Kun eniten vituttaa kaikki

Ärsyttävät eläimet.
En ole tainnut jakaa kanssanne miten järkyttävän huonokäytöksisiä koiria minulla on. Aivan suaatanan hankalia persläpiä jos niitä jättää yksin enemmän kuin kolmeksi minuutiksi ja aina se ei edes vaadi sitä yksinoloa.

Tässä viime aikoina on elämäni kokenut pientä muutosta sen suhteen, että meitä on taloudessa nykyään kaksi. Ainakin tilapäisesti. Mikä myös tarkoittaa, että tavaraa on aiempaa enemmän. Mikä myös tarkoittaa, että koirat on reuhkannut aiempaa enemmän.

Se alkoi viattomasti leipien viemisellä pöytätason takanurkasta. Se jatkui laatikoiden avaamisella. Siitä se eskaloitui laatikoiden purkamiseen (kun ne köytettiin kiinni kun niitä avattiin) sekä tiskipöydällä kävelemiseen ja yläkaappien avaamiseen.

Tavaroita on rikottu huolella. On entistä savipataa, lukuisia roskiksia, jauhoja, pastaa, riisiä, leipää ja hedelmiä. Ja siis älä luule, ettenkö ole tehnyt kaikkeni näiden estämiseksi. On teipattu laatikoita, siiretty syötävä purkkeihin ja siitä lasipurkkeihin. On siirretty, nostettu ja tikapuilla viety katonrajaan asti.

Paras taisi olla kun mies tuli kotiin ja laittoi viestiä minulle, että jauhoja on jokapuolella ja hellan päällä on jauhoisia tassunmerkkejä <3 Koirat.

Ei se varastaminen tai sotkeminen edes ole se ikävin puoli. Se ikävin puoli on se ripuli ja oksennus mitä näistä seuraa. Ette ikinä arvaa miten koira voi paisua hapanleivästä tai kuinka paljon oksennusta tulee kun koira on syönyt kilon risottoriisiä. Matot on oksennuksessa, päiväpeitto, koirien peti... Ainiin se peti. Muistatteko tämän postauksen missä päivittelin isoa petiä jonka ostin ja jota ei voi pestä missään? No se on nyt pussitettuna parvekkeella oksennuksen peittämänä koska minulla ei kertakaikkiaan ole tilaa pestä sitä missään. Helvetinperkele.

Mutta huoli pois, ei tämä tähän lopu. Röyhkeys kasvaa päivä päivältä. Touhusin eilen aamulla omiani ja olin kuulevinani miten kissanruokaa pistellään poskeen keittiössä kovalla vauhdilla. Kissathan syö hillitysti joten päätin käydä kurkkaamassa mitä siellä tapahtuu. No yllätys - siellähän se JumiJumpelo söi kissojen ruuat kovinkin tyytyväisenä... Mistä muuten tunnistaa Jumin? Kun tulin niin lähelle, että koira minut huomasi, laittoi kyseinen eläin korvat luimuun, silmät viiruiksi mutta perkeleen otus jatkoi syömistä.

Olen tottunut siihen, että tätä saattaa tapahtuu kun olen pois kotoa mutta, että koirat hyppii pöydillä kun olen parin metrin päässä. Tsiisuskraist. Lähden tästä kassakaappi-ostoksille ja ostan kaapin johon voin säilöä ruokatarpeet ilman, että niitä varastetaan joka päivä.

ps. kuvat eivät ole lavastettuja vaan koirat on otettu kiinni itseteossa. prkl.

Arjen sankari

Mä oon niiiiiin loman tarpeessa - sekä työstä, että koiramenoista.

Laskeskelin tässä, että viime viikolla kerkesin olla kotona nukkuma-ajat ja däts it.
Maanantaisin on agilityä ja siitä suoraan juoksuttamaan koiria metsään.
Tiistaisin myöhään töissä + treenipäivä.
Keskiviikkoisin treenipäivä.
Torstaisin myöhään töissä > koirat lenkille tai vapaaksi juoksemaan (yleensä myös jälkipäivä)
Perjantaisin ihan vapaata (jälkeä siis...)
Lauantaisin lenkki + treenipäivä / jälkeä
Sunnuntaisin lenkki + treenipäivä

Tähän LISÄKSI pitäisi nyt revetä liitoksista ja osallistua WDSssä varten ohjelmanumeron harjoitteluun (siitä lisää myöhemmin...). En kyllä tiedä mihin sen mahdutan.

En vaan mitenkään enää ymmärrä miten ihmisillä pitäisi riittää aika tähän kaikkeen - käytän 9h päivästäni pelkkään töissäoloon tai sinne menemiseen ja poistumiseen. Tähän ympärille yritän sitten maksimoida ajankäytön niin, että koirat saavat tasapuolisesti liikuntaa sekä aivotyöskentelyä.

Yleensä joudun luovuttamaan viikolla ja käymään sellaista 5-7km lenkkiä tai vaihtoehtoisesti käyn metsässä juoksuttamassa koiria tunnin verran. Ei vaan arkena löydy aikaa tekemään kaikkea. Viikonloppuisin tsemppaan sitten sen 10km verran. Ja siis toki meidän arkirutiinit elää - joku päivä ei jaksa mennä treenaa tai sitten (kuten nyt viikolla) on muuta iltaohjelmaa joka väistämättä ajaa treenien päälle.

Mitä olisi elämä ilman koiria? No ainakin löytyisi aikaa katsastaa ne viimeisimmät tv-sarjat tai edes viettää osan illoista kotisohvalla. Mutta en valita - onneksi löytyy toisia samanhenkisiä ja treenithän on oikeasti lähinnä sosiaalinen tapahtuma jossa vähän veivataan koiria samalla...

