Keittiöremontti

Huomenna lähdetään tyttöjen kanssa evakkoon siskoni luokse Turkuun, koska meillä näyttää keittiössä nyt tältä:

Kuva ei ole lavastettu.

Sähkötkin oli aamulla poikki, niin päästiin fiilistelemään askeettisuutta oikein kunnolla (kunnes lähdettiin naapuriin kylään, siellä ei ole askeettista).

Kiitos taas Oriola! (vaikket tiedäkään, että autat meitä)

Olen tässä lähes vuoden ajan nyt pakannut tavaroita laatikoihin, hyllyyn ja takaisin laatikoihin. Kaikki on levällään ja mitään ei löydä. Ja eikö juuri se kapusta tai kippo, jota ei keväällä kukaan tarvinnut ja se hävitettiin olekin juuri nyt se, jota tarvittaisiin kipeästi. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun on pitänyt soittaa siskolle, että "muistatko, kun keväällä käytiin sitä portaiden alla olevaa kaappia läpi, oliko siellä SE JOKIN ELINTÄRKEÄ TAVARA ja eihän me vaan heitetty sitä pois/myyty/piilotettu isältä?" Siitä huolimatta, inventointi silloin tällöin myös kotioloissa ei tekisi pahaa, nimimerkillä löysi eilen tuvan keskeisimmällä paikalla sijaitsevasta kaapista tähtisädetikkuja luultavimmin vuodelta 1996 2006. MUTTA! Ei tämä kaaos nyt niin kauheaa sitten kuitenkaan ole. Nimittäin minä pääsen "lomalle" siksi aikaa, kun mies raataa tuvan lattian kimpussa kohta meidän keittiössä komeilee tällainen Topi-Keittiö*! Pakkaamaan siis mars! :)

Topi-Keittiöiden 3D-malli tulevasta keittiöstämme.

Joulujuoksu 2013

Mua yleensä ärsyttää, kun joulua aletaan huutamaan ovista ja ikkunoista jo heinäkuussa, mutta joskus joulun hyödyntäminen hyvissä ajoin on paikallaan. Tarkoitan tässä tapauksessa joulujuoksua.

Kiitos iPhonen kuvanlaadun, kysymykseni "haittaako ketään, jos laitan tän kuvan blogiin?" osoittautui turhaksi.

Kyseessä on Pelastakaa lapset ry:n järjestämä keräys, jonka tuoton avulla sijoitetaan lapsia sijaisperheisiin mm. joulun ajaksi. Osallistuin tänään kymmenen kilometrin lenkille ja lahjoitin yhdelle lapselle viikonlopun tukiperheessä. Keli oli mitä mainion ottaen huomioon vuodenajan, n. 8 lämpöastetta ja suhteellisen vähän sadetta ja tuulta. Tonttulakit päähän, hyvä seura ja menoksi. Suosittelen!

Aluksi vähän hämmennyin, että miksi kaikilla on sama juoksunumero, ihan tyhmää, kyllähän kunnon urheiluhenkeen kuuluu rehellinen kilpailu ja omat lähtönumerot. Kunnes luin tekstiä vähän eteenpäin ja häpesin vähän. Tuossa on 912 lasta liikaa.  Eikä tämä ole kilpailu.

Haastankin siis kaikki teidät lukijat mukaan! Sinun ei tarvitse osallistua mihinkään massatapahtumaan (mutta jos haluat, voit vaikka järjestää oman joulujuoksun!), voit toteuttaa liikuntaosuuden vaikka saunalenkkinä. Tärkeintä on muistaa täyttää lomake ja lahjoittaa vähintään yhdelle lapselle yksi päivä tukiperheessä (20€). Jakakaa tätä sanomaa myös eteenpäin, eiköhän turvata mahdollisimman monelle lapselle onnellinen joulu ja lapsuus tänä vuonna!

