26. Tootsie (1982)

Parasta huumoria on se kun mies pukeutuu naiseksi. Tai niinhän sitä ainakin sanotaan. Saa olla skeptinen, mutta tämä leffa sai minut nauramaan ääneen monta kertaa. Eikö ole erikoista, kuinka paljon komedioita AFI:n listalla on, kun samalla muistetaan Oscareiden yleensä päätyvän vakaville elokuville, ja komediagendre loistaa yleensä Oscargaalassa poissaolollaan.

Työtön näyttelijä pukeutuu naiseksi saadakseen töitä. Hetkinen, ihan vastahan katsoin elokuvan jossa pari työtöntä muusikkoa pukeutui naisiksi saadakseen töitä. Mahtaa olla toimiva teema. Onnistuisikohan tämä oikeassa elämässä? Tai ehkäpä naisen kannattaisi pukeutua mieheksi paremman palkan vuoksi?

Nyt viimeistään voin julistaa, että Dustin Hoffman on erinomainen näyttelijä. Näyttelijä näyttelemässä näyttelijää koenäytöksissä. Hienoa työtä Dustin. Nyt olen siis nähnyt hänet nuorena poikana ja miehenä, vieläkö listalla on joku tuoreempi elokuva, jossa hän on keski-ikäinen?

Dialogi on elokuvassa monin paikoin mahtavaa ja Dustinin elekieli Dorothyn roolissa on hauskaa seurattavaa.

Michael Dorsey: You should have seen the look on her face when she thought I was a lesbian.
George Fields: "Lesbian"? You just said gay.
Michael Dorsey: No, no, no - SANDY thinks I'm gay, JULIE thinks I'm a lesbian.
George Fields: I thought Dorothy was supposed to be straight?
Michael Dorsey: Dorothy IS straight. Tonight Les, the sweetest, nicest man in the world asked me to marry him.
George Fields: A guy named Les wants YOU to marry him?
Michael Dorsey: No, no, no - he wants to marry Dorothy.
George Fields: Does he know she's a lesbian?
Michael Dorsey: Dorothy's NOT a lesbian.
George Fields: I know that, does HE know that?
Michael Dorsey: Know WHAT?
George Fields: That, er, I... I don't know.

Pienenä yllätyksenä leffassa nähdään Geena Davis puolipukeisena. Tai siis minulle tämä oli yllätys, koska tunnistan niin harvoja näyttelijöitä nimeltä, että oli hienoa nähdä odottamatta ruudulla joku tuttu.

Infoloota:

Tootsie - Lyömätön lyyli

Ohjaus:
Sydney Pollack

Pääosissa:
Dustin Hoffman
Jessica Lange

AFI:n sija 69
IMDb:n arvio 7.4
Ei IMDb:n sijaa

Kuva Wikipediasta

24. Some Like It Hot (1959)

Kun köyhä muusikkokaksikko sattumalta todistaa mafian suorittaman teloituksen, alkaa pakomatka etelän lämpöön vaikuttaa oikein mukavalta ajatukselta. Edessä onkin opettavainen sukellus toisen sukupuolen elämään:

"Will you look at that! Look how she moves! It's like Jell-O on springs. Must have some sort of built-in motor or something. I tell you, it's a whole different sex! "

Oikein viihdyttävä ja mukaansatempaava pätkä. En oikeastaan edes ehtinyt huomata, että tässä oli mukana Marilyn Monroe, niin hyvin elokuva piti otteessaan. Eräässä monologin pätkässä Marilyn oli kyllä loistava. Silmät säihkyivät ja siristelivät, koko naama loisti ja tekstiä tuli solkenaan. Tykkäsin.

Enemmän kuitenkin nautin pääosamiesten toilailuista ja keskusteluista. Sehän se on parasta huumoria, kun miehet pukeutuvat naisiksi, vai mitä?

"But, you're *not* a girl! You're a *guy*, and, why would a guy wanna marry a guy?"

