Vakuutuksista

Minulla on ollut tapana vakuuttaa kaikki eläimeni sillä köyhällä ei ole varaa olla ilman vakuutusta. Etenkään nykypäivänä kun pieneläinklinikat veloittaa ihan järkyttäviä summia kaikesta.

Minulla on lähes kaikki vakuutukseni LähiTapiolassa. Nyt kuitenkin ko. firma pikkuhiljaa hinnoittelee itsensä ulos pelistä ihan jo pelaamalla omavastuu-osuuksilla ja hankaloittamalla vakuutuksen ottajan elämää. Niinpä sitten päätin kilpailuttaa Naton vakuutuksen.

Kohteena on siis kääpiöbullterrieri, Tanskasta tuoto, alle 4kk. Hakusessa eläinlääkärikuluvakuutus sekä vastuuvakuutus ja niin, että kotivakuutusta ei tarvitse olla ko. yhtiössä.

LähiTapiola
Vakuutuskatto 1700e /vakuutuskausi.
Omavastuu 60e + jäljelle jäävästä osuudesta 25% ja maksetaan joka käynnistä.
Hinta: 415e /vuosi.

Agria
Vauutuskatto 3000e /vakuutuskausi.
Omavastuu 160e (kerran 125 päivän aikana) + 20% käynnin hinnasta.
Hinta: 271e /vuosi (vain ekana vuotena, lopuksi hinta nousee 418e /vuosi).

If
Vakuutuskatto 2000e /vakuutuskausi.
Omavastuu 35% käynnin hinnasta, ei muita kuluja.
Hinta: 315e /vuosi.

Päädyin lopuksi If:in tarjoukseen. Se on satasen muita halvempi ja mikäli eläinlääkärilasku jää alle sen 600e niin se korvaa myös paremmin kun esim. LähiTapiola. Agriaa mietin pitkään mutta vihaan piilokuluja ja vakuutuksen lopullisen hinnan sain selville vasta siinä vaiheessa kun soitin heille (sähköposti tai internet-tutkailu ei avannut lopullista hintaa). Ehdot näissä on kutakuinkin samat paitsi, että en ottaisi If:ltä vakuutusta mikäli minulla olisi jalostusnarttu sillä vakuutus ei korvaa  keisarinleikkauksia (nuo kaksi muuta korvaa sen kyllä). Kaikenkaikkiaan vakuutusta ottaessa tulisi olla tarkkana siitä mihin käyttöön koira tulee ja minkälaisia riskejä terveydellisesti sillä saattaa olla. Pitää muistaa myös se, että valitun vakuutusyhtiön kanssa saattaa olla naimisissa koiran loppuelämän sillä jos koira sairastuu vaikka allergiaan tms niin tuskin pystyy enää yhtiötä vaihtamaan ainakaan niin, että seuraava yhtiö korvaisi allergiahoidoista mitään.

Ruokailua jälleen kerran

Olen löytänyt kilpailijan RCn 4800-ruualle. Kuten monet blogini lukijat varmasti tietää on etsinnässä ollut jo pidempään ruoka joka voisi proteiinin ja energian puolesta kilpailla Royal Caninin Endurance 4800 -ruuan kanssa. Melkein poikkeuksetta kaikki "high energy" -ruuat mainostetaan aktiivisille koirille mutta lähempi tarkastelu jättää ne protskut ja energiat alle 30, joskus jopa alle 25.

Nyt olen kuitenkin löytänyt kovan kilpailijan ja koirat onkin syönyt tätä lanseerauksesta lähtien. Kyseessä on Nutrima Sport Intense.

Kuva lainattu Mustin ja Mirrin verkkosivuilta

Tuoteseloste on minusta kohtuullinen ja erityisplussaa pussi saa siitä, että kaikki proteiini on eritelty prosenttimäärien kera. Muistetaan jälleen, että jos se ei ole kuivattua lihaa niin se on pääosin vettä.

