Esipuheesta paljastui muutenkin kaikkea mielenkiintoista, mutta onneksi luin sen vasta kirjan jälkeen. Esipuheen lukeminen ensimmäiseksi olisi pilannut koko kirjan, niin tarkkaan siellä paljastettiin tapahtumat! Jo kirjan suomennettu nimi on pienoinen spoileri, sillä Jane Eyre ei päädy kotiopettajattareksi ennen kuin kolmasosa kirjasta on jo luettu.
Kotiopettajattaren romaani on todennäköisesti vanhin kirja, minkä olen koskaan lukenut. Kirja on ilmestynyt vuonna 1847. Teos olikin mitä mainioin kurkkaus vanhanaikaiseen aikaan. Kuinka erilainen onkaan yhteiskunta ja maailma ollut. Ilmestymisensä aikaan Kotiopettajattaren romaani on herättänyt kohua tavallaan kuvata avoimesti naisen rakkautta. Nykynaisen näkökulmasta kirjassa ei ole mitään kohauttavaa. Tarina on ennemminkin söpö ja sympaattinen kuin erityisen intohimoinen. Kirja on kuitenkin kiehtova ja tarina eteni sutjakasti. Ei siinä ehtinyt pitkästyä.
Kirja on alunperin ilmestynyt miehisellä salanimellä. Käsittääkseni moinen on ollut ihan yleinen käytäntö noihin aikoihin, eihän kukaan toki kustantaisi naisen kirjoittamaa kirjaa.
Kirjan päähenkilö on Jane Eyre, joka kertoo lukijoilleen elämäntarinansa. Väliin hän puhuttelee lukijaa suoraan, mikä on mukavan tuttavallista ja tuo Janen entistä läheisemmäksi. Luonteeltaan Jane on vallan järkevä eikä mikään tytönhupakko. Hänestä on helppo pitää, ja alusta asti toivoo hänelle kaikkea hyvää.
Haastavaa oli kahlita mielikuvitus pimeyteen. Jollei yöllistä kohtausta satu valaisemaan kuutamo, on ympäristö todellakin hyvin pimeä ennen kynttilän tai takkatulen sytyttämistä. Kartanoihin ja taloihin kuvittelee liiankin helposti kirkkaaasti valaisevat öljylamput, ennen kuin kirjailija muistuttaa huonosta näkyvyydestä. Charlotte Brontë on taitava kuvailemaan tapahtumien miljöötä, mutta nykymittapuulla jotkin kuvailut ja jotkin keskustelut menevät jo kiemuroineen hieman "yli" ja saivat minut hymyilemään kirjoitustyylille tarinan kannalta vakavissakin paikoissa.
Tämä valitsemani pätkä kirjasta ei ole näyte äsken mainitsemastani kirjoitustyylistä, vaan halusin jakaa sen kanssanne sen sisällön vuoksi. Näin siis jo 1847!
"Naisten oletetaan yleensä olevn hyvin rauhallisia, mutta naiset tuntevat aivan samoin kuin miehet, he tarvitsevat harjoitusmahdollisuuksia kyvyilleen ja liikkuma-alaa ponnisteluilleen aivan yhtä paljon kuin heidän veljensä; he kärsivät liian ankarista rajoituksista, liian ehdottomasta pysähtyneisyydestä aivan yhtälailla kuin miehet niistä kärsivät ja etuoikeutetummassa asemassa olevat ovat ahdasmielisiä sanoessaan, että naisten olisi rajoituttava leipomaan piirakoita, valmistamaan vanukkaita, kutomaan sukkia, soittamaan pianoa ja kirjailemaan laukkuja. On ajattelematonta tuomita heitä tai nauraa heille, jos he yrittävät tehdä enemmän tai oppia enemmän kuin tavanomaisesti katsotaan heidän sukupuolelleen tarpeelliseksi."
Kotiopettajattaren romaani on yksi suosikkikirjoistani vuosien takaa. Luin ensin Emilyn kirjoittaman Humisevan harjun, mutta tämä Charlotten kirja upposi minuun paremmin.
