Bat Fit 2016 Progress

January

So I started from 70 kg again, I was bloated and I felt tired every day. Bad eating and no exercise. Suddenly I got huge spark to do carp cycling and Jillians Banish Fat boost metabolism and after few weeks my butt started to look awesome.

I was totally hooked and started to do squats, jumps and more cardio.

February

So, after the first month, second was pretty easy, I was inspired by Instagrams training videos and all the fit models, I wanted to be just like them. Tattoo model is what I want to be for now on. After asking few of my friends what to do and how to do this thing healthy (because bulimia is always behind the corner)

I was way happier about myself and started to even show my stomach in the pictures after very long time. I guess it shows in the pictures how I felt after realizing that.

March

In March I bought new working out clothes from my friend and I felt so good about fitting in size S that I took like zillion pictures of me wearing fitting workout pants. These are so comfy and good to do squats with, faaabbb!!

I was traveling a lot that month, but my food was always healthy and mostly salad, because it is so handy and I want something fresh when I am on the move. We had a tortilla night with Lisa, we always eat tortillas, so good!

I did few very sexy photoshoots and of course, I wanted to show little bit of my legs because, I love them now. I got my very first long nails, I felt so girly and badass with them. Some reason I can´t live without long nails right now.

April

April was just a normal month, did a lot of walking and cardio, I went in Helsinki at Tattoo convention at the first time with my friends and had a blast.

May 

On May I realized I am wearing workout clothes almost all the time, specially at home. It also motivates me to do stuff more while wearing them, I clean and I am altogether more active. Ignore my long drink in the picture, I was drinking day before haha.

At in our date night with my husband we went to Italian restaurant, this food was so good I can still taste it.

I was also all about Asian food, noodles and wok yam yam.

It was also starting to get really warm and when month was turning in to June, I ate a lot of ice-cream, why? Because summer is all about ice-cream.

Being best friends with Vicky and going insane about My little Pony and Pinkie Pie, yeah, I love my treats time to time, everyone should enjoy little moments in life. While walking home from Vicky I buy something good time to time. Btw loved these nails.

Janni Hussi said "Hi" to me, I was watching Fitness päiväkirjat (Fitness diaries) and my friend was doing a photoshoot with Janni and I went total bananas when I got the video, I watched it like thousand times and cried. Such fangirling.

June 

Last month I started to do P90X again, gosh it is hard work! After doing my first arm workout (which is like hour long) my chest and arms was hurting like a week, oh gosh.. I started to do more upper body workouts because my arms doesn´t have any strength in them.

I took my first bikini pictures after my childhood, I don´t know why it is that hard for me, but now I can be so proud of myself. I can see clear change in my body and I definitely feel it. My waist is smaller but my curves is still there. It´s awesome to know I can still be me, after I move a lot and eat better. I have not vomit almost 5 years now and I am almost as the same size as then. It is just amazing feeling. I don´t ever want to be super small, but I guess I am going to the way I want to be in.

Orange is the new black. I watched all the seasons in one week.

July

This month just started but it feels kinda good, some drama in it, but it is just part of life. I am back on track with my carb dieting eating and workout, feeling good after sleeping a lot last night, did hour and a half walking, had awesome food. Today feels good to just be for a while and watch Biggest Loser and So you think you can dance (I started it from the beginning).

How is your Bat Fit lifestyle going?

Bat Fit 2014, success

All pictures by Kari Vuorio

When everyone else are wetting on gym, trying to quit smoking or having a month without drinking, I am doing a personal challenge with Tina Leaf and living without scale and living like I don´t give a damn about my weight for a while. I was thinking the pictures which I took with Kari would be good with the post because this is me when I was size 14 and when I was biggest that I have ever been. And yet don´t feel that ugly or fat like I thought I would. Since last year I drop one size because I wasn´t eating healthy, bulimia is still part of my life and I went and went eating too much all the time. It made me felt tired and when my favorite clothes didn´t fit anymore I decided to really take full charge change with my eating diet and started eating more normally. It really wasn´t that hard, I just didn´t that much crap (but I still eat it like once a week) and had like normal exercise. I don´t have, unfortunately any pictures to show how I have changed, but basically all the buffyness has gone and now I am just focusing to keep this weight and how I am thinking. 