Tapettikerrostumat

Välillä, kun tätä remonttia tehdään, niin on sellainen Indiana Jones -fiilis. Esimerkiksi, kun tuvan seinän tapetit ja levyt revittiin hirsiseinän edestä pois, niin siinä oli kaiken sen sotkun keskellä aika hieno fiilis. Ensinnäkin se tunne, että kyllä tuosta seinästä vielä saadaan käyttökelpoinen oli vähintäänkin mahtava tunne (koska luultiin, että joudutaan vetämään hirsipaneeli sen päälle). Toisekseen, oli mielenkiintoista nähdä kerrostumat erilaisia tapetteja ja levyjä, joilla tuota seinää oli verhottu noin sadan vuoden aikana ennen meitä.

Kaikista siisteintä oli ehkä se, että aivan ensimmäinen tapetti, tuollainen tummansininen kukkatapetti, muistuttaa erehdyttävästi tapettia, joka on tulossa vierashuoneen seinään! How cool is that?

Sandberg Karin esimerkkikuva täältä.

Ylvis -Massachusetts

Kuka on välttynyt norjalaisten Ylvis-veljesten mahtavalta What the fox say rallatukselta???  Se löytyy netistä, googlettakaa sivistymättömät, jos käsi ei noussut ylös.

Tästä ei ehkä tule aivan yhtä suurta hittiä, mutta kyllä tästä hymy nousee huulille näin perjantain kunniaksi, tekee melkein mieli varata liput Makkakokoon... eikun...

Voisko joku mun ystävä siellä Norjassa mennä naimisiin jomman kumman noiden veljesten kans ja kutsua mut joskus kylään? Suomalainenkin kaveri käy ihan hyvin. Tai ihan kuka tahansa oikeastaan, jos lupaa joskus järjestää mut alle lähestymiskieltoalueen etäisyydelle veljeksistä (mulla mitään lähestymiskieltoa ole. Vielä :D)

Euroteamin taggit

Kirjoittaessani Euroteamin* nimikointinauhoista viimeksi, jäin haaveilemaan niistä arkea helpottavista taggeista* ja tässä ne nyt ovat!

Hommahan on huomattavasti yksinkertaisempaa ja nopeampaa kuin silittäminen tai nauhojen ompelu (jos ei kaada tuota sadan pakettia sohvalle, kun sekä 3- että 1-vuotias ovat hereillä ja hyökkäävät salamana kilpailemaan, kuka ehtii syödä kerätä eniten taggeja).

Otetaan siis sekä tuollainen piikillinen osa että reiällinen osa, painetaan piikki nauhan ja kankaan läpi...

... reiällinen osa piikkiin, painetaan yhteen niin tiiviisti kuin mahdollista, katkaistaan piikki ja valmista tuli!

Piikin päät ovat todella pieniä, joten kannattaa varoen kääntää ne poikki, etteivät sinkoile ympäri kämppää ja ole sitten kohta vauvan suussa (sarjassamme tee niin kuin minä sanon, eikä niin kuin minä teen).

Tältä piikkiosan kanta näyttää housujen oikealta puolelta katsottuna. Oikeastihan nuo kuuluisi kai laittaa juuri toisinpäin, mutta itse halusin tuon läpikuultavan puolen pinnalle ja valkoisen osan sisäpuolelle.

Nyt tilasin nimet pinkkinä, kun se näyttää olevan päivän sana, sekä lisäksi vielä kukkakuviolla. Siihen minulla ei ollut mitään järkeenkäypää selitystä. Näytti kivalta :)

Mikä parasta, niminauha toimii myös ripustuslenkkinä housuille. How convenient is that? Tietysti, jos nimi on luokkaa Tytti Isohookana-Asunmaa, niin lenkistä saattaa tulla vähän epäkäytännöllisen pitkä, mutta meidän tyttöjen lyhyiden nimien kanssa toimii tosi hyvin :)