1+1 = 2

Jos yksi koira on ihana eikö kaksi ole silloin aivan yli-ihanaa? Näin sitä voisi kuvitella... En ole pentuihminen ja oikeasti voisin vaihtaa sen koko ensimmäisen (tai peräti puolentoista) vuoden vaikkapa omaan rauhaan. Kun pentu tulee kotiin niin se rikkoo taas kaiken - rutiinit, tavarat ja hermot.

Ensinnäkin. Ihan kamala huomata miten vanha Jumi onkaan... Ikää ei ole kuin 3,5v mutta silti sen käyttäytyminen on siirtynyt siitä pentumaisesta rasavillistä sellaiseen kylmänviileään aikuismaisuuteen sen myötä kun pentu tuli taloon. Rauhoittuminen on jo tuttua huttua, aamuisin tekee mieli nukkua pitkään, ei haittaa vaikka koko päivän viettäisi sisällä ja mukavuudenhalu vie joskus mennessä. Kyllähän se pennun kanssa riehuu mutta ero korostuu esim. tavatessa jonkun uuden ihmisen. Mitä enemmän Brio innostuu sitä passiivisempi ja jalat maassa Jumi on. Aikuiset koirat vaan on <3

Nukkuminen. Pentu jaksaa nukkua noin yhdeksään asti jonka jälkeen se käy hakemassa lelun ja tulee sänkyyn pomppimaan. Väsytät sen päivän mittaan 10km lenkillä, aivojumpalla ja vapaanajuoksentelemisellä ja illalla pentu haluaisi vielä leikkiä ja puuhastella kun "vanhus" jo kuorsaa. Kun mikään ei riitä pennulle. Se nukkuu mielellään öisin ja riehuu päivät. Jos olen tehnyt etäpäivää kotoa käsin pentu nukkuu noin kahteentoista jonka jälkeen se alkaa kiertämään kehää olohuoneen ympäri kuin vangittu jellona. Ei ole helppoa olla nuorimies jonka housuissa on muurahaisia.

Työpäivät. Ennenkuin Brio tuli taloon Jumi vietti seesteisiä päiviä nukkuen - mihinkään ei oltu kajottu ja tuhoamiset oli pelkkä paha muisto vain. Nykyään jännitän taas sydän kurkussa, että mitä suljettujen ovien takana odottaa. Eilen minua odotti litra mustapippuria sängyssä ja teepusseja eteisessä (muistetaan, että kaikki tavara on pingotettujen kaapinovien takana jottei koirat pääse niihin käsiksi). Muutama viikko sitten (blogista löytyy kuva) 3kg jauhoja pitkin eteistä ja kettiötä. Kun illalla viihdyttää pentua sinne klo 23-24 saakka (= ei anna sen mennä nukkumaan) ja lähtee töihin niin, että työpäivä on 7-15 ja kiiruhtaa siitä kotiin niin todennäköisesti koirat ei ole ehtinyt tehdä suurempaa tuhoa... Harmi vaan, että se "oma aika" on vähän kortilla.

Resurssit. Meillä on luita ja leluja pitkin lattioita. Isompi ei jaksa kovin ottaa hernettä jos joku tallustaa tai käy luun lähellä kun sitä syö. Pienemmän rutina alkaa käymään heti jos joku talouden elukoista lähestyy kahta metriä lähemmäs. Tämän kanssa ollaan tehty hommia koska meillä kotona vallitsee rauha ja rakkaus ;) eikä kellään ole tarvetta rutista yhtään. Sitten kun luut on syöty ja jätetty niin vanhemman mielestä ne ovat hänen. Vartioi niitä ihan jopa asunnon toisesta päädystä jonka jälkeen luut lähtee huilimaan pariksi päiväksi jonka jälkeen ne voi lisätä lelukoriin ilman ongelmaa.

Litrahuuli ja sen kaverit. Kuva Mona Nuuttinen.

Äänet. Kumpikin koira on hyvin hiljainen eli ei ole mitään rappuhaukkumista tms. Mutta ne kuulee kaiken mitä omassa kodissaan tapahtuu. Hyvä esimerkki oli nyt pääsiäisenä kun söin joku ilta sipsejä.  Koirat oli siis koko päivän riehumassa ja illalla uni maistui molemmille. Jumi tapansa mukaan nukkuu sohvalla mun vieressä, ja Brio sängyssä pitkin pituutta. Heikkona hetkenä päätin lahjoa Jumia yhdellä sipsillä. Hiljaa käsi kävi pussissa ja annoin sille sipsin. Se rouskutteli kerran (!) ja nielaisi. Samassa saatanan sekunnissa kuuluu makuuhuoneesta kynsien rapinaa ja seuraavassa hetkessä herra Palikka istuu mun edessä sen näköisenä, että "jaa, täälläkö niitä makupaloja tarjottiin". Siis wtf? Ja silti ne "tänne perkele nyt heti" menee kuin kuurolle korville.

Ihan helvetin rasittavia nuo kaksi on mutta silti niin rakkaita. Urpåt.

Hukkaan heitetty dobo

Aiemmin syksyllä ilmoittauduin DOBOn jatkokurssille taas Jumin kanssa. Harmi vaan, että en siinä vaiheessa tiennyt, että minulla on kurssin alkaessa minisinipossu joka vie kaiken energian meistä molemmista.

Kurssin kesto oli viisi viikkoa josta olimme paikalla Jumin kanssa kaksi kertaa. Ihan hukkaan heitettyä rahaa ja harmittaa pirusti. Kummallakin meistä on älykivaa siellä tunnilla (harkitsen vahvasti nyt pallon ostamista) mutta aikataulu-ongelmat, koiran väsymys ja matkat estivät osallistumisen.