Kana, kalkkuna ja taimen 76 % (sisältää 16 % kuivattua kanaa, 16 % kalkkunanrasvaa, 15 % kuivattua kalkkunaa, 11 % tuoretta kanaa, 9 % tuoretta taimenta, 7 % tuoretta kalkkunaa, 2 % kanalientä), täysjyväriisi, ohra, juurikaskuitu, vitamiinit, mineraalit, pellavansiemen, kookosöljy, frukto-oligosakkaridit 1 000 mg/kg, glukosamiini 710 mg/kg, metyylisulfonyylimetaani 710 mg/kg, mannaanioligosakkaridit 650 mg/kg, kondroitiini 500 mg/kg, takiaisenjuuri, nokkonen, jukkauute 

Ravintotiedot oli minusta myös kohdillaan kun puhutaan pelkästä nappulasta:
Raakavalkuainen 32 %, Raakaöljyt ja -rasvat 30 %, Raakakuitu 2 %, Hehkutusjäännös 9,5 %, Kosteus 8 %, Hiilihydraatit (NFE) 18 %, Omega 6 5,4 %, Omega 3 1,1 %, Kalsium 2,0 %, Fosfori 1,2 %, Metaboloituva energia 430 kcal/100 g

Pojat on tätä syönyt hyvillä mielin. Nato syö Nutriman Growthia mikä ei minua hotsita samalla tavalla mutta on sekin ihan laadukas ruoka - enkä todensanoen löytänyt fiksumpaa junioriruokaa. Kallishan merkki on, eteenkin kun pusseja menee n. 3-4kpl /kk mutta kerta on löytynyt sopiva ruoka niin siitä ei pois vaihdeta.

Suurin syy vaihtoon oli se, että minua aina kismitti RCn ruuassa se, että ne ei ilmoita lihamääriä ja lihajauho on aina vähän, no, ei se ole sama kuin liha.

Dermoidi silmässä, osa 2

Dermoidi silmässä, osa 1

Hifin silmäleikkaus tehtiin huhtikuun puolessa välissä viime vuonna (2016). Leikkauksen suoritti Sari Jalomäki Apexissa (nyk. Evidensia). Hifi oli tällöin 8kk vanha mutta ymmärtääkseni leikkauksen voi tehdä koska vaan (kunhan koira kestää anestesian) sillä ne karvatupet ei lisäänny siellä silmässä, eli ei tarvitse odottaa, että "kasvaa" tms.

Leikkaus meni hyvin, kävin hakemassa koiran iltapäivästä kotiin. Käytiin lyhyesti läpi leikkaus Sarin kanssa - sarveiskalvoa oli jouduttu hiukan poistamaan sillä karvatuppeja oli ollut sinne asti vaikka alunperin oli katsottu että se loppuu ennen kalvon alkamista. Saatiin tippoja useampaa laatua ja kaulurin koska kaikki raapiminen oli ehdoton ei.

Tötteröpää, tötteröpää, naisia naurattaa

Hifi eleli kaulurin kanssa viikon kunnes oli jälkitarkistus. Tarkastuksessa Sari totesi, että silmän parantuminen oli mennyt hyvin, tikit olivat sulaneet ja karvatupet oli poissa. Jatkohoitoa ei vaadittu paitsi, että suosituksena oli käyttää kosteuttavia silmätippoja (jota me sitten laitettiin itseasiassa koko kesä).

Konsultaatio maksoi 100e, leikkaus 750e ja jälkitarkistus 100e. Tuosta jälkitarkastuksen hinnasta saatoin laittaa vähän palautetta - minusta olisi kohtuullista, että tarkastuksen hinta sisällytetään itse leikkaushintaan. Tuntui jokseenkin hölmöltä käydä lääkärillä alle 5min näyttämässä miten hänen työnsä on parantunut ja maksaa siitä 100e.

Nyt vuosi myöhemmin silmä on välillä vähän punaisempi kuin toinen silmä mutta kun kaikki karvatupet saatiin pois ei silmässä kasva mitään sinne kuulumatonta ja koiran näkökyky on ennallaan.

