Kirjankansirunoutta

Ystäväni linkasi minulle vinkin Mikkelin kaupunginkirjaston sivuilta, koska tulin siitä kuulemma mieleen. Kirjaston sivuilla kerrotaan kirjankansirunoudesta. Homman ideana on koota kirjojen selkämyksistä runoja. Tämähän on suorastaan nerokasta!

Kirjastoista löytyy loputtomasti mahdollisuuksia sisäisen runoilijan vapauttamiseksi. Oman kirjahyllyn äärellä pitää jo vähän käyttää mielikuvitusta. Tämä runo syntyi kuitenkin noin minuutissa.

Ihmisyys

Ihminen, vapaus.
Sielun pitkä pimeä teehetki.
Vieraan turva. Ensimmäinen yhteys.
Pelon valtakunta.

Runoanalyysiä voi tehdä postauksen kommenttiosioon. Odotan mielenkiinnolla!

Kirjankansirunous ei ole uusi juttu. Runoja voi löytää Instagramista ja blogeista. Lumiomena-blogissa kirjankansirunoiluun haastettiin jo vuonna 2012. Nyt muutama vuosi myöhemmin minä haastan mukaan kaikki, keneltä tämä hauska juttu meni edellisellä kerralla ohi tai jotka eivät saa tarpeekseen runoilusta! Minkälaisia runoja sinun kirjahyllystäsi löytyy? Päästä luovuus valloilleen ja löydä oma sisäinen runoilijasi.

37. Gone with the Wind (1939)

Tuulen viemää on niitä harvoja vanhoja klassikkoelokuvia, joita olen nähnyt useita kertoja. Edellinen katselukerta on tainnut olla kyllä viime vuosituhannen puolella, mutta nuoruusvuosina kerkesin nähdä tämän ainakin kymmenisen kertaa. Siksi monet kohtaukset olivat jo entuudestaan hyvin vahvasti mielessä. Olen nähnyt myös Making of -dokumentteja ja muuta oheismateriaalia kulissien takaa. Elokuva on siis kaikin puolin tuttu.

Elokuvaan liittyy muutamia lapsuusmuistoja. Muistan, kuinka erikoista minusta oli että elokuva voi olla niin pitkä, että se kestää koko päivän (vähän alle neljä tuntia). Kuinka niin kauan jaksaa istua paikallaan? Muistan myös, että elokuvan alussa Scarletilla on todella leveähelmaisia mekkoja, jotka tekivät minuun suuren vaikutuksen. Suunnittelinpa joskus jopa nimeäväni aikuisena tyttäreni Taraksi, koska se on elokuvassa niin merkittävä paikka. Lapsena myös ihmettelin miten näin vanha amerikkalainen elokuva on värillinen, vaikka tuoreemmatkin suomalaiselokuvat ovat mustavalkoisia. Enpä tiennyt silloin, että Tuulen viemää onkin erikoistapaus myös Hollywood-elokuvien keskuudessa.

Joskus 1990-luvun alkupuolella sain Joulupukilta elokuvan VHS-kasetilla. Katsoin elokuvan silloin yöllä siskoni kanssa suklaakonvehteja mussutellen. Loppupuolella äiti heräsi aamukahvia keittämään ja hämmästeli, että emmekö me ole vielä ollenkaan menneet nukkumaan. Tuosta tapauksesta lähtien Joulu on liittynyt Tuulen viemään. Olisi jotenkin hassua katsoa tämä keskellä kesää ilman suklaata! Niinpä tälläkin kertaa katsoin elokuvan joululomalla suklaakonvehtien ja siskoni kera.

