Pimeyden rakastaja

Hei,
Lisäsin edelliseen merkintään loppuun yhen kuvan musta vielä, missä hymyilen. Aika harvinaista että näkyy mun vinksun vanksun hampaatkin. Mutta siinäkin olin niin onnellinen <3 Ja siistin vähän ulkoasuakin siinä. Nyt on parempi. Mutta asiaan..

Ah, mun kirjani tuli tänään! Taisiis.. ne on tullu jo varmaan aiemminkin.. koska mulla ei ollu tiedot päivittyny kirjastos automaattisesti. Menin tänää niit kyselemään ja siellähän ne oli, ilmotukset oli menny väärään osotteeseen ja puhelinnumeroon.. (hups) No nyt ne on päivitetty ja kaikki okei. Anne Ricen ensimmäiset kirjat siis tossa, järjestyksessä, ku noi on luettu siirryn seuraaviin (joudun ehkä tyytymään enkun kielisiin versioihin, ku kaikkia ei oo ees suomennettu.. (saati saakeli painettu Suomessa). Ja sitten Hemmun kovasti suosittelema Pimeyden rakastaja. On kuulemma .. hmm pervo kirja. Kerron mielipiteeni ku oon lukenu sen. Kansi ainakin kertakaikkisen ihana!

Löysin kanssa kirpparilta 20 sentillä Suosikin.. en yleensä enää lue tollasia nuortenlehtiä (lähinnä koukussa fitness- ja muotilehtiin) (Aww Jani tuli viereen soittelee akustisella Metallicaa <3, mutta nyt oli pakko ostaa ja syy siihen näkyy kannessa. <3

Tälläsissä kuteissa pyöräilin kaupunkiin. Paita siis sama joka on näkyny jo aiemmin, mutta ei ollu kuvaa joka näyttäis sen kokonaan. Oon ihastunu tollasiin pidempiin toppeihin, koska ei tartte olla nykimässä paitaa alemmas ja olen suosittu persvaostani jota näyttelen kaikille istuessani xD Joten tälläset suojaa mukavasti. Jopa siis pyörällä ajaessa, ei tartte hävet silmiä päästään, heh. Se on siis kirpparilta. Heti meni koriin ku sain silmiini<3 Olin just ettiny violettia ja taadaaaa.

Olin kaupungissa ahkera, kävin samalla vähän suoristelemassa mun lasejani Instrumentariumis (siis mikä ihmeen sana apua), oli tosi ystävällinen henkilökunta. Lasit meinas tippua päästä koko ajan ja nyt ne on hyvin. Pitäs käydä ostamassa sieltä uudet lasit (mustilla kehyksillä of courseee) jaja oon miettiny piilareiden hommaamista. Mulla on ollu lasit nelosluokasta asti ja mulle ei saa silmälääkäri edes tippoi silmiin, saa nähä miten piilareiden pito onnistuis. Mulla on koko ajan nykyään kuivat silmätkin, tuntuuks ne sillon ihan hirveiltä? Tuntuuko ne edes yleensäkään? Kertokaas vähän piilareiden hyvii ja huonoi puolia.

Sit oli pitkästä aikaa kans terapia, oli ihanaa kertoa terapeutilleni kuinka oon edistynyt. Oltiin yhdessä onnellisia ja mietittiin mun muutosta kolmen vuoden aikana (kun terapeutit vaihtunu mutta Sinikka ollu mulla kauiten). Hyvin olen pärjäämässä nyt. Itsetunto noussu hyvin ja se, että alan olee itteeni tyytyväinen on ihan mahtavaa. En syytä itseäni enää kaikesta, osaan hengähtääkin jo vähän. En enää pidä menneisyyden ja tulevaisuuden murehtimista päällimmäisenä mielessäni. Nyt tekis mieli märehtiä jotain muutaki ku asioita mitä on jo tullu tehtyä tai mitä teen tulevaisuudessa päin honkia. Plaah, ei jaksais. Eli siis, siellä meni tosi mukavasti. Ajattelin käydä vielä vähän aikaa, lääkkeitähän en enää käytä, en onneksi enää tarviikaan pahemmin. Tarttin niitä eniten paniikkikohtauksien ehkäsyyn, mutta koska niitä ei enää pahemmin tule, ei tarvi käyttää. Osaan hallitakin niitä jo aika hyvin, mutta en joka kerta. Ne menee ohi kyllä helpommin. Kun on tajunnu, että senki pystyy hallitsemaan (ainakin vähän), elämä on helpottunu huomattavasti ku ei koko ajan tarvi olla haukkomas happee ja itkeä.

