Yksin yhdessä

Emma Juslin: Yksin yhdessä. (Ensamma tillsammans 2009. Suom. Jaana Nikula.) Teos & Söderströms 2009.

Emma Jusliniin tartuin paljon lukevan tuttavani suosituksesta. En tiennyt, mihin Juslinin teokseen kannattaisi ensimmäisenä tutustua, joten valitsin Yksin yhdessä itselleni tunnollisesti: puhtaasti mutu-periaatteella. Takakansiteksti kertoo, että teos puhuu yksinäisyydestä. Se kosketti. Törmään yhteiskunnassa vellovaan yksinäisyyteen ja yksinäisiin haluamattani alinomaa. Halusin ottaa yksinäisyyteen nojatuolinäkymän.

Emma Juslin on suomenruotsalsinen nuori kirjailija. Hän on kirjoittanut kolme romaania, joista Yksin yhdessä on viimeisin. Frida ja Frida on palkittu ja ollut esillä kirjablogeissa ainakin Kirjavan kammarin sisaruushaasteen yhteydessä, ja esikoinen På barrikader av glas on vielä suomentamatta.


Kieli

Emma Juslinin kieli on kiitettyä. Onkin selvää, että kirjailija osaa maalailla raikkaasti sanottavansa paperille. Minä koin Juslinin tekstin kepeänä, mutta silti se sisältää paljon. Aika ajoin tunsin tarvetta lukea tekstiä uudestaan, että voin maistella sitä rauhassa ja pohtia merkityksiä. Sanojen takana on enemmän kuin pinnasta näkyy:

Tove puristaa silmänsä tiukasti kiinni ja näkee huimauksen hajoavan verkkokalvoilla välähtäviksi väreiksi. Sokeus suo hänelle tauon omasta itsestään ja pimeys antaa toivoa valosta. Hän uudistaa kaiken vain pimeydessä. Sanat saavat oikeat paikkansa suissa ja marginaaleissa [sillä Tove on äidinkielenopettaja]. Sillä vain valo voi paljastaa sanojen manipuloivan luonteen ja saa valheiden tomun näkymään joidenkin jo kirjoitettujen runojen joka nurkassa.
    Valossa on silmänräpäys totuutta ja nopeaa tyydytystä. Pimeydessä lepää se mikä on olevaista, miltei ikuista. Se ottaa muodon hitaasti ja astuu valoon koliseviin adjektiiveihin pukeutuneina. Kun Tove avaailmänsä, kilisevät sanat putoavat nuhruiseen valoon ja kaikki vaikuttaa niin täydellisen toivottomalta ja tarkoutuksettomalta.

Juslin osaa myös kääntää kielellisin keinoin tilanteen myös äkisti hauskaksi. Yksin yhdessä on kannanotto myös ruotsin kielen asemasta ja tilasta Suomessa. Samankaltaisuuksia suomen kielen tilaan ja arvostukseen olen havaitsevinani.

Tänään Tovella on kurssi johon sisältyy kuva-analyysiä ja median yhteiskunnan ylle syytämien väkivaltaisten kuvien kritiikkiä. Mutta miten voi kritisoida kuvaa joka sanoo enemmän kuin tuhat sanaa, jos oma sanavarasto on kahdensadan laajuinen?

Koska alkuperäinen Yksin yhdessä on kirjoitettu suomenruotsiksi, on kutkuttavaa miettiä, minkälaisen säväyksen kääntämätön teos lukijalleen antaa! Käännettäessä kieli menettää aina jotakin. Suomennettunakin kieli oli parhaimmillaan nautittavaa ja oivaltavaa, muttei kuitenkaan aivan varauksetta minun makuuni. Miinus kielellisistä ansioista minulta tulee lukuisista kuin-vertauksista, jotka minusta tuntuivat välillä jopa väkinäisiltä. Henkilöille kaipasin kullekin myös enempi omaa ääntä. Olivatko ne käännettäessä vaimentuneet?

Tarina

Suomenruotsalaisia kirjailijoita en ole liiemmin lukenut. Suomenruotsalainen kulttuuri ei muutenkaan ole minulle erityisen tuttua. Todennäköisesti tunnen sitä lähinnä vain stereotypioiden kautta: pappa betalar ja sitä rataa, jos sallitte reippaan liioittelun. Yksin yhdessä kertoo minulle aivan erilaista tarinaa yksinäisistä ja elämäänsä tyytymättömistä ihmisistä.

Tarinan henkilöitä ovat lukiolainen Olga, hänen isänsä Mitja, Mitjan ystävä Fred, Fredin tytär Stina, Stinan poikaystävä Sebastian sekä Stinan ystävä Tove, joka sattuu olemaan myös Olgan äidinkielenopettaja. Juslinin kuvaamassa maailmassa kukin kulkee toisensa ohitse. Paljon asioita jää sanomatta ja tekoja tekemättä. Yksinäisyys pitää pintansa niin kauan, kunnes ystävät puhuvat toisilleen ja lähtevät rohkeasti toistensa kanssa vuorovaikutukseen.

Tarina ei missään tapauksessa pärjää ansioissaan teoksen kielelle. Toki Juslin taitaa tarinankerronnan taidonkin, mutta Yksin yhdessä ei vienyt tarinalla mennessään. Välillä koin lukemisen jopa uuvuttavaksi, mutta odotin teoksen paranevan loppua kohden. Tavallaan näin kävikin.

Parasta antia kirjassa olivat minulle Toven ajatukset työstään äidinkielenopettajana ja suhteestaan kieleen. Tove on nimittäin myös kirjoittaja! Hauska, herkullinen ajatusjuoksu saa paikkansa, kun Tove puuhaa kirjailijavierailua tunnilleen ja miettii katkerahkona:

(--) Kukaan ei saa rankaisematta syytää markkinoille romaania toisensa jälkeen kun on sellaisiakin, jotka vain kirjoittavat kirjoittamasta päästyään niin että kirjaimet roiskuvat seinille, mutta eivät kuitenkaan onnistu julaisemaan riviäkään. Tietenkin on oltava huonoakin kirjallisuutta, muutenhan hyvä kirjallisuus ei erottuisi. Se on lähtökohta mutta ei sellainen kohta josta Tove haluaa lähteä.

Suositukset

Hain nojatuolinäkökulmaa, mutta jäin siitä osittain paitsi. Häkellyin välillä, kerta kerran jälkeen upeasta sanataiteesta. Tällä perusteella suosittelen Yksin yhdessä -teosta luettavaksi kaikille niille, jotka pitävät nokkelasta ja kauniista kielestä. Kaikille kirjoittajille Juslinin teos on hyvä kannuste ja opas ilmaisuvoimasta. Yksinäisyyden teemasta viehättyneet saavat varmasti tästä myös reppuunsa jotakin kannettavaa.