on jäänyt jotakin tuuleen

Jopas jotakin, Comandante en Jefe, toveri Fidel Castro luopuu Kuuban presidenttiydestä ja armeijan komentajuudesta, kertoi Hesari tänä aamuna. Jo väistyi Kosovo uutisista. Tässä aamupäivän ratoksi lueskelin Castron viestin Granma-lehden nettiversiosta. Koska kaikki lukijani eivät ehkäpä osaa espanjaa, tiivistän tässä hieman Comandante Castron viestiä: Castro toteaa hoitaneensa presidentin virkaa jo monta vuotta, tämän jälkeen kertaa hieman terveydentilaansa ja terveysongelmiaan ja kertoo, että halusi valmistaa kansan poissaoloonsa, sekä poliittisesti että psykologisesti. Viestin oleellinen osa lienee tämä:

A mis entrañables compatriotas, que me hicieron el inmenso honor de elegirme en días recientes como miembro del Parlamento, en cuyo seno se deben adoptar acuerdos importantes para el destino de nuestra Revolución, les comunico que no aspiraré ni aceptaré- repito- no aspiraré ni aceptaré, el cargo de Presidente del Consejo de Estado y Comandante en Jefe.

(sinnepäinkäännös: Rakkaille maanmiehilleni, jota tekivät minulle valtaisaa kunniaa valitessaan minut äskettäin jäseneksi Parlamenttiin, jonka keskiössä päätetään vallankumouksemme kohtalosta, kerron teille, että en tavoittele enkä hyväksy - toistan - en tavoittele enkä hyväksy valtioneuvoston presidentin ja armeijan ylipäällikön virkaa.)

Tämän jälkeen Castro siteeraa kirjeitään Randy Alonsolle, Mesa Redonda -nimisen ohjelman ohjaajalle (Kuuban tv:ssä). Näissä katkelmissa Castro kertoo vallankumouksen haasteista ja perustelee mm. miksi on aika antaa tietä nuoremmille, mutta kuitenkin samalla luottaa vallankumouksen "vanhaan kaartiin".

Että tämmöistä. En sitten ehtinyt Kuubaan Castron aikana. Saattoi kyllä olla melko fiksukas teko Castrolta (jos siis ajatellaan systeemin jatkuvuuden kannalta) siirtää valta pois itseltään jo elinaikana. Floridassahan kai jo odoteltiin Castron kuolemasta seuraavaa hämmennystä. Muuten nyt ottamatta kantaa juuri nyt Kuuban systeemin toimivuuteen tai sen moniin puutteisiin ja vikoihin, oman kuolevaisuuden myöntäminen ei kai yleensä ole kuulunut itsevaltiaiden pirtaan. Jep, pisteet Castrolle.

äh

Bloggaan nyt sitten kun en muutakaan näytä saavan aikaiseksi (pitäisi saada aikaan seuraavia asioita: hakea virallinen opintosuoritusote, pohdiskella kevään opintoja, viedä yksi resepti uusittavaksi, tiskata ja kääriä futon). On vaan jotenkin nääh-olo. Tulisipa kevät edes, olen jo melko kyllästynyt jatkuvaan harmauteen. Tarkemmin ajatellen ei minua kyllä huvita blogatakaan, vaikka äsken mielin vielä avautua muutamista lempiaiheistani, kuten ihmisten loppumattomasta typeryydestä, SDP:n puheenjohtajakisasta ja yhdestä kirjasta, jota luen. äh.

