinomaisesti. Japanilaishenkiset kasvot ja linjakas otsatukka tuovat sentään ilmeeseen vähän särmää.

Nukke sai jo viikonloppuna monta halia. "Aaaai", sanoi yksivuotias, kun uutta nukkeaan paijasi.

Sic vita est - elämä on laiffii

Mites siellä on selvitty syysflunssista? Ovatko pöpöt iskeneet? Meitsiin ei. Ei ole, vaikka olenkin paijannut niiskuttavia ja yskiviä taaperoita, jotka pöpöisillä sormillaan tökkivät minua nenään ja suuhun. Aika hyvä vastustuskyky, voisin sanoa.

(Kuulun muuten siihen ihmiskunnan joukkoon, joka makaa 37,3 asteen "kuumeessa" täysin voimattomana sohvalla. Töitten tai käsitöitten tekemisestä ei silloin tule yhtikäs mitään.)

Kaikista syömistäni appelsiineista, klementiineistä ja satsumoista tulee kyllä varmasti saatua riittävä määrä C-vitamiinia, mutta D-vitamiinin saanti on kyllä tähän aikaan vuodesta näillä leveysasteilla melko vähäistä. Tasan eivät jakaudu auringonsäteet. Vitamiinipuristeisiin on turvautuminen.

Kun Minisun tarjosi kokeiltavakseni haluamiani vitamiinituotteita, en voinut kieltäytyä. Pian kusti polki ovelle paketillisen vitamiineja, joista lempparikseni muodostui heti vastustuskyvyn parantamiseen ja ylläpitämiseen tarkoitettu Minisun super defence. C- ja D-vitamiinin lisäksi tableteissa on sinkkiä ja auringonhattu-uutetta. Sitruunan ja lakritsin makuinen pureskelutabletti on vieläpä hyvän makuinen! Reissaan aika paljon, joten arvostan myös sitä, että vitamiinilevy on helppo ottaa mukaan.

Pelkillä vitamiineilla ei vastustuskykyä pidetä yllä, mutta eipä niistä ainakaan haittaa ole. Popsitko sinä vitamiineja tai muita lisäravinteita?

Kierrätysniksi: kuulakärkikynän elvytys

Intialainen ystäväni toi minulle taannoin kotikonnuiltaan tuliaisena kauniin, koristeellisen kynän. Jostain syystä kynästä loppui virta hyvinkin nopeasti, ehkäpä muste oli lentomatkan aikana jähmettynyt putiloon. Kynä jäi käyttämättä, mutten raaskinut sitä poiskaan heittää.

Kauppalapunkirjoituskynää etsiessäni käteeni sattui tuo samainen kynä. Ei toimi edelleenkään, niisk!Äkkäsin siinä sitten, että kyllähän kynien sisälmyksiä on ennenkin vaihdettu...

Löysin kynätelineestä tuollaisen perus-Pertti-kuulakärkikynän, joka toimi hyvin, mutta oli ehkäpä rumuutensa vuoksi jäänyt hyljeksityksi. Arjen estetiikkaa ja sitä rataa. (Oli se ilmeisesti tehtävässään kuitenkin palvellut, sillä joku oli nähnyt tarpeelliseksi pureksia sitä.)

Mustesäiliö oli hintsusti liian pitkä intialaiseen kynään, joten siitä vain ronskisti saksilla pala pois ja sisälmykset vaihtoon!

Vinkki vinkkinen: käytä tähän tarkoitukseen rumia mainoskyniä!

Nyt sitten sitä ostoslistaa rustaamaan...

Piipahdus

Täällä on elämä ollut melkeinpä yhtä levällään kuin herukat ystävän mökin terassilla 27. heinäkuuta (ks. ohessa oleva kuvamateriaali).

En ole unohtanut blogiani tahi teitä blogini lukijoita, älkää tekään unohtako mua, jookosta?
Aika ei vain ole riittänyt blogien lukemiseen saati oman blogin päivittämiseen. Eiköhän pian ala taas näpit näpertää ja juttu luistaa!

