Keskiviikkona meillä kilpaillaan. Siitä kuka ehtii ensimmäisenä napata Aku Ankan oman nenänsä alle. Äiti ja Isä ovat lukeneet Akkaria molemmat pienestä pitäen, ja sama näyttää pätevän myös Likkaan. Vaikka hän ei osaa vielä lukea, "lukee" hän silti jokaisen uuden lehden ja monta kertaa viikossa myös jo kansiossa olevia vanhoja Akuja. Sarjakuvissa on se hyvä puoli, että niihin voi uppoutua, vaikkei tekstiä osaisikaan lukea. Kuvista, hahmojen ilmeistä, eleistä saa aika paljon irti. Usein Likka onkin suht selvillä siitä, mitä sarjakuvassa tapahtuu.
Melko moni suomalainen sanoo oppineensa Aku Ankan avulla lukemaan. Saa nähdä miten meidän Likan käy. Kaikki kirjaimet, sekä pienet että isot, hän osaa. Niiden yhdistäminen vain olisi enää ymmärrettävä. Eipä silti, että sillä mikään kiire olisi. Aku Ankka muuten on hyvä lehti lukea siinäkin mielessä, että teksti on aivan loistavaa sanaleikkeineen kaikkineen.
