Kasoittain kirjoja

Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön. Olenkohan aikaisemmin nähnyt yli 1000-sivuista dekkaria? En ainakaan ollut lukenut sellaista, ennen kuin sain Cormoran Striken ja Robin Ellacottin etsivätoimistosta kertovan uusimman osan käteeni. Joku ihan varmasti kauhistelee kirjan kokoa, mutta minä olin haltioissani: ihanaa, tämän kirjan kanssa saa viihtyä vähän pidempään! Tämän kuvan otin kirjasta heti tuoreeltaan, kun availin kirjastoon tulleita kirjalaatikoita Suhtautumiseni tähän sarjaan on vaihdellut. Ensimmäiset osat eivät jotenkin saaneet minua puolelleen, mutta ne oli luettava koska, no, J. K. Rowling oli ne kirjoittanut. Oikeastaan vasta edellinen osa,  Levoton veri,  sai minut havahtumaan, että olenkin aika kiintynyt näihin kahteen etsivään ja heidän erikoisiin toimeksiantoihinsa. Luin Levottoman veren  jälkeen kaikki osat uudelleen ja katsoin myös ...

Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön. Tästä postauksesta tulikin ajankohtaisempi kuin mitä kirjaa lukiessani ja tekstiä kirjoittaessani olin ajatellutkaan. Kuningatar Elisabet II haudataan ensi viikolla, ja hänen kuolemansa on ollut laajasti esillä mediassa. Uutisia seuratessani huomasin, että kuningattaren kuolema kosketti minuakin yllättävän paljon. Ehkä se on juuri näiden kirjojen ja esimerkiksi The Crown -tv-sarjan ansiota. Kolme koiraa haudattuna  on toinen osa dekkarisarjassa, jossa kuningatar Elisabet toimii rikosten ratkaisijana. Sarjan ensimmäisessä osassa ( Windsorin solmu ) tutustuttiin kuningattaren uuteen apulaisyksityissihteeri Rozieen, joka toimi kuningattaren oikeana kätenä hienovaraisessa murhatutkimuksessa, kun Windsorin linnasta löytyi ruumis. Sarjan toisessa osassa tulee myös ruumiita, tällä kertaa Buckinghamin palatsissa. Kirjan tapahtumat...

Postaus sisältää *-merkillä merkattuja mainoslinkkejä. Kesällä on mukava heittäytyä hyvin etenevien dekkarien vietäväksi, ja siksi valitsin kirjaston hyllystä tämän kirjan. Mitfordin murhat  on ilmestynyt 2018, mutta se on jäänyt minulta aiemmin lukematta, vaikka olen sitä joskus selaillutkin. Kirja aloittaa sarjan, ja kun lukee ensimmäisen osan tällä tavalla muutaman vuoden päästä sen ilmestymisestä, saa kätevästi lukea heti perään muutaman jatko-osan. Kirja kertoo Mitfordin perheestä ja sen lastenhoitajaksi päätyvästä Louisa Cannonista. Kirjassa on pikkuisen Downton Abbeyn tunnelmaa, sillä se sijoittuu 1920-luvulle suureen maalaiskartanoon, ja Mitfordien perhe kuuluu aatelisiin. Kirjan kirjoittaja on Downton Abbeyn luojan veljentytär, joten yhteys on sitäkin kautta aika luonnollinen. Kirja alkaa ensimmäisessä maailmansodassa sairaanhoitajana toimineen Florence Nightingale Shoren junamatkan kuvauksella. Kirjan takakannestakin käy ilmi, että neiti Shore murhataan tuon matkan aikana...

Kirjastosihteeri kesälomalla, lukemassa kuinkas muutenkaan. Moni asiakas tykkää Harry Hole -dekkareista, ja sarjan tuorein osa Jano keikkuu varaustilastojen kärjessä. Itse en ollut aiemmin tutustunut sarjaan tai Nesbøn muihin teoksiin lainkaan, joten ajattelin kesälomalla sivistää itseäni sarjan ensimmäisellä osalla, Lepakkomiehellä. Kuuntelin kirjan BookBeatin kautta samalla kun kudoin räsymattoja, aika menee siinä rattoisasti murhien selvittelyä kuunnellessa. Harry Hole on siis norjalainen etsivä, joka on lähetetty Australiaan seuraamaan norjalaisen naisen murhan selvittämistä. Australian-komennus on samalla testi alkoholisoituneelle Holelle: hänen urastaan Norjassa päätetään sen perusteella miten tutkimukset Australiassa sujuvat. Sydneyssä Holen on tarkoitus avustaa tutkimuksissa, mutta hänelle painotetaan heti alussa, että liian tiiviisti ei sovi osallistua. Parikseen Hole saa erikoisen aboriginaalimies Andrew Kensingtonin, jonka kanssa hän  myös ystävystyy työskentelyn ...