Silmä nyt, vuosi leikkauksesta

Rapatessa roiskuu

Brio kävi viime viikonloppuna (eli pässiäisenä) luonnetestissä ja heti seuraavana päivänä ensiavussa. Koirat telmusi ihan normaalisti pihalla, oli muutaman sekunnin pystypaini, vihelsin, juoksivat tykö ja jatkoivat leikkimistä. Brio tuli hetken päästä terassille ja jäi siihen nuolemaan jalkaa. Ensin en reagoinut asiaan koska, noh, koirat nuolee tassujaan mutta hetken päästä se "spider-sense" heräsi ja kävin katsomassa.

Rikkipoikki se nahka oli. Siitä oli revennyt tosi siististi 0,5cm x 3cm pala ihoa ja alta paistoi lihaskalvot ja luut. Ei muuta kun koira suihkuun, vettä - betadinea - vettä - haavasidos ja koira autoon. Muut koirat sisälle (tässä kohtaa unohdin kuitenkin laittaa pakkasen lapsilukon kiinni) ja nokka kohti Helsinkiä.

Matkalla soitin ensin Univetiin Tammistoon jossa vastaus oli, että tervetuloa mutta saat odottaa pari tuntia. Ei mun pupsi odota eli jatkoin soittamista ja Mevetistä lupasivat ottaa sisään heti. Ei muuta kuin nokka kohti Mevettiä.

Päästin kun päästiinkin sisälle heti ja eläinlääkäri tutki, totesi, että pitää tikata ja Brio rauhoitettiin. Siellä se sitten oli pöydällä vajaa 20 min ja sain kotiohjeet ja kaulurit ja ab-kuurin ja kipulääkkeitä. Sain myös laskun - 520e. Lähitapiola kiittää taas ;)

Kotiin tullessani Jumi oli avannut sen lapsilukottoman pakastimen ja syönyt leivät mitä siellä oli.

Seuraavana päivänä lähdin Hifin kanssa silmälääkärille jossa sillä todettiin dermoidi vasemmassa silmässä (kirjoittelen toiste tästä) ja kun tulin takaisin oli Jumi askarrellut auki pakastimen ihan itse tällä kertaa. Myös kilon ankka oli hävinnyt. Mä en välillä kestä tuota vanhinta koiraa.

Jumin taidonnäyte siitä miten rikotaan lapsilukko

Pakko saada ja jo ostettua

Tämän vuoden puolella on tullut ostettua jo yhtä sun toista, ehkä isoimpina ostoksina muistin vihdoin ja viimein ostaa Hurtan viilennysliivit (kun ne on kuitenkin loppu sitten kun niitä tarvitsen!), ostin alennusmyynnistä kaksi Rukan talvitakkia, vähän leluja sekä uuden pedin. Jos nyt vaikka pärjäisi taas hetken aikaa. Ainiin, ja hyllyssä myös odottaa Applawsin kuivaruoka sitten kun tuo nykyinen loppuu.

Ostin myös uudet pannat. Joo, lisää pantoja. PiNkit nahkapannat molemmille pojille. Ja pari grippiliinaa treeneihin. Vielä olisi muutama hankinta tekemättä. Eli se osuus mikä ei mene eläinlääkärille menee lemmikkieläinkauppohin :D

Mutta asiaan, löysin ehkä sen todellakin "pakko saada" esineen. Aktiivisuusranneke koirille! En ymmärrä miten olen pärjännyt ilman aiemmin. Kyseessä on siis suomessa kehitetty Beagard Activity Collar joka etsii tällä hetkellä sponsoreita (käy antamassa rahaa jos lompakko antaa periksi). Aktiivisuusranneke on siis oikeasti aktiivisuuspanta ja Beagard lupaa, että pannan (ja mobiiliapplikaation) avulla voit seurata koiran aktiivisuutta, kalorien syömistä, asettaa tavoitteita ja jakaa tätä kaikkea ystävien kanssa sekä tarpeen vaatiessa eläinlääkärin kanssa. Ihan maailman paras asia. Oikeasti.