Ihanaa syksyä teille toivotellen
Krisse

Hej fina du!

 Appelsiiniakrobatiaa, linturistipistoja, Fiskarseja, keskeneräisiä oransseja neulomuksia ja sen sellaista.

Päätinpä minäkin osallistua Sodastream-skabaan. Facebookissa on siis käynnissä Sodastreamin kilpailu, jossa 10 suosituinta kuvaa voittaa Sodastream-tuotepaketin. Suosituinta hemmotellaan lisäksi 500 euron lahjakortilla Finnish Design Shopiin. Kuvia voi äänestää 14.9. asti, eikä ole pakko valita vain yhtä suosikkia!

Valitsin kuvauspäiväksi tietenkin elokuun synkimmän ja sateisimman lauantain ja kuvauspaikaksi asuntoni pimeimmän nurkan. Väriksi olisin voinut valita synkkiä ja ankeita harmaita, mutta vielä iholla tuntuva auringon muisto sai minut valitsemaan toisin.

Aurinkoista viikonloppua toivotellen
Krisse

Mehevä raparperikakku

Bongasin puolivahingossa netistä Maisemakahvilan raparperipiirakan ohjeen, jonka kommenteissa kaikki ylistävät leivonnaista maailman ääriin - eikä suotta! Tätä reseptiä on kuulemma helppo muokata aina fiiliksen ja satokauden mukaan. Kannattaa kokeilla!

Muokkasin reseptiä hieman ihan vain siksi, että jääkaapissani ei ollut tarvittavia aineksia yhdeltä yöllä, kun innostuin kakkua leipomaan. Kyllä, tässä taloudessa öisin myös leivotaan (ja neulotaan sukkia). En myöskään halunnut leipoa kokonaista pellillistä, joten puolitin taikinan.

Raparperikakku

Muruseos:
4 dl vehnäjauhoja
1,5 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria
125 g voisulaa

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää joukkoon voisula. Sekoita.

Pohjataikina:
noin 2/3 muruseoksesta (ei oo niin justiinsa)
1 dl (rasvatonta) jogurttia
1 kananmuna

Ota muruseoksesta 2/3 pohjataikinaa varten. Sekoita keskenään jogurtti ja kananmuna ja lisää muruseoksen joukkoon. Sekoita. Levitä irtopohjavuoan (halkaisija 26 senttiä) pohjalle.

Täyte:
½ l raparperipaloja
250 g jogurtti-rahkaa (omani Lidlistä)
1 dl sokeria
1 kananmuna
1 ½ tl vaniljasokeria

Lisää raparperipalat pohjataikinan päälle. Sekoita jogurtti-rahka, sokeri, kananmuna ja vaniljasokeri keskenään. Kaada seos raparperipalojen päälle.

Pinnalle:
noin 1/3 muruseoksesta

Ripottele pinnalle loput muruseoksesta. Paista kakkua 175-asteisen uunin keskitasolla noin 50 minuuttia.

Vaikka kakku ei mielestäni mitään kastiketta tai muuta ylimääräistä kostuketta kylkeensä kaipaa, niin lorautin päälle kuusenkerkkäsiirappia. Voisin sanoa, että melkoisen hyvä makuyhdistelmä tuokin!

Täten julistan arvonnan voittajan

AlphaGeekin arvonnan voittaja on...

...tiinanen. Voittajalle on lähetetty sähköpostia. 

Onnea voittajalle ja suuret kiitokset kaikille arvontaan osallistujille! 

Vielä ehdit osallistua arvontaan!

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja niin päättyy myös kesäkuu, tuo kuukausistamme valoisin. Arvontaan voi osallistua vielä huomisen ajan. Klik!

Ruusujenkin aika meni jo, tänä vuonna kukinnot näyttivät kyllä erityisen kerrotuilta ja kauniilta... ja kovin pionimaisilta. Voisin melkein vannoa, että (entisen) kotipihan ruusupensaat ovat vaihtaneet lajiketta talven aikana.

