Tim Burton: The Melancholy Death of Oyster Boy and Other Stories

Tämä kirja on niin pieni ja koostuu niin lyhyistä tarinoista, etten oikeastaan laske tätä lukemiseksi, mutta hyvä tämä kyllä oli! Lueskelin tätä Lontoon metrossa, ja tulin iloiseksi, ja välillä surulliseksikin. Tarinat löytyvät myös internetistä, mutta kalliiksi kirja ei tullut myöskään HMV:n alekorista poimittuna, taisi maksaa vain kaksi puntaa. Tässä vielä ajankohtaisehko kuva kirjasta:

Stick Boy noticed that his Christmas tree looked healthier
than he did.

Kathy Reichs: Kaivojen vainajat & Pyhimyksen hauta

Halusin vaihteeksi taas viihdettä yläpäälle, joten luin pari Kathy Reichsin kirjaa lisää. Kaivojen vainajat nappasin vaan randomilla kirjaston hyllystä, lähemmässä tarkastelussa kävi ilmi, että kyseessä on järjestyksessään viides Tempe Brennan -romaani. Jonkun tovin myöhemmin kirjastosta löytyi myös Pyhimyksen hauta, toinen Brennan-romaaneista. Luin nämä sitten "väärässä" järjestyksessä, mutta eipä se juuri haitannut. Arvioin siis ensin lukemani Kaivojen vainajat ensin.

Kaivojen vainajissa (alkup. Grave Secrets, miksihän näitä nimien kömpelöitä sanaleikkejä ei yritetä suomentaa mitenkään?) seikkaillaan Guatemalassa, joka tietysti innosti tälläistä lattaristia. Välillä tosin käydään myös Kanadassa touhumassa jotain. No oli miten oli, suomalaiselle nimelleen uskollisena tässä kirjassa kaivellaan vainajia erilaisista kaivoista, epäillään sarjamurhaajaa ja välillä kehitellään diplomaattista selkkaustakin. Aiemmin lukemani Brennan-romaanin tapaan tämäkin on ihan sujuvasti kirjoitettu. Tarinan käänteet eivät kylläkään ole yhtä mielenkiintoisia, ja minua alkoi puuduttaa tapa, millä kirjailija hahmojensa välityksellä esitelmöi lukijoilleen. Toisaalta kirjan tapahtumien kannalta Guatemalan lähihistorian tapahtumat ovat melko olennaisia, eikä varmaankaan voi olettaa tavan pulliaisten tuntevan niitä juurikaan (toisin kuin eräiden, jotka ovat aiheesta jopa jonkun esseenkin laatineet opintojensa puitteissa). Kirjailijattaremme oli ratkaissut ongelman laittamalla säännöllisesti jonkun henkilöhahmonsa luennoimaan aiheesta kömpelösti. Plaah. En enää muista kirjan loppuratkaisua, mutta enhän minä niitä koskaan muista.

Pyhimyksen haudasta pidin enemmän kuin Kaivojen vainajista. Siinäkin seikkaillaan vähän siellä ja täällä, Yhdysvaltain etelässä sekä jo tutuksi tulleessa Kanadassa. Vainajia, tuoreita ja vähemmän tuoreita, löytyy vähän joka kulmalta, ja jotenkin kummasti niiden kohtalot tuntuvat liittyvän toisiinsa. Myös ällöttäviä juttuja. Lopussa hulluja lahkolaisia ja sankarittaremmme taas kuolemanvaarassa. Viihdyttävää!

Mitä minä todella luen

Viime aikoina kaunokirjallisuus on saanut odottaa, kun olen tahkonnut läpi kaikenlaista tieteellistä kirjoitelmaa ja artikkelia. Markus Nummen Karkkipäivä on pahasti kesken, mutta se vaikuttaa niin hyvältä, että veikkaan sitä Finlandia-voittajaksi kuitenkin. Toivottavasti ehdin lukea sen edes ennen kuin se voittaja julkistetaan.