Kuva kustantajan sivuilta Milanon nukkemestari on viides Arianna de Bellis -dekkari. Edellisen kirjan tapahtumista on kulunut noin kaksi vuotta ja Arianna on muuttanut Bartolomeon ja tyttärensä kanssa Milanoon. Hän on jättänyt yksityisetsivän työt ja toimii nyt yliopistolla psykologian tutkijana. Rikokset eivät kuitenkaan jätä Ariannaa rauhaan, sillä Milanon kaduilta alkaa löytyä sarjamurhaajan uhreja. Murhat on tehty samalla tavalla kuin neljä vuotta sitten, mutta niistä tuomittu katolinen pappi suorittaa tuomiotaan vankimielisairaalassa. Ariannan veli Ares lähetetään Vatikaanin toimesta Milanoon avustamaan paikallista poliisia uusien murhien tutkinnassa. Ares ja Arianna eivät selvittele juttua yhdessä mutta heidän tutkimuksensa sivuavat toisiaan. Menneisyys ja el Lobo eivät myöskään jätä kumpaakaan sisaruksista rauhaan. Tässä kirjassa Ares saa edellisiä suuremman roolin ja tapahtumia seurataan hänen näkökulmastaan suunnilleen yhtä paljon kuin Ariannan näkökulmasta....

Kuva kustantajan sivuilta Edellisestä kirjoituksesta on vierähtänyt aikaa monenlaisten kiireiden vuoksi. Siksi koin pienen piston kun katsoin uusimman suomennetun Flavia-dekkarin etulievettä. Ensimmäistä kertaa blogini historiassa minua on siteerattu kirjan etuliepeessä! Olen kovasti otettu moisesta kunniasta ja herättelen sen myötä blogia talvihorroksesta. Kemistinalku-harrastelijasalapoliisi Flavian elämässä vietetään joulun aikaa. Buckshawn kartano kuhisee elämää, sillä Flavian isä on rahavaikeuksissaan antanyt filmiryhmän tulla kuvaamaan elokuvaa kartanoon. Talo vilisee kuuluisia näyttelijöitä ja avustavia henkilöitä, ja tietysti myös kyläläiset ovat kiinnostuneita kartanon erikoisista vieraista. Flavia itse aikoo selvittää joulupukin salaisuuden ja virittelee tälle ansoja kartanon katolle hyisestä ilmasta huolimatta. Kaikki ei kuitenkaan mene käsikirjoituksen mukaan, ja elokuvan päänäyttelijätär löydetään yllättäen kuolleena kyläläisille pidetyn esityksen jälkeisenä ...

Kuva kustantajan sivuilta Sinisen kuoleman kuvasta olette ehkä jo lukeneetkin kirjamessukuulumisteni yhteydessä. Kyseessä on siis rikoskomisario Mikko Porvalin ensimmäinen romaani, tietokirjoja häneltä on ilmestynyt jo useampia. Sinisen kuoleman kuva on ensimmäinen osa kolmiosaisessa Karelia Noir -sarjassa, ja tämä ensimmäinen osa sijoittuu pääasiassa Viipuriin 1920-luvulla. Kirjan kertojana toimii Jussi Kähönen, tuore nuorempi komisario Viipurin Etsivästä Toimistosta. Toisena päähenkilönä toimii hänen ystävänsä, työtoverinsa ja esimiehensä Salomon Eckert. Kaksikon työsarkaan kuuluu kieltolain noudattamisen valvonta, mikä ei ole kovin yksinkertaista eikä aina turvallistakaan. Porvali kertoi pyrkineensä kuvaamaan poliisin työtä sellaisena kuin se oikeassa elämässä on eikä sellaisena kuin tv:n rikossarjat sen meille esittävät. Niinpä Eckert ja Kähönen joutuvat taipumaan ylempiensä tahtoon, jättämään tärkeät tutkimukset kesken toisen jutun takia ja kokemaan säästöjen vaikut...