Vaatteiden nimeämiseen on toki vaihtoehtoja lähes yhtä paljon kuin lapsiakin: teippi + tussi, tussi tai kuulakärkikynä suoraan vaatteeseen, nimikointinauhat silitettynä, ommeltuna, taggeilla kiinnitettynä, nimitarrat, nimeämättä jättäminen, you name it! Eroa löytyy hinnassa, käytännöllisyydessä, nimeämisen nopeudessa, nimikoinnin kestossa, nimen poistamisen helppoudessa/vaikeudessa kierrättämistä ajatellen ja materiaaleihin soveltuvuudessa (esim. puuvillapaita vs. kengät). Jokainen valitkoon itselleen parhaan tyylin vapaasti! Taggien eduksi nousee helppous ja nopeus sekä kierrättämisen kannalta helppo poistaminen. Niitä voi myös käyttää kankaisiin, joihin silittämällä kiinnittäminen ei sovellu. Esim. kenkien nimeämiseen tarrat tai tussi taitavat edelleen olla helpompi vaihtoehto, mutta paras kombinaatio onkin varmasti yhdistellä eri nimeämistapoja, niin varmistuu siitä, että ne lapsen vaatteet löytävät tiensä takaisin kotiin, jos eksyvät välillä omistajaltaan. Saattaa nimittäin olla, että niitä punaisia Angry Birds -pipoja ja vaaleanpunaisia Hello Kitty -sormikkaita on jollain toisellakin kullanmurulla ;)

PS. Nimetyt villahousut ovat Prinsessamonsterihousut, jotka siskoni neuloi jo viime talvena esikoiselle. Niistä on tulossa postaus myöhemmin, just wait :)

Mitä tänään syötäisiin?

Liinan lanseeraama ainekirjoitushaaste on saavuttanut jo trilogian mittasuhteet. Aiheen sai tällä kertaa kunnian päättää Tuuli.

Mitä tänään syötäisiin?

Jotain nopeaa ja helppoa. Jotain edullista, mutta silti maukasta. Jotain mikrolämmityksen kolme kertaa kestävää. Jotain, mitä osaa valmistaa yläasteen seiskaluokan köksätuntien opeilla ja tosi-tv:n kokkiohjelmien perusteella. Jotain, mihin aineet löytyvät kaapista ja mihin aika riittää. Toistetaan viisi kertaa päivässä, joka päivä. Peace of cake! (Joskus syödään sitä kakkuakin)

Meillä on tapana sanoa, että aamulla syödään kuoripottuja ja illalla potunkuoria. Totuus ei tuosta kauas heitä, sillä yleensä meillä syödään hirvenlihaa ja perunoita. Joskus saattaa olla porkkanoita. Ja sen lihattoman lokakuun voitte tunkea... Sanotaan nyt vaikka takataskuun. Nimim. hirvimiehen tytär, jonka taloudesta löytyy kolme pakastinta täynnä hirvenpaistia, jauhelihaa, lihalientä ja koiralle luita.

Ymmärrän kyllä lihattoman lokakuun jalon tavoitteen sivistää lihateollisuuden pahuudesta ja epäeettisyydestä,  mutta katselen näiden sarvien omistajaa mieluummin ruokapöydässä kuin auton tuulilasissa.

Lapsen ruokavalion koostaminen monipuolisesti, valmistaminen riittävästi, viisi kertaa päivässä toteutuu todella hyvin, kun lapsi syö ensimmäisen kerran illalla puoli kuudelta. Palan kurkkua. Edesmennyt äitinikin oli jo sitä mieltä, että meidän tuvan pöydän alla eläisi kana jos toinenkin. Niin eläisi vieläkin ja leveästi vielä. Hävikki on siis aikamoista. Seuraavat ruokaympyrät eivät perustu minkäänlaiseen faktatietoon, eikä niistä ole saatavilla aineistoa tai viitelähteitä. Kyseessä on ns. omasta päästä luusoppaa -tyyppinen havainnollistava kuvasarja tähän väliin.