Nyt puolestaan ajattelin huvittaa itseäni listaamalla, mitä olen lukenut viimeisen n. kahden viikon aikana:
James Petras: Latin America's Changing Mosaic: Movements in Flux and Center-Left Governments in Power
Donna Lee Van Cott: Indigenous People's Politics in Latin America
Almut Schilling-Vacaflor: Bolivia's New Constitution
Jose Antonio Lucero: Representing "Real Indians" - The Challenges of Indigenous Authenticity and Strategic Constructivism in Ecuador and Bolivia
Madrid, Raúl L.: The Rise of Ethnopopulism in Latin America
Sujatha Fernandes: Barrio Women and Popular Politics in Chávez's Venezuela
Susana Andrade & Jean Burrell: Adaptive Strategies and Indigenous Resistence to Protestantism in Ecuador
Kenneth M. Roberts: Latin America's Populist Revival
Tillman Clark: Chavismo: The Re-Emergence of Progressive Populism in Venezuela
Steve Ellner: Hugo Chavez's First Decade in Office: Breakthroughs and Shortcomings
Lynn Horton: After Democracy: Advances and Challenges for Women's Movements in Latin America
Rickard Lalander: Between Interculturalism and Ethnocentrism: Local Governments and the Indigenou Movement in Otavalo-Ecuador
Celina Souza: Participatory budgeting in Brazilian cities: limits and possibilities in building democratic institutions
Haleh Afshar & Mary Maynard: Gender and ethnicity at the millennium: from margin to centre
Stephanie A. Shields: Gender: An Intersectionaly Perspective
Christine Delphy: Rethinking Sex and Gender
Edna Acosta-Belén: Ethnic and Gender Encounters: A Hemispheric Approach to Latin American and U.S. Latino Studies
Mark Feldstein: A Muckraking Model : Investigative Reporting Cycles in American History

Erityisen hupaisaksi tämän tekee se, että olen laskujeni mukaan jättänyt ainakin viisi artikkelia lukematta, ja lisäksi kuulin, että meidän olisi määrä lukea perjantaista seminaaria varten n. kymmenen (!) tieteellistä artikkelia lisää (tänään on siis keskiviikko). Epäilen, että kyseessä onkin koe, jossa selvitetään voiko innoikkaimmankin lukijan ajaa järjiltään laittamalla se lukemaan ja sisäistämään tieteellistä tekstiä kaikki valveillaolotunnit poislukien ne, jolloin se on joko a) töissä b) luennolla tai c) kirjoittaa esseetä. Huoh.

Lars Kepler: Hypnotisoija

Lars Keplerhän ei oikeastaan ole kirjailija, vaan kahden kirjailijan käyttämä salanimi (näistä kirjailijoista toinen on Alexandra Coelho Ahndoril ja toinen on sen mies, muistaakseni Alexander Ahndoril. Jännästi on kuitenkin melkein sama nimi niillä). Tämä salanimijuttu on toki ollut tiedossa tästä ensimmäisestä kirjasta asti, joten mitään salaistahan siinä ei ole. Lienee kuitenkin sitten heidän mielestään kivempi pitää erillään kirjailijapersoonallisuudet tai miksi heitä nyt sitten kutsuakaan. Oli miten oli, Hypnotisoija on näitä kirjoja, jotka olivat ensin ruotsinkielisten asiakkaiden suosiossa (luonnollisesti varsinkin käännöksen puuttumisen takia), saman huomasin aikoinaan myös Larssonin ja Lapiduksen kohdalla. Vähän tosin epäilen, että tästä tulisi ihan samanlainen suksee. Niin, mitähän mieltä olin tästä.

Tartuin kirjaan ajatuksella, että taas ruotsalainen menestysdekkari (joista toisista olen pitänyt kovastikin [Lapiduksen eka] ja toisista en niinkään [esim. Åsa Larsson] ja toisia en ole lukenut lainkaan [Mankell, Marklund, L. G. W. Persson, Camilla Läckberg...ym.]), että kaipa tämän nyt läpi kahlaa. Ja kahlasinkin, ihan sujuvasti. Kirjassa on kaikenlaisia ällöttävyyksiä, joita olen monen kuullut paheksuneen, mutta minua ne eivät mitenkään hirveästi ällöttäneet (liekö sitten syynä kaikki ne lapsena tiiratut kauhuleffat tai oman mielikuvitukseni rajallisuus, mutta minusta kirja harvoin onnistuu olemaan liian raaka tai ällöttävä).