Luin Tuulen viemää -teoksen ihan vähän aikaa sitten. Jo ennen kirjan saattamista loppuun, aloin haaveilla elokuvan katsomisesta piakkoin. Koska kirja oli vielä tuoreessa muistissa, onnistuin järkyttämään itseäni elokuvan vertailulla alkuperäiseen teokseen. Periaatteessa elokuva on hyvin uskollinen kirjalle. Käytännössä kuitenkin eroja on paljon. Elokuvasta puuttuu ainakin neljä minun mielestäni melko keskeistä henkilöhahmoa. Ennen niin ihana elokuva tuntui nyt kirjan lukemisen jälkeen melko kalpealta kuvajaiselta hienosta tarinasta. Tämä todistaa, että piditpä elokuvasta kuinka paljon tahansa on kirja aina vielä parempi. Jos siis pidät tästä elokuvasta, rakastut ikihyviksi kirjaan!

Scarlettin ja Rhettin tarina jatkuu neliosaisena minisarjana nimeltä Scarlett. Olen nähnyt myös tämän jatko-osan joskus 90-luvulla, mutta en silti muista onko tarinassa onneton vai onnellinen loppu. Taidanpa siis perehtyä jatko-osaan joko kirjana tai tv-versiona piakkoin. Jatko-osa ei ole Margaret Mitchellin käsialaa, joten alkuperäistä tarinankertojaa kunnioittaakseen voisi jatkosepustuksille myös viitata kintaalla. Tekee vaan mieli tietää mitä silloin seuraavana päivänä tapahtuikaan...

INFOLOOTA

Gone with the Wind / Tuulen viemää

Ohjaus:
Victor Fleming

Pääosissa:
Clark Gable
Vivien Leigh

AFI:n sija 6.
IMDb:n sija 157.
IMDb:n arvio 8,2

Kuva Wikipediasta

31.&32. Tuntematon sotilas (1955&1985)

Itsenäisyyspäivää juhlistin tänä vuonna katsomalla molemmat urakkalistan Tuntematon sotilas -elokuvat. 1955 valmistunut Edvin Laineen versio on Suomalaisen listan ykkössijalla ja Rauni Mollbergin 1985 valmistunut versio on sijalla 39. Molemmat ovat mukana myös Kotimaisen elokuvan Top 10 -listalla.

Tuntemattoman sotilaan esitysajan ympärillä oli tänä vuonna kohua ja kuohuntaa. Laineen versio todettiin liian raa'aksi lapsikatsojille, joten sen esitysaikaa piti siirtää kolmella tunnilla. Minulle asialla ei oikeastaan ollut mitään väliä, mutta ymmärrän kyllä kohinan molempia puolia. Elokuva on näytetty joka itsenäisyyspäivä vuodesta 2000 lähtien, joten onhan se jo perinne. Muistan kuitenkin itse kuinka Lehdon kuolema järkytti minua, kun näin elokuvan pienenä. En voinut ollenkaan käsittää tapahtumaa silloin.

Elokuvahan perustuu Väinö Linnan kirjaan. Mainittakoon tämä siltä varalta, että tämä asia ei ole itsestäänselvää. Luin kirjan viime vuonna ja katsoin Laineen elokuvaakin vähän puolihuolimattomasti. Laineen verisio tarinasta on hyvin uskollinen alkuperäisteokselle. Mollbergin versiosta taas mietin, että jos ei olisi lukenut kirjaa tai katsonut vanhempaa elokuvaa, saisiko leffasta yhtään mitään irti? Molbergin versio on jotenkin haahuileva eikä siinä meinaa saada otetta tarinasta. Itseasiassa tämä uudenpi versio oli niin puuduttavan pitkä, että menin nukkumaan ennen kuin se loppui. Ei vaan pystynyt enää.

Laineen versio tarinasta on varsinainen komedia verrattuna Mollbergin vakavaan ja ilottomaan kerrontaan. Ehkä uudempi on realistisempi tai sitten ei. Nauru ja huumori ovat ihmisillä tärkeitä selviytymiskeinoja pahoissa paikoissa, joten sotilaat osaavat varmasti heittää huulta ja iloita menipä tilanne vaikka kuinka ankeaksi. Mollbergin näyttelijäkaartista löytyy toki Pirkka-Pekka Petelius, ja se jo sinänsä on melkeinpä huumoria. Vaikea sulattaa häntä vakavassa roolissa.

