Lukudiplomi-kirjoja

Jos tässä taas yrittäisi sytytellä tätä Leppislamppuakin välillä. Luimme Likan kanssa loppuvuodesta monta kirjaa, joista haluan täällä vielä kirjoittaa. Muutamasta tänä vuonna luetustakin olen postausta suunnitellut. Bloggausmateriaalia siis riittää.

Aloitetaan tämä uusi, toinen blogivuosi kahden Lukudiplomi-kirjan läpikäynnillä.

Mila Teräksen Telma ja salaisuuksien saari kertoo ekaluokkalaisesta Telmasta. Telma ja hänen kaverinsa Eetu löytävät pullopostia, mikä johtaa kirjeenvaihtoon sen lähettäjän, Villiina Mainingin kanssa. Lapset ystävystyvät ja syyslomalla Telma ja Eetu pääsevät yökylään Villiinan luo Tyrskyluoto-nimiselle saarelle. Lapset joutuvat seikkailuun, jossa on noitia, taikureita, aarteita ja yksi kadonnut Eetu. Jännittävistä juonenkäänteistä huolimatta meno ei äidy liian vauhdikkaaksi eikä liian jännittäväksi vaan osoittautui juuri sopivaksi eskarilaisellemme.

- Mutta Herbert Lehmuinen oli nähnyt rannassa tuntemattoman kulkijan, setä kertoo. - Herbert tuli minua vastaan kauppareissulla.

- Jos se oli Eetu? Telma kysyy.

Setä pudistaa päätään. Niin likinäköinen Herbert Lehmuinen ei ole. Entisessä työssään kirjaston hevoskirjaosaston johtajana hän oli kuuluisa tarkasta silmästään. Herbert oli nähnyt rannalla aikuisen. 

- Ja kauppias kertoi minullekin oudosta veneestä rannalla, setä mutisee mietteliäästi.

Telmaa alkaa viluttaa. Voisiko Eetun katoamisella jotain tekemistä saaren kumman kulkijan kanssa? (s. 95-96)

Kirjan kuvituksesta vastaa Karoliina Pertamo. Kuvat ovat kivoja ja mustavalkoisuudestaan huolimatta ne elävöittävät tekstiä mukavasti. Ilman niitä lukeminen voisi pienelle ihmiselle olla turhan raskasta. Kirjathan on tarkoitettu juuri lukemaan oppineille ensimmäisiksi itse luettaviksi kirjoiksi. Me aiomme ehdottomasti lukea muutkin Telma-sarjan kirjat. Tai sitten Likka lukee ne itse, kunhan lukeminen alkaa sujua paremmin. Tällä hetkellä hän lukee yksittäisiä - pitkiäkin! - sanoja ja pahvikirjoja Pikkuveljelle.

Maurice Sendakin Hassut hurjat hirviöt lienee jonkin asteinen klassikko lastenkirjojen joukossa, mutta me törmäsimme siihen ensimmäistä kertaa Lukudiplomin kautta. Kuvakirjassa pieni Max-poika ilkeilee susipuku yllään ja joutuu omaan huoneeseensa ilman illallista. Huoneestaan Max pääsee metsään ja metsästä merelle. Pitkän purjehduksen jälkeen hän saapuu hirviöiden maahan, jossa hän kesyttää hirviöt ja hänestä tehdään niiden kuningas. Koti-ikävä alkaa kuitenkin pian vaivata ja Max päättää purjehtia takaisin kotiin, missä iltaruoka lämpimän höyryävänä häntä odottelee.

Kirjan rakenne on poikkeuksellinen, sillä yksi virke saattaa jatkua monen aukeaman yli. Toisaalta kirjassa on myös monta tekstitöntä kuva-aukeamaa. Kirjan tarina on melko yksinkertainen ja eskarilaiselle tylsä. Ihmettelenkin hieman, mitä kirja tekee koululaisten lukulistalla. Toisaalta helppo teksti lienee sopivaa vasta lukemaan oppineille. 

Minä pidin kirjasta enemmän kuin Likka. Hänestä se tosiaan oli tylsä, mutta minun mielestäni kirja on mielenkiintoisesti rakennettu. Se esittelee hauskasti myös mielikuvituksen voimaa ja sen avulla lasten kanssa voidaan miettiä käyttäytymistä ja sitä, mikä on totta ja mikä ei.

(Lukudiplomi-haaste: tarjottimet Lelulaatikko ja Veijarit)

Mila Teräs - Karoliina Pertamo: Telma ja salaisuuksien saari (Otava 2011)

Kansi: Karoliina Pertamo

Maurice Sendak: Hassut hurjat hirviöt (5. painos Tammi 2009)

Englanninkielinen alkuteos: Where the Wild Things Are (1963)

Suomentanut Heidi Järvenpää

Molemmat lainattu kirjastosta