Jäätelökone + raparperi = raparperijäätelö (ja arvontakin!)

Kun raparperia pukkaa omaksi ja naapureittenkin tarpeiksi, pitää jatkuvasti yrittää keksiä kyseiselle vihannekselle hyviä uusia käyttötapoja. Saanen esitellä teille, kuinka tehdään lisäaineetonta raparperijäätelöä kotikonstein. Vaikeaa tuo ei ole, mutta aikaa jäätelön tekoon saa kyllä jonkin verran varata.

Raparperi-vaniljajäätelö

Alla oleva resepti on suunniteltu OBH Nordican pienelle jäätelökoneelle* (tilavuus 3,2 dl). Jätskiä riittää tästä yhdelle, kahdelle tai maksimissaan kolmelle hengelle. Yhdelle runsaasti, kahdelle sopivasti ja kolmelle ehkä liian vähän.

Vaniljajäätelömassa:
2 keltuaista
1/2 dl sokeria
puolikkaan vaniljatangon siemenet
3/4 dl kevytmaitoa
3/4 dl kuohukermaa

Kaavi vaniljatangon siemenet keltuaisten joukkoon. Vatkaa keltuaiset, vaniljansiemenet ja sokeri vaahdoksi. Kuumenna maito pinnoitetussa kasarissa. Lisää kuuma maito keltuais-sokeriseokseen koko ajan sekoittaen. Siirrä koko lysti kasariin ja kuumenna seosta kohtalaisella lämmöllä muutama minuutti eli kunnes seos sakenee hieman. Anna seoksen pulpahtaa mutta älä päästä sitä kiehumaan. Jäähdytä seosta jääkaapissa yön yli tai kunnes seos on jääkaappikylmää.

(OBH Nordican jäätelökoneen mukana tullut ohje inan muokattuna.)

Raparperiseos:
100 g raparperia
3/4 dl sokeria
1 rkl perunajauhoja

Keitä raparpereja ja sokeria kattilassa noin viisi minuuttia miedolla lämmöllä, kunnes raparperit ovat pehmenneet. Siivilöi joukkoon perunajauhot ja anna pulpahtaa. Jäähdytä raparperiseos jääkaappikylmäksi.

Kun molemmat seokset ovat jäähtyneet, sekoita massat keskenään ja kaada jäätelökoneen kulhoon. Anna koneen pörrätä viitisentoista minuuttia ja kauho kulhoihin. 

Koristele annos esimerkiksi tuolla erityisen kauniiksi osoittautuneella Fazerin mansikka-vadelmasuklaalla.

Arvonta:

AlphaGeek tarjosi lukijoitteni kesken arvottavaksi 30 euron lahjakortin AlphaGeekin verkkokauppaan. Tutustu kaupan valikoimiin, kopioi lempparituotteesi linkki ja liitä se kommenttiisi.

Tuotevalikoiman veikeys iski ainakin tämän neidin nauruhermoihin. Valikoimasta tuntuu löytyvän aivan kaikkea aina viinikaapeista jongleerauskeiloihin.

Jos osallistut arvontaan anonyymina, keksithän erottuvan nimimerkin. Mainitse myös sähköpostiosoitteesi, jos sellaiseen en blogissasi pääse käsiksi.

Otan tällä kertaa mukaan myös muista blogeista tutun mahdollisuuden osallistua kahdella arvalla! Liittymällä blogini lukijaksi Bloggerissa tai Bloglovinissa (linkit vasemmassa sivupalkissa) saat siis heittää peliin toisen arvan. Mainitsethan kommentissasi, kuinka monella arvalla olet mukana.

Aikaa osallistua on kesäkuun loppuun asti! Lykkyä tykö!

*Jäätelökoneeni sain AlphaGeekiltä bloginäkyvyyttä vastaan, kiitos vielä!