Metsässä rämpivät ja Jumalaan turvaavat sotilaat saivat minut pohtimaan paria asiaa. Mitäs jos meillä olisi nykypäivänä sota. Miten maallistuneessa ja ateistisessa maassa sotilaat tsemppaavat itseään hyökkäykseen? Jos kuolema on vain kaiken loppu, mikä saa laittamaan itsensä likoon ja tarttumaan aseisiin? Entäs kun kaikki kaupungissa ikänsä eläneet miehet lähetettäisiin sinne metsään, miten ne siellä pärjäisivät? Kuolisivat kulttuurishokkiin ennen kuin ehdittäisiin edes rintamalle.

Kirja peittoaa molemmat elokuvat. Eivät kaikki tykkää kyllä kirjastakaan.

PS: Kyllä se Rokka vaan on kova jätkä.

INFOLOOTAT

Tuntematon sotilas

Ohjaus:
Edvin Laine

Pääosissa mm.
Heikki Savolainen
Reino Tolvanen
Åke Lindman
Kaarlo Halttunen
Leo Riuttu

HS:n sija 1.
IMDb:n arvio 7.6

Tuntematon sotilas

Ohjaus:
Rauni Mollberg

Pääosissa mm.
Risto Tuorila
Pirkka-Pekka Petelius
Paavo Liski
Pauli Poranen

HS:n sija 39.
IMDb:n arvio 7.2

Kuvat Wikipediasta

Garpin maailma (1982)

YLE Teema hemmotteli katselijoitaan hetki sitten John Irvingin maailma -dokumentilla, jonka perään näytettiin Garpin maailma -elokuva. Luin teoksen kirjana viime vuonna, ja jo silloin ajattelin, että tämä elokuva olisi katsottava. Nyt kun tämän katsoin, voin samalla osallistua tällä myös Lue kirja katso elokuva -haasteeseen. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tämä elokuva ei kuulu leffaurakkalistalleni.

John Irvingistä kertova dokumenttipätkä vuodelta 2012 oli sykähdyttävä. Mielenkiintoinen kurkkaus mieheen kirjojen takana. Irving kertoi työprosesseistaan ja taustatyön tekemisen pikkutarkkuudesta. Monet hänen haastattelemansa ihmiset kertoivat omia kokemuksiaan siitä, miten heidän inspiroimansa hahmo oli päätynyt mukaan kirjaan. Dokumentti on vielä läehes kolmen viikon ajan katseltavissa YLE Areenasta, joten suosittelen kurkkaamaan, jos kyseinen kirjailija kiinnostaa.

Entä itse elokuva? Voin kertoa ihan suoraan ja kiertelemättä, että Garpin maailman elokuvaversio on vain nippa-nappa tunnistettavissa oleva haalea varjo alkuperäisteoksesta. Tapahtumat toki seuraavat toisiaan kirjan tarinalle uskollisena, mutta missä ovat kaikki ne pienet hienot seikat, kuvaukset ja kytkökset, kaikki ne pienet yksityiskohtien purot ja sattumien dominoefektit, jotka tekevät kirjasta erinomaisen?

Gerpin maailma on ihan tavallinen elokuva muiden joukossa. Siinä on paljon huumoria, mutta ei muuten mitään mieleenpainuvaa tai erityistä. Tuttuja näyttelijöitä mukana on ainakin Robin Williams, Swoosie Kurtz ja John Lithgow.

Jos pidit elokuvasta, mutta et vielä ole lukenut kirjaa, kehotan tarttumaan siihen pikimmiten. Jos taas rakastat kirjaa, etkä ole nähnyt elokuvaa... et jää paljosta paitsi vaikka jättäisitkin väliin. Elokuva ei tee suoraan vääryyttä kirjalle, joten vireiden bongaamiseen ei tarvitse varautua. Elokuva vain on kovin valju hienon kirjan rinnalla.

INFOLOOTA

The World According to Garp / Garpin maailma

Ohjaus:
George Roy Hill

Pääosissa:
Robin Williams
Mary Beth Hurt
Glenn Close

IMDb:n arvio 7.0

Kuva Wikipediasta