(vai olenko minä ainoa joka olen niin umpipöhkö ja sitä mieltä, että tää on hieno asia?)

Voihan hammas sentään

Oli mukava torstaiaamu. Söin aamupalaa ja tein lähtöä rauhassa.
Hain koirille niiden perinteiset siankärsät ja ojensin ne. Jumi käänsi pään pois.

Minun ahne pikkupaska käänsi pään pois? Jotain oli vialla. Laitoin herkut pöydälle ja raotin huulia - automaattisesti siitä kohtaa mistä kulmuri on leikattu. Tiedättekö sen tunteen kun tajuat, että kaikki ei ole ok mutta kestää hetki ennenkuin pystyt prosessoimaan, että mikä on vinksallaan. No, siltä juuri minustakin tuntui. Katselin sitä suuta enkä ymmärtänyt kunnes koira avasi suun ja suurin etuhampaista avautui puolesta välistä. Jumilla oli hammas murtunut. Taas.

Itku meinasi siinä tulla. Olen avannut kuolleita eläimiä, pelastanut eläimiä joilla sykkii veret pihalle ja ollut mukana monessa liemessä. Silti oman koiran, sen elämänkoiran, tuska ja kipu sattuu sellaiseen paikkaan sydämessä ettei sitä pysty selittämään. Jouduin lähtemään siltä istumalta kuitenkin töihin joten koirat jäi keskenään kotiin.

Soitin hädissäni Anidenttiin. Sieltä todettiin, että aikaa olisi vasta parin viikon kuluttua. Sydämeni valui jonnekin vatsalaukun pohjalle. Kahden viikon kuluttua?! Olimme kuitenkin illalla menossa Mevettiin eturauhastulehduksen takia (on muuten ensimmäinen lajiaan reilu 4,5 vuoteen) joten ajattelin, että saan ainakin kipulääkkeet koiralle.

Perjantaina eläinlääkärissä tohtori nosti Jumin huulta ja totesi, että "ai hitto, on kyllä pahan näköinen" ja jo paskana ollut omistaja vajosi entisestään synkemmäksi. Saatiin tardakin-piikki persauksiin, kipulääkettä hammasta varten ja mentiin odottamaan laskua. Siinä kun odoteltiin puhelin soi. Kerrankin kannatti vastata tuntemattomaan numeroon... Helena (Jumia hoitava ell Anidentistä) soitti ja kysyi, että pääsisinkö maanantaina päivällä kun heille oli tullut peruutusaika. Otin kiljuen vastaan ajan.

Oli pitkä viikonloppu. Koiralla oli kipeää ja omistajalla sattui sieluun kun koiralla oli kipeää. Pitkästä aikaa toivoi, että maanantai tulisi mahdollisimman pian.

Ja tulihan se lopulta. Koirankin vointi oli sunnuntain aikana parantunut sillä se puolikas hammas joka oli aiheuttanut suurinta kipua niin oli kadonnut johonkin matkan varrella. Anidentissä Jumin suuta arviotiin jonka jälkeen rauhoitettiin ja sitten minä jätin pojan sinne leikkausta varten.

Kaksi tuntia myöhemmin menimme hakemaan Jumin ja tyyppiä oltiin vasta siirtämässä heräämöön. Leikkaus oli ollut vaativa sillä hammas oli murtunut ienrajan alle ja pirstaloitunut ikenen sisään. Hoitajan näytti leikkauskohtaa ja suussa oli varmaan parikymmentä (ellei enemmän) tikkiä. Sitten tuli se mitä en ollut ajatellut edes... Jälkihoito.

