On aivan sama minkä kokoinen tai näköinen ihminen on, jos se on itse tyytyväinen itseensä. Siinä vaiheessa, kun muiden kommentit satuttavat ja muuttavat omaa käsitystään itsestään ja ulkonäöstään, voi seuraukset olla vakavat. Itse ala-asteelta asti kiusattuna ja jopa oman äitini ilkeästi sanotut sanat ovat vieneet monta onnellista vuotta pois elämästäni, olen ollut nyt yli 12 vuotta masentunut ja syömishäiriöinen, vain siksi, että aloin uskomaan muiden sanoihin. Myös se, että olen ollut ihmisille pelkkää ilmaa, on tehnyt minusta täysin itsekriittisen ja uskomaan, että olenkin pelkkää ilmaa. Ei riitä, että koulussa ja työpaikoilla on kiusattu, myös omat kaverini ovat kääntäneet kelkkansa ja ventovieraatkin ovat kommentoineet ilkeästi, uhanneet tappaa, kourineet minua, kuin olisin pelkkä esine. Silloin, kun mut raiskattiin ja kerroin siitä, sain kuulla keksineeni koko jutun, ei mitään tapahtunut jne.. Itse tyyppi ihmettele jälkeenpäin mikä mulla oikeen oli. Baarissa ja kaupungilla olen joutunut huutamaan ja tönimään ihmisiä pois tieltäni, kyllä, vaikka olen tämän näköinen! Ilmeisesti minua ei tarvitse väistää, eikä minulle voi olla ystävällinen.
Kaiken kokemani jälkeen tiedän olevani vahvempi, mutta mua harmittaa se, kuinka nopeasti olen joutunut aikuistumaan tiettyjen asioiden takia, lapsuutta kuitenkaan ei saa enää koskaan takaisin. Silti kaaliini ei mene, miksi aikuisenakin toisia pitää kiusata työpaikoilla ja kaupungilla. Mikä on näiden ihmisten motiivi? Huono itsetunto? Tuleeko heille oikeasti parempi olo tälläisestä? Oon miettinyt tätä aihetta aikasemminkin blogissani, lähinnä näiden anotrollaajien muodossa. Tein varmaan monien muistaman ulkonäkörasismi postauksen. Jos paikan päällä ei ole ketään mollattavaa, on helppoa mennä nettiin ja tehdä se vielä kasvottomana. Ikävä kyllä netissä asiat paisuvat vielä suuremmiksi ja pienistäkin asioista tehdään suuria. Netissä myös ihmiset tuntuvat olevan paljon herkempiä negatiiviselle kommentille. Mistähän tämäkin johtuu.. siitä, että ei yksinkertaisesti tiedä kuka on kyseessä?
Vielä tuli mieleen, että jopa syömishäiriöisenä mua on kiusattu. Jopa sairaalassa, missä mun pitäisi saada hoitoa. Hoitaja nauro mulle päin naamaa, kun kyse oli painostani, eikä selkeästi ottanut mua vakavasti. Olin silloin normaalipainoinen. Ilmeisesti normaalipainoinen ei voi olla syömishäiriöinen, koska mä en näytä sairaalta. Hemmetti, pitääkö tässä esitellä verta vuotavaa ruokatorvea jne, jotta joku ihminen uskoo minun olevan sairas? Kyllä, tiedän ettei syömishäiriöt näy muilla, kuin alipainoisilla tai ylipainoisilla, mutta on niitä silti sellasiakin ihmisiä, joiden luonnollinen paino on olla laiha tai ylipainoinen. Ja joillakin vaan on erilaiset syömistottumukset. Nyt poikkean taas alkuperäisestä pointistani. Kysymys kuuluu, milloin minä olen tarpeeksi sairas, jotta minut otetaan vakavasti? Milloin minä olen tarpeeksi ihminen, jotta minut ylipäätään otetaan missään asiassa vakavasti?
Tämän ajatuksen purkamisen aiheutti Insanityn
videomerkintä ja Angelican postaus oman koon ja ulkonäön syrjinnästä. Myös laihoja haukutaan liian laihoiksi. Kumma juttu, niin minuakin ala-asteella. Olin vähän pidempi pari muuta ja olin todella laiha, ilmeisesti ei tarvitse olla läski ollakseen friikki.
Tässä Sussun video suoraan, mutta sen löytää myös tuosta "videomerkintä" sanasta.
Ja Angelican postaus on
tässä.
Viimesinä sanoina voisin sanoa, että mikään ei varmasti vituta kiusaajaa enemmän, kuin se, että sä olet oikeasti ihan vitun onnellinen ja elät elämääsi kuten haluat, ole millainen haluat ja haistata muille vaikkapa sateenkaaret jos sille päälle satut. Hymyile, niin elämäkin hymyilee sinulle. Ja muista ajatella mitä sanot, vaikka ihmiset ei näyttäisi loukkaantuneilta, voi tietyillä sanoilla silti olla suurikin merkitys. Joten löydä ihmisistä hyvät puolet negatiivisten sijaan!
Translation:
So, I have been thinking about how people behave towards each other. For real it is indifferent which size you are or how do you look, but some people still want to make you feel bad. I have been bullied at school from my first year.. to this day. When people treat you as you are air you start to think about.. you are air. You are nothing. Because of my school friends, my own friends, my own mother and even co-workers I have been depressed and dealing with eating disorder for over a 12 years now. I have lost so many happy childhood and teen years and I am very sad about that.. I needed to grow up more faster than my friends because what I needed to handle was not the things my age should have been.
Weight issue is always an issue for me. I haven't ever been happy about how I look and it is all thanks to people who have said bad things to me. I am not good for them when I am thin and I am not good enough when I am this size. Nothing is ever good enough. I am so tired to this bouncing all around, I just want it to stop. I want that good people stays in my life and people that are not good for me just go away.
Some people have wanted me to die or said that I am ugly. Men thinks they owned me and I have been treated like an object. I have been raped and I have just heard I just imagine the whole thing, nothing did not happened etc.. The guy even asked me what is wrong with me afterwards.
I was reading Angelicas
blog and I just wanted to share little bit of my story. Remember to think before you say anything because someone could remember your words many years later. Do you want he/she to remember your good words.. or bad words..?
And I just wanted to say every one you who have been bullied some how:
/Leena