Kuusenkerkkäsiirappi

Minun on jo monena vuonna pitänyt kokeilla kuusenkerkkäsiirapin tekoa. Keväällä kuusenkerkkiä tontinrajalla ihaillessani muistin viime kesänä lukeneeni kuusenkerkkäsiirapin teosta Kotipuutarhan keittokirjasta. Sieltähän se ohje sitten löytyikin.

Tältä vuodelta ainakin eteläisessä Suomessa alkaa kuusenkerkkäaika olla ohi, mutta ehkä pohjoisessa vielä ehtii siirappia tämän vuoden tuoreista kuusenkerkistä keittämään?

Kuusenkerkkäsiirappi

kuusenkerkkiä
sokeria
vettä

Kerää kuusenkerkkiä niin paljon kuin haluat, vaikkapa kattilallinen. Huuhtele kerkät, laita ne kattilaan, peitä vedellä ja jätä yöksi likoamaan.

Keitä kerkkiä hiljalleen pari tuntia kannen alla. Siivilöi liemi. Mittaa liemen määrä, kaada takaisin kattilaan ja lisää sokeria puoli kiloa liemilitraa kohden. Jatka keittelyä ja sekoittele aina välillä, ettei siirappi pala pohjaan. Kun liemi on muuttunut syvän punaruskeaksi ja pehmeän siirappimaiseksi, siirappi on valmista.

Jos et malta keittää siirappia riittävän monta tuntia, ei siirapista tule siirappia vaan jonkinlaista sokerilientä. Jos unohdat kattilan liian moneksi tunniksi liedelle, saat äkisti kovettuvaa nekkua. Itse onnistuin saamaan siirappia, joskin melko juoksevaista sellaista. Aika hyvin ensikertalaiselta!

Päivi vinkkaa keittokirjassaan, että kuusenkerkkäsiirappia voi käyttää esimerkiksi limpuissa, marinadeissa, kakkujen täytteissä, uunikasvisten mausteena ja jälkiruokakastikkeena esimerkiksi jäätelön tai lettujen kera.
Viikonloppuna keksimme kokeilla siirappia valkohomejuuston kaverina - toimii.

Muistathan, että kuusenkerkkien keruu ei kuulu jokamiehenoikeuksiin. Kysy siis lupa, jos kuuset eivät ole omalla tontillasi.

Nyt kun siirappien makuun on päästy, seuraavaksi ajattelinkin keitellä raparperisiirappia, raparperia kun puutarhassamme riittää!

Maukasta marenkia

Uskokaa tai älkää, mutta en ollut ennen viime viikonloppua tehnyt marenkia itse. Nyt olen. Eihän se niin vaikeata ollutkaan.

Tällä ohjeella marenkia tulee runsas pellillinen. Ilmeisen maukkaita olivat, sillä yhden illan aikana kulhosta katosi viittä vaille kaikki yksilöt!

Marenki

3 munan valkuaista
7 rkl sokeria

Vatkaa munan valkuaiset ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Käytin ihan tavallista sokeria, mutta ilmeisesti erikoishieno sokeri olisi parempaa.

Pursota massasta leivinpaperilla vuoratulle pellille pieniä nokareita (niin lähekkäin kuin uskallat) ja paista uunin keskitasolla 100 asteessa noin tunti. Sammuta uuni, jätä luukku auki ja anna valmiiden marenkien jäähtyä hissukseen.

Vanha uuninkäppänäni ei kyllä osannut paistaa marenkeja tasaisesti, vaan uunin takaosan kaverit olivat vähän kellertävämpiä kuin etuosan tyypit. Eipä tuo makua haitannut. Kiertoilma ois jees!

Tuon ananaksen muotoisen lasikulhon bongasin kirpparilta viime viikolla. Lähes ilmainen oli, joten pakkohan se oli kotiin tuoda, vaikka en oikein osannutkaan päättää, onko kulho hirveä, ihana vai hirveän ihana. Ainakin ananakset ovat kovin muodikkaita juuri nyt!