keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Jörö-Jukka

IIK! (eli Iso Ilkeä Kopla): Jörö-Jukka (CD). Suorakustannus. 2004.

Dr. Heinrich Hoffmann: Jörö-Jukka. (Der Struwwelpeter 1858. Suom. Veikko Pihlajamäki.) Marras Workshop. 2002.

Meillä on autossa soinut talven ajan ihanan karmea Jörö-Jukka-levy. Pojat tykkäävät mahdottomasti. He rakastavat paitsi Hoffmannin tarinoita myös levyn erinomaista sävellys- ja sovitustyötä. Laulut on opittu niin, että ne soivat nyt myös muun muassa pyörämatkoilla, kun kyytiläiset ovat itse äänessä.

Jörö-Jukka on lastenkirjaklassikko, ehkä jopa maailman kuuluisin lastenkirja, josta on tehty paljon myös tutkimusta. Viimeksi silmäilin jutun Jörö-Jukasta lasten- ja nuortenkirjallisuuslehti Onnimannista (1/2010), jota julkaisee Lastenkirjainstituutti. Verkossa on luettavissa vaikkapa Jukka Parkkisen loistava Jörö-Jukka-selvitys.

Minulle Jörö-Jukan hahmo on hyvin tuttu, niin pitkäaikainen tuttavuus, etten muista, milloin olen siitä ensimmäisen kerran kuullut (luultavasti kuitenkin tarinankertojaisältäni). Muistan kuitenkin ensimmäisen kerran alakouluikäisenä lainanneeni Hoffmannin teoksen kirjastosta ja äimistelleeni ihastuksissani kamalaa jörrikkäpoikaa: miten kenelläkään voi olla noin pitkät kynnet!

Jörö-Jukkahan on kertomus pojasta, joka ei välitä pitää ulkonäöstään huolta. Kirjassa on kuitenkin myös muita tarinoita, jotka ovat kaikki tapakasvatusta kukkeimmillaan. Tarinat eivät kyllästytä eivätkä paasaa, vaan ronskilla otteella ja huumorinkin keinoin kertovat, miten käy, jos menettelee pahoin. Tarinat kertovat muun muassa tulitikkuleikeistä, kiusaamisesta ja ruokahaluttomuudesta. Kerrotaan, että Hoffmann on kirjoittanut kirjan omille lapsilleen joululahjaksi, minkä jälkeen siitä sattumalta on tullut bestseller ja klassikko.

Jörö-Jukasta on olemassa monia versioita ja useita käännöksiä. IIK:n cd-levyn tekstit ovat suoraan varhaisimmasta tuntemattoman tekijän käännöksestä (1869), joka onkin mitä mainioin ja toimii edelleen ongelmitta yli vuosisata ilmestymisensä jälkeen. Levyn musiikin on säveltänyt Perttu Hietanen, ja muukin tekijäkaarti on osaavia musiikin taitajia (Martin Andersson, Thomas Törnroos, Lasse Rantanen, Karl-Johan Häggman, Pete Kinnunen, Pasi Siltakorpi ja Pasi Hornamo, lisäksi Porvoon srk:n lapsikuoro, Pi Kiviharju, Teemu Kortelainen ja Miksu).

Marras Workshopin Jörö-Jukka taas on Veikko Pihlajamäen tekemä uusi käännös. Kirja sisältää paitsi Jörö-Jukka-runot, siinä on mukana myös laulusarja baritonille ja pianolle. Lauluihin sopivat sekä Hoffmannin alkuperäiset saksankieliset että uuden käännöksen tekstit. Uusi käännös ei jää ensimmäisen varjoon. Hurjan hieno ja kaamea kuvitus on alkuperäisestä Hoffmanin kirjasta.


Loistavaa, upeaa, sanattomaksi vetävää lastenkulttuuria. Suosittelen ehdottomasti kaikenikäisille!

6 kommenttia:

  1. Voi, Jöröjukkakin on minulta lukematta. Minulla on hirveästi kirittävää lastenkirjallisuuden suhteen, sillä pienempänä en lukenut kovinkaan paljon klassikoita.

    VastaaPoista
  2. Jörö-Jukka on ollut suosikkini aina. Olin pienenä (1950-luvulla) huono syömään ja muistan ikuisesti miten käy jos ei syö, ei syö, ei syö...

    Jopa silloin suuni aukeni. Suostuin puurolle. Viesti meni perille.

    ***
    Nyt en muista, luinko Jörö-Jukan omille lapsilleni. Asuimme 1970-luvulla Saksassa kun kaksi vanhinta olivat 5- ja 8-vuotiaita. Kasvatuskulttuurissa Suomen ja Saksan välillä oli eroja, sen näin ja koin. Loogista, että juuri Saksanmaalla syntyi Jörö-Jukan tarina.

    VastaaPoista
  3. Sonja, helposti pääset tutustumaan Jörö-Jukkaan tuon cd:n kanssa. Se on huippu! Paranee vain kuunneltaessa.

    Lastu, eikö ole mahtavaa, että on näitä kirjoja, jotka ovat elinvoimaisia vuosikymmenestä toiseen, omasta lapsuudesta lapsenlapsille ja eteenpäin? Olisipa hauska kuulla enemmän noista 70-luvun kasvatusreoista Suomessa ja Saksassa!

    VastaaPoista
  4. Olipas kiinnostava tuo Parkkisen juttu ja sai juuri ajattelemaan, mikä niissä tarinoissa on ollut niin kiehtovaa! Jännä, kun noita suomennoksia on useita. Minun versiossani lasten nimet ovat erilaisia, kuten Liisa - Laura tai Ville - Lassi. Ja tuo cd kuulostaa aivan huipulta! Saisikohan sitä vielä jostain?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole löytänyt CD:tä muualta kuin kirjastosta. Ainakin Oulun kirjastojen valikoimasta siis löytyy. Se on huippu!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...