Jotta ruokailu ei menisi eettisyyden pohdiskelun, sisällön päättämisen ja lasten erikoisominaisuuksista selviämisen jälkeen liian helpoksi, niin lisätään keittoon vielä keittiöremontti. Helpoin vaihtoehto tässä vaiheessa olisi tietysti kääntyä einesten luvattuun maailmaan, mutta minua on valistettu, että einekset ovat lyhin tie helvettiin, mitä ruokaan tulee. Niissähän on kaiken maailman lisäaineita ja muita myrkkyjä, kuka niitä nyt söisi saati lapsilleen syöttäisi. Ja myrkkyjähän voikin vältellä eineksistä kieltäytymällä.... Jos minun kuitenkin tulisi valita äidin burnoutin ja einesruokien välillä, niin valitsisin einesruoat epäröimättä!

Onneksi siellä pakastimessa on kuitenkin näin hirvenmetsästyskauden alussa vielä vähän tilaa muullekin ruumiin ravinnolle kuin sille hirvenlihalle, joten minäpä poikkeuksellisesti ennakoin keittiöremonttiin liittyvää ruoanlaittodilemmaa ja valmistin kasan gourmee-ruokaa varastoon: makaronilaatikkoa, kalakeittoa, kanarisottoa, kaalilaatikkoa, lasagnea, kesäkurpitsapaistosta ja lihakeittoa. Pakastimen sisällön lisäksi käytettävissä on jääkaapin sisältö, leivät, hedelmät ja kuivamuona. Liesi ja uuni ovat poissa pelistä, joten suunnitelmallisuus on poikkeuksellisesti päivän sana. Yleensä kun alan miettiä menuta suunnilleen siinä vaiheessa, kun jompi kumpi lapsista raapii jääkaapin ovea ja itkee nälkäänsä. Kadehdin heitä, jotka laativat viikon menun valmiiksi ja käyvät vain kerran viikossa kaupassa. Heidän on pakko tulla ulkoavaruudesta.

Lusikalla syömisen harjoittelu kannattaa aina aloittaa mustikkarahkasta!

Opettajan kommentti: Aika ala-arvoista käyttää söpöä lapsen kuvaa pelastamaan hätäisesti kyhättyä tekstiä, säälittävää. Tosin lapsi on kaunis vaikka mustikalla kuorrutettuna, joten saat anteeksi. Mitä tekstiin tulee, niin siinä ei taaskaan ollut päätä eikä häntää. Oletkohan nyt aivan oikealla alalla? Ja mitä pahaa hirvet ovat koskaan sinulle tehneet?

Toisella kierroksella ainekirjoitushaasteen haaviin tarttui taas pari uutta blogia ja kooste niistä löytyy täältä (omat kirjoitukseni löydät ainekirjoitushaaste-tunnisteen takaa). Saapa nähdä kuinka laajalla rintamalla tähän kolmanteen osaan tartutaan.

Kävikö pahasti?

Joko olet kuullut Kävikö pahasti-kampanjasta? Sinä et tietysti tällaista kampanjaa edes tarvitsisi, koska olet hyvä sydämeltäsi. Kaikki eivät ole. Jaetaan siis ilosanomaa avun jakamisesta eteenpäin, siitä tulee tämän vuosisadan rutto joka tarttuu kaikkiin, vaikka kuinka piiloutuisivat koloihinsa! :)

Eli aloitetaan yhdessä taistelu välinpitämättömyyttä vastaan. Kampanjan sanomana on välittää viestiä, että me yhä avaamme ovet pyörätuolissa istuvalle tai rattaiden kanssa kulkevalle, autamme kaatuneen pystyyn ja keräämme tämän tavarat maasta, kysymme kävikö pahasti. Soitamme ambulanssin jos yhtään epäilemme jonkun sitä tarvitsevan, ja jäämme odottamaan että se löytää perille. Tämän kampanjan tarkoituksena on leivittää sitä ihmisyyttä, mikä jokaiselta kuuluisi tulla refleksinomaisesti selkärangasta tällaisissa tilanteissa. Käyttäydytään me niin, että meidän lapset eläisivät maailmassa jossa bussin lattialle makaamaan jätetyt vanhukset olisivat täysin absurdia ajatus. 