Kuva kustantajan sivuilta Helmikuussa 2014 tavoitteenani oli lukea kaikki Donna Leonin Guido Brunetti -dekkarit. Alkuun tahti olikin reipas ja luin monta osaa peräkkäin. Lopulta tuli ähky ja tahti hidastui huomattavasti. Olen kirjoittanut vain kaksi tekstiä, vaikka olen lukenut kaksikymmentä kirjaa. Täältä löydät aiemmat tekstit. Luulen että se on ollut lukijoidenkin kannalta hyvä ratkaisu, olisi todennäköisesti ollut aika puuduttavaa lukea 20 samantapaista tekstiä. :) Nyt olen saanut luettua yhtä lukuun ottamatta kaikki tähän mennessä suomennetut Brunetti-dekkarit, kun lopulta pääsin Pedon palkan loppuun. Kirja on lojunut yöpöydälläni ainakin kuukauden, voi olla että useammankin. Syynä taisivat olla muut (mielenkiintoisemmat) kirjat, jotka tunkivat väliin. Lukukokemusta hieman tietysti haittasi se, että kirjan alku oli jo unohduksissa kun lopulta päätin lukea sen loppuun. Pedon palkassa Brunetti tutkii harvinaista sairautta sairastaneen miehen kuolemaa. Kuolema ei tiety...

Kuva kustantajan sivuilta Flavia de Luce pääsee taas näyttämään kyntensä salapoliisina, kun Buckshawn kartanon maille majoittunut mustalaisnainen lähes murhataan. Tapaukseen liittyy paljon hämäriä asianhaaroja, kuten rikospaikalla tuntuva kalanhaju ja kummallisesti katoavat ja uudelleen ilmestyvät tavarat. Vanha ennustajaeukko ei jää ainoaksi väkivallan uhriksi, vaan Flavia löytää toisenkin uhrin, jälleen kartanon mailta. Rikoksen selvittelyn ohessa Flavia etsii johtolankoja omasta äidistään jota ei koskaan ehtinyt tuntemaan. Häntä huolettaa myös kartanon taloudellinen tilanne, sillä vararikko vaikuttaa väistämättömältä, vaikkei isä suostukaan asiaa enempää valaisemaan. Flavian siskot tuovat mieleeni Tuhkimon ilkeät sisarpuolet, sillä vaikkei Flaviaa nyt suorastaan orjuuteta niin ei häntä kovin kauniistikaan kyllä kohdella. Onneksi Flavian oveluus tekee kostamisesta suloista. Flavia-dekkareihin on ihana upota, sitä suorastaan sukeltaa jonkinlaiseen vanhanaikaiseen dekkari...

Kuva kustantajan sivuilta . Silkkiäistoukka on toinen Cormoran Strike -dekkari, jonka J. K. Rowling on kirjoittanut salanimellään. Sarjan ensimmäisen osan jälkeen en oikein tiennyt, tykkäsinkö kirjasta vai en. Ehkä siitä syystä tämän toisen osan lukeminen on venähtänyt melkein vuodella. Silkkiäistoukan tarina vie lukijan Lontoon kustannusmaailmaan, sillä kirjailija Owen Quine katoaa ja jättää jälkeensä pienen skandaalin. Quinen vaimo tulee pyytämään Cormoranilta apua Owenin löytämiseksi, vaikka vaimo onkin vakuuttunut että kirjailija on taas häipynyt omille teilleen joksikin aikaa. Cormoran ottaa tapauksen tutkittavakseen, ja hetken asioita pengottuaan löytää Owenin raa'asti murhattuna. Tapausta selvitellessään Cormoran tapaa kirjavan joukon kirja-alan ihmisiä, jotka eivät tee totuuden löytymisestä ainakaan helpompaa. Olen viime aikoina lukenut useita kirjoja, joisssa tapahtumat tuntuvat lähtevän kunnolla liikkeelle vasta ihan kirjan lopussa. (Tai sitten olen jotenkin ...