Koira ei saa syödä mitään kovaa, leikkiä rajusti, vetää, pureskella eli käyttää hampaita mihinkään seuraavaan 14vrk ettei tikit repeä. Okei mut hei, me puhutaan Jumista. Koira joka elää kun saa tehdä noita kaikkia. Lisäksi pitää varoa, ettei alakulmuri ala painamaan tikkejä auki ja niitä pitää huuhdella useampi kerta päivässä. Eli tylsääkin tylsempi kaksi viikkoa edessä - Jumi joutuu kanssani töihin ja saa muutenkin olla seurassani 24/7 kun taas Brio on yksin kotona. Lisäksi kotona on siivottu pois kaikki lelut ja puruluut, tyynyt tms.

Samalla katottiin juurihoidetun hampaan tilanne ja se näytti hyvältä (jes, sentään jotain hyvää). Parin viikon päästä kontrolli joten sormet ristiin, että tikit (ja hermo) säilyy siihen asti. Ja koko roska alta tonnin. Tää oli halpa keikka :P

En pystynyt ottamaan kuvaa hampaasta kun itseäni hirvitti se niin paljon niin käytän parin vuoden takaista kuvaa (jossa kulmuri vielä ehjä mutta pinta lohjennut) ja piirrän vaan sen hampaan joka oli murskana.

Tässä aiemmat hammashoidot

Saatanan vessapaperiCacibit

Käytiin Anun ja Nikin kanssa ulkomailla. Taas.
Mitä tekemässä kysyt. No niitä saatanan CACIBejä metsästämässä.
Ja Briolle serttejä.

Jumilla on kahdeksan CACIBia Suomesta. Ihan liikaa enkä jaksa sitä kiikuttaa Suomessa enää näyttelyissä kun ei siitä ole mitään hyötyä. Ulkomailta CACIBien saldo on 0. Ei sillä etteikö oltais yritetty.
Tallinassa
Liettuassa
Tartossa
Liettuassa uudestaan

Nyt sitten uusintayritys Tallinnassa. Ekan päivän näyttely oli ihan pelkkä rotunäyttely, terrierien erikoisnäyttely. Tuomarina Laura Cox ja tulos hyvinkin miellyttävä: Jumi oli PU1, SA ja VSP. Niki oli PN1, SA ja ROP. Jee!

Harmi vaan, että molemmat ovat jo Viron valioita ja näin sertit jäi saamatta (Brio pelkkä ERI1). Eli hyvillä mielin sunnuntain kansainvälistä näyttelyä kohti... Vaan miten kävi. Jumi oli PU2, edessään nuori joka nappasi cacibin ja Niki oli PN3, edessään junnu ja nuori. Molemmille siis vessapapericacibit. Mikä harmitus. Ja Brio taas vaan ERI1.

Onneksi lähdetään kohta taas reissuun... Jos sitten ensi kerralla paremmalla onnella.

Kun eniten vituttaa kaikki

Ärsyttävät eläimet.
En ole tainnut jakaa kanssanne miten järkyttävän huonokäytöksisiä koiria minulla on. Aivan suaatanan hankalia persläpiä jos niitä jättää yksin enemmän kuin kolmeksi minuutiksi ja aina se ei edes vaadi sitä yksinoloa.

Tässä viime aikoina on elämäni kokenut pientä muutosta sen suhteen, että meitä on taloudessa nykyään kaksi. Ainakin tilapäisesti. Mikä myös tarkoittaa, että tavaraa on aiempaa enemmän. Mikä myös tarkoittaa, että koirat on reuhkannut aiempaa enemmän.

Se alkoi viattomasti leipien viemisellä pöytätason takanurkasta. Se jatkui laatikoiden avaamisella. Siitä se eskaloitui laatikoiden purkamiseen (kun ne köytettiin kiinni kun niitä avattiin) sekä tiskipöydällä kävelemiseen ja yläkaappien avaamiseen.

Tavaroita on rikottu huolella. On entistä savipataa, lukuisia roskiksia, jauhoja, pastaa, riisiä, leipää ja hedelmiä. Ja siis älä luule, ettenkö ole tehnyt kaikkeni näiden estämiseksi. On teipattu laatikoita, siiretty syötävä purkkeihin ja siitä lasipurkkeihin. On siirretty, nostettu ja tikapuilla viety katonrajaan asti.

