Kasoittain kirjoja

Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Pidän Jojo Moyesin kirjoista, ja olen lukenut niistä suurimman osan suorastaan ahmien. Vain Kuinka painovoimaa uhmataan  on jäänyt mieleen takkuilevampana lukukokemuksena. Tähtien antaja  on ilmestynyt viime vuonna, mutta huomasin sen vasta nyt. Kirjan nimi ja kansi eivät ole minusta kovin houkuttelevia, ja siksi kirjaan tarttuminen on kestänyt, vaikka se on ollut kirjastosta lainassa jo pariin otteeseen. Kirjan takakansiteksti on kuitenkin houkutteleva jo ammattini vuoksi: harvemmin sitä pääsee lukemaan koskettavaa ja jännittävääkin kirjaa, jonka päähenkilöinä on kirjastonhoitajia. Kirja kertoo Kentuckyssä sijaitsevasta ahdasmielisestä pikkukaupungista, johon perustetaan liikkuva kirjasto. Tarina ajoittuu 1930-luvun loppuun, ja liikkuva kirjasto tarkoittaa ratsain vuorilla asuville kuljetettavia kirjoja. Päähenkilöt ovat kaikki melkoisia persoonia. Alice on englantilainen paikallisen kaivosyhtiön johtajan tuore miniä, Mar...

Vaikka blogin puolella on ollut hiljaista, olen ehtinyt lukea ihan mukavasti. Tähän postaukseen ajattelin koota viime aikoina lukemistani kirjoista sekä iloisesti yllättäneet että pettymyksiä tuottaneet. Päivitän säännöllisesti lukemieni kirjojen ja Helmet-haasteen listaa, vaikka en ehdikään kirjoittaa jokaisesta kirjasta omaa postausta. Listat löytyvät täältä . Toivon että ehtisin jatkossa kirjoittaa vähän useammin ja pidemmin, alkuvuodesta vaan on tahti ollut aikamoinen sekä kotona että töissä. Olen kuitenkin ollut iloisesti yllättynyt siitä miten paljon olen ehtinyt lukemaan tämän kaiken härdellin keskellä. Iloisesti yllättäneet Guzel Janiha: Suleika avaa silmänsä Tähän kirjaan tartuin kirjaston asiakkaan suosituksesta. Hän sanoi, että ei yleensä lue paksuhkoja kirjoja, mutta tämä oli pakko ahmia alusta loppuun, tarina on niin vetävä. Ja niin se olikin. Vaikka aihe on vaikea ja vaiettukin, mukautuvaiseen Suleikaan kiintyy ja hänen tietään kulakkien joukkosiirros...

Tämä oli yksi niistä kirjoista, jonka otin "ruokalukemiseksi" kun se lojui sopivasti ruokapöydällä, ja jonka lopetin samana iltana. Ei tästä minun uutta lempikirjaani tullut, mutta tarina oli kuitenkin hyvin koukuttava ja mielenkiintoinen, kaikessa ennalta-arvattavuudessaankin. Kaiken lisäksi saatoin avartaa maailmankuvaani vammautuneista ihmisistä samalla. Kerro minulle jotain hyvää kertoo Louisasta (Lou), joka asuu pienessä englantilaisessa kaupungissa vanhempiensa luona 26 ikävuodestaan huolimatta. Hän on juuri saanut potkut pitkäaikaisesta työstään kahvilassa, eikä tiedä mitä tekisi seuraavaksi tai mistä saisi töitä. Töihin olisi kuitenkin päästävä, koska koko perheen taloudellinen tilanne on huono ja Loun palkkaa tarvitaan kipeästi.  Vastentahtoisesti hän kokeilee toinen toistaan karmeampia paikkoja, ja päätyy lopulta henkilökohtaiseksi avustajaksi neliraajahalvaantuneelle Willille, jonka elämänhalu meni liikuntakyvyn mukana. Will on hankala, kärttyinen ja vet...