Toiset 'kuninkaalliset'

Innostuin niin, kun löysin noille edellisen postauksen säihkyville ihanuus-renkaille käytön ja tein eilen sitten toisetkin korvakorut samalla tyylillä, nimeksi virallisen Catherinen sijaan tuttavallisemmin Kate ;-)

I made another pair of lovely earrings in honour of yesterday's royal bride, Catherine! These turned out so lovely!

Pienet siniset viistehiotut mystiset kvartsit kimmeltävät kilpaa noiden kuutiollisten zirkonioiden kanssa, kivi-istutukset myös suloisissa koukuissa!
Kuvat on isot, mutta korut pienet söpöliinit, vain 2,5cm.


***
Aivan ihana päivä! Olen kait ennenkin kehunut ihanaa siskonmiestä? No, oikeesti heitä on kaksi ihanaa, molemmilla siskoilla, mutta nyt nuoremman sisaren mies kävi vaihtamassa autooni kesärenkaat, joo, nyt vasta ;-D Mut oon niin kiitollinen <3

Me naiset sillä aikaa pengottiin työpöytääni. Olin olevinaan enimmät rojut järjestellyt säilytykseen, mutta kun tuo pöytä on iso ja valikoima laaja...

Ihasteltiin uusimpia riipuskiviä, jotka vielä odottavat seuraa. Ja jotenkin kummassa sisko löysi tarvikkeiden seasta itselleen korvikset ja kaulakorun. Tunnustan, että korusta puuttui lukko, kun olin tarvinnut sitä muualle, mutta äkkiäkös siihen uusi lukitus keksittiin.

Kyse on nahkanauhavillitykseni aikaan tekemästäni Aika-korusta (klik) ja keveääkin keveämmistä polymeerisavi-harjoitelmista korviin. Molemmat kävivät siskon uuteen melkein-mustaan tukkaan ja muuhun asuun tosi kivasti.

Olisipas kiva, jos olisi tällainen mannekiini aina käytössä! Kaulakuvista näkisi paljon enemmän kuin vaakatasossa otetuista.


My younger sister visited me today and she found herself a necklace and earrings, yes! among all the bits and pieces on my bead table, I had 'hidden' these... They suit so well to her new darkdarkdark blackish brown short hair. I'd just love to have her lovely neckline here always for taking these jewelry photos ;-)

Catherine

Häpeämättömästi jäljitelty kuninkaallisissa korvissa riippuneista !

Makeanvedenhelmeä kehystää hopeinen rengas, johon on upotettu kuutiollisia zirkoneita, korvanappi Balin hopeaa. Upeat, juhlavat korvakorut!

Tutkimattomia rantoja, shores unexplored

Niitähän on maailma täynnä! Tutkimattomia rantoja...
Niistä haaveilen.
Että itse saisi poimia myrskyjen rantaan kuljettamia pikku aarteita, kimmeltäviä lasinpalasia, erilaisten eliöiden hylkäämiä kuoria, aaltojen hiomia puun palasia, silitellä meren hellimiä aarteita.

So often I find myself dreaming of undiscovered shores... How I would be wandering there all alone, finding most surprising tiny treasures on the sandy shoreline, brought by waves... Until I'll get to that forsaken island, I'm content with the stones and shells that other people found for me ;-)
Sea glass, ammonite, smoky quartz, silk ribbon

No, kunnes joskus tuon ikioman piilosaareni yhytän, niin käytän koruissa näitä toisten tielleni taikomia löytöjä; tällä kertaa yksi merilasin kimpale ja yksi - tämä nyt taitaa todellakin olla varastoni viimeinen - ammoniitti.

Viimein raaskin myös avata savukvartsinauhan, jonka upeat sileät ja epäsäännöllisen malliset helmet ovat myös aikamoisia kaunottaria. Silkkinauha keventää ja antaa mahdollisuuden säätää korun pituutta.


Korusta tuli juuri niin rauhallinen kuin halusinkin, silti salaisista rannoista, löytymättömistä aarteista kuiskiva.

Ne kauneimmat helmet?

Makeanvedenhelmet - naisellista, ylellistä - parhautta!

Makeanvedenhelmet ovat mielestäni siitä ihania, että erilaisiin seuralaisiin yhdistettyinä niistä saa jokaiselle omanlaisensa korun, nuorelle, vanhemmalle, pienelle, isommalle, aivan kenelle vain!