Osallistu mukaan kampanjaan postaamalla "Kävikö pahasti?" -logo blogiisi ja vaikka ylläoleva tekstipätkä tai tiivistä asia omin sanoin: tyyli on vapaa, asia tärkeä.  Voit linkittää alkuperäisen tarinan ja kommentit, tai kertoa postauksessa myös omia kokemuksiasi auttamistilanteista tai törmäämistäsi auttamatta jättämis-tilanteista, tarkoitus on herättää ajatuksia ja keskustelua. Jos sinuakin kiukuttaa ihmisten välinpitämättömyys, niin sinulla ei tarvitse olla blogia osallistuaksesi, sillä voit jakaa kampanjan viestiä eteenpäin myös sen facebook-sivujen kautta.

Tämä kampanja muistuttaa myös positiivisen palautteen merkityksestä ja herätti minussa halun jakaa teille tapauksen, jolloin olin itse avun saajana enkä antajana. Siitä ei ole kuin pari viikkoa, kun äitiyttäni testattiin ihmisten ilmoilla oikein toden teolla. Paikallisessa ruokakaupassa kolmevuotiaan uhmakohtaus on tietysti ollut odotettavissa (eikä minun hermoillani missään nimessä vältettävissä). Joten kun olimme ajautuneet esikoisen kanssa siihen tilanteeseen, että uhkailu-lahjonta-kiristys kombinaatiokaan ei enää auttanut ja oli ryhdyttävä sanoista tekoihin (tässä tapauksessa huutavan ja potkivan kolmevuotiaan toimittaminen rauhoittumaan autoon) tarvitsin kipeästi apua yksivuotiaan hoitamisessa. Uskottavuuteni äitinä ei tähän kohtaukseen saisi kaatua, mutta ei yksivuotiasta oikein yksinkään voi ostoskärryihin jättää ja mukaan häntä ei voinut ottaa, koska kyllä, minulla on vain kaksi kättä (joita molempia tarvittiin esikoisen kanssa). Onneksi veikkauspisteen työntekijälläkin oli kaksi vapaata kättä ja ensijärkytyksen jälkeen hän vastasi pyyntööni pitää sylissä kuopusta sen aikaa, kun toimittaisin esikoisen rauhoittumaan, myöntävästi. Kuuma oli kuulemma tullut kymmenkiloista punttia kannellessa ja lottoa samalla myydessä, muuten oli mennyt molemmilla hyvin, mutta tuo parin minuutin apu oli minulle korvaamaton. Nykyään esikoinen käyttäytyy kaupassa esimerkillisesti ja käsittääkseni vain minä sain henkisiä kolhuja tilanteesta (olenko ainoa, joka on toteuttanut uhkauksen viedä lapsi autoon, jos kiukuttelu ei lopu?)

Kiitos siis sinulle Ylivieskan Citymarketin myyjäneiti avustasi! Kenellekään ei käynyt pahasti :)

Prinsessasukset

Jos ette jo tienneet, niin minulla on tosiaan maailman paras perhe ja suku! Vai onko jollain muulla one of a kind prinsessasukset? Meidän neidilläpä on ja se on suorastaan valtionsalaisuus kuinka tämä pari löysi meille tiensä isoeno <3. Jos joku tulee kateudesta vihreäksi näiden pinkkien suksien vuoksi, niin voi suksia Norjaan ja käydä ostamassa sieltä itselleen parin, koska Suomesta näitä ei saa ellei pölli meiltä (EI SAA!)

Niinpä, kun tänään aamulla ruohikon peitti hädintuskin kuurakerrosta paksumpi "lumihauki", vaati esikoinen, että on välittömästi päästävä hiihtämään. Hiihtäminen sujuikin ensikertalaiselta kadehdittavan hienosti, toivottavasti innostus jatkuu läpi talven. Be awere Therese Johaug :D

ADHD-lapsesta käytiin imemässä viimeiset mehut vielä illalla naisvoimistelijoiden perhejumpassa (kuka neropatti muuten keksi, että se jumppa pidetään 18:30-19:00? Pitäisi olla jo hampaita pesemässä sillon...). Loppurentoutumisen jälkeen otettiin kuitenkin vielä pikku nyrkkeilyerä neidin kanssa ja odoteltiin jäähypenkillä, kun muut jo lähtivät kotiin... Tulispa huomenna lisää lunta, niin sais tyttö ihan rauhassa purkaa energiaansa ulkona ja jäis uhmat vähän vähemmälle!