Ne kaksi kertaa kun ehdittiin käymään oli kuitenkin ihan äärettömän hauskaa. Koira kehittyy silmissä ja sen mielestä pallolla pomppiminen on selvästi hauskaa puuhaa. Pitääkin ruveta kirjoittelemaan joulupukille josko se toisi Jumille DOBO-pallon joululahjaksi :)

Ensimmäinen makkarajälki

Brio kävi eilen tekemässä elämänsä ensimmäisen makkarajäljen (eikä edes ollut makkaraa jäljellä!). En itse perusta makkararuutuihin vaan minusta pennusta opetetaan alusta lähtien siihen, että jäljellä on suunta. Ulkona alkaa olemaan aika jäätävät oltavat ja tänään on pohjoiseen tullut ekat lumet joten nyt on pakko vääntää sitä jälkeä kun kerran vielä pystyy. Jumi teki myös jälkeä ~100m verran. Esineet jäljellä. Kaahailua, sekoilua ja huonoja ilmaisuja. Voi huoh (tosin en odottanut mitään muuta kun viime jäljet on ollut metsä-versioita).

Jäljen jälkeen käytiin tekemässä tottikset. Briolle olen tällä hetkellä opettamassa istu / maahan / seiso / seuraa (perusasento) ja kolme ekaa kosketuspisteillä (joista toivon mukaan on hyötyä jäävissä myöhemmässä vaiheessa. Lisäksi olen aloittanut haukku-treenit, eli haukusta ohjaaja aktivoituu (antaa ruokaa).

Jumin treenit ei mennyt kovin hyvin, vähän matalavireinen. Siitä olen kuitenkin ihan äärettömän tyytyväinen, että meillä käännökset (oikea ja vasen) toimii äärettömän hyvin ja koira pysyy mukana. Nyt vaan tiivistämään vasenta käännöstä, että saadaan se täyskäännös sieltä onnistumaan :)

Pennun kanssa suuria iloja ja pieniä suruja

Brio muutti perjantaina 27. päivä luokseni.
Lauantaina ja sunnuntaina fiilistelin pentua, hieman ehkä matalaviettinen mutta kyllä sen saisi rakennettua. Maanantaina käytiin treeneissä ja pentu oli jotenkin todella flegu ja kuvittelin sen johtuvan väenpaljoudesta ja pimeydestä ja kylmyydestä.

Little did I know.

Tiistaina paskottiin sitten vettä. Ruskeaa vettä. Aamulla tuli vielä vähän kiinteää ja muuten "puhdasta" vettä. Kattelin pentua illan verran ja yöllä sitten aloitti oksentamaan vedet mitkä joi ihan itse. Ei siinä muuta mutta pennut kun menee niin nopeasti huonoon kuontoon joten päädyin viemään pennun sillon yöllä jo Viikin pieneläinpäivystykseen.

Viikissä suojapukuihin pukeutuneet kandit otti meidät vastaan ja ottivat verikokeet + paskakokeet. Parvo oli toki ensimmäinen epäillys (vaikka pentu on saanut parvorokotteen). Vatsaa myös palpoitiin läpi vierasesineiden varalta ja eläinlääkäri tuli myöhemmin ultraamaan. Parvo oli negatiivinen, giardia negatiivinen, ultra ei näyttänyt mitään erityistä. Lopputulos > suolistotulehdus.

Brio jäi YESiin melkein 12h tarkkailuun / nesteytykseen. Kävin seuraavana päivänä hakemassa pennun kotiin ja koira oli ihan erilainen kuin siihen mennessä kertaakaan. Vaikkakin väsynyt niin virtaa ja elämää riitti, lelujen jahtaamista ruoka oli ihan ykkösjuttuja. Nyt kaikki on ollut ok jo pidemmän aikaa ja pikkuhiljaa alan uskomaan, että tuo koira säilyy minulla hengissä... 

Aksailua

Piiiiiiiitkästä aikaa käytiin aksatreeneissä. Tämä kesä on kyllä ollut agilityn kannalta ihan äärettömän heikko johtuen a) menoista b) omasta terveydestä c) koiran tassuvaivasta. Aina ne treenit on jääny välistä. Nyt vihdoin pääsin sitten kentälle ja hauskaa olikin!

Tehtiin vähän käännösharjoituksia ja takaa-heittoja. Mun pitää ehdottomasti olla liikkuvaisempi ja luottaa koiraan, selvempää ohjausta ja terävempiä kulmia / nopeampia pyörähdyksiä ja käännöksiä. Koira toimi hyvin ja vasta tokan kierroksen loppupuolella kun harjoiteltiin useammalla toistolla takalähetyksiä koira meni niin kierroksille, että vetäjän jalka sai tuntea amstaffirakkautta. Tämä taas aiheutti sen, että koiralla keitti aika pahasti ja tietäen virekestävyyden se ei kykene siihen tilaan kuin ihan hetkellisesti. Siksi tokavikan kierron kohdalla koira otti ritolat. Sain kiinni, palkkasin ruualla ja otin vikan kerran onnistuneesti ruualla.

Oli oikein hyvä treeni kokonaisuudessaan ja sen verran on luotto kasvanut, että päätin jatkaa treenaamista myös talven yli. Josko nyt olisi agijumalat meidän puolella, että saataisiin säännöllistä treeniä :)

Metsäjälki vol. 2

Sunnuntaina oli vuorossa esineruutua ja metsäjälkeä.
Esineruutu tallottin todella pienelle alueelle, 10x20m ja esineitä oli neljä. Jep. Tätä pitää harjoitella. Koira kyllä nosti kaikki neljä esinettä mutta koska olen harjoitellut sen kanssa puhtaasti etsimistä (kerran aikaisemmin ollaan vaan tehty varsinaista esineruutua tallotulle alueelle) niin se ei selvästi yhdistä hajua ja esinettä tuossa hommassa. Siellä se meni ympäriinsä ja juoksi onnellisena. Kun se hiukan jaksoi keskittyä niin nousi sitten kaikki esineet.