Tässä korussa on runsaasti hopeaa ja se syntyi eräiden aiempien korujeni pohjalta, hiukan uusin kääntein. Korun keskellä on Hill Tribe -hopeinen kuviotaottu, ylellisen kaunis, putkihelmi.

Näettehän, miten upea kiilto näissä yksilöissä on! Ovathan nämä kooltaankin kymmenmillisiä eli sieltä suurimmasta päästä.

Tärkeille ihmisille

Ilolla tehtyjä tilauskoruja! Aikuisille naisille, ystäviltä. Korukivinä ystävyyttä vahvistavia toukokuun korukiviä, akaatteja ja turmaliineja, hiukan apatiittia, hopeaa ja hopeaa.

Hopean energioista harvoin tulee mitään mainituksi; hopean sanotaan muun muassa auttavan kantajaansa ilmaisemaan ajatuksiaan selkeästi sekä kirkastavan myönteistä suhtautumista tehtäviin ja velvollisuuksiin.

***

Mitä lahjoittaa sille,
ken omistaa jo kissankellon, vanamon,
säteet kevätauringon,
jolla on talvi ja syys -

kävisikö ystävyys?

(Elina Karjalainen)

Makeanveden helmiä, romantiikkaa

Ehkei aivan pääsiäiskoru, mutta eihän tämä tänään olekaan tehty; pääsiäispyhät menevät rauhoittuessa ja ulkoilmasta nauttiessa.

Makeanvedenhelmet ovat yksittäisiä herkkuja lukuunottamatta jääneet melkein paitsioon koruissani tänä vuonna, mutta tähän niitä nyt tuli nerikin kätköistä - kaikkein suurimmat ja kaikkein pienimmät valkoiset helmeni, 13mm ja 2mm.

Riipukseen paistoin kuvan polymeerisavelle. Taisin sen kanssa vähän liioitella. Kun siirretyssä kuvassa näkyi korvakoru liian himmeänä, niin korostin sitten kunnolla teemaa 'tyttö ja helmi-korvakoru' ;-D
Hopealankaan linkitettyjen helmien lisänä korussa on vain yksi Swarovskin kristalli ja, tietenkin, ihanaa silkkinauhaa!




***********************************************************************************

Consueloni, haastekorun paljastus :-)

Korukoplan haastekoruhan oli pätkissä valmistettava koru, jokainen haasteeseen lähtenyt teki itse oman mielensä mukaisen, mixed media -teemaan sopivan riipuksen.
(Jos olet aivan ulalla, katso haasteen alku täältä ja rinkiin osallistuneiden riipukset täältä.)


Oman riipukseni nimi tuli joskus hamassa nuoruudessani lukemastani romaanista, jonka koko nimi on "Taiteilijattaren tarina (Consuelo)", kirjoittaja ranskalainen George Sand, säveltäjä Chopinin rakastettu. Romaani oli isäni kirjahyllyssä, sivuja 800 ja tuo rakkaustarina teki suuren vaikutuksen nuoreen sieluun ;-)

Tässä riipus vielä kertaalleen: polymeerisavea, kipsiä, pitsiä, vintaj-lankaa, paperia... kaikkea...Ja sitten korun vaiheisiin, kulloisenkin tekijän kuvaamina.


Ensinhän riipus lähti Niinan käsittelyyn.

Niina jatkoi romantiikkaa valkeilla makeanvedenhelmillä ja lisäsi nuo nuotitkin... Komeat siniset akaatit, eikö! Ja hiukan bling-blingiä... jee ;-D

Kuvat sitten suurenevat klikkaamalla!

Seuraavan osuuden teki Amalia.

Miten ihmeessä hänkin nappasi tuon musiikkipuolen kirjasta, jota ei ole lukenut!? Amalia muotoili siis toiselle puolelle nuottiavaimet ja toiseen reunaan vielä hehkeän rakkauskirjeenkin... ooh, si romantique!


Sitten jo täynnään intohimoa oleva koru matkasi Solelle.


Hän lisäsi ihkun itse tekemänsä omenapuu-symbolin, mikä kuvaa ikuisuutta ja rakkautta, sopii hienosti teemaan! Ja valkoinen ruusuhelmi on ihana pari siniselle ruusulle riipuksessa. (omenapuu-laatta näkyy paremmin sitten vimppakuvissa)


Minä hupsu olin asettanut korulleni toiveeksi aika lyhyen pituuden, en enää tiedä miksi...