Kävin mä hakemassa seuraavan kuukauden e-pilleritkin ja jäin tietysti suustani kiinni ja selitin varmaan vartin kirjastani siellä niille apteekkaritädeille xD<3 Ne on niin ihania, tuol on tosi kiva käydä aina.

Marco laulaa treeneissä

Mutta kaipa mä tässä alan lukemaan Pimeyden rakastajaani tai sitten jatketaan Alfredin kattomista Janin kanssa. Ainiin, Nightwishin sivuille oli tullu taas Tuomaksen päivityksiä uuden levyn biiseistä <3 Aah Tuomas. Nightwish rulez ja revin tääl pelihousuni jännityksestä uuden levyn suhteen. Sais tulla jo ja alkais taas keikkailee!! Kopsasinpas kuvan Marcosta niiden Summer camp kuvista. Maailman paras mieslaulaja<3

Nii ja eilen illalla unohdin pestä hampaat ja sen kyl huomaa heti jos en niitä pese. Alkaa vihloo niin maan perkeleesti. Piti nousta vielä ylös ja mennä pesemään ne. Heti helpotti vähäsen. Eli kaikille jotka edes miettii ruokansa oksentamista ja laihtuvansa sillä tavalla, stop siihen paikkaan. Jos et vielä tiedä millaset hampaat tulee kun oksennat usein, katso tästä.  http://www.newswise.com/images/uploads/2008/11/11/fullsize/tooth_erosion2.jpg En jaksa miettiä miten tässä toimi että paina tästä mutta kai toiki kelpaa. Ei kaunista katseltavaa. Ensinnäkin hampaat alkaa syöpymään sillon kun hampaiden päälliosa, kiille alkaa kulumaan oksentamisen takia vatsahapoista. Kiille on elin hampaiden päällä, ne suojaa hampaita ja pitää ne nätin kiiltävinä. Kiille ei kasva takaisin. Kun se syöpyy, sä et saa hampaitas takasin muuten ku proteeseilla. Mulla ei oo ihan tossa kunnossa vielä, koska en onneksi syömishäiriöni alkuvaiheessa oksennellut niin usein ja pidin huolta hampaistani. Ramppaan silti joka vuosi hammaslääkärissä paikkaamassa reikiäni ja valittamassa vihlonnasta. Ihan tuskaa.

Kun palasin kaupungista takaisin, tuijotin itseäni taas kauppojen isoista ikkunoista peilikuvaani. En nähnyt kamalaa norsua, kerrankin! Katselin ohikulkevia ihmisiä, olin melkein kateellinen vastaantuleville rimppakintuille, mutta toistelin itselleni, että meillä kaikilla on erilainen ruumiinrakenne. Vaikka oltais kaikki samanpainosia yms. ni oltais silti erinäkösiä. Siksi me saadaan ollakin omia itsejämme, saakeli, miksi melkein kaikki nykyään haluaa koko ajan muuttua ja olla joku muu. Etsä siitä yhtäkkiä muutu toiseksi, sä olet sinä. Koska me ollaan kaikki erilaisia, se tekee meistä ihmisiä. Yksilöllisiä. Uskaltakaa olla oma itsenne! Jos ei jolleki passaa ni onpahan sitten sen mielipide, mutta ei sen pidä suhun vaikuttaa.