Metsäjälki oli 300m pitkä, viisi purkkia ja sai maustua tunnin verran.
Janalähetys ja hirveä koohotus päällä taas. Eka purkki olisi jäänyt mutta autoin koiraa sen verran koska sillä oli aivan "väärä" mielentila minkäänlaiseen keskittyneeseen työskentelyyn. Ekan ilmaisun jälkeen rauhoittui sen verran, että annoin uuden käskyn ja päästin irti. Se sai siis taas mennä villinä ja vapaana, eli en roikkunut liinan päässä. Meno on sitten juurikin sitä, villiä ja vapaata mutta hitto sentään, se kyllä tekee ja keskittyy. Hyvin nosti taas kaikki seuraavat neljä purkkia ja vaikka lähti tarkistamaan mun torstaiset harhat niin päätyi kuitenkin menemään oikeaan suuntaan kun jäljet eivät ristenneet.

Pitää _ihan oikeasti_ vaan luottaa koiraan. Seuraava jälki tulee olemaan vieraan tekemä viiden purkin kisapitkä jälki (500-1000m) ja sen jälkeen pyrin siirtämään koiran pois purkeista kepeille lyhyimmillä jäljillä. Jos siirto onnistuu vielä tämän kauden aikana niin tavoite ennen kauden loppua olisi tosiaan se kisapitkä jälki joka on jonkun muun tekemä ja kuudella kepillä. Katotaan...

Oli muuten pienesti väsynyt koira kun kävin vielä 10km lenkillä Luukissa tuon aamupäivän treenin jälkeen :)

Laiskamato!

On taas ollut koko viikko ihan hiljaiseloa koirarintamalla kun olen keskittynyt hetkellisesti taas enemmän kissoihin. Tai lähinnä niiden vahtimiseen kun yksi pennuista steriloitiin tiistaina. Oli muuten hieman haastavaa toteuttaa eläinlääkärin käskyä, että "pidä se rauhassa äläkä anna sen kiivetä kauheasti". Pentuparka näki leikkauksen jälkeen pikku-ukkoja ja kiipeili pitkin seiniä vuorokauden... Koiralle tämä siis on tarkoittanut peruslenkkeilyä ja himmailua kotona... Mutta kaikkihan sen tietää mihin sellainen neljän seinän sisällä oleskelu johtaa > shoppailuun!

Vanha puhelin hajosi tuossa loppukeväästä ja kesän olen viettänyt työstä lainatulla iPhonella. Nyt on kuitenkin mitta täys tuota huonoa luuria ja ostin itselleni uudemman version vanhasta puhelimesta, eli Samsunging G4. Jotta tää postaus ei menisi täysin tekniikkahömpöttämiseen niin ostin tuunauskuoret samantien. Jaa, millä kuvalla kysyt? No Jumin pärställä tietty :) Laitan siitä kuvan heti kun sen saan (pitäisi olla minulla ensi viikolla). Tilasin kuoret Smartphotosta josta saa myös iPhoneen kuoria.

Viikonloppuna olisi sitten tiedossa pentunäyttelyä... Jumin pennut Nuka ja Armi menee ensimmäistä kertaa missikisoihin ja mä lähden kehänlaidalle tsemppaa. Ja enää viikko niin Jumi pääsee pitkästä aikaan kehään Joensuussa (siis me ei olla käyty näyttelyissä kolmeen kuukauteen!).

Hiljaiselo on joskus hyvä elo

1½ viikkoa eikä yhden yhtäkään treeniä. Ei tottista, ei hakua, ei jälkeä. Olen ollut kipeä (ts. tulossa kipeäksi) ja ollaan koiran kanssa lähinnä heitelty palloa ja käyty lenkillä. Eilen tehtiin pitkästä aikaa kunnon reilu 10km lenkki - oli jotenkin tosi vapauttavaa päästä itsekin liikkumaan vaikka tänään siitä maksan.. niiskniisk.

Mitään erikoisempaa ei olla tosiaan tehty, peruselämää ja viime viikonloppu en jaksanut edes naamaa näyttää ulkona. Vähän kävi koiraa sääliksi mutta kun ei jaksa niin ei pysty.

Sen verran olen sentään saanut aikaseksi, että varasin koiralle hieronnan. Ikävä vaan, että fyssarilla on niin kiirettä, että ensimmäinen vapaa aika oli vasta elokuun loppupuolelle. Ja maksoin / ilmoitin itseni ja koiran kahdelle loppusyksyn leirille JA ilmoitin koiran ainakin kuuteen näyttelyyn... Ai miten niin tylsää kipeenä? :) No tulipahan ilmottua ja maksettua voittaja kaikille päiville eikä tarvitse miettiä myöhemmin mistä sitä rahaa pitäisi siihen tahkoa.

Tulevana viikonloppuna tulee sitten hieman koiraseuraa Jumille. Saadaan pikkupentu kylään viikonlopuksi... Mulla on ihan jäätävä pentukuume tällä hetkellä ja todellakin toivon, että viikonloppu pennun kanssa rokottaa tätä kuumetta sen verran ettei tee yhtään mieli pentua enää... Kaiken huippu on, että löysin yhden pennun jonka pärstä vaan puhuttelee. Sen vanhemmat on ihan järkyttäviä (luonne ei ulkonäkö) ja mä en ollenkaan ole varma, että haluanko sellaisista vanhemmista pennun. Mutkun se on niiiiiin söpö!

Autokin pitäisi katsastaa ja yritän siirtää sitä niin paljon kun mahdollista koska en ole yhtään varma, että se menee läpi. Jos ei mene läpi niin tulee itku seuraavan kerran kun pitäisi päästä treeneihin ja kaikki treenikaverit asuu ihan eri paikassa. Bussillahan mä en kulje - ainakaan treeneihin. Pitää nyt vaan reipastua ja viedä se mun mini-ruohonleikkuri katsastukseen...

Amstaffien ja staffien harrastuspäivä sekä treenit

Kävin lauantaina päivällä Amstaffien ja staffien harrastuspäivillä. Osuin jotenkin juuri sellaiseen kohtaan, että mitään tapahtumaa ei ollut tarjolla ja mätsärinalkuunkin oli useampi tunti. Hengailtiin siinä sitten tuttujen kanssa ja satuin näkemään pallonpaimennusta. Oli hauskannäköinen laji ja tuli fiilis, että jos joskus tuntuu ettei harrasteta tarpeeksi Jumin kanssa niin tuo on laji jota voisin kokeilla.