Näppärää dialogia ja paljon hauskuutusta. Todellinen hyvän mielen elokuva. Tästä saisi varmasti mielenkiintoisen esseen jollekin naistutkimuksen kurssille, jos katsoisi tarkkaan sillä silmällä. Nyt panin merkille vain muutamia sukupuoliseikkoja, jotka tuotiin esille niin ilmiselvästi.

INFOLOOTA

Some Like It Hot /Piukat paikat

Ohjaus:
Billy Wilder

Pääosissa:
Marilyn Monroe
Tony Curtis
Jack Lemmon

AFI:n sija 22.
IMDb:n sija 85.
IMDb:n arvio 8,4

Kuva Wikipediasta

23. The General (1927)

Olen aikasemmin katsonut lähinnä Charlie Chaplinin mykkäelokuvia, ja muut äänettömän ajan taiteilijat ovat jääneet minulle tuntemattomiksi. Nyt on kuitenkin yleissivistystä paikattu Buster Keatonin elokuvalla The General.

Elokuva herätti minussa saman tunteen kuin lukuisat kirjat viime vuonna: Mahtavaa, että aloin tällaiseen urakkaan, sillä muutoin en olisi ikinä päässyt nauttimaan tästä. Tuskinpa nimittäin olisi halunnut tätä erityisesti katsoa, ellei elokuva olisi mukana listalla.

Vaikka tarinan taustalla ovat sekä rakkaussuhteen kiemurat että amerikan yhdysvaltojen sisällissota, on kyseessä hyväntuulinen komedia. Suosittelen vaikkapa sadepäivän ratoksi näin syksyllä. Varmasti piristää mieltä.

Minä tykkäsin myös elokuvan musiikista. Koetin etsiä siitä pätkää liitettäväksi blogiin, mutta löysinkin koko elokuvan ladattuna Youtubeen! Voit katsoa sen tästä:





INFOLOOTA

The General /Kenraali

Ohjaus:
Clyde Bruckman
Buster Keaton

Pääosissa:
Buster Keaton
Marion Mack

AFI:n sija 18.
IMDb:n sija 123.
IMDb:n arvio 8,3

Kuva Wikipediasta

22. Toy Story (1995)

Jokainen lapsi on varmasti arvellut lelujensa heräävän eloon silmän välttäessä. Toy Story - leluelämää, tuo varmuuden asiaan. Tämä oli varmasti syynä siihen, miksi tämä elokuva kolahti minuun aikoinaan kuin näin sen ensimmäistä kertaa. Nyt viitisentoista vuotta myöhemmin kokemus ei ollut enää muistikuvan veroinen.

Elokuvassa Andy-poika saa syntymäpäivälahjakseen uuden Buzz Lightyear -lelun, joka vie lempparilelun aseman Woody-nimiseltä lehmipaimennukelta. Kateuden lisäksi vaikeuksia yhteiseloon tuo vääjäämättä lähestyvä muuttopäivä ja Buzzin autuas tietämättömyys siitä, että hän on lelu.


Tässä elokuvan päähenkilöt Woody ja Buzz

Kohti ääretöntä, ja sen yli (To Infinity and Beyond)! -huudahdus on siirtynyt Buzzin suusta lentäväksi lauseeksi omaan arkeeni jo 90-luvulla. Tämä toteamus käy yllättävän moneen ihan tavalliseen keskusteluun.

Olen nähnyt myös pari jatko-osaa Toy Storyyn ja mielestäni ne jatkavat lelukaverusten elämän kuvausta mukavalla ja viihdyttävällä tavalla. Lelumaailma on kiehtova maailma.

Ps: muistakaapa elokuvan opetus: Kohtele lelujasi hyvin!

INFOLOOTA

Toy Story/ Leluelämää

Ohjaus:
John Lasseter

Pääosissa:
Tom Hanks
Tim Allen

AFI:n sija 99
IMDb:n sija 124
IMDb:n arvio 8,3

Kuva Wikipediasta

20. Dr. Strangelove (1964)

Otsikkoon mahtui vain lyhyt osa elokuvan nimestä. Kokonaisuudessaan nimi on Dr. Strangelove or: How I Learned to Stop Worrying and Love the Bomb. Sinänsä outo nimihirviö elokuvalle, joka perustuu lyhyesti ja ytimekkäästi nimettyyn Red Alert -kirjaan. Nimi kummastuttaa siksikin, että "Tohtori Outolempi" ei edes ole erityisen suuressa roolissa elokuvan tapahtumissa.