Pahoittelen, että tästä postauksesta tuli tällainen lällällää, kattokaa mitä mulla on ja sulla ei, mutta on nuo sukset niin päheet, että piti tulla vähä leuhkiin ;) Varsinkin, kun sain jo köniin tytöltä aiemmin illalla, niin voitte vaikka ajatella, että ootte jo lyöny mua, jos tekee mieli.

Syntymäpäivät

Tyttäremme täyttävät lyhyen ajan sisällä vuoden ja kolme vuotta. Laskettu aika oli molemmilla sama päivä. Ja kyllä, olemme kuulleet kaikki mahdolliset vitsit aiheeseen liittyen.

Koko Suomi leipoo, meilläkin. Kolmevuotiaan ehdoilla mentiin, joten pinkkiä, sydämiä ja prinsessoja oli joka puolella. Kakusta ei löytynyt tällä kertaa lusikkaa.

Tarkoituksena on juhlia tyttöjen syntymäpäivät niin kauan kuin mahdollista samalla kertaa. Voi olla, että tämä ensimmäinen kerta jää viimeiseksi; veikkaan, että neljävuotias osaa jo vaatia omia oikeuksiaan (omia synttäreitä) eri tavalla kuin kolmevuotias. Tällä kertaa kuitenkin juhlittiin tyttöjä sukulaisten kanssa prinsessatyyliin remontin keskellä ja väittäisin juhlia varsin onnistuneiksi kekkereiksi. Sankarit ainakin simahtivat heti sänkyihinsä, isä ja kummisetä väsyivät jo vähän aiemmin.

Veljekset hyytyivät ennen siskoja.

Nyt pitäisi varmasti herkistellä hetki ja muistella tuota ihanaa ensikohtaamista. En muistele, sillä hollywood-elokuvat valehtelevat päin näköä (tässäkin asiassa); synnyttämisessä ei ole mitään ihanaa. Ainoa positiivinen asia on itsesuojeluvaisto, joka pakottaa ihmisen unohtamaan kivun siten, ettei sitä voi jälkikäteen enää elävästi muistaa. Toki aika kultaa muistot (tässäkin asiassa), mikä varmasti on suurin syy siihen, että perheisiin ylipäätään syntyy useampi kuin yksi lapsi. Muut syyt ovat epäoleellisia.

On ne silti ihania, enkä vaihtaisi pois mistään hinnasta. Sisko ja sen sisko <3

Haaste s11s

Kiitos Jenni haasteesta, here it goes! Kerrataan kuitenkin ensin säännöt:

1. Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 asiaa itsestään

2. Jokaisen haastetun tulee vastata 11 kysymykseen, jotka haastajasi on valinnut

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille

4. Haastajan tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa

5. Sinun tulee kertoa, kuka sinut on haastanut ja kenet haastat

6. Eikä takaisin haastamista

11 asiaa minusta:

