Nicolas Barreau: Rakkausromaanin resepti
Tästä kirjasta jäi vähän sellainen olihan se ihan hauska, mutta... -olo. Tarina oli hyvä ja vaikka lukija tietysti koko ajan tietää mitä lopussa tapahtuu niin silti se jaksoi kiinnostaa. Toteutuksessa oli sen sijaan jonkun verran hiomista, minun mielestäni. Tällä kertaa käännös oli hyvä ja kieli sujuvaa, tökkiminen johtui itse tekstistä. Ehkä oli vähän sellainen olo kuin olisi lukenut jossain määrin vielä vähän raakiletta tekstiä. Se tunne jäi päällimmäiseksi sen jälkeen, kun noin puolivälissä tarinaa naispäähenkilö istahtaa rappukäytävään lukemaan tärkeää kirjettä, ja kun hän nostaa katseensa paperista niin hän onkin hautausmaalla (hautausmaalla hän oli ollut myös ennen kuin otti kirjeen käteensä). Eikä tässä minusta ollut kysymys mistään unesta tai tehokeinosta tai muusta sellaisesta, vaan huolimattomasta unohduksesta. Joku muu voi olla toista mieltä, mutta minun lukemistani tuo kohta häiritsi loppuun asti. Tarinan naispäähenkilö Aurélie Bredin on 32-vuotias ravintolanomistaja...