/Leena

Ps Huomenna nään Miiaa, jei, toivottavasti jaksettais ottaa kuvia!

Kihlajaismatka

M/S Charlotta

No ollaan oltu Janin kanssa kihloissa jo aika kauan, mutta saatiin lahjaksi miniristeily Janin kaverilta, joka teki tänään mieli käyttää (tosin nyt ehtii tässä yön aikana päivä vaihtuaan, katsottiin liian innostuneina Alfred J. Kwakia). Ajattelin jakaa pari kuvaa ja kertoa vähän päivästä.

Tässä on siis paatti millä seilailtiin Reposaareen. Kirkon kello kajahti 12 ja me lähettiin matkaan. Oli ihan tajuttoman kuuma ja aurinko paahto suoraan. Liikkeelle lähtö oli ihana, kun tuuli tuiversi hiuksia ja kuuma olo hellitti heti.

En oikeen tykkää ittestäni tässä kuvassa, mutta minkäs mahtaa. Laitan tän siksi, että mulla on harvoja kuvia joista muistan olleeni täysin onnelline.

Missatkaa täysin mun epäterveellinen tapani joka sattuu olemaan sormien välissä..

Naljailin Janille, että tuntuupa tuuli kivalta hiuksissa.

Tässä alemmassa kuvassa sain vihdoin Janilta hymyn kameralle <3 Eli tässä minun kultani :

Rantamakasiini Semmilä

Kahen tunnin matkan jälkeen pysähdyttiin tälläseen paikkaan syömään. Siellä oli ehka maailman parasta pitsaa. Harmi etten pitsoista ottanu kuvaa.. Mutta menkää sinne syömään! Siel oli kivat pöydät ja otin pari kuvaa kivoista yksityiskohdistakin <3

Roikkuva tuikkuteline, mulla on melkein samanlainen, mutta tossa on enemmän yksityiskohtia, joten tykkäsin siitä enemmän. Tollasia oli erivärisiä joka ikkunalla.

Löysin ihania tuoleja ja koriste-esineitä jotka taitaa olla aika vanhoja. Miellytti kovasti mun silmää <3 Varsinkin toi tuoli. Tahtoo samanlaisen.

Mun oli pakko tietenkin istua tuoliin ja patistaa Jani kuvaamaan mua. Tosin se ei tajunnu mitä hain takaa koko jutulla ja koko tuolia ei edes näy, eikä mun jalkoja (otin korkkarit, jotka tappo mun jalkani, eikä ne edes pirkule näy kuvassa xD). Löyty silti yks julkasukelponen kuva näistäkin..

Ihmiset katteli vähän kummissaan ku mä siellä räpsin kuvia ja sitten patistan Janin ottamaan musta.. *naur* Ei mua voi ymmärtää ellei tunne. Oli aika turisti olo.

Tossa vielä kuvaa kivasta vanhasta radiosta.

Tässä mä poseeraan turistimaisesti Infopisteen edessä, mutta ihan sama. Jani otti kerranki kuvan johon olin tyytyväinen. Pyysin ottamaan koko asukokonaisuudesta kuvan. Olin yksinkertasella päällä eikä mulla ole koruja. Eikä sukkiksia! Toi on ainut mekko missä tunnen itseni itsevarmaksi, enkä tartte sukkiksia itteni peitoksi. Mekko on Helsingistä, jostain niistä miljoonista ihanista liikkeistä.. Maksoin siitä n. 30 e, musta se oli vaan niin ihana, että oli pakko maksaa koko hinta. Kengät on ostettu (jälleen) kaverilta, makso 20 e, melkein uudet. En jaksanu ottaa kuvaa, mutta mekon takana on halkio, jonka päällä on kaunis rusetti. En yleensä välitä ruseteista, mutta se on tosi sievä. On tosiaan, mun suosikkimekkoni.