Iltapäivällä suuntasimme treeneihin Taliin. Olimme peräti viisi vai kuusi koirakkoa paikalla ja tehtiin pari kierrosta. Ekalla kierroksella Jumin kanssa tehtiin piilokiertoja, A-estettä, ja leikkimistä. Tokalla kierroksella piilonkiertoja, hyppyestettä, noutoa ja vähän seuraamista sekä eteenmenoja. Oli hyvä treeni ja hyvällä mielellä lähdin kotiin illalla.

Aamupaskan vaikeus

Oikeasti välillä tekisi aamuisin vääntää koira solmuun johonkin lähimpään puuhun. Mikä siinä on, että juuri ne aamut kun on kiire ja muutenkin myöhässä töistä niin koira panttaa.

Ihan niinkuin tänä aamuna. Minulla on vähän kiire töihin ja valitsen sen toisen aamulenkin niistä kahdesta jotka on vakiintunut aamulenkeiksi. Koira paskoo aina siihen samalle suoralle. Paitsi tietty tänä aamuna. Yleensä jos koira ei tee hätää perinteisellä aamulenkillä niin vien kotiin koska siinä tapauksessa sillä todennäköisesti ei ole edes hätä. Tänään se kuitenkin käveli peräsuoli niin pitkällä, että en tohtinut viedä sitä kotiin vaan kierrettiin vielä toinenkin lenkki. Matkaa tuli yhteensä sen pari kilometriä kun yleensä se lyhyt kilsa riittää.

Siinä sitten kävelet ja kiroilet koiraa joka ei vaan malta pysähtyä paskalle tai hätä "on vasta tekeillä". Eihän koira ymmärrä ihmisen kiirettä eikä se todellakaan auta, että kävelee koiran perässä kiroillen mutta minkäs mahdat... Odotan niin paljon, että pääsen maalle, omalle pihalle niin, että aamuhädät tehdään omassa pihassa eikä tarvitse "käyttää omaa aikaa" niihin aamutoimiin.

Tottis-ilta jossain Riihimäellä

Lähdimme amstaffiporukalla Hannu Liljegrenin luokse tottistelemaan keskiviikkona. Otin ongelmaksi meidän suurimman ongelman eli vire ja virekestävyys.

 Jumilla on ollut todella raskaat pari viikkoa takana ja se alkaa näkymään myös kentällä. Intoa ei juurikaan ole ja palkan saatua "pallokierrokset" ovat yhä suurempia ja suurempia kun ne normaalisti on pari metriä ja se jo intopiukeena juoksee minua kohti. Sain kuitenkin hyviä neuvoja Hannulta liittyen nostattamiseen ja palkkaamiseen koska totuus on myös se, että en voi aina pedata tolle koiralle kaiken niin, että se on saanut tarpeeksi unta ja on levännyt, innokas ja tarmokas.

Nyt kuitenkin otan ihan surutta parin viikon (ainakin) tottisbreikin ja lyhyen loman jälkeen ruvetaan sitten kokeilemaan Hannun oppeja käytännössä.

Pääsiäisloman viettoa

Kamalaa kun päivät menee nopeasti kun on lomaa... Viime viikolla lopetin työviikon juoksulenkkiin (pitkästä aikaa) ja kerrankin tuntui, että me molemmat (minä ja koira) nautittiin juoksemisesta. Minulla ei ollut Jumi juoksuvyössä kiinni vaan sai juosta "kädessä". Se tuntuukin toimivan meillä paremmin kun minulla ei pala hermo jos koira ei vedä ja koiralla on vapaus vähän pidemmällä remmillä valita parhaiten sopiva paikka. Todella kivasti pääsi juoksemaan tasaista vauhtia ilman, että Jumikaan hötkyili turhaan.

Perjantaina käytiin katsomassa pentuja (ja treenit jäi välistä). Ne on niin suloisia ja ihania ja ja ja... Jumikin pääsi vierailemaan pentujen luona vaikka taisi olla enemmän sitä mieltä, että ne on ällöttäviä otuksia. Pennut lähtevät maailmalle jo ensi viikolla (vastahan ne synty!) ja punainen paholainen on vielä vailla kotia. Lupasin sille hoitopaikan mikäli ei löydä omaa kotia... Toivon todella, että löytää kodin koska jos se tulee hoitoon on hyvin mahdollista, että se jää hoitoon :D
Pentujen kuvat Miina Pulkkinen.

Lauantaina oli vuorossa aivan ihana ja pitkä "irto"lenkki. Harmi vaan, että koira väsyi lenkin aikana sen verran paljon, että treeneissä koko homma meni lähinnä kivojen juttujen toistoon (kiertoja, luoksetuloja yms.). Tosin lenkillä tein vähän eteenlähetyksiä ja maahanmenoja joten ihan hukkaan sekään aika ei mennyt. Sain perjantaina possua mukaan kun kävin pentuja vatuloimassa ja jostain syystä onnistuin (ajattelemattomuutta) syöttää kaiken koiralle vuorokauden sisään. No senhän nyt tietää miten siinä käy. Rasvaripulia koko sunnuntai. Koira oli aivan seis koko päivän ja minäkään en tehnyt muuta kuin makoilin sohvalla (enkä taaskaan päässyt treeneihin)...

Tänään olisi treenit. Olen menossa ja koira näyttää toipuneen. Saa nähdä, meillä on todella hakusessa nuo jäävät tällä hetkellä enkä oikein tiedä miten niitä lähtisin edes korjaamaan. Tätä tää on, kun yhtä palikkaa korjataan joku muu menee rikki. 

