Selkäjumi, paikallistaminen ja hoito

Juuri ennen joululomia käytin Jumin fyssarilla ja -ihmejakumma- se lanneosan selkäjumi oli melkein poissa... Siinä sitten pällistelin ensin sitä fyssaria ja sitten koiraa. Sitten taas fyssaria. Miten ihmeessä tämä oli mahdollista? Koira jolla oli koko syksyn ajan todettu lanneosassa syvä jumi joka ei kyllä haitannut koiraa mutta oli selvästi ollut kosketusarka.

Fyssari jatkoi koiran läpikäymistä ja minä yritin kuumeisesti miettiä mitä oltiin edelliskertaan nähden tehty toisin... Keli oli ollut huono ja pentu tullut taloon joten pitkiä lenkkejä ei juurikaan tehty - paitsi, että juuri edeltävänä päivänä oltiin käyty 5km lenkki. Pentu oli juossut vapaana ja Jumi oli kiinni kuten se aina on. Kuin salama kirkkaalta taivaalta oivalsin mitä oli muuttunut - remmi!

Meillä koirat on aina kulkenut nahkaisissa kolmen metrin hihnoissa. Ne on helppo kääriä vähän lyhyimmiksi kun on tarve ja helppo päästää vähän pidemmälle. Olen naureskellut Jumin tavalle käydä lenkillä - sehän ei kävele. Ei askeltakaan. Se ravaa, sillä on päämäärä. Koiran harmiksi minä olen siellä remmin toisessa päässä ja hidastelen joten se ei pysty ravaamaan eikä varsinkaan etenemään niin nopeasti kuin se haluaisi. Kävelyn sijaan se siis passittaa (saman sivun jalat liikkuvat yhtäaikaisesti). Tämä on koiralle ihan äärettömän huono askellaji eikä sen tulisi liikkua siinä ollenkaan.

Fyssarikäyntien välissä olin siirtänyt Jumin täysin fleksille. Tämä johtuen ihan käytännön syistä - pentu piti koulia kävelemään lyhyessä remmissä ja jos Jumi sai mennä omiaan niin pentua ei kiinnostanut riehua sen kanssa vaan keskittyi paremmin tekemiseen. Eli, Jumi sai ravata / pysähtyä / ravata oman mielen mukaan mutta sen ei tarvinnut odottaa tai hidastella minun takia jolloin sen peitsaaminen oli koko kuukauden aikana lähes nolla.

Lopputulos. Koira jonka selkä on täysin pehmeä ja hyvässä lihassa. Juttelin fyssarin kanssa tuosta peitsaamisesta ja hän oli ehdottomasti sitä mieltä, että peitsaaminen on saatanasta ja mikäli fleksiratkaisu toimii niin pysytään siinä. Kerrankin edullinen ratkaisu! :)

Fyssarilla

Mä varasin heinäkuussa Jumille ajan fyssarille ja sain (harmikseni) vasta ajan elokuun loppupuolelle. Tässä nyt on ollut sitten kaikenlaista ja aika rientää yms niin yhtäkkiä olikin elokuun loppu ja meidän vuoro.

Ilman ennakko-odotuksia mentiin käymään Tamara Merenvallan luona (katso sivut) ja hän siinä katseli Jumin liikkumista hetken jonka jälkeen mentiin sisälle juttelemaan. Kerroin ettei mielestäni koiralla ole mitään erityisiä jumeja (hih) tai muutakaan eriskummallista mutta, että selästä on mielestäni ollut kireämpi.

Tunnin verran koiraa venyteltiin ja vanuteltiin ja pieni kiristynyt alue löytyikin lanteen kohdalla. Onneksi tuo koiruus venyttää itseään (ja nimenomaan sitä kohtaa) aika hyvin itsekin kun makoilee siinä sammakkoasennossaan kotona. Esitteli se tuota asentoaan fyssarille myös joka naureskeli, että hyvin venyy selkä siinä asennossa.

Oikein hyvä mieli jäi ja varasinkin uuden ajan syyskuulle vaikka ei ollut mitään "löydöksiä". Nyt tuon tassun takia koira on kuitenkin jäänyt vähemmälle liikunnalle ja pelkään, että tästä kun lähdetään lisäämään liikuntaa niin koirakin saattaa kipeytyä.

Hiljaiselo on joskus hyvä elo

1½ viikkoa eikä yhden yhtäkään treeniä. Ei tottista, ei hakua, ei jälkeä. Olen ollut kipeä (ts. tulossa kipeäksi) ja ollaan koiran kanssa lähinnä heitelty palloa ja käyty lenkillä. Eilen tehtiin pitkästä aikaa kunnon reilu 10km lenkki - oli jotenkin tosi vapauttavaa päästä itsekin liikkumaan vaikka tänään siitä maksan.. niiskniisk.

Mitään erikoisempaa ei olla tosiaan tehty, peruselämää ja viime viikonloppu en jaksanut edes naamaa näyttää ulkona. Vähän kävi koiraa sääliksi mutta kun ei jaksa niin ei pysty.

Sen verran olen sentään saanut aikaseksi, että varasin koiralle hieronnan. Ikävä vaan, että fyssarilla on niin kiirettä, että ensimmäinen vapaa aika oli vasta elokuun loppupuolelle. Ja maksoin / ilmoitin itseni ja koiran kahdelle loppusyksyn leirille JA ilmoitin koiran ainakin kuuteen näyttelyyn... Ai miten niin tylsää kipeenä? :) No tulipahan ilmottua ja maksettua voittaja kaikille päiville eikä tarvitse miettiä myöhemmin mistä sitä rahaa pitäisi siihen tahkoa.