Pyörittiin pari tuntia siis Reposaaressa ja juteltiin laivan henkilökunnan kanssa ja sitten kello tulikin jo neljä ja matka lähti takasin kohti Poria.

Jani oli tosi söötti ja jäi ihmettelee mihin mä jäin ja päätykin mun kuvaani.

Alko taas vähän satamaan ja mulla oli Janin takki joka on mulla johki polviin asti.. olin vissii aika sympaattinen ku mekon helmaki melkei peitty.

Otin sisältä kuvia, koska sato eikä ollu mitään muutakaan tekemistä. Tässä on baarista kuvaa ja sitten vähä kuvakulmaa alakertaan jossa oli pöytiä ja pystyy syömään ja juomiskeleen yms. Ihan kivan näköstä ja yllättävän tilavaa. (jaaha Jani tuli valittaa et "tuu nukkumaan" <3.)

Siellä oli kans kivoja kylttejä, otin muutaman kuvan. Yks piiikkasen tärähti.

Jumalaan luotamme, muut maksakoot käteisellä

Säästä vettä, juo kaljaa

Olisitko kiltti ja et laita pönttöön mitään mitä et ole syönyt ensin

Matkalla kotiin Janin takki päällä

Ylin kassalta, toka baarista ja alin vessasta. Että näin.. Tässä vielä kuva meistä kun oltiin päästy takas turvallisesti Poriin. Kirkon kello kumahteli kuutta, joten matkaan meni se tasan kuus tuntia. Kuultiin heti, et Keskustas oli pyöriny trombi, bändit oli peruuttanu keikkojaan, jengi sairaalas (Tampereel asti), toinen Sonispheren lavoista täysin paskana jaja.. Oltiin onneks just sillon ihan muualla. Kun ajeltiin kotiopäin ni kaatuneita puita ja muuta damagee oli tullu pitkin kaupunkia, mutta Porkas oli kyl iha kiitettävästi kaatuneita puita. Oksia oli tiet piukas ja kaiken maailman lehtiä. Alueiden rajausteippiä oli aika paljon. Huh, toivottavasti kukaa ei kuollu. Mut ny kömmin ton möhkön viereen ja kirjottelen taas ku heräilen.

/Leena

P.s en millään jaksa laittaa tekstei ja kuvia jotenki hienosti

Suunta hukassa? vol 3

Yola oli supersöpö ja hyppäs äsken syliin maukuen kovaan ääneen (yleensä hädin tuskin kuulee tota röhkimistä) ja kaipas paijailua<3 Aww.
Tänään olis vuorossa 2007 vuoden hiustyylien jatkokertomus:

Noh, minäpäs kyllästyin siihen että hiukset oli omituisen väriset ja tyvikasvu kammottava, värjäsin lempparivärilläni, violetiksi. Väri oli ihan sika ihana ja mielestäni sopikin mulle aika hyvin.

Tykkäsin käyttää pinnejä (ihan normi, jostain henkasta ja maukasta kai) ja samettitakkia, tässä elellään kumminkin kevättä. Takki on vissiin H&M:stä ja se oli alennuksessa.. tais olla jotain viis euroa? Samasta liikkeestä löyty hopeinen minipääkallohame, jonka hopeinen osa oli sileää ja pääkallot samettia. Se oli mun lemppari siihen asti, kunnes kulutin sen loppuun. Kaverini himoitsi sitä silti joten annoin sen sille, niinku aika montaki muuta mun samantyylistä hametta. Tykkään sukkiksista, en pahemmin näyttele paljaita sääriä, joten ostelen sukkiksia alennuslaareista (noiki violetit oli kai 50 senttiä) ja päälliset verkkosukkikset tais olla parin euron luokkaa. Verkkohanskat oli sieltä random liikkeestä xD

Tässä seisoskelen Marian porukoitten pihassa, Marian valmistujaisissa. Taisin pistää silmään, kun olin kai ainut joka oli noi synkänolonen, niin ilosena päivänä *naur*.