Kirjan tarina oli varmaan jossain mielessä sen heikoin lenkki, vaikka ihan hyvin vetikin. Alussa eräästä pukukopista löytyy raa'asti surmattu mies ja heti perään miehen yhtä verisesti lahdattu perhe, josta vain yksi henkilö onnistuu selviämään hengissä, ollen näin ollen koko homman avaintodistaja. Sitten paikalla on lääkäriä, hypnotisoijaa ja ties ketä. Etsitään perheen kadonnutta tytärtä, ja sitten hypätäänkin melkein toiseen tarinaan ja sakkiakin alkaa pyöriä kuvioissa ihan kiitettävästi. Sekavaksi siis uhkaa mennä, ikään kuin kaikki ideat olisi haluttu ympätä samaan kirjaan. Pitkät takaumajaksot hieman selvittävät juonta, mutta toisaalta niiden aikana uhkaa unohtaa, missä "nykyhetkessä" mennään. Loppu on ärsyttävän supersankarillinen (sama ärsytti Millennium-trilogiassa ja paikoin myös Harry Holessa) ja muutenkin tietty elokuvamaisuus vähän häiritsee. (Ihan kuin tässä oltaisiin jo valmiiksi tähdätty siihen, että Hollywood-leffa tästä kuitenkin tehdään, että helpotetaanpas vähän käsikirjoittajien työtä ja pannaan tänne näitä hienoja stunttikohtauksia).

Minun mielestäni kirjan kaikista suurin ongelma oli kuitenkin tämä: tietojeni mukaan kirja aloittaa suomalaissyntyisestä poliisista, Joona Linnasta kertovan dekkarisarjan (vrt. Harry Hole, Wallander, Annika Bengtson jne. jne.). Mutta ainakin sarjan aloitusosassa Linna jää lähes täydellisen statistin roolin, kun pääosisssa seikkailevat hypnotisoija-lääkäri, sen vaimo, vaimon isä, liuta hulluja ja ties keitä muita. Linnalla sen sijaan ei edes tunnu olevan muita ominaisuuksia, kuin suomeen vivahtava aksentti puheessa ja joku nainen, jolle poliisimme aiheuttaa pettymyksiä (ja voidaan tietysti pohtia, onko joku nainen varsinaisesti miehen ominaisuus). Ei siis vaikuta kovin lupaavalta hahmolta. Toivon, että Keplerit ovat saaneet seuraavassa osassa kehitettyä kaverille edes jotain piirteitä (vaikka en olekaan varma, että tuota seuraavaa osaa koskaan luen).

Terveisiä Lontoosta

Pahoittelen pitkää radiohiljaisuutta: palasin Lontoosta kauheiden koulu- ja työkiireiden keskelle. Tänään olen vapaalla (siis siitä työstä, mikä palkkaa maksaa), mutta oikeastaan pitäisi nytkin laatia kirjoitelmaa alue-, etno- ja sukupuolentutkimuksen leikkauspisteistä, tai jostain. Tai tiskata. Tai ees mennä suihkuun, kun en jaksanut ottaa punttikselle suihkukamppeita.

Mutta mutta, Lontoossa oli taas oikein mukavaa. Vastoin ennakko-odotuksiani en käynytkään ihan noissa kaikissa kirjakaupoissa (muutamissa kyllä). HMV:n tarjousosastolta tarttui mukaan Hunter S. Thompsonin The Great Shark Hunt, Wikas Swarupin Slumdog Millionaire ja Tim Burtonin The Melancholy Death of Oyster Boy and Other Stories, yhteensä 11 puntaa. Viimeksi mainitun ehdinkin jo lukea körötellessäni metrossa, joten siitä tulee ehkä jotain tarinaa tänne lähiaikoina.

Nuo kolme kirjaa harmillisesti täyttivät pikkuisen matkalaukkuni, mutta edelleen harmittelen Camdenin Waterstonesiin jäänytttä Keith Richardsin Life-elämäkertaa. Se olisi ollut siellä puoleen hintaan (kympillä!). Valitettavasti kirjalla on sen verran kokoa, etten oikein olisi saanut sitä järjellisesti mahtumaan mukaan (mietin kyllä sitäkin, että onkohan Easyjetin mielestä kainalossa kannettu kirja "käsimatkatavara", joita tunnetusti saa olla vain ja ainoastaan yksi kappale).

No, tämä Lontoosta. Koitan tässä kohta saada valmiiksi arvion Hypnotisoijasta ja siirtyä eteenpäin. Seuraavan kuukauden aikana minulla on tosin niin vähän aikaa lukea, että saatan vihdoin saada itseni kiinni.