Vikki kirjoittikin, ettei uskaltanut jatkaa korua enempää, mutta kyllä hän löysi paikan aivan upeille vuorikristalleille, ihanat kirkkaat ja kauniit helmet! Vuorikristallihan vahvistaa korussa kaikkien muiden korukivien energioita. Niin ihanat ovat myös korun kaikki pitsiset helmihatut :-)



No loppuun sitten kuvia koko komeudesta, jännittyneenä ja kiihkeästi kuorta availin, kun se minulle saapui.


Voi ihanuutta!! Olin aivan liikuttunut tasapainoisesta, niin vahvasta ja romanttisesta kokonaisuudesta! Kaikki osaset sopivat toisiinsa, koko koru kertoo hienolla tavalla sekä tuosta pohjana olleen romaanin tarinasta että taitavista koruntekijöistä ja meidän uskomattoman antoisasta virtuaali-ystävyydestä.

Kiitos - kiitos - kiitos !

*****
Ja tässä tietenkin linkki korukoplan sivulle, siellä kuvat kaikista valmiista koruista.

Luontoretkiä

Muistanko oikein... tuon niemen takana on se pieni saari, se, jonka toinen pää on paljasta kalliota ja toinen pää tiheää lepikkoa jonka seassa muutama sitkeä havupuu? Oi, nyt se näkyy! Muistan toki, että saarelle päästäkseen pitää veneellä pujotella parin viereisen luodon välistä.

Ja ne luodot - mikä näky jo pesänsä jättäneiden lokkien jäljiltä. Jaksan ihmetellä miten ne suosivat lähes paljasta kallioluotoa eivätkä hakeudu suojaisammalle naapurisaarelle. No, minun voittoni, minun saarellani on ehkä pesinyt vain yksi pari, niin vähän sen kalliolla on valkeita merkkejä.

Istuskelen rauhassa, nautin kesäkuisesta lämmöstä. Katse kulkee myös viereiseen niemeen, sen rantakaislikkoon. Kuin vahingossa tuijottelen ruokojen sekaan pujahtavaa kuikkaa, voisiko sillä olla siellä pesä, tai ehkä pian jo poikaset. Jään tarkkailemaan, aurinko lämmittää niskaa.

Luodolla-korussa makeanvedenhelmiä, ihanan kirjava iso jaspishelmi, ruskea 'piikkinen' siemen, lasihelmi, hopeapesä... Riipus on rodoniittia, kerrassaan hurmaava yksilö!


********************************************


Pohjoinen Jäämeri. Haaveilen joskus pääseväni katsomaan sen syvää sinistä, jossa on kuulemma aivan oma sinivihreä sävynsä.

Ruija-korun tilaaja sanoikin tämän korun apatiittien olevan juuri jäämeren värisiä! Riipuksena iki-ihana sininen opaali, jonka kuvioissakin on kuin pohjoisen Norjan vuonojen ja saarien karttaa, vuoropuhelua mantereen ja meren kesken. Silkkinauha keventää korua, riipus on iso ja lyhyeen koruun ei haluttu liikaa elementtejä.

Jäiden lähtö

Tiedättehän sen jylhän jännittävän ja aivan omanlaisensa äänen, minkä kuulee näin keväisin jäiden murtuessa ja lähtiessä liikkeelle!
Jotenkin tämän korun rakentuessa tajusin, että se on koruni nimi, 'jäiden lähtö', nuo lehtiketjut ja riipus pitivät sellaista ääntä ;-)

Apatiitin ominaisuuksista lukiessani, löysin seuraavaa: apatiitti laittaa ihmisen energiavarastot käyntiin uusiutumista vaativissa tilanteissa. No, keväthän on uuden alkua ja vaikka auringosta energiaa tulee, niin eipä lisä ole pahitteeksi.

Keräsin korun muut värit riipuskivestä; jännittävän sininen makeanvedenhelmi, vaaleamman siniset akvamariinit, valkeat akaatit ja hienostuneen harmaat antiikkihopeoidut ketjut.

Riipuskivessä on kauniita kuvioita, pieniä 'vaahtopäitä'.



***
J.k. Kun minä aina innostun kuvailemaan ja maalailemaan noita tunnelmiani, niin korjaan nyt, että eiväthän nuo korunosat oikeesti mitään ääntä varsinaisesti pitäneet, mutta kuvioista ja väreistä ja muodoista syntyi minun päässäni sellainen ääni... Joo, hupsu oon!