Loving yourself doesn´t start when the year start, month start, week or even day start. It starts the moment you realize you are worth for something else than feeling sorry for yourself. And that is not being selfish, it is how you are supposed to live and think. You can give so much more for yourself and others when you do that. Start is always the hardest, but actually it goes like.. when you do like yourself, you are wondering what you have been thinking before? Everyone has parts of their body they don´t like, everyone has difficulties with their skin or hair or weight. But even when your body changes, you are still you and only way that you change, is your heart growing. There is nobody else like you.

Älä kanna pelkoa (Don´t carry fear)

Model: Wintermagnet / Kaunis mieli behind the scenes

Koska saan tässä kesän aikana maksettua yhden veloistani pois, pitihän sitä tietenkin juhlistaa. Nimittäin tilaamalla uusi kamera. Pikkupokkari on toiminut hyvin viimeisen vuoden aikana bloggaamisen kannalta ja aion käyttää sitä jatkossakin, mutta mua suorastaan himottaa aloittaa valokuvaaminen taas niin, että mulla on mun visiot, kamera jolla ne voi paremmin toteuttaa ja mua odottaa jo läjä malleja jonossa. Toisin sanoen, meinaan ratketa liitoksistani ja tahdon vain kameran käsiini, päästä ulos ja kuvata ihmisiä. Postauksen kuvat otin viime vuonna. Innostus lähti muutenkin oikeastaan viime vuonna, paristakin syystä. 

Ensimmäinen syy on se, että mulla on meneillään voimauttava valokuvausprojekti, jossa mulla on ryhmä. Mulla on aina ollut valokuvauksessa sellanen juttu, että tahdon valokuvattavan näkevän itsestään uusia puolia, tuossa tapauksessa lähinnä sen sisäisen itsevarmuuden ja kauneuden joka kaikista kuitenkin kumpuaa, sitä on vaan itse vaikea välillä nähdä. Tämä onkin suurin syy miksi tahdoin uuden kameran, tahdon kuvata itsekin tyttöjäni (kuten heitä mielessäni nimitän) ja tulevaisuudessa aion kerätä ryhmäläisten kuvista ja tarinoista kuvakirjan, jonka tarkoituksena olisi auttaa löytämään se elämänpalo, joka huono minäkuva ja syömishäiriöt voivat viedä mukanaan. Kirja ja projekti toteutetaan jo pois luotamme lähteneen jäsenen (Marjut kuoli bulimian takia 29-vuotiaana suurin piirtein tasan vuosi sitten) kunniaksi ja kaikkien niiden jotka itsemurha tai syömishäiriö ovat saaneet kehon ja mielen pettämään ennen aikaansa.

Kaunis mieli projektista tässä alkukesästä taas lisää, tämän vuoden kuvaukset alkaa jo ensi kuussa.

Seuraa projektia Facebookista.

Toinen aloittamisen syy oli viime kesänä tapahtuvat kuvaukset täällä Porissa joissa olin mukana ja jostain syystä sain vain kummallisen inspiraatiotulvan ottaa itsekin kuvia. Luovuutta on niin monenlaista ja jostain syystä mulla se kumpuaa vähän joka suunnasta. Etsiskelen muuten vieläkin uusia malleja, vaikka onkin jo ainakin kesän kalenteri jo täynnä, mutta jos kiinnostaa, pistäkääs viestiä!

Translation:

Oh yes, finally I have almost paid one of my dept so I had good reason (because you can celebrate almost everything if you want) to buy muself a new camera. I am still waiting it to come but I think I can start already in next week, yeah! My little camera has been good blogging camera, but I want to start shooting more other people, so I need better one. The pictures in this post I took last year. I don´t have words how exiting I am about this, there are just so many ways people can be creative and this is one them. I have so many ideas and models waiting for me. 

And I can now take pictures for my empowering photographing project which I have been doing past year or so. I have great group and this year I am making sure I am doing my best to help my girls (as I am calling them in my head). You can follow the project in Facebook as well. I want that girls can see how beautiful they are, eating disorders and bad self-image can be so damaging. I have a dream to make a book about the group, their pictures and their stories and I will dedicate it to one of our group member, who died year ago. She had bulimia and her body couldn´t take the pressure anymore. She died when she was only 29. With the book and the project we want to say, every one is beautiful and we all have the same rights to live here. So needles to say, the project is very dear to me.