Maanantai on joskus niin maanantai

Hirveällä innolla treenikentälle. Olin ypöyksin! Mikä pettymys... Eka kierros meni hitaasti mutta ihan ok. Koira ei ollut terävimmillään mutta ajattelin sen paranevan tokalle kierrokselle (viime aikoina ekat kierrokset olleet ok, tokat superia).

Tehtiin täyskäännöksiä ja pitkiä seuraamisia. Sain korjata ja koira kesti sen. Käännöksissä autan kädellä hieman, eteenkin tuntuu olevan näyttävät käännökset hankalia kun vire on vähän matalammalla jolloin ne helposti jää vaisuiks. Tein pari kiertoa ja jääviä "oikeinpäin". Niissä hitaasti jäävistä tuli vaan sanallinen palkka ja nopeat jäävät pallopalkalla. Tuntuu toimivan.

Laitoin koiran autoon puoleksi tunniksi ja jo mennessäni kentälle tokalle kierrokselle tunsin, että koirassa ei ole juurikaan virtaa. No, tätähän tää on - aina ei ole superviritetty koira. Silti on pakko tehdä. Tein pääosin pitkiä seuraamisia jossa hain virheitä (koira alkaa vilkuilemaan) jotta pääsen korjaamaan (pieni nykäisy) ja palkkaamaan (sanallisesti + pallo paitsi jos lähtee sanasta edistämään jolloin jatketaan pari askelta kunnes korjaa ja siitä palkka). Toimi kohtuullisen ok mutta Jumi oli selvästi väsynyt.

Olen ottanut tavaksi haukuttaa ja nostaa koiraa "äärimmilleen" juuri ennen autoon viemistä jolloin aina lähetään "kivaan aikaan" pois kentältä. Tänään sai kaivamalla kaivaa sitä haukkua ja virettä lopussa. Koira pälyili muualle ja kiviäkin kiinnosti. Lopulta sain pari keskittynyttä haukkua ja siitä sitten palkka ja autoon.

Huomenna doboilemaan ja keskiviikkona jos kehtaan ja jaksan niin käyn HPHn treeneissä ihmettelemässä jos sieltä saisi apuja.

Viikonlopun tottistelua

Aloitetaan lauantaista. Aamupäivällä käytiin (varmaan viimeinen tälle talvelle) pitkä lenkki jäällä, pari tuntia siinä vierähti pallon perässä ja muuten vaan haahuilemassa. Aivan mahtava keli. Jotain pientä turhautumishaukkua otin mutten mitään sen rajumpaa. Tultiin kotiin siinä ~yhden aikoihin ja koira meni samantien nukkumaan. Olisi pitänyt ymmärtää tässä vaiheessa mutta tyhmästä omistajasta kärsii koko koira.

Perjantaina olin käyttänyt Jumin rokotuksilla (sen perhanan Latvian takia) eikä tullut mieleen (tyhmä kun olen), että koira kenties saattaisi vähän reagoida pistoksiin vaikkei mitään patteja tms noussut. No, siinä sitä sitten ollaan. Lauantai-iltapäivä ja mä puen treeneihin. Koira makaa edelleen sängyssä. Kilistelen remmiä ja sieltähän se tulee, todella unisen näköisenä (tässä vaiheessa viimeistään olisi hyvä tajuta jotain, mutta ei). Ajellaan kentälle. Puen itseni, kerään kamppeet ja otan koiran autosta.

Kentällä kaivan pallon liivin taskusta ja koira ei edes katso minua. Teen istu - seiso - maahan -jumputusta jos se saisi koiran vähän edes aktivoitumaan. Ei mitään. Teen pari lyhyttä luoksetuloa josta pallopalkka. Lopputulos? Koira lähtee pallon kanssa. TÄSSÄ vaiheessa tyhmempikin tajuaa. Koira kiinni, pallo taskuun ja pari kierrättävää (niistä se tykkää) namipalkalla. Pari lisää pallopalkalla. Sen jälkeen nopea turhautumishaukku ja koira autoon. Oli tosi siisti ja antoisa 10 minuutin treeni. Not.

Tää lauantaitreeni sai mut kuitenkin ajattelemaan. Okei, ei nyt ehkä ollut ihan otollinen ajoitus mun treenillä ja edellisillan rokotuksilla mutta tällaisia tilanteita tulee varmasti jatkossakin vastaan. Koira ei jaksa / sitä ei huvita / muut asiat mielessä ja meidän olisi pakko mennä suorittaa. Tällöin olisi ihan äärimmäisen tärkeää, että minä oppisin miten kaivan näitä asioita esille koirastani vaikka sitä väsyttää ja minusta tuntuu, että kiviäkin kiinnostaa enemmän kun koiralla ei ole korvia eikä kiinnostusta. Tässä onkin ehkä se suurin haaste "tavallisen" pk-rodun ja amstaffin välissä. Miten saat sen koiran aktivoitumaan ja pysymään aktiivisena kun sillä ei ole tippaakaan miellyttämisenhalua mikäli se on "sillä tuulella".

Poiki tämä lauantai lisää hyvää myös. Tai ainakin ihan äärettömän aivoriihin itselleni. Tajusin, että olen nyt veivannut tuota koiraa tosissani yli vuoden käyttäen kaikki maailman konsteja ja hitaasti rakentanut siitä sen mitä se tänäpäivänä on (paino sanalla hitaasti!). Samalla olen pyrkinyt niin suuresti onnistumaan, että nykyään pelkään jo epäonnistumista. Eli en halua epäonnistua koska en osaa korjata koiraa jolloin treeneistä tulee itseään toistavia onnistumisia muttei ikinä rajoja rikkovia.