Pääosia kahmii itselleen näyttelijä Peter Sellers, joka esiintyy kolmessa varsin erilaisessa roolissa. Juuri katsomani Sierra Madren aarteen tapaan naisroolit olivat elokuvassa vähäisiä. Dr. Strangelovessa muutamia vuorosanoja sai bikiniasuinen hempukka, joka puhui puhelimessa. Elokuvan parhaat ja hauskimmat dialogit käytiinkin puhelimessa.

Nippeliyksityiskohta: Pienessä roolissa nähdään ja kuullaan Darth Vaderin äänenäkin tunnettu James Earl Jones. Mahtava ääni. Tykkään!

Hauska pätkä uhkaavasta maailmanlopusta. Onko lähenevästä tuhosta koskaan irronnut näin monia nauruja? AFI:n parhaiden komedioiden top 100 -listalta tämä elokuva onkin saanut ansiokkaan kolmannen sijan.

Infoloota

Dr. Strangelove/ Tohtori Outolempi eli: kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia

Ohjaus:
Stanley Kubrick

Pääosissa:
Peter Sellers
George C. Scott
Sterling Hayden

AFI:n sija 39
IMDb:n sija 38
IMDb:n arvio 8,6

Kuva Wikipediasta

17. Raiders of the Lost Ark (1981)

Mitäs hienoa voin tästä Indiana Jones -pätkästä sanoa? Kaikkihan tämän ovat jo nähneet, vai mitä? Itse en osaa varmaksi sanoa, kuinka mones katselukerta tämä olikaan. Ehkäpä siinä puolen tusinan paikkeilla. Hyviä elokuvia jaksaa katsoa monta kertaa kyllästymättä.

Edellisestä kerrasta on kuitenkin vierähtänyt jo vuosia, ja nyt isona ja viisaana asioita pani merkille hieman eri tavalla. En ollut osannut ihmetellä sitä, että natsit havittelevat elokuvassa itselleen juutalaisten ja Jumalan välisen liiton symbolia: liiton arkkia ja 10 käskyä käsittäviä kivitauluja. Luulisi, että natseja ei paljon juutalaisten jutut kiinnostaisi!

Elokuvassa on monta klassikkokohtausta, joista tutuimmat varmasti suurta kivipalloa karkuun juokseminen ja LOVE YOU -teksti opiskelijatyttösen luomissa. Niin, ja tietenkin huima loppukohtaus! Lapsena kohtaus, jossa arkki avataan oli niin pelottava, että piti laittaa silmät kiinni.

Huumoria on mukana paljon ja toimintaa samalla mitalla. Viihdyttävä on siis hyvä sana kuvaamaan tätä elokuvaa. Varmasti katson tämän vielä monta kertaa.

INFOLOOTA

Raiders of the Lost Ark / Kadonneen aarteen metsästäjät

Ohjaus:
Steven Spielberg

Pääosissa:
Harrison Ford
Karen Allen

Ilmestynyt 1981

AFI:n sija 66
IMDb:n sija 23
IMDb:n arvosana 8.7

Kuva wikipediasta

10. Singin' in the Rain (1952)

Lauleskelen usein, varsinkin sadepäivinä pihalla hypellessäni, tämän elokuvan nimikkokappaletta Singin' in the Rain. Kappale on hyvinkin tuttu, mutta elokuvan näin nyt ensimmäistä kertaa. Jännä juttu, tässähän tapahtuu vaikka jos mitä muutakin kuin vain sateessa tanssimista!

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat 20-luvulle aikaan, jolloin mykkäelokuvan aikakausi oli Hollywoodissa päättymässä. Millaisia pulmia tuottajille, ohjaajille ja näyttelijöille äänen tuominen mukaan elokuviin voikaan tuottaa! Toisaalta ääni tarjoaa täysin uusia mahdollisuuksia elokuvien tekijöille, jos sitä osataan käyttää hyvin.