Model: A-K

Model: Varpu

Model: A-K

Model: Varpu

/Leena

BatFit 2014 Update

Whole grain rice, soy buns, salad with tomato, cucumber and tuna. And of course chili sauce.

Viimeisimmästä BatFit postauksesta onkin jo kulunut aikaa. Postauksen kuvatkin on jonkin verran vanhoja jo, mutta olkoot. Ajattelin pistää vaan pari esimerkkikuvaa miten syön, eli aamuisin vetelen leipää täytteillä kahvin kera. Ja on mulla noi lounaat ja välipalat ja iltapalatkin (koska nälkää mä en enää ikinä aio nähdä!), mutta päivälliset näyttää pääasiallisesti tuolta. Oon heikkona täysjyväriisiin! Ja muuhunkin täysjyvään. Vaati aikoinaan vähän aikaa tottumista, mutta nyt en suostu enää vetelemään pullaleipää, valkosta riisiä tai mitään tällästä, ne ei vaan maistu yhtä hyvältä. Ja keho on kiittänyt! Oon vähentänyt myös reippaasti perunaa, se meinaan turvottaa ainakin mua. Joten tämän vuoden saavutuksiin on ainakin kuulunut mukava turvotuksen lasku ja tuntuu hyvältä muutenkin kaiken kaikkiaan. Sipsejä oon antanut itteni syödä 2 pussia kuussa, tämän kuun pussit meni jo, joten ens kuuta odotellessa! Silti oon ollut enemmän innoissani siitä, kun Jani tuo kotiin hedelmiä, smoothie tarvikkeita ja kuvassa näkyviä soijapullia. Ne maistuu ihan lihapullilta. Mulla on tuolla pakastimessa oottamassa soijanakkejakin, voisin kyhätä pitkästä aikaa vaikka nakkisoppaa, aijai.

Noh, treeneistä sen verran, että oon tosiaan 2 vuotta tehnyt noita Jillianin treenejä, ennen mun häitähän mä vedin sen Ripped in 30 ja 30 day shreddiä ihan niskalimassa ja sain tosi hyviä tuloksia. Nyt aattelin tehä samaa ja alotin satunnaisien treenien sijasta tekemään taas kunnolla paria treeniohjelmaa sekasin (jotta ei tylsisty noihin samoihin workout videoihin) tai sitten yhtä ohjelmaa kerrallaan. Nyt mulla on vuorossa Killer buns and thighs ja voi pojat, treeni on kyllä nimensä veroista! Vasta-alkajat, olkaatte varuillanne tän kanssa ja pitäkää taukoja jos teette ton treenin. Oon nyt ykköstasolla, eli ekassa treenissä ja mietin, että haluisitteko te jotain ennen-jälkeen kuvia tästä kuukauden ajalta kun teen tätä? Tarkotuksena ois piakkoin mahtua kiristelemättä uusiin farkkuihin jotka ostin vuoden vaihteessa. Eli nyt aletaan eikä vaan meinata! Kevät on tuonut hurjasti energiaa ja oon ollut viimesen kuukauden ajan taas koukussa liikuntaan. Palautuminen on nopeaa, jaksaa pidempään ja enemmän, kyllä sitä väkisinkin nauttii siitä voiman tunteesta ja mukavasta poltteesta (joka ei kyllä sillä hetkellä ole ihan niin nautittavaa, kun tekis lähinnä mieli kuolla). Eipä se kertakaikkisen makea peppu tule istumalla. Se tulee muunmuassa tuoliasennosta, treenissä.

JM Killer Buns & Thighs 1 by Rebecca_Catala

I get all red when I do my workouts. Green wall behind me is from the entry, without the awfull wallpaper. This was the part when I hadn´t done the painting yet. And you can almost see my collarbones again!

Breakfast picture. I love my spider mug.