havaintoja lontoosta

Käväisimme talven ratoksi Lontoossa. Se oli mielestäni sangen kelvollinen, ihmiselle sopiva kaupunki, jossa viihtyisi pitemmänkin tovin (kuin viikon) henkilö. Koska itselleni tyypilliseen tapaan en ottanut matkalla valokuvia, jaan sen sijaan tähän havaintojani englantilaisista ja heidän mainiosta kaupungistaan.
1. Englantilaispäättäjille ei taida olla järin suurta luottamusta kansalaistensa niin sanottuun maalaisjärkeen eli 'common senseen'. Tätä luottamuksen puutetta ilmentää kansalaisten jatkuva ohjeistus ja komentelu erilaisten kylttien muodossa. Onkin selvää, että jos kansalaista ei erikseen varoiteta kynnyksistä, matalista katoista (mind your head!), raosta metrovaunun ja laiturin välissä (mind the gap!), sähkövirrasta (danger! risk of death!), ovien avaamisesta tai sulkemisesta (fire door, keep shut! risk of death if opened! don't lean against the door! closing! stand clear!) tai liukuportaiden vaaroista (hold the handrail! walk, don't run!), on kansalainen alituisessa kuolemanvaarassa, tai ainakin mahdollisesti satuttaa itseään, jollaista ei toki voida sallia. Kylttien lisäksi kansalaisturvallisuutta valvoi cctv-kamera n. metrin välein.
2. Englantilaiset ovat osanneet rakentaa mm. pompöösin parlamenttitalon, jokusen linnan, ison kellon ja monta hienoa kirkkoa. Tästä huolimatta he eivät osaa rakentaa ilmastoonsa (joka ei tosiaan sanalla sanoen ole kovin kaksinen!) sopivia asuinrakennuksia, joissa olisi esimerkiksi eristys. Sen sijaan heillä on rappukäytävässä kokolattiamattoa, huonosti toimiva lämmitysjärjestelmä ja eri hana kylmälle ja kuumalle vedelle. Lisäksi suunnilleen kaikkialla vetää.
3. Viitaten edellä mainittuun, englantilaisilla on myös ilmeisesti kova muutosvastarinta.
4. Metro on kätevä ja toimii hyvin, paitsi silloin kun ei toimi.
5. Museot ovat ilmaisia, joka on erinomainen asia. Käytiinkin Tate Modernissa (n. neljä tuntia), Tate Britainissa (n. kaksi tuntia) ja British Museumissa (n. neljä minuuttia).
6. The Guardian on hyvä sanomalehti. Aika monen muun lehden kannessa oli tissit. Tai Britney. Tai molemmat.
7. En ole vieläkään syönyt fish and chipsiä. Hippien vegaaninen shepherd's pie oli hyvää. Kaljakin on hyvää.
8. Useimmissa paikoissa oli kasvisruokavaihtoehtoja (jotka, toisin kuin eräissä muissa maissa, joita en nyt tässä mainitse nimeltä, eivät sisällä kinkkua), ja ruokapaketeissa lukee 'suitable for vegetarians' joskus myös melko tarpeettomasti (vai onko muka olemassa vettä joka ei sovellu kasvissyöjille? tai appelsiinimehua?).
9. Paikalliset olivat kohteliaita ja kivoja kaikkialla (paitsi yksi vanhempi kassarouva Sansburysissa), mikä on mukavaa. Itse en aina älynnyt olla niin tolkun kohtelias ihan aina. Ei oikein luonnu hokea kiitosta ja pleasea useita kertoja yhden lausuman aikana.
10. Englannissa on oikea kangaskassivillitys. Kaikki kynnelle kykenevät kaupat, kirjastot ja muut paikat kaupittelivat erilaisia kangaskasseja ja muita reusable-pusseja. Suomessahan ainakin mummot ja hipit ovat jo ammoisista ajoista käyttäneet kangaskasseja, joten sikäli tuo (sinänsä tervetullut) villitys oli vähän hassu.

Lopetan nyt tällä erää tähän, ja alan selvitellä, miten menettelen Kelan, tuon jokaisen opiskelijan rakkaimman vihollisen kanssa. Ne penteleet nimittäin eväsivät opintotukeni. (tähän liittyy pitkä selostus, jota en nyt tässä kerro, paitsi sen varoitan, että älkää ikinä luottako kelan virkalijaan, jos se sanoo, että "tämän pitäisi olla tällä selvä". Ei ole, vaan valehtelee kuin muuli, se virkailija!)