En ole varsinaisesti musikaali-ihmisiä, joten ajoittain tanssille ja laululle omistetut kohtaukset alkoivat minua kyllästyttää. Tätä pientä miinuspuolta lukuunottamatta elokuva on viihdyttävä, oivaltava, hauska ja iloinen. Puvustus on mielestäni ihana, ja siitä suon elokuvalle erikoismaininnan. Toinen erikoismaininta menee herskyvän humoristiselle dialogille.

Tykkäsin, hehkutan ja kehotan katsomaan. Hyväntuulinen elokuva piristämään vaikkapa harmaita sadepäiviä.

INFOLOOTA:
Singin' in the Rain/
Laulavat sadepisarat

Ohjaus:
Gene Kelly
Stanley Donen

Pääosissa:
Gene Kelly
Donald O'Connor
Debbie Reynolds
Jean Hagen

Ilmestynyt 1952
AFI:n sija 5
IMDb:n sija 86
IMDb:n arvio 8.4

Kuva Wikipediasta

7. Duck Soup (1933)

Kuuluisat Marxin veljekset ja ankkakeitto! Tässä minulle entuudelta tuntemattomassa leffassa kaaos valtaa Freedonian valtakunnan, kun presidentin tointa alkaa hoitaa eksentrinen herra Firefly. Naapurimaa Sylvanian lähettämät vakoojat tuovat lisää tuulta purjeisiin ja koomisten kommellusten soppa alkaa.

Dialogi on toki vitsikästä, mutta juttuja luetellaan kuultavaksi sellaisella tasapaksulla tahdilla, että ainakin näin 80 vuotta myöhemmästä vinkkelistä moinen panee epäilemään näyttelijöiden lahjakkuutta. Ehkä noihin aikoihin vuorosanat vain on ladeltu tuohon tapaan, siitä en voi olla varma kun näitä vanhoja elokuvia on tullut katsottua vasta niin vähän. Välillä näyttelijät ryhtyvät lauluun, joten mukana on vivahdus musikaalia.

Elokuvan viihdyttävin hetki on peilikohtaus, jossa presidentti Firefly luulee katsovansa peiliin, mutta oikeasti häneksi pukeutunut naapurimaan vakooja vain matkii hänen liikkeitään oviaukossa. Hahaa! Oivaa ja viihdyttävää!

Yksi kysymys jäi minua vaivaamaan. Miksi katukauppiasta kiusattiin? Aika ilkeää! Moinen ei minua naurata.

INFOLOOTA:

Duck Soup
Ohjaaja: Leo McCarey
Pääosissa:
Groucho Marx,
Harpo Marx,
Chico Marx,

Ilmestynyt 1933
AFI:n sija 60
Ei IMDb:n TOP 250:ssä
IMDb:n arvosana 8.1


Kuva Wikipediasta

5. Tulitikkuja lainaamassa (1938)

Kuinka pitkäksi voi venähtää tulitikkujen lainausreissu, kun matkaan tulee monta mutkaa ja kommervenkkiä? Kuinka monta väärinkäsitystä saadaan aikaan, kun juoruja levitetään suusta suuhun samalla vähän liioitellen? Vastaus: Riittävän, mutta ei liikaa. Katsoja viihtyy, mutta ei ehdi kyllästyä. Tämä on oikeasti hauska pätkä ja juoni vei mukanaan. Huomasin ihan jännittäväni sydän tykyttäen, että miten niiden tulitikkujen kanssa käy!

Olen aivan innoissani siitä, millaisia aikaikkunoita menneisyyteen tällaiset vanhat elokuvat ovatkaan. Kahvin ryystämistä lautaselta, hevospeleillä ajelua, leivän tekoa leivinuunissa ja pannukahvia. Puhumattakaan veikeistä vaateparsista. Saatan helposti kuvitella mummuni mukaan noihin maisemiin noin 11-vuotiaana tyttösenä, millainen hän elokuvan valmistumisen aikaan oli.