Translation:

It is has been so long time from my last BatFit post, so lets do this! Pictures are from last week or something, I was too lazy blogger to take new pictures but who cares is the pictures in which day because I look almost a like (altough my hair is blue/black now) and I eat the same. Just wanted to share these so you have some idea what I eat. So, mainly my breakfast times are full with coffee and bread, the normal morning for me. And my meals look are these days almost every day with rice, because I have noticed potato is not that good for me, so it is rare goodie for me now on. So, whole-grain rice is my new food drug if you can say that. I loooove full-grain stuff. I needed to get used to weird new taste for a while (like 2 years ago?) and now I am just; "no other than the good stuff". This year I have lost lots of swelling all around and my jeans fits better. 

I have done Jillian´s workouts over 2 years now and I am still hooked on them. She had done so many workout videos that you can mix them or do them one by one. Now I am doing Killer buns and thighs and I have one goal in my mind -> killer ass! And I have new jeans that I would like to wear in next month and they are one size smaller than my use jeans. So exiting! This workout, it is definately killer workout. If you are not that good shape, take a break time to time and if you do this on one sitting, you are my hero. This totally killed me, but I am doing this! This workout includes 3 levels and if the level 1 was this hard, I can only imagine how hard the last ones will be.. oh dear. I did 30 day shred and Ripped in 30 before my wedding and damn those workouts ripped me! I want to be just as good shape when I was back then. Or maybe little better. Who am I kidding, of course I will be  better! So, dear readers, do you want me to take some before and after pictures for you?

/Leena

Prison

Vaikka joulu menikin mahtavasti ja kaikki on elämässä aina vain niin kertakaikkisen hyvin, en silti mahda sille mitään, että masennuspuuskat iskevät ja välillä liiankin lujaa. Jostain syystä poden pitkästä aikaa syyllisyyttä monista asioista, en löydä iloa rakastamistani asioista ja poden jonkinlaista henkistä identiteettikriisiä. Lähinnä mietin kuka oikeastaan olen. Olen tietty se sama Leena, kuin aina ennenkin, tyylini kehittyy aina eteenpäin ja pidän niistä samoista asioista kuin aikaisemminkin. Mutta ehkä siinä juuri se, että vaikka olen vieläkin se sama Leena, niin aikuistuminen tuntuu aiheuttavan mieletöntä ahdistumisen tunnetta. Odotan itseltäni edelleen liikaa ja tahdon tehdä kaiken liian täydellisesti. Koska kaikki on tosiaan pääasiassa hyvin, avioliitossa ei ole mitään vikaa, paranemisvauhti on kohdillaan ja pääsen pian kuntoutukseen ja vaikka mitä.. mutta tunnen polkevani paikoillani syömishäiriöasiassani. Ikävät asiat ja tunteet tunnun nykyään lähinnä vain lakaisevan jonnekin kaapin pohjalle piiloon, lukittuna laatikkoon jota en halua enää avata. Olen niin kyllästynyt negatiivisuuteen ja pahoihin muistoihin, enkä ymmärrä miksi minun pitää vieläkin jauhaa niitä kahdeksan vuoden terapiavuoden jälkeen. Vaikka en ole oksentanut pariin vuoteen (mikä on edelleen mahtijuttu), ahmin edelleen välillä ja turpoan kuin pullapitko ja sehän nyt ei ahdista lainkaan poista, päinvastoin. Olen jatkuvassa oravanpyörässä ja tunnen tämän vaiheen liiankin hyvin, olenhan elänyt melkein koko elämäni näin. Toisinaan fiilis on vain henkisesti niin väsynyt, että aamuisin pitää taas miettiä syy nousta ylös, koska bi-polaarisuus ja menneisyyden haamut ovat liian raskaita välillä kestää. Enkä todellakaan halua palata takaisin siihen bulimian mustaan maailmaan, joka vie persoonani ja elämäni. Jatkuva taistelu oman pään sisällä vain kertakaikkisesti ottaa nuppiin. Se miten yksinkertaiset asiat ovat niin vaikeita ja kun joku kysyy miten menee, on helpompi vain vastata, että ihan hyvin, koska ei jaksa millään selittää, että en mä todellakaan mikään laiska ole, ja alkaa puolustelemaan itseään turhan päiten, kun toinen ei vain millään tajua, etten todellakaan jaksa kuulla sanoja "ottaa itseään niskasta kiinni". Kaikki turhautuminen sykeytyy sisimmässä isoksi energiaksi joka muuttuu kärttyisyydeksi ja vihaksi, itseäni ja koko maailmaa kohtaan. Tunnen nämä tunneoireet masennusvaiheeksi, mutta tunnistan siinä myös sen, että en oikeasti taidakaan kuunnella kehoani, en niitä kaikkia pimeitä puolia jotka haluan kitkeä pois. Meissä kaikissa on ne kaksi puolta, tulee aina olemaankin. Pitäisi vain hyväksyä, että meidän kaikkien pitää ajaa meidän omaa etuamme ja että meidän sisällämme on myös se ah niin epätäydellinen minä joka tekee meistä persoonia. Kun muut tuntuvat tuskailevan pelkkää joulua, minä tuskailen sitä etten pysty olemaan yksin, läheisriippuvuus on ikävä ongelma. Tukeutuuko joku muukin kaiken aikaa muihin eikä tunnu oppivan yksin elämistä?