Paras taisi olla kun mies tuli kotiin ja laittoi viestiä minulle, että jauhoja on jokapuolella ja hellan päällä on jauhoisia tassunmerkkejä <3 Koirat.

Ei se varastaminen tai sotkeminen edes ole se ikävin puoli. Se ikävin puoli on se ripuli ja oksennus mitä näistä seuraa. Ette ikinä arvaa miten koira voi paisua hapanleivästä tai kuinka paljon oksennusta tulee kun koira on syönyt kilon risottoriisiä. Matot on oksennuksessa, päiväpeitto, koirien peti... Ainiin se peti. Muistatteko tämän postauksen missä päivittelin isoa petiä jonka ostin ja jota ei voi pestä missään? No se on nyt pussitettuna parvekkeella oksennuksen peittämänä koska minulla ei kertakaikkiaan ole tilaa pestä sitä missään. Helvetinperkele.

Mutta huoli pois, ei tämä tähän lopu. Röyhkeys kasvaa päivä päivältä. Touhusin eilen aamulla omiani ja olin kuulevinani miten kissanruokaa pistellään poskeen keittiössä kovalla vauhdilla. Kissathan syö hillitysti joten päätin käydä kurkkaamassa mitä siellä tapahtuu. No yllätys - siellähän se JumiJumpelo söi kissojen ruuat kovinkin tyytyväisenä... Mistä muuten tunnistaa Jumin? Kun tulin niin lähelle, että koira minut huomasi, laittoi kyseinen eläin korvat luimuun, silmät viiruiksi mutta perkeleen otus jatkoi syömistä.

Olen tottunut siihen, että tätä saattaa tapahtuu kun olen pois kotoa mutta, että koirat hyppii pöydillä kun olen parin metrin päässä. Tsiisuskraist. Lähden tästä kassakaappi-ostoksille ja ostan kaapin johon voin säilöä ruokatarpeet ilman, että niitä varastetaan joka päivä.

ps. kuvat eivät ole lavastettuja vaan koirat on otettu kiinni itseteossa. prkl.

Hampitohtorilla taas.

Jumi kävi hammaskontrollissa perjantaina Anidentissä.
Tuikattiin rauhoite koiran kankkuun, sain kahvilipukkeen ja tiedon, että kestää noin tunnin. Muutama rtg-kuva oli tarkoitus ottaa.

Palasin vähän jälkeen viiden katsomaan miltä tilanne näytti ja Jumi nukkui sikeästi herätepiikistä huolimatta. Kävimme läpi kuvat hoitavan eläinlääkärin Helenan kanssa. Paikattu hammas näytti semi-hyvältä. Hampaassa oli kulunut kiille paikka-aineen ympäriltä joka sitten tasoitettiin ja murtumapinnassa näkyi ihan pieni hiusmurtuma mutta sen kummempaa ei näkynyt röntgenkuvissa.

Poskihampaan paikka oli jälleen irronnut mutta hammas näytti hyvältä joten se ei vaatinut toimenpiteitä ainakaan toistaiseksi. Seuraava kontrolli on siis kesäkuussa 2015.

Loppusummaksi tuli piirun päälle 260e mikä on erittäin halpaa edelliseen asiakkaaseen verrattuna - sille sanottiin hinnaksi 2500e ja rapiat. Jos olen jotain oppinut tästä härdellistä niin on se, että koirien hampaista kannattaa pitää erityisen hyvää huolta sillä niiden hammaslääkärilaskut on aivan jäätävät.

Ainiin. Näyttelypossuillu ei ole tuottanut tulosta. Jumin paino on tippunut kesäkuun painosta -0,9kg ja lukema vaa'lla näytti perjantaina 28,3kg...

Jumi saikuttaa ja Brio haluaisi leikkiä