Loistava aasinsilta sunnuntaille. Meillä piti olla Marian tottispäivä mutta hän oli valitettavasti estynyt ja Lari tuli paikkaamaan. Juteltiin siinä hetki ja puhuttiin tästä epäonnistumisesta ja siitä, että niitä virheitä pitäisi oikeasti hakea jotta niitä pääsee korjaa jotta niistä pääsee kehumaan. No kyllähän mä sen tiedän mutta miten? Jumille ei ole koskaan opetettu nostattavat pakotteet vaan se on aikoinaan ehdollistunut niihin laskevana. Eli nyppäys tarkoittaa koiran mielestä paskaa (voi kunpa voisin kääntää kelloja, mitä kaikkea tekisinkään eri tavalla).

No lähdettiin sit kuitenkin tekemään mieli korkealla. Seuraamiset oli tosi hyviä, haettiin virheitä, saatiin niitä, korjattiin pienellä nyppäyksellä ja samantien palkka. Meni jopa niin hyvin, että nyppäyksestä tuo ryökälekoira aloitti etuilun koska tiesi palkan tulevan. Kotiläksyä siis. Ja tokan kierroksen seuraaminen. Mun sydän suli ehkä kerran tai kaksi kun Lari juoksee meidän ympärillä ja yrittää parhaansa mukaan häiriköidä ja toi koira tiivistää kiinni jalkaan ja sen seuraaminen ja kontakti aktivoituu ihan eri tasolle. Noita mikroskooppisen pieniä hetkiä varten tää kannattaa.

Jääviä tehtiin jonkin verran ja niistä jäin pohtimaan, että mikä on hyvä liike ja milloin se on erittäin hyvä ja koska pitää ymmärtää oman koiransa rajoja? Minun esimerkki loistavasta koirakostahan on tämä (linkki vie youtube -videoon). Haluan tuollaisen tottisosuuden. Ja rehellisesti? En tule sitä ikinä saamaan ainakaan nykyisen koirani kanssa. Kuten minulle tänään todettiin, koirani jäävät on ihan hyvät. Se menee maaten suoraan (ei istumisen kautta), se istuu ja seisoo mutta niiiin hitaasti, että ehtisin käydä kahvilla siinä odottaessa. Okei, ei ihan niin hitaasti mutta minun mielestä liian hitaasti.

Josta päästäänkin tähän ongelmaan. Koska liike on hyvä ja koska se on tarpeeksi hyvä? Minun mielestä koirani pitäisi olla nopeampi jäävissä ja koirani ei siihen pysty. Ainakaan tuossa viretilassa missä sitä harjoitellaan. Joten liikehän on silloin ihan hyvä. Pystynkö kaivamaan siitä vielä nopeamman ja näyttävämmän? En tiedä, aika näyttää. Mennään varmaan takaisin sinne olkkarin lattialle harjoittelemaan operantisti tuota maahanmeno niin, että palkka tulee vain nopeista maahanmenoista. Itellä ei vaan riittäis just nyt mielenkiinto kun olisi sata muuta asiaa tehtävänä ennen sitä pirun BHta. Kuten esimerkiksi käännökset! Koska niistä tuli niin huonot? Tänään piti näyttää käännökset ja mitä koira tekee? Kääntyy kuin laiva. Ei käytä persettä ollenkaan. En tiedä, hirveästi kotiläksyjä taas...

Sunnuntai-ilta ja koira on saanut ruokaa ja lepoa. Käytiin tässä iltasella vielä heittelemässä palloa tuossa viereisessä muksujen pulkkamäessa. Reporankana se vetää tsetaa tuolla sängyssä ja taidan itsekin könytä petiin muistellen sitä intensiivistä kontaktia ja täydellistä seuraamista mitä tuo koira tarjosi  hetken ja miten minusta juuri siinä vaiheessa tuntui kuin maailmanvoittajalta.

Helsingin koirauimala

Kävimme ekan kerran Helsingin Koirauimalassa tällä viikolla. Aiemmin on tullut käytyä Hyvinkään Koirauimalassa mutta jostain syystä en ole käynyt täällä Helsingissä vaikka se olisi huomattavasti lähempänä kuin tuo Hyvinkään.

Soitin sinne maanantaina ja varasin ajan. Nainen jonka kanssa juttelin puhelimessa oli todella mukava ja kysyi jossain vaiheessa varausprosessia, että minkä rotuinen koira minulla on. Olin siitä vähän ihmeissäni mutta vastasin, että amstaffi. Siihen hän sitten ehdotti, että haluan varmaan sen "lämmitetyn altaan". Mistään mitään tietämättä vastasin, että toki haluan ja sulkiessani puhelinta jäin miettimään, että missäköhän avannossa ne koirat ui jotka eivät halua "lämmitettyyn altaaseen".

Paikka itsessään on melko pieni mutta todella siisti. Jos vertaan Hyvinkään niin sanoisin, että siistimpi ja selvästikin rauhallisempi ja hiljaisempi. Kuivatusloosseja oli riittävästi ja altaita tosiaan sen kaksi. Molemmille altaille on omat kuivatusloossit ja pesupaikat. Olin hiukan etuajassa ja meitä ennen olleet uimarit sai nauttia Jumin konsertista. Se oli ihan pähkinöinä kun tajusi, että pääsee taas pitkästä aikaa uimaan.

Altaat on pienet ainakin tällaiselle "isolle" koiralle joka nauttii veteen hyppäämisestä ja lelujen noukkimisesta. Vesi oli ihanan lämmintä (28 astetta ja se toinen allas on muuten 22, ei siis mikään avanto..). Edellisillä uimareilla oli ollut ohjaaja joka siinä ennen meidän vuoro siisti altaan reunat vedestä ja kun näki miten innokas uimari Jumi on ehdotti, että laittaisi vastavirtauksen päälle.

Vaikka allas oli "pieni" niin tuo vastavirta selvästi teki tehtävänsä. 30 minuuttia uintia ja koirani läähätti. Ei se ikinä aiemmin ole läähättänyt pelkästä uimisesta... Ja kerrankin koira oli hiljaa eikä pyrkinyt enää takaisin kun oli aika lähteä.