Tulevana viikonloppuna tulee sitten hieman koiraseuraa Jumille. Saadaan pikkupentu kylään viikonlopuksi... Mulla on ihan jäätävä pentukuume tällä hetkellä ja todellakin toivon, että viikonloppu pennun kanssa rokottaa tätä kuumetta sen verran ettei tee yhtään mieli pentua enää... Kaiken huippu on, että löysin yhden pennun jonka pärstä vaan puhuttelee. Sen vanhemmat on ihan järkyttäviä (luonne ei ulkonäkö) ja mä en ollenkaan ole varma, että haluanko sellaisista vanhemmista pennun. Mutkun se on niiiiiin söpö!

Autokin pitäisi katsastaa ja yritän siirtää sitä niin paljon kun mahdollista koska en ole yhtään varma, että se menee läpi. Jos ei mene läpi niin tulee itku seuraavan kerran kun pitäisi päästä treeneihin ja kaikki treenikaverit asuu ihan eri paikassa. Bussillahan mä en kulje - ainakaan treeneihin. Pitää nyt vaan reipastua ja viedä se mun mini-ruohonleikkuri katsastukseen...

Kamalan vaikeaa

Kohta olisi h-hetki käsillä... Pitäisi päättää tuleeko meille Jumin seuraksi yksi kappaletta Jumin jälkeläistä.

En ole käynyt katsomassa Lauran pentuja sen jälkeen kun lähdin uupuneena synnytyksen jälkeen kotia kohti. Olen tarkoituksella jättänyt menemättä kun ei niissä toukissa ole oikeasti mitään katottavaa ennenkuin alkavat liikkumaan ja tekemään asioita. Ja kun pitäisi päättää. Olen miettinyt pääni puhki ja kaikki pienemmät ongelmat on ratkottavissa kuten kotona oleminen, matkustus, yms yms.

Mutta mutta. Kevät tulee olemaan ihan hirveän kiireinen. Odotamme todennäköisesti kissanpentuja Sohjolle siinä huhtikuun loppupuolella, Jumilla on kolme tottissemmaa, kahdet ulkomaanmatkat, astukset, näyttelyt, bh-koe, jnejnejne. Tähän soppaan lisätään vielä toki se arki, eli oma leipätyö ja oma arki joka toki myös tuo mukanaan erinäköisiä asioita. Tähän päälle pitäisi vielä koiravauva lisätä. Jep. Taidan oikeasti olla pienin masokisti...

Ja mitä enemmän tajuan, että nyt ei oikeasti (järjellä ajateltuna) ole aika ottaa pentu niin sitä enemmän mä just sen yhden pennun haluaisin. Mulla ois nimikin sille valmiina. Laura on onneksi reilu ja antaa tällaiselle päättömälle kanalle harkinta-aikaa vielä hetken mutta kohtapuolin tässä pitäisi päätöksiä tehdä. Sitä päätöstä odotellessa pommitan teitä ällöpylly-pentukuvilla (urokset ylhäällä, nartut alhaalla ja kuvat Laura Harva).

Ainiin! Hieronta-harkinta on siirtynyt seuraavalle asteelle, päivitän lisätietoa heti kun on jotain päivitettävää.

Uintia ja hierontaharkintaa

Siirrytään mukavempii aiheisiin kuin viime postaus...

Käytiin tänään taas Helsingin Koirauimalassa. Voin kyllä käsi sydämellä suositella tuota virtausvastusta koirille jotka osaa uida. Tällä kertaa pyrin pitämään Jumin vedessä mahdollisimman pitkään jotta joutuisi uimaan kunnolla. En toki estänyt koiran nousemista rampille vaan lähinnä pidin huolta siitä, että leluja lensi jatkuvasti (ja virran vastaisesti). Koira pysyi melkein koko ensimmäisen 15 minuuttia vedessä mutta läähätti sen jälkeen niin kovasti, että helpotin treeniä ja se sai uida rampille lelun kanssa ilman, että toinen lelu lensi heti perään.

Lopuksi Jumi sai vielä uida pari kierrosta ilman uimaliivejä mutta täytyy kyllä myöntää, että se on niin onneton takapotkija ettei meinaa pinnalla edes pysyä. Pari kierrosta sitä ja sit kotiin nukkumaan. Mukaan uimalasta tarttui pussi putkiluita joten tuossa jaloissa se makoilee onnellisen näköisenä jäisen putkiluunsa kanssa.

Kassan vieressä oli ilmoitus koirahierojasta ja taas tuli se ikuisuus "munkin pitäis..." -ajatus päähän. Yleensä rankkojen treenien jälkeen tai pitkien/rasittavien lenkkien jälkeen olen itse venytellyt koiraa mutta olisihan se pakko käyttää hierojalla. Koirahierojan valinta onkin sitten vähän raastavampi juttu. Mistä tietää onko hieroja hyvä vai ei? Täytyy ruveta kavereilta kysymään ja ihmettelemään, että mistä löytyisi pätevä hieroja.

Ja päivityksiä agiliidon rintamalle, saimme Jumin kanssa treenipaikan kesäksi joten kesä tulee olemaan harrastuksia täynnä. Lisäksi luvassa yhtä sun toista tottispuolella jo keväällä ja näyttelyihinkin lähdetään ulkomaille saakka. Nyt tuntuu siltä kun mitään ei tapahdu ikinä mutta tiedän, että tästä kuukausi / puolitoista eteenpäin niin olen ihan helisemässä kun koko ajan on jotain menoa.

Tässä alla vielä Jumin ääninäyte kun toinen niin kovasti haluaisi jo uimaan...