Elokuvassa nähdään pienehkössä roolissa Siiri Angerkoski. Siirihän tunnetaan myöhemmin Pekka Puupään vaimona, äkäisenä ja kaulinta heiluttavana Justiinana. Oli siis ihan hauska nähdä Siiriä erilaisessa roolissa ja vähän nuorempana ja leppoisempana.

Elokuva perustuu Maiju Lassilan (Algot Untola) julkaisemaan romaaniin vuodelta 1910. Lataa Tulitikkuja lainaamassa ilmaisena eKirjana. Elokuvasta on myös tuoreempi versio vuodelta 1980, mutta oletin listalla mainitun olevan tämä vanhempi versio.

Infoloota:
Tulitikkuja lainaamassa
Ohjaus: Yrjö Norta
T.J. Särkkä
Pääosissa:
Aku Korhonen
Uuno Laakso
Ilmestymisvuosi 1938
IMDb:n arvosana 6,7
HS:n listan sija 44

Kuva Wikipediasta

4. The Gold Rush (1925)

Kolmas kerta toden sanoo, katsoinpa siis samaan syssyyn vielä yhden Charlie Chaplinin mustavalkoisista klassikoista. Chaplin on lisännyt kertojan äänen muutamiin elokuviinsa jälkikäteen. The Gold Rush (Kultakuume) on ensimmäinen elokuva, johon Chaplin kokeili tätä uudistustekniikkaa. Katsoinkin nyt ihan mielenkiinnosta tästä elokuvasta tämän 1942 valmistetun uusintaversion.

Tuoko kertojan ääni lisäarvoa mykkäfilmiin? Ensi järkytyksen jälkeen on periaatteessa se ja sama, tuleeko selitys tapahtumista ruutuun tekstilaatikkona vai taustalta puheena. Puheessa tietysti kerrottiin vähän enemmän kuin ruutuun olisi kerralla tekstiä mahtunut, mutta onneksi tarina eteni suurimmaksi osaksi tuttuun mykkäfilmityyliin ilman liiallista selostusta. Kertomisessa parasta on tietenkin se, että homman hoitaa Chaplin itse.

Tätä elokuvaa en ole varmastikaan nähnyt aikaisemmin, mutta tässäkin on tuttuja kohtauksia mukana. Todennäköisesti niitä on näkynyt Chaplin-dokumenteissa ja muissa elokuva-alan muistelupätkissä. Ainakin tuttua on kielekkeellä keikkuvan talon sketsi ja haarukkasämpylä-tanssi. Myös kenkien syöminen vaikutti tutulta hutulta, ja sai minut miettimään kuinka hyvä idea todellisuudessa olisi keittää nälkäänsä keittoa nahkakengistä tai -vyöstä. Miten se käytännössä onnistuisi? Olisiko ruoalla mitään ravintoarvoa ja tulisiko mahanpuruja? Missä vaiheessa huomaisi, että kengät olivatkin keinonahkaa?

Tämä elokuva on kahta aikaisempaa katsomaani Chaplinin elokuvaa pelottavampi. Pyssyjen kanssa heilumista ja kirveen kera kaverin perässä juoksemista. Juttuja, jotka eivät välttämättä sovi kaikenikäisille tai heikkohermoisille katsojille. Tehosteet (Special Effects) ovat kyllä elokuvan valmistusvuosi merkille pannen hienoja. Viihdyttävä leffa.

Infoloota:
The Gold Rush / Kultakuume
Ohjaus: Charlie Chaplin
Pääosissa: Charlie Chaplin
Mack Swain
Tom Murray
Georgia Hale
Ilmestyi 1925
Uusi versio 1942
IMDb:n arvosana 8,3
IMDb:n sija 147
AFI:n sija 58

Kuva Wikipediasta

3. Pekka Puupää (1953)

Asiahan ei varsinaisesti minulle kuulu, mutta kun tämä pätkä kerran tänään tuli televisiosta, niin pitihän se katsoa. Varmasti olen nähnyt tämän joskus puoli ikääni sitten. Siitä on kuitenkin niin kauan, että hataratkin muistikuvat olivat kovin hämäriä.