Kaulassa killuu Sallan antama lahja jota rakastan ihan sikana. Siinä on kukkasia. Toppiliivi.. hah, muistanpas, se taitaa olla kirpparilta (?) en ole silti varma, tuntuu että se ois ollu mulla iäisyys.

Korsetti on tietenkin kaikkien yllätykseksi Mortician vyötärökorsetti. Vaihdoin sen Marian kanssa päittäin ja sain pienempi kokoisen, koska laihduin niin helvetisti.

Hame on se sama housuista tehty ja vyöki sama ku edellises merkinnäs.

Kesällä kyllästyin taas ja kaipasin muutosta. Leikkasin ittelleni otsiksen. Aika paskan sellaisen, mutta minkäs mahtaa, pihi kun olen, oli pakko itte leikata.


Syksyyn mennessä muutos tuli taas, punaisen muodossa. Taas. Aina mä tunnun palaavan punaseen, se on vaan niin mun vari. Noh, mutta sitten koitti syksy, olin tosi masentunu ja se näkyy värissäkin, olettaisin.

Päätin kulkea talven mustissa hiuksissa. Otsis oli jo taas ehtiny kivasti kasvaa, eikä häirinny mitenkään. Kuvassa mulla on kaulakoru jonka sain lahjaksi eksältäni, mutta ei sitä ees näy koska hiukset peittää sen..

Korsetti on joko kaverilta tai kirpparilta, mutta enivei, iha sikahalpa se kumminki oli. Mulla taitaa olla se vieläkin. Se on peruskorsettitoppi ja siinä on olkaimetki jos niit haluu käyttää. Edessä on hakaset jotka on kiireessä kyllä tosi ärsyttävät, mutta tossa vaiheessa kun aloin enemmän laihtumaan, maha näytti hyvältä. Sitä oli tosi kiva käyttää. Nyt en ees kehtais. Laihduttamisen vimma on kyllä aivan tajuton, mutta pakko pysyä kovana tän asian kanssa. Voi sitä hyvältä näyttää ilman, et laihduttaa tajuttomasti. Katsotaan kuinka mun kiinteytykseni mahtaa edetä.. Ei sitä kehtaa ees olla mallina tän näkösenä, mutta tykkään vaan niin paljon olla kuvattavana.

Ja tietenki lempparihame päällä (se Mörrin muokkaama)

Vaikka aloin olla jo tosi laiha (alle 50 kiloa jo mentiin reippahasti), käytin korkokenkiä jotta saisin pidemmän ja laihemman vaikutelman. Käytin hameita jotka ylsi nilkkoihin asti, jotta jalkani ei näkyisi ja pitkähihasia paitoja (toiki tossa on vähä liian iso, se on kirpparilta, 1,5 e) ja tietenki korsettia että olematon mahani menis vieläki enemmän piiloon. Tää kuva oli tosi kiva, se on yhdestä noitamiitistä Helsingissä. Helsingin kasvitieteellisestipuutarhasta. Siellä oli niin paljon ihania kasveja että meinasin pudottaa silmät päästäni ihastuksesta. Me vietettiin aika kauan noilla istuma-alueilla juttelemassa vaan ja nauttiessa ympäristöstä.

Niin meni nopeasti vuosi 2007. Jäin töistäkin sairaslomalle, koska sain niin paljon paniikkikohtauksia, en syönyt mitään joten en jaksanut edes seistä kaupassa (olin siis luontaistuotekaupassa töissä) ja mulla oli aivan kauheat vimmat olla täydellinen ja kaunis. Olin sairaslomalla puoli vuotta, kunnes hain nykyseen kouluuni maalariksi. Paino vaan laski, olihan mulla aikaa laihduttaa, eikä kukaan estänyt.