Kasoittain kirjoja

Kuva kustantajan sivuilta Kirjan nimi kertoo tässä tapauksessa aika hyvin sen, mitä kirja käsittelee. Gretchen Rubin herää yhtenä päivänä huomaamaan, ettei ole niin onnellinen kuin haluaisi olla. Ei hän ole varsinaisesti onneton, mutta ei toisaalta kovin onnellinenkaan. Hän päättää tutustua onnellisuutta käsittelevään kirjallisuuteen ja pyrkiä lisäämään omaa onnellisuuttaan onnellisuusprojektin avulla. Gretchenin onnellisuusprojekti on vuoden mittainen ja jokaiselle kuukaudelle on omat tavoitteet ja päätökset, jotka auttavat tavoitteen saavuttamisessa. Kirjassa seurataan vuoden ja onnellisuusprojektin etenemistä. Kirjaa oli mukava lukea, sillä Gretchen päästää lukijat seuraamaan elämäänsä hyvin läheltä. Voi kuulostaa tylsältä lukea siitä, miten yksi ihminen analysoi omaa toimintaansa vuoden verran, mutta tämä kirja oli oikeasti mielenkiintoinen, ja henkilökohtaisuus vain lisäsi ainakin omaa mielenkiintoani. Omalla kohdallani syy löytyy varmasti siitä, että tunnistin itseni mon...

Kuva kustantajan sivuilta Syntymättömät kertoo monista vaikeista aiheista: lapsettomuudesta, kuolemasta, läheisen menettämisen pelosta, lapsuuden traumoista. Kirja itsessään poukkoilee aiheissa ja aikatasoissa sekä todellisuudessa ja mielikuvituksessa. Kerronta on hyvin erilaista kuin kirjoissa, joita yleensä luen, mutta tässä tapauksessa kokeileminen kannatti. Vaikka silti kirjasta jäi hämmentynyt olo viimeisen sivun jälkeen. Erik ja Ellen odottavat neljättä lastaan, ja toivovat että tämä lapsi saisi syntyä ja elää. Kolme edellistä raskautta ovat päättyneet keskenmenoihin. Tarina alkaa kuitenkin tilanteesta, jossa Erik istuu sairaalassa koomaan vajonneen Ellenin sängyn vieressä ja elättelee edelleen toivoa siitä, että Ellen vielä heräisi. Vaikka Elleniä ei saadakaan enää pelastettua, heidän lapselleen yritetään silti antaa mahdollisuus ja Elleniä pidetään hengissä jotta lapsi saa aikaa kehittyä. Erik kertoo kirjassa tarinaa hänestä ja Ellenistä heidän syntymättömälle laps...

Kuvan lähde Nuukailla voi monella tavalla. Laura Honkasalon kirja antaa paljon vinkkejä monenlaiseen nuukailuun ja kertoo samalla, miten hän itse opetteli nuukailemaan, osin elämäntilanteen pakottamana. Vinkkejä löytyy laidasta laitaan: miten säästää ruoanlaitossa, sisustamisessa, miten raivata tilaa kalentereihin ja kaappeihin. Vinkit perustellaan hyvin ja samalla lukija saa tietoa siitä, miten emäntiä on ennen vanhaan ohjattu säästäväisyyteen. Ilmiöitä taustoitetaan teorioilla ja tutkimuksilla, mutta sopivan tiiviisti ja yleistajuisesti, ettei lukija väsähdä. Monen muun lailla meidänkin perheessämme (2 aikuista) joudutaan yhä useammin venyttämään senttejä. Välillä käytössä oli enemmän rahaa, nyt taas vähemmän. Monesti on kuitenkin todettu, että pienemmälläkin summalla pärjää kun on pärjättävä. Ja jännästi se isompikin summa tulee kuitenkin käytettyä silloin kun siihen on mahdollisuus. Meillä minä olen se nuukaileva osapuoli ja mies on välillä lopen kyllästynyt tarkkoihin vii...

Kuva kustantajan sivuilta Pidän Harry Pottereista, olen lukenut ne kaikki moneen kertaan sekä suomeksi että englanniksi. Koko sarja oli sellainen, ettei sitä saanut laskettua käsistään, vaikka kello hiipi jo varhaisaamun puolelle. Olen lukenut myös Robert Galbraithin nimellä kirjoitetun Rowlingin ensimmäisen dekkarin, Käen kutsun ja pidin siitäkin. Sen sijaan Paikka vapaana on ollut sellainen kirja, jonka olen halunnut lukea sen ilmestymisestä lähtien, mutta en ole uskaltanut. Muistan lukeneeni sen ilmestymisaikoihin monia sellaisia arvioita, joissa se sai paljon kritiikkiä. Enää en muista, millaisia kriittiset kommentit olivat, mutta ne ovat jarrutelleet kirjaan tarttumista, koska en halunnut lukea huonoa Rowlingin kirjoittamaa kirjaa. Kirjahyllyn tiivistysprojektin myötä kauan hyllyssä ollut Paikka vapaana lopulta päätyi luettavaksi. Eikä se ollut minusta huono. Kirjan juoni on periaatteessa yksinkertainen eikä kovin houkutteleva: Pagfordin pikkukaupungin paikallisvaltuutett...

Toni Morrison on Nobel-palkittu kirjailija, jonka tuotanto on julkaistu Tammen Keltaisessa kirjastossa. Minulla on ollut vaikeuksia tarttua nobelistien teoksiin tai Keltaisessa kirjastossa julkaistuihin kirjoihin, koska olen pitänyt niitä vaikeina. Tiedän, että pitäisi kyllä haastaa itsensä lukemaan sellaistakin kirjallisuutta, mikä ei yleensä innosta. Koti-kirjaan tartuin oltuani koulutuksessa, jossa lukuneuvoja Marika Helovuo esitteli viime vuonna ilmestyneitä kirjoja. Moni muukin oli tämän lukenut ja nyökytteli päätään kun mielipidettä kysyttiin. Ja kun kirja sitten nökötti kirjaston palautushyllyssä niin mukaanhan se oli otettava. Pieni sivumäärä oli siitä kätevä, että kun etsin kotona välipalakirjaa, niin tartuin tähän. Eikä se ollut vaikea eikä tylsä. Eikä nopealukuinen eikä helppo. Silti se oli ihan hyvä välipalakirja, koska se oli niin erilainen edelliseen lukemaani kirjaan verrattuna. Koti kertoo Korean sodan veteraanista Frankista, joka lähtee pelastamaan sisarta...