Kuva Kirjasammosta En ole ennen lukenut Sherlock Holmes-kirjoja, vaikka monesti olen ajatellut että pitäisi. Ostin jokin aika sitten alennusmyynnistä Jaakko Anhavan uudelleen suomentamat Sherlock Holmes -tarinat yli tuhatsivuisena tiiliskivenä (Sherlock Holmes - Kootut kertomukset). Niin kuin monelle muullekin on käynyt, minäkin innostuin lukemaan tarinoita vasta BBC:n Uusi Sherlock - sarjan myötä. Tv-sarjassa Holmes ja Watson on tuotu nykyaikaan ratkomaan rikoksia, ja sarja on ollut huippusuosittu. Vaikka Kootut kertomukset sisältää lähes kaikki Sherlock-tarinat, siitä on jätetty pois neljää romaania, mukaanlukien Baskervillen koira. Jostain syystä halusin aloittaa tutustumiseni nimenomaan Baskervillen koirasta, joten kirjastoreissu oli tehtävä. Paikalla oli vuonna 2008 julkaistu Jaakko Kankaanpään uudelleen suomentama tarina, jonka jälkisanoissa hän kommentoi aiempia suomennoksia. Kankaanpää esittelee omaa salapoliisintyötään jäljittäessään aiempien suomennosten epätarkk...

Kuva kustantajan sivuilta Edellinen Arianna de Bellis -kirja oli minulle pettymys, joten suhtauduin tähän uuteen, sarjan neljänteen osaan aika suurella varauksella. Edellisestä kirjasta päällimmäiseksi mieleen olivat jääneet tekstin keskeneräisyyden tuntu ja kielivirheet. Tällä kertaa sain kuitenkin yllättyä iloisesti, sillä juoni lähti reippaasti liikkeelle alusta alkaen, eri juonet oli sidottu hyvin toisiinsa ja kielikin soljui mukavasti. Jotain kertonee sekin, että valvoin tämän kanssa pikkutunneille kun oli ihan pakko lukea sitten melkein kertaistumalta loppuun asti. Tuomitut-kirjassa seurataan sarjamurhaajaa, jonka kohteena ovat katoliset papit. Arianna lähtee tapahtumapaikalle Torinoon ihan muissa asioissa, selvittämään serkkutyttönsä katoamista, mutta tapaukset tuntuvat liittyvän toisiinsa. Torinoon lähetetään myös Ariannan veli Ares, joka konsultoi paikallista poliisia Vatikaanin valtuuttamana. Omat koukeronsa juoneen tuovat Ariannan menneisyys (johon Areskin tiiviist...

Kuva kustantajan sivuilta Ihana Flavia de Luce on vauhdissa taas. Sarjan toisessa osassa Bishop's Laceyn kylään pysähtyy maankuulu nukketeatteri auton hajottua hautausmaan kupeeseen. Kyläläiset pääsevät nauttimaan teatterista, mutta näytöksessä kaikki ei suju käsikirjotuksen mukaan. Epäilyttävä kuolemantapaus saa Flaviankin liikkeelle, onhan hän aiemminkin auttanut poliisia murhatutkimuksissa varsin menestyksellisesti. Tapauksen tutkimukset vievät Flavian syvälle oman kylän juoruihin, eivätkä kaikki tapahtumat lopulta taida ollakaan niin sattumanvaraisia kuin luullaan. Pidin sarjan ensimmäisestä osasta ja niin pidin tästäkin. Näissä kirjoissa kieltä käytetään herkullisesti ja suomennokset ovat olleet hyviä. Monessa kohdin on varmasti saanut miettiä tarkkaan käännöstä, sillä kielikuvat ovat välillä hyvinkin värikkäitä. Flavialla on jatkuvasti vauhti päällä, ja minulle tulee edelleen Flaviasta mieleen Pikku Myy. Kuolema ei ole lasten leikkiä oli ehkä hitusen rauhallisemp...