Translation:

Although my Yule went well and my life is like.. perfect anyway possible. I have my depression phase going on again and living with bi-polar depression is taking its toll of me. Some mornings I need a reason to get up because I just don´t like myself and little things take just so much time to do and I cry a lot. Being myself is difficoult again, I really need to learn how to be with just with myself. But it always goes to that, I am hating myself and wanting to eat eat and eat. Bulimia, I hate it. I am not vomiting, don´t think about that, but eating too much and too salty food is puffing me and I hate how I look and feel. It makes me feel tired too. And I hate it when these days when people ask and I need to always answer "good" for how I am feeling, because they just keep saying  I am lazy and I just need to get grip of myself. Argh, it making me so angry. Why you even ask if you don´t want to listen. I don´t want you to fix me, I just answered on your question damn it. So yeah.. I hope you understand why I don´t answer your comments right away or blog everyday. I feel like everything I do is wrong. Me, my look, my blog. Evrything I say. I hope this will pass soon.

/Leena

Leap in the dark

Sometimes is hard to let go and be free...

Sometimes you try wrong doors that won´t  open.

Sometimes we cry because we feel vulnerable and people hurts us, but we must be strong.

Even though we all have other side of our faces in light and other in the dark. 

I keep wonder which door is the right one.

And the world seem to see me as dark as I feel

But now is the time for leap in the dark in the other way around and I am finally free. From myself. I don´t want eating disorder to determine who I am. I am me. And I put my face on the light.

Pictures: Kristina Najah

/Leena

Halloween calender Day 5: Things that make me happy

01. Olin Qumman valonäyttelyssä pällistelemässä itseäni.  / I was in Qummas art show watching my own picture.
02. Olen ollut assarina ja valokuvaillut itsekin. / Been an assistant in a photoshoots and taking photos myself too.
03. The Tribe. Innostelee aina piirtelemään. / The Tribe inspire me to draw.
04. Parasta juustoa ikinä. / Best cheese ever.

05. Minni rakastaa jugurttia ja on mielettömän hauskaa katsoa, kun Minni pitää himmeää maiskutusta aina sitä syödessään. / Minni loves yoghurt and it is so funny to watch the sounds she is making while eating it.
06. Violetti meikki. / Purple make up.
07. Goottikuvaukset ja stailaus kaverille, taattua hauskaa aikaa. / Gothphotoshoot and styling a friend, totally my kind of having fun.
08. Teehetki. / Tea time.

09. Entisöinti on mun mielestä hurjan rentouttavaa puuhaa, ja olenhan maalari ja kaikkea. / Restoration is my passion, well I am a painter and all.
10. Nämä kengät.. / These shoes...
11. Jani osti uudet tennarit mulle, muuten vain.. ilahduttaa ketä tahansa! / Jani bought me new shoes, would make anyone happy!
12. Saan pian ensimmäisiä vaatteita ja asusteita eräältä ihanalta vaatteiden tekijältä. / I will soon get new clothes and accessories from a lovely designer.

13. Koska olen ollut kaksi vuotta oksentamatta ja halusin hemmotella itseäni ja tälläiset tuli käytettynä vastaan. Minna Parikan suosikkimallini. / Because I have been without vomiting for two years I wanted to get something special for myself. So I got my favorite pair from Minna Parikka, second hand of course.

/Leena