1.  Syksyn yksi kohokohdista oli, kun Vain elämää -sarja alkoi taas. Voi että on ihana vähän fiilistellä hyviä biisejä ja tarinoita, kun koko Suomella huuli väpättää yhtä aikaa.
2.  Minua harmittaa, etten puhu enää puhtaasti murteella. Kuulostaa tyhmältä puhua "kirjakieltä", kun osaisin puhua paikallisten tavoinkin. Ehkä se palautuu vielä.
3.  Vain lukioaikaisen matematiikan opettajani luennot lottoamisen järjettömyydestä ja voittamisen epätodennäköisyydestä ovat estäneet minua aloittamasta lottoamisen. En minä päävoittoa haluaisi, sellainen parisataatuhatta riittäisi... Jos lottoaisin, niin en ikinä kestolottoaisi. Siinähän menisi monta euroa hukkaan, jos tulisi päävoitto ja pelaisi tavallaan turhaan loput kierrokset.
4.  Olen nyt onnellisesti kotona, vaikka kaipaankin välillä Norjaan. Siellä oli niin ihanan huoletonta, jopa vähän epätodellista.  
5.  Minua hävettää välillä tosi paljon koko Naked truth body -projekti. Varsinkin tällaisina hetkinä, kun maali ei lähesty vaan pikemminkin etääntyy. Huokaus sentään, kun olisi joskus tyytyväinen itseensä.
6.  Mulla on maailman paras ammatti ja alalla on aivan huippuja tyyppejä. Kuulkaa niitä hiljaisia anteeksipyytäviä apteekin tätejä ei enää usein näe!
7.  En ole oikeasti niin näppärä sanakäänteissäni kuin annan täällä ymmärtää. Oikeassa elämässä parhaat vitsit tulevat mieleen aivan liian myöhään, tilanne on jo lipunut käsistä ja joudun nielaisemaan sanani takaisin (vaikka yleensä en jätä juttua kertomatta, vaan nolaan itseni).
8.  En oikeastaan pidä liikunnasta, mutta liikun silti. Liikunnan jälkeen on useimmiten hyvä olo, mutta aloittamisen kanssa takkuaa. Haluaisin olla riippuvainen liikunnasta, niin ei tarvitsisi koko ajan piiskata itseään aloittamaan.
9.  Minulla on maailman paras perhe ja suku :) No doubt!
10.  Ostin robottipölynimurin. Siivoaminen on silti p****estä.
11.  Toivoisin, että minulla olisi enemmän aikaa ja taitoa ottaa valokuvia. Haluaisin lisäksi sihteerin arkistoimaan kuvat tietokoneelle, käsittelemään ne ja teettämään parhaat tauluiksi seinälle.

Kuopus isänsä käsissä kolmen kuukauden ikäisine varpaineen.

Jennin kysymykset

1.  Olosuhteet alkavat olla kohdallaan, pelaisitko yön ulvojaa? HAHAHA, aivan mahtava peli (kannattaisiko patentoida??) Olen valitettavasti tutustunut noihin zombie-versioihin liiankin usein, tosin (onneksi) harvenevalla tahdilla nykyään.
2.  Sienestätkö? Ilmoittauduin kansalaisopiston sienestyskurssille, koska haluaisin osata sienestää. Kurssi peruttiin vähäisen osallistujamäärän vuoksi, joten kohtaloni on kai tyytyä säilykepurkkiherkkusieniin.
3.  Kuka kehui sinua viimeksi, miten? Tytär 3 vuotta: Äiti, sinä et pelkää yhtään mörköjä. Kehu, joka pysäytti ihmettelemään äitiyden kaikkivoipaisuutta.
4.  Ketä kehuit viimeksi, miten? Tytärtä (1 v.), joka söi hienosti itse omalla lusikalla sotkematta niin paljon kuin yleensä (taisi olla kova nälkä).
5.  Kuinka aiot hemmotella itseäsi seuraavaksi? Kävin eilen kampaajalla (puolentoista kuukauden aikomisen jälkeen). Lasketaanko se? Postissa tuli juuri Avotakka ja parin soiton jälkeen selvisi, että kyseessä on lahjatilaus (kuitenkin on kestotilaus ja lasku tulee perässä, murr...). Toivottavasti ehdin jossain välissä hemmotella itseäni ja asettua alas lukemaan lehteä.
6.  Mitä isänpäivälahjaksi? Öööö... mies lukee tätä blogia, joten heitän pallon miehelle; toiveita voi esittää kommenttikenttään!
7.  Hyvä kasvisruokaresepti? Kesäkurpitsaa, paprikaa ja sipulia (minkälaisesta sipulista itse sattuu pitämään) pannulle ja mausteeksi vähän pippuria ja ripaus suolaa. Kyytipojaksi vielä kananmunaa tai raejuustoa. Helppo ja nopea lounas!
8.  Nenäkannu - uhka vai mahdollisuus? Mahdollisuus näin myyjän näkökulmasta, käyttäjänä se vaikuttaa enemmän uhkaavalta.
9.  Osaatko neuloa sukat tai lapaset? Kysy vain, että kuinka monet ja millä tekniikalla! Suosituin postaukseni on ylivoimaisesti Junasukat aikuiselle :)
10.  Yllätysvieraat tulevat vartin päästä. Mitä teet? PANIIKKI!!! Mitään ei ole tehtävissä niin lyhyessä ajassa, joten pyyhin varmaan pöydän (jos löydän sen rojun alta) ja laitan kahvin tippumaan. Suljen mahdollisimman monta ovea ja toivon, että vieraat eivät ole kiinnostuneita tour of the housesta.
11.  Milloin on sopiva aika aloittaa lasten uhkailu joulupukilla ja tontuilla? Anytime! Heti, kun lapsi ymmärtää, että uhkailuun oikealla tavalla reagoimalla voi saavuttaa jotain hyödyllistä myös omalta kannalta. 