Kuva #kirja-palvelusta Hercule Poirot ja huvimajan arvoitus on aiemmin julkaisematon pienoisromaani. Tarina on ilmestynyt romaanina (Kuolleen miehen huvimaja) erilaisella juonella. Bongasin tämän kirjaston uutuushyllystä ja poimin mukaan. Kirjassa on itse pienoisromaanin lisäksi esipuhe, johdanto ja jälkisanat. Esipuheen on kirjoittanut Tom Adams, joka on tehnyt Agatha Christien kirjoihin paljon kansikuvia. Esipuhe on Mathew Prichardin (Agatha Christien lapsenlapsen) käsialaa, ja siinä kerrotaan mm. kirjan tapahtumapaikasta. Jälkisanat on kirjoittanut John Curran, ja hän käsittelee pienoisromaanin syntyä ja sen mutkikasta taivalta julkisuuteen. Itse pienoisromaani on melko lyhyt, 150 sivua hyvin väljää tekstiä. Tarina on mielenkiintoinen: salapoliisikirjailija Adriane Oliver kutsuu Hercule Poirotin Greenshore House -kartanoon, koska hänestä ilmapiirissä on jotain kummallista. Oliver on laatinut kuvitteellisen murhamysteerin kyläjuhlien ohjelmanumeroksi, ja hänestä on alkan...

Tämä kirja on houkutellut jo pitkään ihanan kantensa takia. Varausjonot ovat olleet aika pitkät, joten bongasin tämän kirjaston palautushyllystä vasta vähän aikaa sitten. Ja olihan tämä hyvä, kun tottui ensin vähän erilaiseen kerrontaan. Flavia de Luce on 11-vuotias kemistinalku, joka päätyy selvittämään kotinsa puutarhaan kuolleen miehen murhaa. Hänen intohimonsa on kemia, jonka salat hän on opetellut itsekseen. (Kirjaa lukiessa tulee ihan huomaamatta kerrattua myös kemian tietojaan.) Flavia asuu isänsä ja kahden isomman sisarensa kanssa Buckshaw'ssa Englannin maaseudulla 1950-luvulla. Flavia ei tule siskojensa kanssa toimeen eikä isästäkään ole paljon seuraa, joten murhan selvittely taitaa olla ihan hauskaa vaihtelua melko yksitoikkoiseen arkeen. Tarina on kerrottu minä-muodossa, mikä vaatii aluksi vähän totuttelua. Kun tyyliin pääsee sisälle, se toimii mielestäni hyvin. 11-vuotias katselee maailmaa eri tavalla kuin aikuinen, ja vaikka Flavia onkin aika varhaiskypsä niin...

Ruotsalaisten dekkarikirjailijoiden kirjoja luetaan paljon, mutta itselleni ne ovat vieraampia. Nopeasti mietittynä ei tule mieleen yhtään aiempaa ruotsalaista dekkaria jonka olisin itse lukenut, vaikka olen tietysti kuullut niistä. Wallanderia olen katsonut tv-sarjana, mutta senkin aloitin vasta tämän vuoden alussa. Odotukset olivat korkealla kun tartuin Mari Jungstedtin vuonna 2006 suomennettuun dekkariin Kesän kylmyydessä. Kirja on odotellut kiltisti hyllyssä lukuvuoroaan jo ainakin vuoden päivät, mutta pääsi nyt luettavaksi kirjahyllyn siivouksen yhteydessä. Enkä kyllä kovin hanakasti taida Jungstedtin dekkareihin tarttua jatkossakaan. Kesän kylmyydessä oli sellainen ihan kiva kirja, mutta jostain syystä se ei ollut ihan niin vetävä kuin olin odottanut. Tarinassa ei ollut mitään vikaa ja se etenkin ihan hyvää vauhtia, etenkin toisen murhan kohdalla. Siihen asti tahti oli aika verkkaista, ja lukijaa tutustutettiin rauhassa kirjan (ja sarjan) päähenkilöihin ja Gotlantiin. To...

Villa Sibyllan kirous on kolmas osa Arianna de Bellis tutkii -sarjassa. Odotin tätä kirjaa paljon, sillä edellinen osa, Kosto ikuisessa kaupungissa, loppui jännittävään koukkuun. Muistan tuskailleeni sarjan ensimmäisen osan kanssa, mutta viihtyneeni hyvin toisen osan kanssa. Odotukset olivat kai aika korkealla, sillä petyin tähän osaan. Arianna saa tutkittavakseen vanhan tuttavan kotiin tehdyn ryöstöyrityksen. Katia Levrini ei pelkää niinkään omaisuutensa kuin lapsensa ja miehensä henkien puolesta. Tapaus ei ole kuitenkaan mitenkään yksinkertainen, sillä pinnan alta paljastuu yhteyksiä sekä roomalaiseen mafiaan, banda della Maglianaan, että salaperäiseen Legio Sacrorumiin ja mystiseen mithra-kulttiin. Villa Sibyllan asukkailla on myös menneisyytensä, eikä Arianna saa tietojaan ihan helposti. Katian toimeksiannon ohella Arianna joutuu pohtimaan myös omaa menneisyyttään, sillä vaikuttaa siltä että el Lobo ei olekaan ihan niin kuollut kuin luultiin. Kirja on aika paksu edelli...