Voin siis suositella ilolla Helsingin Koirauimalaa ja minulle se on lähempänä kuin Hyvinkää (ja halvempi!) joten käymme varmasti jatkossakin tuolla Helsingissä.

Viikonloppu ystävän kanssa

Noomi tuli meille hoitoon perjantai-aamusta. Lähdin heti aamutuimaan koirien kanssa yhteislenkille sillä vaikka kaverukset ovat tavanneet niin eivät ole koskaan olleet kuitenkaan keskenään vapaana. Käytiin siis ensin vähän päästämässä höyryjä lenkillä jonka jälkeen sitten kotiin ihmettelemään kissoja.

Noomin viikonlopun tehtävä oli vartioida kissoja. Se vahtasi niitä vaikka silmät luppas ja selvästi väsytti. Herkeämättä piti niitä tuijottaa. Kissat olivat alkuun sitä mieltä, että "tää uus tyyppi on aika hirvee" mutta nuorin kissa Sohjo otti ennakkoluulottomasti Noominkin vastaan kiehnäten tyypin naaman ja nuolemalla nenää. Voi olisipa ollut kamera ikuistamassa Noomin ilmettä kun tämä tapahtui...

Koko viikonloppu siis sujui koirien ehdoilla, leikittiin, lenkkeiltiin, käytiin pellolla juoksemassa, treeneissä ja löhöiltiin. Ihanan rauhalliset pari päivää. Kyllä sen huomaa, että koira nauttii kun sillä on on kaveri ja nimenomaan samaa lajia edustava kaveri. Voi sitä riemua kun sai aamupainia tai juosta toista kumoon pellolla. Nyt kun Kurtun synnytys lähenee ja sieltä tulee se x määrä pentuja niin olen todellisen pulman edessä. Järki sanoo, että ei ole pennun aika vielä. Sydän ja kaikki muu huutaa, että jos siellä on "sellainen" yksilö niin pakkohan se on ottaa. En tiedä. Oli ihanaa kun koirat selvästi viihtyy keskenään mutta Jumista huomaa myös sen, että siellä aika ajoin pilkisti pientä mustasukkaisuutta. Toki tilanne olisi todennäköisesti eri jos kyse olisi samassa laumassa kasvaneesta kaverista. Rehellisesti niin vaikka se toinen koira "menee siinä samalla" niin onhan siinä tuplasti työtä. Ja Noomi sentään on fiksu ja filmaattinen aikuinen koira eikä mikään hirviöpentu joka syö kaiken ja pissii ympäriinsä.

Ja viikonlopun tosi hyviä uutisia: Jumin pentu Nala (Cotta's Dream Bit of Magic) oli Keuruulla sunnuntaina ROP-pentu! Tuomarina Kimmo Mustonen. Onnea kasvattajalle ja omistajalle!

Mätsärikokemusta

Käytiin tänään HSKHn mätsärissä Ojangon hallissa. Koiria oli satoja, aikuisten luokassakin oli ~60 koiraa ja pikkupennuissa yli 70. Jumi oli mukana tukena ja turvana puolivuotiaalle Irma-staffille. Samalla sitten ilmoitin Jumin.

Irma oli ei päässyt sijoille mutta kehäkokemusta tuli ja tyttö käyttäytyi niin nätisti <3 Jumi oli punaisten aikuisten ykkönen mutta BIS-kehässä ei päästy jatkoon. Kehässä keskityin treenaamaan vapaana seisottamista. Vaikka kehässä joutui olemaan pitkään ja kehät venyi niin Jumi jaksoi hyvin sekä seistä, että juosta.

Jumin mielestä parasta antia koko päivässä oli kuitenkin riehuminen Irman kanssa sekä useiden kymmeneiden muiden koirien kanssa. Taas huomaan miten ihanaa on omistaa sosiaalinen koira. Sen kanssa on niin helppo mennä ja tehdä kun ei tarvitse pohtia, että jos naapuri päästää sessensä haistelemaan niin mitä tapahtuu.

Päivä oli kuitenkin pitkä enkä jaksanut aamulla raahata häkkiä joten koira "joutui" olemaan koko päivän kädessä mikä tarkoittaa, että minulla on tällä hetkellä ihan äärimmäisen väsynyt ja kuorsaava koira. Eipä tarvitse miettiä mitään iltalenkkiä...

Möllitreenit

Ja niin oli taas torstai ja kokeenomaiset treenit vuorossa. Jumi oli paikalle saavuttaessa jo "huonoilla" kierroksilla, eli sitä todella korkealla energiatasolla joka kohdistui kaikkeen muuhun paitsi siihen tekemiseen. Lämmittelin muutamalla kierrolla mutta koira lähti omille teille pari kertaa joten päädyin tekemään "perusjumppaa" eli istu / maa / seiso.

Meitä oli alkuun vain kaksi joten paikallaolo oli melko väljää. Seisoin selkä koiraa päin ja nahkakasa otti ja lähti minuutin kohdalla. Napakka palautus jonka jälkeen se oli nätisti loppuun asti. Seuraaminen meni ihan ok, kulmat suht tiiviit (kauhia keskittyminen omaan kehoon kun tulee käännöksiä), täyskäännös ei mennyt niin hyvin kun olisin halunnut. Jäävät taas perseestä ja koira enteilee sivulletuloa. Lopuksi kävelin vielä BH-kaavion läpi, ihan ok mutta koiran vire oli selvästi matalammalla.

Tehtiin vielä "tottis" paikallamakuu, eli koira sivuummalle, minä siitä hallin toiseen päähän ja koirakko keskelle treenaamaan. Hyvin pysyi sen ajan kun piti, nou problems. Lopuksi vielä seuraavan "möllitokoryhmän" kanssa yhteinen paikallamakuu ja siinäkin pysyi koko ajan vaikka tuttu kaveri nousi.

Nyt onkin sitten jäävien sulkeiset koska tästä ei muuten tuu yhtään mitään. Tässä vielä video eilisestä seuraamisesta.