Elokuvan alussa Pekan pirttihirmun maineessa oleva Justiina-vaimo lähtee sukuloimaan. Pekka ja hänen hyvä kaverinsa Pätkä mieluusti nauttisivat tästä vapaudesta juhlien ja huvitellen, mutta kun ei ole laisinkaan rahaa käytettävissä. Pitää siis keksiä tienauskeinoja. Samaan aikaan kaupungin toisella laidalla kidnapataan vauva. Kun nämä kaksi juonikuviota törmäävät yhteen, niin siitähän syntyy takuuvarma soppa.

Pekka Puupää -elokuva on hyväntuulinen ja iloinen pätkä, jossa pahiksetkaan eivät ole kovin pahoja roistoja. Nokkelia sutkauksia vilisee hahmojen puheissa vilkkaasti. Ihanan vanhanaikaisen oloisia letkauksia siihen suuntaan, että "tätä ei lopeteta vaikka liivistä lähtisi hihat!". Puheen lisäksi on ilo seurata vanhoja maisemia, autoja, vaatetusta, sisustusta ja käyttäytymistä. Hurmaavaa!

Leffassa luikautettiin useampikin laulun luritus, joten uskallan asettaa tämän varovasti musikaali-kategoriaan. Pääasiallisesti kyseessä on kuitenkin komedia. On aika hassua, että kolmesta tähän mennessä katsomastani elokuvasta tämä on jo toinen, jossa on pitkästyttävä nyrkkeilykohtaus. Kuinkahan monta niitä on vielä edessä?

Infoloota:
Pekka Puupää 1953
Ohjaus: Ville Salminen
Pääosissa: Esa Pakarinen,
Masa Niemi
Siiri Angerkoski
Tuija Halonen
Tapio Rautavaara
IMDb:n arvosana 5,4
HS:n listan sija 50
Kuva Wikipediasta

2. Modern Times (1936)

Huomaan väittäneeni mykkäelokuvan aikakauden lopuksi jo Chaplinin teosta City Lights. Yllätyinkin aika lailla, kun huomasin Modern Times (Nykyaika) -elokuvan ilmestyneen viisi vuotta myöhemmin. Faktojen tarkastus paljastikin, että Chaplin suunnitteli Modern Times -elokuvsta alunperin dialogillista äänielokuvaa, mutta totesi äänen antamisen Kulkurille olevan huono idea. Elokuva onkin mykkäelokuvan ja äänielokuvan välimuoto. Vaikka varsinainen dialogi puuttuu on mukana puhuttuja äänitteitä ja lauluja. Kuulemmepa jopa Kulkurin esittämän hienon lauluesityksen.

Laulu ei ole kuitenkaan tämä alla olevan videon Smile. Panin merkille elokuvaa katsellessani, että Smile-kappaleen melodia soi usein tapahtumien taustalla. Olen kyllä tiennytkin, että kappale on Charlie Chaplinin, mutta nyt tiedän sen liittyvän juuri Modern Timesiin. Kappaleen sanoitetun version on tehnyt tutuksi Nat King Cole, mutta ovathan sitä laulaneet useat muutkin artistit. Kappale on yksi ehdottomista suosikeistani. Haikeudessaan sydäntä sykähdyttävä.


"Smile though your heart is aching, Smile even though it's breaking. When there are clouds in the sky you'll get by."

Tässä elokuvassa vinoillaan nykyaikaiselle tehokkaalle liukuhihnatyöskentelylle ja sitä kautta myös kerrotaan teollistumisen aiheuttamista ongelmista. Tehtaiden koneet vipuineen, vempaimineen ja suurine hammasrattaineen ovat mainiota katseltavaa. Kaikki tämä on kuitenkin vain taustaa rakkaustarinalle, jota varjostavat City Lightista tuttuun tapaan taloudelliset ongelmat.