Uskon asia on 19. komisario Brunettin tutkimuksista kertova dekkari. Suomeksi Leonilta on julkaistu vielä kaksi Brunetti-dekkaria ja englanniksi vielä kaksi niiden lisäksi. Ihan koko sarjaa en siis ole vielä saanut luettua. Harmillisesti nuo uusimmat suomenkieliset ovat jatkuvasti lainassa kirjastosta, taitavat olla hyvää kesälukemista muidenkin mielestä. Uskon asiassa Brunetti tutkii oikeudenpalvelijan kuolemaa ja selvittää samalla kollegansa Vianellon tädin outoa viehtymystä horoskooppeihin. Venetsia kärvistelee helleaallon kourissa ja elokuun kesälomakausi on alkamassa. Brunettikin yrittää päästä viettämään lomaansa vuoriston viileyteen, mutta ei ehdi edes perille kun Venetsia ja työt kutsuvat hänet takaisin. Aloitin tämän Brunetti-urakan helmikuussa. Ensimmäiset yhdeksän Brunettista kertovaa dekkaria luin peräjälkeen, välissä yhden Agatha Christien ja vielä viisi kirjaa Brunettia. Sitten tuli (yllättäen) ähky ja hetken tauko Venetsian maisemista. Sen jälkeen olen lukenut...

Viime kesänä kirjastoharjoittelussa päätin tutustua Donna Leonin dekkareihin kun niitä jatkuvasti lainattiin ja kyseltiin. Kun kirjasto oli kuukauden suljettuna, kaikki Guido Brunettista kertovat dekkarit taisivat olla lainassa. Kesän lopussa löysin kierrätyskeskuksesta vinon pinon Leonia pokkareina ja hyllyssä ne ovat pölyä keränneet helmikuun loppuun saakka, jolloin lopulta aloitin urakkani. Tavoitteena on lukea kaikki Brunettista kertovat dekkarit järjestyksessä, tänään sain loppuun 11. kirjan eli olen noin puolivälissä urakkaani. Donna Leon ei ole saanut minusta ihan ehdotonta fania, vaikka kirjat viihdyttäviä ovatkin. Kirjoissa on keskenään paljon eroja, joten erilaiset lukijat pitävät varmaan sarjan eri osista. Itse pidän niistä, joissa ratkaisu kerrotaan lopussa suhteellisen selkeästi ja syyllisillä on edes todennäköinen tuomio edessään. Osassa kirjoista syyllinen jää hiukan sumun peittoon tai ei saa mitään rangaistusta teoistaan. Suosikkini tähän asti on ollut ensimmäinen ...

Kirja on itsenäinen jatko-osa ensimmäiselle Arianna de Belliksestä kertovalle dekkarille, Kuolema sypressin varjossa. Ensimmäinen kirja oli muistaakseni hyvä välipalakirja, vaikka tyyli jollain lailla tökkikin. Kosto ikuisessa kaupungissa oli mielestäni parempi, ja varsinkin loppua kohden jännitys tiivistyi. Kuten tavallista, en arvannut murhaajaa etukäteen vaan vasta kirjan lopussa. Sarjan toisessa osassa Arianna saa toimeksiannon Anna Lucarellilta, joka pyytää Ariannaa seuraamaan sisarensa Lauran elämää. Anna pelkää sisarensa olevan vaarassa, ja Arianna alkaa tutustua Lauran elämään. Pian tutkimusten alettua Laura kuitenkin löytyy kuolleena. Arianna jatkaa kuitenkin Lauran elämän tutkimista, vaikka Anna peruu toimeksiantonsa. Tutkimukset vievät Ariannan Lauran työpaikalle, assyrologian osastolle la Sapienzan yliopistoon mutta myös kaupungin hämärämmille kujille epäillyn terroristin jäljille. Eikä hän tietysti välty vaaralta itsekään ystäviensä varoituksista huolimatta. En ...