VastaaPoistaOletko vielä lukenut Jane Austenin kirjoja? Huomasin, että sinulla on sivupalkissasi äänestys Austenin kirjoista. Austenhan eli jo ennen Broten siskosten aikaa, mutta silti hänen romaaniensa maailmankuva on jotenkin valoisampi ja siten "modernimpi".
Huomasinkin jostain, että Jane Austenin kirjat vievät minut pian vielä kauemmas menneisyyteen. Lähikirjastoni Austen-osasto ammotti lähes tyhjyyttään, joten en tiedä mistä saisin äänestyksen voittaneen kirjan käsiini. Täytyy pitää silmät auki ja kysellä kavereitten kirjahyllyjen sisältöä. Tai sitten pitää taipua maksamaan euro varausmaksua kirjastoon ;)
VastaaPoistaOdotan innolla myös Humisevan harjun lukemista, jotta voin vähän vertailla siskosten tyyliä. Mieluusti kuitenkin tässä välissä jotain muuta.
En olekaan ennen ajatella tätä kirjaa naisten tasa-arvon näkökulmasta. Kirjailijalla oli varmaan itsellään aiheesta vahvat mielipiteet; tuona aikana ei tainnut olla helppoa olla naiskirjailija, mistä tuo miehen nimellä julkaiseminenkin kertoo.
VastaaPoistaKannattaa lukea myös Jean Rhysin romaani Siintää Sargassomeri, jos se sattuu joskus käsiin. Siinä kerrotaan samaa tarinaa Berthan näkökulmasta ja miten hän päätyi Rochesterin talon ullakolle...
Tästä kirjasta minulla on tarina, joka on aivan pakko jakaa tässä :) Olen käynyt monta kertaa Bronten sisarusten pienessä kotikylässä Haworthissa, joka sijaitsee siellä Yorkshiren nummilla. Yhden kadun kylä on nykyisellään melkoinen turistirysä, mikä tosin ei sen viehätystä vähennä, koska sen pikku puodit ovat sangen sympaattisia, joskin kesäaikaan kylässä vellovat aikamoiset turistien laumat, paljon esimerkiksi japanilaisia.
VastaaPoistaMutta asiaan. Kylässä on myös antikvariaatti, josta kävin etsimässä yorkshirelaisuuteen liittyviä kirjoja. Olin jo parina vuonna rupatellut antikvariaatin pitäjän kanssa sen verran, että kolmantena kesänä hän silmät loistaen heti etsi minulle hyllystä kirjan: WSOY:n julkaisema Kotiopettajattaren romaani vuodelta 1919. Kirja oli melko kallis, mutta pakkohan se oli ostaa :)
Raisa, suosittelen Humisevasta harjusta uusinta, Juhani Lindholmin suomentamaa painosta. Siinä pääsee kirjan tunnelmaan tarvitsematta ihmetellä kielen kummallisuuksia.
Kaarina: Ohhoh, mitenköhän kirja oli sinne päätynyt? Siinäpä vasta mielenkiintoinen tarina olisi.
VastaaPoistaPidän kyllä vanhan kielen kummallisuuksista ja niiden ihmettelystä, joten siinä mielessä ei olisi pahitteeksi vanhakaan painos.
Zephyr: Kuulostaa mielenkiitoiselta kirjalta, lisään sen listalle kirjoista joita voisi lukea sitten ensi vuonna :)
Luetaanko yhtäaikaa Humiseva Harju?
VastaaPoistaKu se(kin) on pitkään pitäny lukea, mutten oo saanu aikaseksi. Enkä ala, jos ehit lukea sen ennen mua! :(
No vanha kieli ja huono käännös ovat vähän eri asioita :) Juhani Lindholm ei ole suinkaan uudenaikaistanut Humisevaa harjua, hän on vain kääntänyt sen hyvin!
VastaaPoistaKannattaa ehdottomasti lukea Annen kirja. minä ainakin pidin siitä. Kotiopettajatteren romaani on tulossa lukuun :)
VastaaPoista