Mukava ja viihdyttävä pätkä, joka vangitsi toisinaan myös pienen tyttäreni huomion. Onneksi hän on hyvinkin liian pieni ymmärtämään vitsit, joissa Kulkuri käyttäytyi hassusti huumeiden tai alkoholin vaikutuksen vuoksi. Muuten voisin sanoa elokuvaa passeliksi koko perheen yhteiseen iltapäivään, mutta tietyssä iässä sedän nenään päätyvä valkoinen jauhe voi aiheuttaa hankalia kysymyksiä.

Infoloota:
Modern Times / Nykyaika
Ohjaus: Charlie Chaplin
Pääosissa: Charlie Chaplin,
Paulette Goddard
Ilmestyi: 1936
IMDb:n arvosana 8,5
IMDb:n sija 60
AFI:n sija 78

Kuva Wikipediasta

1. City Lights (1931)

Päätin aloittaa leffaurakan sieltä vanhemmasta päästä. Sopiva pätkä alkupalaksi löytyikin Chaplinin tuotannosta. City Lights (Kaupungin valot) on mykkäfilmi ajalta, jolloin jo oli alettu tehdä äänielokuvia. Voitanee siis sanoa, että tämä elokuva edustaa oman aikakautensa loppua.

En ole varma olenko nähnyt elokuvan joskus menneinä vuosina, ainakin monet pätkät tuntuivat kovin tutuilta. Aikaisemmin en ainakaan ole katsonut tätä ajatuksella alusta loppuun. Elokuvassa Kulkuri (Tramp) rakastuu sokeaan tyttöön, jota tämä haluaisi auttaa taloudellisessa ahdingossa. Toisaalla Kulkuri ystävystyy juhlivaisen miljonäärimiehen kanssa. Miljonäärimiehen ja Kulkurin ystävyydestä voi tehdä huomion, että ei yötä myöten juhliminen ja humalahakuinen juominen ole nykynuorison keksintöä. Kyllä sitä on osattu kautta aikojen.

Muistikuvani Chaplinin huumorin perustumisesta hänen omiin jalkoihinsa kompasteluun osoittautui oitis vääräksi. Chaplinin eleet ja ilmeet ovat toki tärkeässä osassa komediallisen tunnelman luomisessa ja äänettömässä ilmaisussa, mutta kompastelun tasolle ei huumori kuitenkaan jää. Monenlaisista tavallisistakin tilanteista löytyy humoristisia puolia, kunhan Chaplin on mukana. Lisäksi olin aika yllättynyt, että elokuvassa vitsailtiin ja vihjailtiin homoeroottiseen suuntaan. Esimerkiksi eräässä kohtauksessa nyrkkeilijä hämmentyy Kulkurin flirttailevista elkeistä niin, että ei tohdi vaihtaa housuja hänen nähtensä.

Elokuva on hauskaa ja viihdyttävää katseltavaa. Olohuoneessa samaan aikaan leikkivä tyttärenikin jäi välillä katsomaan elokuvaa, tuskin kuitenkaan siitä paljon ymmärtäen. Mukaansa tempaavaan katsottavaa siis. Ainoastaan nyrkkeilykehään sijoittunut kohtaus oli pitkästyttävä. Tämä johtui varmasti siitä, että omasta mielestäni kaikista urheilulajeista nyrkkeily on yksi vastenmielisimmistä ja vähiten kiinnostavista. En jaksanut katsella sitä edes huumorilla höystettynä.

Elokuva oli mielenkiintoinen ikkuna menneeseen aikaan. Ihania vaatteita, vanhoja autoja ja entisaikaista elämänmenoa. En usko yhdenkään elokuvassa esiintyneen henkilön olevan enää hengissä. Siitä tuli vähän haikea olo ja omakin kuolevaisuus tuppaantui pyörimään ajatuksissa. Näistä tunnelmista jatketaan.

Infoloota:
City Lights / Kaupungin valot
Ohjaus: Charlie Chaplin
Pääosissa: Charlie Chaplin
Virginia Cherrill
Harry Myers
Valmistunut 1929
Julkaistu 1931
IMDb:n arvosana 8,6
IMDb:n sija 46
AFI:n listan sija 11

Kuva Wikipediasta