Linus Jonkman: Introverit. Työpaikan hiljainen vallankumous

Kuva kustantajan sivuilta Tämän kirjan kansi on ihana, se kuvaa kirjan aihetta mielestäni hienosti. Tai tuolta minusta ainakin tuntuu kun olen saanut yliannostuksen sosiaalista kanssakäymistä - tekisi mieli piiloutua hetkeksi. Jonkmanin kirja siis kertoo introverteista ja siitä, miten hän itse huomasi olevansa introvertti ja mitä kaikkea siitä seurasi. Minä olen introvertti, ja riemastuin kirjaa lukiessani moneen kertaan, sillä paikoin tuntui kuin kirja olisi kirjoitettu minusta. Nykymaailmassa ekstroversio on normi, ja muunlaiset ihmiset leimataan helposti erilaisiksi, puutteellisiksi, omituisiksi ja vähän typeriksi. Asun itse ekstrovertin kanssa, ja meillä on välillä aika isoja näkemyseroja esimerkiksi juhliin osallistumisesta. Mieheni nauttii ihmisten seurasta, osallistuu mielellään esilaisiin vauhdikkaisiinkin tapahtumiin ja tutustuu ja verkostoituu nopeasti ja vaivattoman tuntuisesti. Hänestä minun "kotihiireilyni" tuntuu usein käsittämättömältä. Eikä tosiaan ol...