Meidän ikkunasta näkyy viisi joutsenta, jotka ovat majoittuneet naapurin pellolle. Ei kaikkien kuvien tarvitse liittyä aiheeseen millään tavalla (halusin vain vähän leuhkia!).

Paulan kysymykset:

1.  Tunnenko minä sinut? Miten?
2.  Oudoin ruoka, jota teillä on tapana syödä?
3.  Jos saisit valita ammattisi riippumatta koulutuksesta, palkkatasosta ja muista käytännön asioista ja järjestelyistä, niin mitä tekisit?
4.  Minkä kirjan luit viimeksi (kokonaan)?
5.  Miksi kirjoitat blogia?
6.  Mikä on paras asia kotonasi?
7.  Mitä asiaa et muuttaisi itsessäsi?
8.  Mikä on ollut turhin hankintasi?
9.  Mikä on paras ajansäästövinkkisi?
10.  Miten rentoudut?
11.  Nouseeko kätesi ylös, kun pyydetään vapaaehtoista?

Itse haastan seuraavat daamit ja gentlemanin, olkoonkin, että kaikki eivät bloggaa aiheesta äitiys (ja osalla varmasti yli 200 lukijaa, mutta en ole selvännäkijä), vær så god!

Gone with the Norwegianin Jonna

Vihreä lintu

Lydas

Periaatteen nainen

Epätäydellisen naisen Sara

Rouva Ruuhka

Eleonooras hyggen Anni

HuiHaiVein Helena

Peace, love and poopdiapersin Essi

Go Eve Go

ja viimeisenä, muttei vähäisinpänä Sulhasen puheen Antti

Can't wait :)

Viivi & Wagner -hääkortti

Plagiointisyytteitäkin uhmaten (terveisiä vaan Juballe, I love you!) aion tämän postauksen tuoda julki. Pidän Viivi & Wagner -sarjakuvista yli kaiken (korvasimme omissa häissä häärunot näillä sarjakuvaklipeillä, jotka oli valittu kullekin vieraalle henkilökohtaisesti) ja olen usein tehnyt sarjakuvista kortteja hääpareille. Tähän tyyliin:

Paljon onnea tuoreelle hääparille! Onnen lisäksi tulette matkan varrella tarvitsemaan

Toimivaa kommunikaatiota:

Toisen huomioonottamista:

Yhteisiä haaveita:

Rakentavaa palautetta:

Rehellisyyttä:

Anteeksiantoa:

Läheisyyttä:

Ja mikä tärkeintä, rakkautta:

Juba se vaan löytää parisuhteesta sarkasmin kautta sen oleellisen :) Mitäs tykkäätte? Tuo viimeinen klippi on muuten se, jota kaipasin siihen ainekirjoitushaasteen viimeisimpään osioon.

Sarjakuvat ovat Helsingin sanomien sivuilta.