Pronssia, kaukaa ja läheltä

Näin pronssisia korunosia ensiksi Kristi B:n blogissa hänen omissa koruissaan bead soup partyn aikaan helmikuussa ja myöhemmin hän tekikin ihailijoille pronssiosia erilaisin symbolein. Aurinko kolahti minulle.


Today's bracelet 'Hija de Inti' has a bronze sun-link made by Kristi B. whom I found via Bead soup party in February. There is also a very personal lampwork bead with one Swarovski crystal and princess chain maille of bronze wire in this charming bracelet.

Kun sitten hurmaava Ninni sahasi minulle pronssilangasta lenkkejä, sain toteutetuksi rannekorun tuon pronssiauringon ja käsintehdyn lasihelmen ympärille. Taidokas lamppuhelmi on yksi lukuisista paikkaansa odottaneista.
Korussa on mukana yksi Swarovskin kristalli ja koukkulukon väänsin - joo, pronssilanka on ko-vaa! - siis väänsin omin käsin. Pronssilanka ei ole väriltään niin 'kuparinen' kuin pelkäsin, siinä on aivan oma viehättävä sävy.





Koru sai nimensä 'Hija de Inti', Inti'n tytär, inkojen mytologiasta, jonne tuo pronssilinkin aurinko mielikuvani kuljetti. Inkamytologian mukaan valtakunnan hallitsija polveutui suoraan auringonjumala Inti'stä ja aurinko-symbolia käytettiin kuvaamaan sekä Inti'ä että kulloistakin hallitsijaa.

Vielä hempeillään

Kuvaaminen on är-syt-tä-vää, kun ei onnistu. En saa tuota riipuksen kuvaa millään kirkkauden säätelyllä selvemmäksi. Ehkä tuo pintaan sivelty diamond glaze loistelee niin hankalasti. Livenäkin kuva on revittyjen reunojen vuoksi epätarkkarajainen, mutta ruusuja tuoksuttelevan naisen profiili on kyllä selvästi näkyvissä.

Tällä kertaa kypsä leidi sai seurakseen makeanvedenhelmiä, muutaman swarovskin ja organza-nauhaa, korulukon kieputtelin hopealangasta.


Ja tämä lienee tällä erää viimeinen itsetekemäni polymeerisavi-riipus.

Ruusunpunaa, orvokinsinistä

Roses are red,

Violets are blue,

Sugar is sweet;

And so are you.

Taidatte pian luulla mua aivan toivottoman romanttiseksi, mutta ajattelin vaan käyttää loputkin vintaj-langasta ;-D

Riipuksena jälleen tuollainen polymeeri-saveen paistettu vintage-kaunotar. Kuva oli haaleansävyinen, joten lasihelmien romanttiset himmeät sävyt sopivat seuraan. On siellä mukana muutama säihkyvä kristallirondellikin.

Sama maisema

Samassa maisemassa ollaan kuin Lintukodossa... Ranta, hiekka, kaislat ja leppeä tuuli.

Viereiselle kalliolle on juurtunut kaksi mäntyä.
Siinä ne paistattelevat ilta-auringossa ja luovat varjonsa jäkälän peittämälle kalliolle. Jäkälän seassa on kuivia neulasia ja ruskeiksi haalistuneita mennävuotisia käpyjä. Paljain varpain liikkuessa pistelee tai sitten kesätossun alla narisee.


Uskollinen puukaksikko sinnittelee vuodesta toiseen, vierekkäin, tuulet ja sateet kestäen...

-korukivet: jaspis-riipus, fossiilikivi, opaali, siemenet

Juha Tapion laulussa ne 2 puuta kait katsoo kevääseen, mutta sitä laulua ajattelin tämän riipuskiven nähdessäni.


(...kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja kestää joka tuulen ja sään

kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan...)


*******************

Tänne piti vielä laittamani tää pätkäkoru-haasteen viimenen kurkistus, Niinan koru siis viimeisenä käsissäni; valtamerijaspis, Botswanan akaatti, silkkinauhaa, vintaj-lankakiekuraa...

Nii-iin 20-lukua!!

Jäi nuo kristallit pöydälle säihkymään, silkkinauhatkin oli levällään pinkkien akaattien vierellä ja sittein onnistuin kohtuuhyvin paistamaan yhden pimatsun polymeerisavelle ;-D
Eihän tuo joukko kaivannut kuin vähän vintage-lankaa fölijyyn, repäisty paperinpala ranskankielen sanoineen (kaunottaren selkäpuolella) täydentää 20-luvun tunnelmaa.